Polku valitsee kulkijansa | S | seikkailun alku

[Sokerisiipi]

Ikäraja: S
Tyylilaji: seikkailudraama
Haaste: Originaalikiipeily (34. vuori)
Muuta: inspiskuva & lainaus

A/N: Tästä tuli vahingossa kuin jonkin seikkailuromaanin alku, vaikka tämä on ihan vain tällainen puolitoistaraapale.

Polku valitsee kulkijansa

Silka takoi itse oman miekkansa ja siitä tuli parempi kuin mikään, mistä hän olisi voinut maksaa. Sepän ammatti ei kuitenkaan ollut Silkaa varten, vaikka teräs taipuikin kuin lumottuna hänen vahvoissa käsissään.

”Minne sinä sitten kuvittelet meneväsi?” isä kysyi harmissaan siitä, ettei tytär suostunut rehelliseen ammattiin.

”Vuorille”, Silka vastasi, vaikkei tiennytkään, mitä sieltä löytäisi. ”Tuntuu, että sinne minun kuuluu mennä.”

”Joutavuuksia”, mutisi isä, mutta ponnettomasti. Hän tiesi Silkan tehneen päätöksensä. He halasivat hyvästiksi. Isällä oli kyyneliä silmissään kuin hän olisi arvannut, ettei tytärtä näkyisi kotikulmilla pitkiin aikoihin. Silka ei ihmetellyt asiaa. Heidän suvussaan oli tavallista aavistaa tulevaa. Silka suukotti isänsä poskea ja kiitti kaikesta siitä, mitä tämä oli opettanut hänelle. Isän ääni sortui, kun hän kertoi rakastavansa tytärtään.

Huotra selkään vankasti kiinnitettynä Silka tarkkaili kaukaisuudessa siintäviä lumihuippuisia vuoria.

Tämä polku oli hänen ja vain Silka voisi sen kulkea.

Ensimmäinen askel, ja hänen kiihkeästi lyövä sydämensä tulvahti täyteen iloa ja leiskuvaa vapautta.

[hiddenben]

Luin tämän heti silloin, kun julkaisit tekstin ja jätin välilehteen odottamaan sopivaa hetkeä kommentointia varten! Se on nyt Oli huippua lukea tämä näin melkein kuukautta myöhemmin uudelleen, sillä tämä todella vangitsee seikkailun alun todella hienosti. Oikein ihastelen, miten onnistuneesti olet saanut tuotua esiin mennyttä, nykyistä ja tulevaa näin lyhyessä mitassa. Etenkin tuo Isän ääni sortui, kun hän kertoi rakastavansa tytärtään oli sydäntäsärkevän kaunis kohta!

En oikein edes tiedä, miten asettelisin sanani, mutta yritän! Tykkään kovasti siitä, että Silkalla on taipumusta sepäksi, mutta ei mieleltään sovi siihen vaan lähtee vuorille vatsanpohjan tunteen vietävänä. Luultavasti siis hänkin aavistaa tulevan, kuten isänsä. Lopussa korostuva vapauden tunne välittyy lukijallekin ja siitä tulee sellainen ihana lapsenomainen ilon tunne, kun on matkalla kohti seikkailua (vähän kuin Bilbo Reppuli tässä (menee Googlen kuvahakuun)). Samalla tuntuu, että Silkan sepäntaidoille saattaa tulla tarvetta jatkossa, mikä tekeekin tästä vielä seikkailullisemman! Silkasta välittyy muutenkin vahva ja itsenäinen kuva enkä osaa ihan arvata, miten vanha hän on. Kuitenkin kohta Silka suukotti isänsä poskea ja kiitti kaikesta siitä, mitä tämä oli opettanut hänelle kertoo hänen olevan aikuisempi kuin ehkä muuten voisi ajatella, joten eiköhän tässä ole mainio YA-tarinan alku

Olisi kivaa kyllä lukea lisääkin, mutta oikeastaan tämä toimii todella hyvin tällaisena raapaleena! Ihan huippua, että kirjoitit tämän niin pääsin lukemaan tällaisen pienen, inspiroivan alun Kiitos!

[Waulish]

Seikkailun alku veti minua puoleensa, joten täällä olen, tutkailemassa millaiselle polulle tässä ollaankaan astumassa!

Oi ja voi! Minun täytyy todeta, että sydämessäni on aivan erityinen sopukka oman tiensä kulkemiselle ja muiden asettamia tavoitteita ja odotuksia vastaan käymiselle. Niin kovin usein esimerkiksi vanhemmat haluavat lapselleen kunnollisen ammatin ja mahdollisimman turvatun elannon, ja vaikka siinä olisikin ihan hyvät tarkoitusperät, se voi kääntyä itseään vastaan ja aiheuttaa kaikenlaista kapinointia, riittämättömyyden tunteita ja sen sellaista. Tässäkin tapauksessa sydämeni vajosi vähän, kun luin Silkan isän kommentin vuorille lähtemisestä joutavuutena, koska olen itsekin saanut niin monta kertaa kuulla tekeväni jotain väärää ja epäolennaista ja turhaa ja mitä ikinä. Onneksi isä on selvästi kuitenkin hyväksynyt tyttärensä päätöksen, vaikka hän sen vielä kyseenalaistaakin ikään kuin periaatesyistä. Minulle jääkin näistä jäähyväisistä päällimmäiseksi sellainen fiilis, että tämä perhesuhde on merkityksellinen ja molemmat hahmot vaalivat ja muistelevat välistään yhteyttä lämmöllä. Vaikka isä saattaakin olla eri mieltä joistakin Silkan valinnoista, Silka tuntuu silti haluavan pitää kiinni siitä, mitä kaikkea isä on hänelle antanut ja opettanut, ja se on ihanaa ja levollista molempien hahmojen kannalta.

Sympaattinen seikkailun alku täynnä vapautta ja kuplivaa odotusta, kiitos! -Walle

[Sokerisiipi]

hiddenben: Ihana kuulla, että tästä välittyy vapaus ja seikkailun alkufiilikset, koska juuri sellaisissa fiiliksissä kirjoitin tämän tekstin :3 Silkassa on tosiaan vahvaa, itsenäistä potentiaalia ja mukava kuulla, että hänestä oli mieluisaa lukea. Kiitos hurjasti kommentista!!

Waulish: Tuumailet viisaita. Vanhempien odotukset herkästi muuttuvat painonlastiksi lapsen harteille, etenkin, jos on altis vaikutuksille. Juu, pääosin positiivista perhesuhdetta tässä yritinkin välittää, joten kiva kuulla, että onnistuin. Kiitos huisisti kommentista!!