Kohti uusia pettymyksiä ja niiden yli |max. K11| useita parituksia, mikroficcejä, 7/x

[Vlad]

Nimi: Kohti uusia pettymyksiä ja niiden yli
Kirjoittaja: Vlad
Ikäraja: max. K11
Paritus: useita
A/N: Jospa minäkin sitten! Mikroficit ovat itselleni uusi tuttavuus, mutta konsepti vaikuttaa kivalta ja mielenkiintoiselta, ja juuri sopivalta tavalta purkaa ficciblokkia. Tähän kokoelmaan on tarkoitus kerätä erinäisiä mikroficcejä, milloin mistäkin parituksesta. Kokoelman nimi tulla tupsahti jostakin, ei välttämättä se kaikkein paras mahdollinen nimi, mutta saa kelvata. Mitään käsitystä tämän kokoelman varsinaisesta sisällöstä tai pituudesta ei vielä ole, kirjoittelen näitä sillain välipaloina aina fiiliksen iskiessä. Toivottavasti joku tykkää, ja kaikenlaisia kommentteja saa aina antaa! Arvoin vähän osaston kanssa, mutta koska tämä todennäköisesti pitää sisällään vähän kaikkia genrejä, niin olkoon täällä. Osallistuu Mikrofic-haasteeseen.

Keppospettymys
Sirius/Remus (50 sanaa) S

Remus tuijottaa vino hymy huulillaan Siriusta, jonka kasvoilta paistaa valkohehkuinen kauhu.

”Olisi kannattanut ehkä ajatella etukäteen”, hän sanoo, häivä ilkikurisinta riemua äänessään.

Siriuksen katseessa palaa pettymys, epätoivo ja inho. Vähitellen kasvoille kuitenkin hiipii ilme, jonka Remus on oppinut tarkoittavan vain hankaluuksia.

Ensi kerralla Severus ei ehkä olekaan enää niin onnekas.

[Vlad]

Hekuma
Sirius/Remus (52 sanaa) K11

Jäsenet kietoutuvat toisiinsa, äänet kehräävät ja sormet eksyvät toistensa lomaan. Ilma on täynnä hiljaista huohotusta, kun kaksi miestä jakavat yhteisen hetken makuusalin hämärissä. He kilpailevat jaetusta tyydytyksestä ja hengittävät kuin yksi.

”Sirius”, matala ääni huokaa, kun toisen kädet löytävät juuri oikean paikan.

”Kuono umpeen ja suutele minua!”

Hiljainen nauru tukahtuu ihon makuun.

[Waulish]

Hauskaa, että sinäkin olet innostunut kirjoittelemaan mikrotarinoita! Nämä kaksi ensimmäistä ovatkin minulle oikein mieluista luettavaa, koska pidän kovasti Sirius/Remuksesta ja on kivaa katsahtaa heidän suhteensa vaiheisiin yksittäisten hetkien kautta.

Keppospettymys on tosi mielenkiintoinen! Se tarjoaa mahdollisuuden lukea ikään kuin rivien välistä, mitä tilanteen ja Remuksen sanojen taustalla oikein on, ja tulkinnanvaraisuus toimii minusta tosi hienosti näin lyhyessä mitassa. Tarina saa hengittää, kun kaikkea ei selitetä juurta jaksain, ja hetkeen keskittymisen fiilis korostuu. Valkohehkuinen kauhu on upea ilmaisu, ja vaikkei kauhu kovin mukava tunne olekaan, jaan kieltämättä Remuksen ilkikurisen tyytyväisyyden, koska Severuksen kiusaaminen on tosi inhottavaa ja siinä sietääkin välillä epäonnistua. Tuntuu luontevalta, että Remus on oppinut tulkitsemaan Siriuksen ilmeestä, milloin on hankaluuksia luvassa, ja tämä pieni tarina jääkin jännittävän avoimeksi tulevaisuuden tiimoilta! Severus-parka, niisk.

Hekuma kuvaa kauniisti miesten intiimiä hetkeä. On kaunista, miten vartalot kietoutuvat toisiisa ja hengityksetkin ikään kuin yhdistyvät, kun tavoitellaan niin omaa kuin toisenkin nautintoa. Siriuksen repliikki on niin ihastuttavan siriusmainen - voin niin kuvitella, ettei Sirius hekuman hetkellä niinkään perusta puheista vaan haluaa mieluummin toimintaa!

Kiitoksia näistä, tykkäsin kovasti ja odotan mielenkiinnolla, mitä kaikkea tänne vielä ilmestyykään! -Walle

[Vlad]

Waulish, mukavaa, että eksyit lukemaan näitä! Sirius/Remus on yksiä lemppariparituksiani, joten sillä oli helppo aloittaa. Veikkaan, että tänne tulee jatkossakin paljon kyseisestä parituksesta, se kun on itselleni sieltä tutuimmasta päästä ja siten helppo blokinpurkuparitus. Mikrotarinat konseptina oli sen verran jännä, että vähän jännitti etukäteen, että miten niin pieneen tilaan saa kokonaisen tarinan, mutta olen iloinen, jos siinä onnistuin Wäää, en osaa kommentoida kommenttiasi mitenkään järkevästi, koska oon niin iloinen siitä, että pidit!

Kiitos kommentista!

A/N: Näköjään näitä tupsahtelee aina pari kerrallaan Tällä kertaa vähän erilaisilla parituksilla.

Rajapinta
Sirius/Remus/James (51 sanaa) S

Harmaa kivi ei inahdakaan. Sen kiillotettu pinta ilkkuu mykkänä, välittämättä pätkääkään siitä, millainen myrsky Remuksen sisimmässä kytee. Vielä eilen heitä oli kolme, tänään vain yksi. Kuolema ja petturuus repivät heidät erilleen ja kaivoivat ammottavat haavat jäljelle jääneen sieluun.

Hätäisesti solmittu kimppu valahtaa turrista sormista kuuraiseen maahan. Kyyneleet ehtyivät jo kauan sitten.

*

Mestari
Bellatrix/Voldemort (64 sanaa) S

Höyryävä taikajuomapikari Bellatrixin edessä on koskematon, kun hän palvoo herraansa ja isäntäänsä. Nälkäinen katse silmissään hän unelmoi kosketuksista ihollaan, noiden tiilenpunaisten silmien palavasta katseesta, joka pyyhkisi hänen ylitseen kuin suudelma. Jokainen silmäys hänen suuntaansa on vain uusi todiste siitä, kuinka heidän välillään kipinöi.

Pimeyden lordi ei kuitenkaan sano naiselle mitään. Hän pysyttelee vaiti, antaa naisen palvoa ja jumaloida.

Taikajuomapikari Bellatrixin edessä on edelleen koskematon.

[Waulish]

Rajapinta on minusta niin kovin kaunis ja kipeä, koskettava! Olen todella vaikuttunut siitä, miten paljon olet saanut tunnetta ja hahmojen välistä historiaa punottua noin pieneen sanamäärään. Taitavaa! Tulee lohduton mielikuva kaiken kivuliaasta lopullisuudesta: siitä, miten yhdessä hetkessä aivan kaikki voi kääntyä päälaelleen, myös ne arjen peruspilarit joihin on luottanut niin vankasti niin kuin Remus ystäviinsä. Kolmiodraama- tai polyamoria-asetelma (mikäli tulkitsen paritusmerkinnän oikein) on erityisen mielenkiintoinen ja tuskallinen yhdistettynä Jamesin kuolemaan ja siihen, miten Remus uskoo Siriuksen pettäneen heidät kaikki (mikäli kyse on kyseisestä kaanonin ajanjaksosta). Kaikki menetykset ja väärinkäsitykset ovat lohduttomia jo itsessään, mutta mikäli pelissä on romanttisiakin tunteita, se saa vielä toisenlaisen ulottuvuuden. Voi Remus, ei käy kateeksi tällainen mielenmyrsky ollenkaan! Hieno mikrotarina, voi että. Ja niin kaunis nimikin! Mielestäni se toistaa hienosti sitä tekstistäkin välittyvää mielikuvaa, että kaikki voi muuttua yhdessä yössä; pinta on niin helppo läpäistä.

Mestari on tosi mielenkiintoinen! Bellatrixin kirjoistakin tuttu kiihko välittyy siinä upeasti, ja Bellatrixin on helppo kuvitella palvovan ja jumaloivan juuri Voldemortia. Voldemortista taas välittyy kylmäävää ylemmyydentunnetta ja hallintakykyä, joiden turvin hän varmaan onkin noussut asemaansa. Tämä on kiehtova pariskunta, kun molempia viehättää valta ja pimeä puoli. Heidän suhteessaan on samanaikaisesti jotain luonnollista ja kieroutunutta, ja itsepintaisesti koskemattomana pysyvästä taikajuomapikarista tulee jopa mieleen jonkinlainen valtapelikin.

Kiitokset jälleen ajatuksia herättävistä mikrotarinoista, pidän näistä todella! -Walle

[Thelina]

Olipa mukavaa huomata, että täältä löytyi useampi Sirius/Remus -mikroficci! Olen samaa mieltä kuin Walle, että nämä ovat tosi onnistuneita ja mielenkiintoisia palasia. Tykkäsin ihan jokaisesta, erityisesti Hekuma on ihana ja kauniisti kirjoitettu, mutta ”Kuono umpeen ja suutele minua” oli samalla Siriusmaisen hauska kohta. Ja voi apua, miten surullinen tuo Rajapinta onkaan! Sydän särkyy pelkästä ajatuksesta, että Remus jää aivan yksin. Bellatrix/Voldemortia oli myös kiinnostava päästä lukemaan, en ole tainnut koskaan ennen lukea! Kiitos näistä palasista, luen mielelläni lisää, jos innostut kirjoittamaan

[Vlad]

Waulish, suuret kiitokset jälleen kommentistasi! Ihania tulkintoja olet tehnyt tuosta viime mikrofic-parin ekasta, ja hyvin samoja kuin mitä itse ajattelin kirjoittaessani. Bellatrix taas on minusta mielenkiintoinen hahmo kirjoittaa juuri siinä mielessä, että tuo Bellatrixin ja Voldemortin välinen suhde on niin epätasapainoinen. Bellatrix suhtautuu herraansa palvovasti, jumaloiden, kun taas Voldemort ei välitä Bellasta lainkaan. Samaan aikaan molempia kiinnostaa tasan sama asia: valta ja pimeys.

Thelina, kiitos sinullekin kommentistasi! Ihanaa, jos tästä topicista löytyi kivaa luettavaa ja Rajapinnan tunnelma välittyi sinullekin. Mikrofic on mittana haastava, jos haluaa välittää tunnetta ja tehdä sen tehokkaasti. Olen siis iloinen, että olen siinä ilmeisesti onnistunut.

A/N: Pitkästä aikaa taas ficcien parissa pidemmän pöytälaatikko-originaalin vietyä ajan ja energian useammaksi vuodeksi. Joulu kuitenkin inspiroi kirjoittelemaan pikkuisia mikroficcejä, joten tähän topiciin on taas päiviteltävää. Näiden pareittaisuus jatkuu edelleen, sillä minulla on taas julkaistavanani uudenuutukainen mikrofic-pari. Toivottavasti joku eksyy lukemaan, mahdollisesti nauttii ja jättää kenties kommenttiakin. Ihanaa joulua kaikille, jotka tähän topiciin näiden mikroficcien ääreen eksytte! ♥

Talventuoksua
Harry/Draco (87 sanaa) K11

Punaiset posket ja hivenen sotkuiset hiukset saivat perhoset lentelemään Harryn vatsassa. Dracon vaaleissa hiuksissa kimmelsi lumihiutaleita, ja Harryn teki mieli nuolla ne pois.

Draco riisui paksun talviviittansa ja hymyili.

”Kaikki on valmiina Malfoyn kartanossa.”

Kädet puristuivat nyrkkiin Harryn kyljillä.
Vasta nyt Draco huomasi, jonkin olevan pielessä.
”Harry?”
Sanaakaan sanomatta Harry taklasi Dracon eteisen matolle ja hukutti tämän suudelmiin. Housut pakottivat vielä tavallistakin enemmän, kun hän lipoi lumihiutaleet luihuisen vaaleista hiuksista ja hengitti sisäänsä tämän talventuoksua.

”Antaa rouva Malfoyn odottaa.”

Dracon vastustelut jäivät voimattomiksi tämän antautuessa huokaisten Harrylle.

*

Perhejoulu
James/Lily (50 sanaa) S

Keittiössä tuoksuu joululta. Ulkona sataa lunta. Piparkakut paistuvat uunissa Lilyn valvovan silmän alla samalla, kun James syöttää Harrya. Poika ei taaskaan haluaisi edes maistaa ruokaa.

”Täältä tulee lohikäärme!” James yrittää houkutella, mutta Harryn suu pysyy kiukkuisessa mutrussa.

Ovelta kuuluu hiljainen koputus.

James pyörittelee silmiään, mutta Harryn suu kääntyy hymyyn.

”’Evvie!”

[Sielulintu]

Näitä on todella kivaa ja mielenkiintoista lukea. Nää on kiinnostavalla tavalla tosi erilaisia ihan tietysti jo hahmojen ja paritusten kautta, mutta myös tunnelmaltaan ja kieleltään. Oon lukenut valitettavan vähän mikroficcejä, mutta pitäisi varmaan lukea enemmän. Näissä oli tosi pieneen tilaan saatu ihan hirveästi asiaa, tunnetta ja tunnelmaa, mikä sai lukemaankin tavallista hitaammin ja sanoihin keskittyen. Vähän tuli sama fiilis kuin runoja lukiessa, eli ihan eri tavalla vähän lyhyemmässä pätkässä keskittyy siihen, miten asiat ilmaistaan. Nää oli todella kauniita, ja toi hahmojen luonteita ja tunteita esiin tosi hyvin. Lisäksi kiva, että tässä on oikeasti otettu tosi monipuolisesti erilaisia tilanteita, hahmoja ja tunnelmia mukaan. Kiitos näistä!

[Thelina]

Ihanaa, että päätit jatkaa näitä! Varsinkin tuo H/D oli todella suloinen ja kiihkeyttäkin oli ilmassa! Todellakin Narcissa joutaa odottamaan<3 oli myös kiva lukea Lilyn ja Jamesin joulusta ja pikku-Harrysta. Mikrot olivatkin juuri sopivaa luettavaa tähän iltaan, kun vähän jo väsyttää. Kiitos näistä!

[Vlad]

Sielulintu, ihanaa, että olet eksynyt tämän topicin ja näiden mikrojen pariin. Nää mikroficit on kyllä siitä kivoja myös kirjoittaa, että voi testailla kaikkea sellaista hahmojen ja tilanteiden ja tunnelmien osalta, mitä ei välttämättä muuten ehkä tulisi kirjoitettuakaan. Näiden kirjoittamisessa on ehkä vähän jotain samaa kuin runoissa minusta(kin), että saa paljon tarkemmin miettiä, mitä sanoo, kun tilaa on niin vähän. Toisaalta samaan aikaan on ihan eri tavalla vapaa kirjoittamaan kuin pidemmissä. Tai itselleni nämä ovat ainakin semmoisia kivoja makupaloja kirjoittaa. Kiitos kommentista!

Thelina, tottahan toki jatkan näitä! Ja näitä taatusti tulee jatkossakin säännöllisen epäsäännöllisesti. Kiitos suuresti mieltä ilahduttaneesta kommentista!

A/N: Tämä on siinä mielessä erikoinen mikro, että tällä kertaa näitä ei ole julkaistavana kuin yksi - ja sekin yksi osallistuu Tarot-haasteeseen. Todennäköisesti en kovin montaa mikroa siihen haasteeseen kirjoita, mutta pakasta noussut kortti tuntui vaativan nimenomaan tällaista lyhyttä tunnelmapalaa. Tätä mikroficciä inspiroinut kortti on lanttien kuutonen.

Sodan jäljet
Narcissa (64 sanaa) S

Sota aiheutti enemmän vahinkoa kuin heistä kukaan osasi ajatellakaan. Köyhyys piinasi nyt useampia, kosketti jopa heitä, jotka eivät ennen nälkää joutuneet kokemaan.

Narcissa pyyhälsi miehensä perässä laivastonsinisen pukunsa helmat maata viistäen.

”Rouva”, maassa istuva nuori noita anoi.

Lempeä hymy huulillaan Narcissa kumartui laskemaan kaksi sirppiä naisen kämmenelle.

Kiitollisuuden kyyneleet kohosivat kerjäläisen silmiin.

”Narcissa.”

Luciuksen kylmä ääni sai ilon Narcissan sydämessä sammumaan.