Älä koskaan sano (mene, mene), K11, mikrotarinoita suhdesotkusta, 36/x

[Felia]

No niin, tottahan me Sakarinkin näkökulma saatiin. Kieltämättä en osannut sitä odottaa, vaikka olisihan se pitänyt tajuta. XD Tää suhde-kuvio alkaa tosiaan käydä entistäkin mielenkiintoisemmaksi.

”Miksi mä oon aina se, joka jätetään?”

Tää kohta erityisesti tuossa viimeisessä pätkässä nousi esille. Kolahti kyllä syvälle eli pystyin hyvin samaistumaan tähän fiilikseen, vaikka tässä ei ihan täysin taida erotilanne olla käsillä. Mutta kuitenkin. Parisuhteen osapuoli vain ottaa ja lähtee aina toisen luo, niin... Ei se varmasti kivalta tunnu. Sakaria varmasti hämmentää myöskin koko kuvio, mikä on ihan ymmärrettävää. Ihmissuhteet voi olla yllättävänkin monimutkaisia.

Iih, en kyllä malta odottaa, että asiat alkaa selvitä! Näissä jää aina kivasti asioita lukijan pohdittavaksi eikä tunnetta tosiaankaan puutu! Tykkään hirmusen paljon edelleen! Kiitos ♥

[Isfet]

Felia, ihanaa, että olen pystynyt pitämään ainakin sinun mielenkiintoasi yllä!  Mallan ja Veeran tilanne tosiaan oli monimutkainen, niin kuin koko kuvio    Kiitos paljon kommentistasi! ♥

A/N: Vähän kyllä arveluttaa julkaista, koska näitä on enää kaksi valmiina enkä ole enää varma suuntimasta.    Toisaalta pakko on paras muusa, eikö?


25.

40 sanaa

Malla lepää hänen rintaansa vasten, Sakari silittää käsivartta ylös ja alas.

”Ihanko oikeasti te erositte? Miksi?”

”Veera ei jaksanut etäsuhdetta”, Malla sanoo katkerasti, ”Ja… Ja se väitti, että mä en ollut valmis.”

Sakari ei kysy enempää, mutta suutelee poskilta kyyneleet.


26.

24 sanaa

Malla lupasi odottaa, Sakari ajattelee noustessaan korjaamon lattialta.

Työpäivää on jäljellä vielä kaksi pitkää tuntia.

Sakari ravistelee hiekkaa puserostaan ja kiipeää vaihtamaan kaivurin öljynsuodatinta.

[Felia]

Hii, suhdekuvio vain tulee mielenkiintoisemmaksi. Erot on kyllä aina vaikeita, liittyi ne sitten pari- tai ystävyyssuhteisiin. Se, että ei oo valmis johonkin... Se ottaa aikansa selvittää, mistä on kyse, oppia itsestään ja tulla sinuiksi itsensä kanssa.

Oi että, nää mun kommentit uhkaa tulla oikeiksi mikrokommenteiksi, mutta siis, edelleen seurailen tätä innolla. Ymmärrän hyvin tuon, jos ei ole aivan varma, mihin suuntaan koko tarina on menossa, mutta toivon mukaan se selviää ajan kanssa (ellei ole jo selvinnyt).

Kiitos kun kirjoittelet näitä ihania palasia! ♥

[Isfet]

Felia, mikrokommentit ovat myös hyviä kommentteja, etenkin mikrotarinoihin   Kivaa kuulla että tykkäät ♥


27.

31 sanaa

Sori, mä en pysty tähän.

Sakari puristaa kädessään pöydältä löytynyttä lappua, ainoaa asiaa mikä Mallasta on jäänyt jälkeen parin lakanoihin tarttuneen hiuksen lisäksi.

”Vitun tuuliviiri”, Sakari kiroaa ja silppuaa paperin roskikseen.


28.

43 sanaa

Sakari yrittää laittaa Mallalle viestiä, ihan asiallisesti. Malla jopa vastaa, mutta siitä asiat luisuvat pian takasin riitelyyn ja solvauksiin, jotka jättävät jälkeensä vain pahan olon.

Just tätä en jaksa sussa, Malla kirjoittaa, sä et osaa keskustella syyttämättä.

Malla ei anna hänelle aihetta siihen.

[Felia]

Ah, draamaa!

Voi Sakaria... Ei varmana ole helppoa, kun on ihan ymmällään Mallan käytöksen suhteen. Jos toisesta ei ota oikein selvää / fiilikset vaihtuu nopeasti, niin kyllähän se rankkaa on. Ja tuskin Mallallakaan helppoa on. Koko kuvio vaikuttaa todella hämmentävältä, kun tunteita on suuntaan ja toiseen.

Tunteiden myllerryksessä voi olla hankala vastata asiallisesti, vaikka eihän sitä pitäisi toiselle tiuskia, jos tämä ei ole tehnyt mitään väärää. Oi että, nää on niin kuvaa luettavaa. Innolla odottelen jatkoa. 😊

Kiitos ❤️

[Isfet]

Felia, draamaa todellakin  Kaikilla tämän sotkun osapuolilla taitaa olla omalla tavallaan vaikeaa. Kiitos kommentista ♥


29.

33 sanaa

Vesa kertoo nähneensä tytöt yhdessä kaupungilla. Sakari kohauttaa olkiaan, teeskentelee ettei häntä edes kiinnosta tietää mitä Malla ja Veera ovat toisilleen nykyään.

Mitä Sakari kaksikkoa tuntee, ei se välttämättä ole selvää heille itselleenkään.


30.

39 sanaa

Se, ettei Sakari löydä itselleen hetkeen uutta tyttöystävää, ei tarkoita että hän olisi yhä kiinni Mallassa. Koska Malla ei selvästikään ollut kiinni hänessä, tuli vain hakemaan lohtua.

Hän ei puoleen vuoteen edes etsi ketään, mutta se ei tarkoita mitään.

[Felia]

Oo, Sakari ilmeisesti aavistelee, että tyttöjen välillä on jotain? Tai siis ehkä tietääkin. Mutta niinhän se voi olla, että joku toinen näkee jo jotain, vaikka itse asianomaiset eivät ole sitä tajunneet.

Sakarille on varmasti tehnyt hyvää olla itsekseen hetki eron jälkeen. Harva sitä itselleen kai uutta välittömästi etsii, vaikka toki onhan niitäkin. Mutta kaikki ei kuitenkaan pysty hyppäämään uuteen suhteeseen tms. Pätkässä Sakarista huokuu sellainen fiilis, ettei tämä vielä ole päässyt yli Mallasta. Kyllä se satuttaa, jos huomaakin, että ei merkkaa toiselle ehkä niin paljon kuin tämä hänelle. :/

Tykkään ihan hirmusesti siitä, kun nää on näin lyhyitä. Niin paljon saat näilläkin kerrottua, ai että. Ihanaa, kun kirjoittelet näitä; kiitos ❤️

[Isfet]

Felia, ihanaa, että sinä seurailet näitä    Toivotaan, että Sakari ja muutkin saavat itsensä vähitellen kasaan.


A/N: Luvattu näkökulmanvaihdos. Ehkä tästä alkaa nyt jo aavistaa miten tämä pyörii...



MALLA


31.

34 sanaa

On syksy, puolitoista vuotta hänen valmistumisestaan, ja Malla on vihdoin saamassa oman alansa töitä. Määrä-aikaisia, koska kyseessä on projektityö, mutta hänen sisällään kuplii silti jännitys.

Niin sitä pitää!!!, Veera tekstaa hänelle vastaukseksi.

Mallaa hymyilyttää.


32.

36 sanaa

Varmaankin on hyvä asia, etteivät hän ja Veera palanneet yhteen kesällä. Erossa oleminen tuntuu nytkin vaikealta, vaikka he ovat vain kavereita eikä vapaa-aikaa ole kummallakaan loputtomasti.

Keskiviikkoiltana Malla katsoo instastorysta värivaloissa nauravaa Veeraa uudestaan ja uudestaan.

[Isfet]

A/N: Pitkästä aikaa! En ole suinkaan unohtanut näitä, ehkä hieman vain kypsytellyt tulevia käänteitä. Jospa tämä taas tästä! 


33.

25 sanaa

Siiri on Mallan projektityöryhmässä. Siiri pukeutuu värikkäisiin kauluspaitoihin ja farkkuihin, sillä on kiva hymy ja poikaystävä. Malla huomaa miettivänsä, voisiko hän edes teoriassa ihastua.

Ehkä.


34.

34 sanaa

Alina ja Gregor lähettävät jouluna postikortin, varmaankin Gregorin painostuksesta. Isä katsoo sitä ja hymyilee vähän.

Tapaninpäivän Malla viettää Veeran ja hänen perheensä kanssa, koska totta kai viettää.

Ja totta kai se vääntää häntä rinnasta.

[Isfet]

A/N: Täällä ollaan taas! Hieman yllättävästi kalenterivuoden kanssa suunnilleen yhtä matkaa, mutta jos vain saisin julkaistua näitä useammin kuin kerran kvartaalissa, niin pian kyllä mennään taas edelle.


35.

11 sanaa

On uudenvuodenaatto, maailma tuntuu kylmältä ja pimeältä mutta Veera on valo.


36.

47 sanaa

Kello on yksi yöllä, ilotulitukset ovat päättyneet jo aikaa sitten. Kylmyys hiipii yhä syvemmälle, mutta alkoholi lämmittää yhä poskia ja pehmentää pimeään sotkeutuvia ääriviivoja.

”Meidän pitäisi varmaan mennä”, Veera sanoo, ”isäsi valvoo kuitenkin kunnes palaat.”

Malla hymisee jotain, antautuu haluilleen ja suutelee.

”Jos sä otat mut kainaloon.”

[Isfet]

37.

32 sanaa

Malla istuu sängylleen ja kurottaa uudelleen kohti makeita huulia, mutta Veera vetäytyy hymyillen tavalla, jota hänen humalaiset aivonsa eivät täysin tajua.

”Puhutaan huomenna, jooko? Öitä.”

Malla on edelleenkin aina se, joka jätetään.             
                 

38.

33 sanaa

Anteeksipyyntö painaa Mallan kielellä, mutta häpeä tukkii kurkun. Veera kaataa hänelle kahvia.

”Meidän erolla oli syynsä”, Veera sanoo vaikeana.

Mallan katse juuttuu Veeran kasvoihin, huuliin, silmiin.

”Mutta oliko ne tarpeeksi hyviä?” hän kuiskaa.