Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 20. teksti 4.1.)

[Vendela]

Täällä taas lukemassa ja olipa monta ihanaa osaa mistä nauttia

Nämä pienet hetket ja kosketukset näiden kahden välillä ovat kyllä tosi ihania, tykkään valtavasti. Huomasin että Angie oli tuossa sanonut, että näihin pääsee sisään vaikka hahmoja ei tunnekaan ja se kyllä varmasti pitää paikkansa. Onhan nämä sillä tavalla tuollaisia arkisia hetkiä minkälaisia voi olla kenen vaan parin välillä Itse luen näitä sellaisina kokonaisuutta täydentävinä, jollaisiksi nämä on ehkä tarkoitettukin.

Tuo kihlasormus-kohtaus sekä stuertin hymy olivat ehkä parhaita näissä. Toki kelluvat pippelit naurattivat ja palaneet olkapäät saivat irvistämään, sillä tunne on valitettavan tuttu. Kivasti olet tiivistänyt näihin mikroteksteihin näitä jokaiselle varmasti tuttuja juttuja joihin on helppo samaistua ja löytää kosketuspintaa

Ihanaa kun kirjoitat!

Vendela

[Felia]

Awws, voi että nää on ihania! ♥

Tuo lentokone-pätkä oli hellyyttävä. Sai hymyn huulille. On se hyvä, että joillakin on hyvät unenlahjat. Saada hyvin unen päästä kiinni jossain liikkuvassa menopelissä - se ei ole aina niin helppoa. Mutta toisaalta, jos on oikein väsynyt, niin kyllä se uni varmasti maittaa melkeinpä missä vain. Tuo stuertin luoma hymy oli loistava lopetus-yksityiskohta. ♥

Auts, auringossa palaminen on valitettavasti liiankin tuttua. Sitä luulisi, että osaisi ottaa opikseen, mutta aina se aurinko pääsee yllättämään. Siksi on hyvä olla joku, joka voi muistuttaa, että sitä aurinkovoidetta voisi joskus käyttääkin.

Kuten Vendelakin mainitsi, niin näissä on ihanan paljon asioita, joihin varmasti monet voivat samaistua. Nää on niin valloittavan arkisia, awws, en kestä. ♥ Ihan huippua, kun kirjoittelet näitä, kiitos! ♥

[Thelina]

Olen salaisesti täällä lueskellut näitä ja nyt ryhdistäydyn sen verran, että tulen jättämään kommenttia ♥ olipa aivan ihanaa lukea pitkästä aikaa tästä kaksikosta ja nämä pätkät herättivät minussa kyllä suuria tunteita! Rakastan sitä, miten tuot näissä arkisia hetkisiä esiin kaikkine iloineen, suruineen ja hölmöilyineen

Nämä tosiaan heittivät lukijaa tunteesta toiseen: Samulin migreenistä luki myötätuntoisena, kolmas palanen oli niin kuuma, kipeät hartiat ja riidat ovat elämää ja vallan samaistuttavia, kylpyammekohtaus niin hauska, seitsemännessä ja kahdeksannessa palassa aivan sydän suli ja liikutuin tavattomasti noista titaanisormuksista: niin ihana ajatus, että Samuli ja Juuso ovat menneet kihloihin tai naimisiin ♥♥♥ Monessa kohdassa käy ilmi ihanasti, miten kumpikin pitää toisesta huolta. Tykkään kovasti siitä, kun tarinoissa kuvaillaan pieniä, mutta merkityksellisiä kosketuksia, ja siinä onnistut kyllä hyvin!

Kiitos näistä, jään odottelemaan lisää ♥

[Waulish]

Vendela, ihana kuulla, että nautit ja tykkäät! Olen tosi iloinen siitä, jos nämä pätkät toimivat sekä hahmoja tuntemattomille että sellaisillekin, jotka ovat miesten matkaa aiemminkin seuranneet. Minulla on tavallaan kaksi pyrkimystä tässä: kirjoittaa samaistuttavista ja universaaleista aiheista, joihin pääsee sisälle ilman hahmotuntemustakin, ja toisaalta siinä ohessa myös täydentää Juuson ja Samulin tarinakokonaisuutta niin kuin veikkasitkin. Lämpimät kiitokset sinulle ihanasta kommentista!

Felia, Juuson unenlahjat ovat kyllä kadehdittavan hyvät! Se mokoma nukkuisi tukkina varmaan melkein missä tahansa. Olisipa itselläkin sellainen taito. Ihana kuulla, että näissä tilanteissa on samaistuttavia asioita ja että arkisuus valloittaa! Arki ja arjesta kirjoittaminen on minusta ihan parasta. Kiitos kovasti ihanasta kommentista!

Thelina, voi että, ihana kuulla että olet salaisesti lueskellut! ♥ Iloitsen siitä, että jaksat yhä lukea näistä miehistä, vaikka minulla aina vain tämä kirjoittaminen takkuaa ja suht harvoin saan mitään uutta tähän verseen julkaistua. Hienoa, että nämä pienet pätkät ovat onnistuneet herättämään tunteita laidasta laitaan! Näissä tulee kyllä käytyä läpi kokonainen tunnekirjo, ja se on kivaa näin kirjoittajankin näkökulmasta, kun voi mietiskellä, millaisia vaikutuksia erilaisilla kosketuksilla voikaan olla. Kiitos paljon ihanasta kommentista!

◁△▷◁▽▷◁△▷

11.
95 sanaa

Samuli huljuttaa sääriään vedessä ja yrittää totutella sen lämpötilaan, vaikka hän tietääkin, että helpointa olisi holahtaa suoraan syvyyksiin. Juuso on uskaliaana vesipetona tehnyt sen jo, vaikka kesäkuun lopun pilvinen ja tuulinen ilta on tyhjentänyt rannan muista uimareista. Samuli kuitenkin värjöttelee laiturin reunalla iho kananlihalla.

Juuso polskii lähemmäs ja hymyilee kuin pilvimassan taakse piiloutunut aurinko. Hän nostaa vettä valuvat kätensä Samulin polville, ja Samuli irvistää.

”Hyppää syliin”, Juuso kehottaa. ”Mä lupaan, että tää on helteiden jäljiltä lämpimämpää kuin ilma just nyt.”

Juuso ojentaa kätensä. Lopulta Samuli päättää luottaa ja tarttua niihin.

Hän ei jää katumaan sitä.

[Vendela]

Oi miten ihana fiilis tässä uusimmassa osassa oli Jotenkin tosi samaistuttava hetki sen suhteen, että uskaltaako sinne veteen vai ei. Ja sitten taas toisaalta loppu oli ihanan kutkuttava ja monitulkintainen. Koska siis tuonhan voi ajatella sillä tavalla, että Samuli ei kadu sitä että uskaltautui viimein veteen. Mutta sen voi mielestäni tulkita myös niin, että tuosta Juuson käteen tarttuminen ja veteen meneminen on johtanut johinkin sellaiseen tilanteeseen josta on seurannut vielä enemmän hyvää ja ihanaa kun pelkästä veden kosketuksesta ♥

Uiminen on kyllä ollut aivan ihanaa viime aikoina! Mutta toisaalta kyllä samaistun Samuliin, sillä olen aikamoinen vilukissa ja tarvitsen aika lämpimät uimavedet että uskaltaudun luonnonvesiin uimaan Mutta sitten kun sinne pääsee niin... siellähän kyllä myös viihtyy!

Kiitos tästä, sopi omaan fiilikseeni tällä hetkellä oikein mainiosti!

Vendela

[Angelina]

Auuuh, voi Juuso-parkaa Just perjantai-iltana katselin rapuna helottavaa veljeäni ja mietin että ei saamari, onneks oon oppinut vanhemmiten hiukan paremmin käyttämään aurinkorasvaa :'D Tuon kivuliaan palamisen lisäksi tuosta pätkästä jäi päällimmäisenä mieleen tuo, miten Samuli lupaa muistuttaa asiasta seuraavalla kerralla - taas ♥

Tuo jälkimmäinen ihana uintihetki oli kyllä taas hellyyttävä, nää kaksi on niin söpöjä etten kestä! Tykkään myös kovasti siitä, miten ihanan kesäinen tunnelma näissä on - sopii loistavasti tän juhannusviikonlopun päätteeksi :3

[Felia]

Oih, kesä ja uiminen! ♥

Samaistun hyvin Samulin fiiliksiin, mitä tulee veteen pulahtamiseen. Oon aikamoinen vilukissa, ja monesti kyllä tarviin aika lämpimät vedet ennen kuin uskallan lähteä uimaan. Onneksi Juuso sai Samulin kuitenkin houkuteltua lopulta veteen. Tuosta luottamisesta tuli kyllä mieleen myös ylipäätään se luottamus toista kohtaan ei pelkästään se, että luotti toisen sanoihin veden lämpötilan suhteen. Ja toki se voi myös viitata siihen, että veteen menemisen seuraus oli jotain muutakin kivaa, jota Samuli ei kadu.

Tää on kyllä aivan valloittavan ihana kaksikko, naaws. ♥ Tästäkin pätkästä huokui kesäisyys ja rivien välistä paistoi ne kaikki suuret tunteet - niin suloista! Uiminen kesällä on jotain ihan parasta, ja varsinkin, kun sitä voi tehdä itselleen rakkaiden ihmisten kanssa.

Tykkäilen hirmusesti, kiitos! ♥

[Waulish]

Vendela, kivaa että koit tuon edellisen mikron lopun monitulkintaisena! Minäkin ajattelin kirjoittaessani, että sen voi ajatella ja tulkita monellakin tapaa, ja siksi jätin sen ikään kuin avoimeksi vailla kummempia selittelyjä, kun tuntui mukavalta jättää mahdollisuus erilaisille tulkinnoille sen suhteen, mihin lopussa viitataan. Ilmavuus tuntui myös sopivalta ratkaisulta mikromittaan, minulla kun on tapana jaaritella joskus liikaakin. Voi että, ihana kuulla että osa sopi fiilikseesi! Minäkin olen nauttinut luonnonvesissä uimisesta tänä kesänä, vaikka useimmiten tuppaan olemaan vähän liian mukavuudenhaluinen siihen. Kiitos kovasti ihanasta kommentista!

Angie, palaminen on kyllä niin inhottavaa ja kivuliasta! Onneksi itsekään en ole viime vuosina siitä kärsinyt, sillä aurinkorasva on ollut kovassa kulutuksessa kesäisin. Wää, ihana kuulla että nämä miehet ovat sinusta söpöjä ja hellyttäviä. Välillä mennään ehkä vähän ällösöpönkin puolelle, mutta joskus sekin tekee ihan hyvää. Kiitoksia kovasti ihanasta kommentista!

Felia, hauskaa että monitulkintaisuus välittyi sinullekin! Olen tosi hyvilläni siitä, että tunteet välittyivät ja tämä kaksikko on onnistunut valloittamaan sydämesi. Näistä miehistä on aina ihanaa kirjoittaa, sillä se on kuin kotiin palaisi - ja vielä parempaa tietysti, jos muutkin saavat näistä minun hömpötyksistäni jotakin irti! Lämpimät kiitokset sinulle ihanasta kommentista.

Tämä seuraava mikro sisältää vaihteeksi vähän vahvempia viittauksia näiden miesten vaiheisiin ja erityisesti Älä jää lumeen makaamaan -joulukalenterin 15. luukkuun (K-15), jossa käydään läpi yhtä käännekohtaa Juuson nuoruudessa. Toivottavasti tämäkin kuitenkin avautuu, vaikkei sitä olisi lukenut.

◁△▷◁▽▷◁△▷

12.
95 sanaa

Juuri ennen pilkkua narikassa on tungosta. Juuson päätä särkee. Viimeisimmän tequilan olisi ehkä voinut jättää juomatta.

Juuso auttaa takin Samulin päälle, koska Samulin toinen käsi on kantositeessä tämän olkapään mentyä sijoiltaan tennisvuorolla. Kun Juuson käsivarsi vetäytyy Samulin harteilta, tuntematon miesääni heidän takanaan sammaltaa: ”Vitun hinttarit.”

Juuson sydän putoaa. Se putoaa aina takaisin yläasteelle, sinne missä hän oli Hinttari-Hirvonen ja maailma oli turvaton ja sydämetön paikka. Samuli vilkaisee häntä epävarmana, melkein samanlaista kipua silmissään.

Juuso ei katso taakseen, vaan hän kietoo käsivartensa uudestaan miehensä harteille ja suuntaa heidän askeleensa lempeään kesäiltaan. Mielessään hän vastaa vitun idari.

[Felia]

Voi ei.

Tuollaiset hetket on aina niin ikäviä - eritoten, jos ne muistuttaa, mitä ikävää joskus nuoruudessa on tapahtunut. Vaikka asiat saattaakin olla paremmalla mallilla, niin sitten kuitenkin joukossa on niitä, jotka laukovat typeriä kommentteja. Ymmärrän hyvin, jos vähän on alkanut hermot kiristyä ja varsinkin, jos on päänsärkyä ja haluaa vaan mennä paremman puoliskonsa kanssa kotiin.

Onneksi tässä ei mitään selkkausta syntynyt vaan Juuso ja Samuli poistuivat paikalta kylmän viileästi. Ei sitä pidäkään turhaa huomiota antaa idiooteille. Ja tuskin kumpikaan heistä nyt iltaa olisi halunnut pilata.

Tää osui ja upposi tunteisiin, voi että. Hienoa, että tällaisenkin ikävämmän puolen toit esille kaksikon elämästä, vaikka sydämeen sattui tätä lukiessa. Mutta jooh, tunnetta ei tästä tosiaan puuttunut. Pidän näistä pätkistä hurjan paljon edelleen!

Lämpimät kiitokset ❤️

[Isfet]

Tässä ennen työpäivän alkua on vielä sen verran puhtia jäljellä, että ajattelin nyt viimeinkin raapaista tänne kommentin. Koska tottahan minä nyt olen Juuso/Samulia lukenut ♥

Kosketukset ovat ihana teema, eivätkä vähiten monipuolisuutensa takia mitä tässä sarjassakin on tullut kivasti ilmi ♥  Hieman lisäpotkua tähän antaa kuitenkin se, että olen itsekin läheisten ihmisten kanssa sellainen iholle kiipijä, jolle kosketukset ovat tärkeitä    Lisäksi on ollut hienoa saada pieniä välähdyksiä näiden kahden parisuhdearjesta, varsinkin kun nämä ovat olleet pääsääntöisesti tosi onnellisia ja suloisia, mutta nimenomaan arjenmakuisia ♥

Tällainen hieman alle raapalemitta on mielestäni myös toiminut hyvin, koska näistä jokainen on kuitenkin selvästi itsenäinen teksti, eikä suora jatkumo toiselle. Pidän toteutustavasta kovin, ja hienosti olet saanut jokaisen näistä tuntumaan kokonaiselta, niin ettei lisää sanoja oikeastaan kaipaa    

Viimeisin teksti toki vihlaisi kipeästi sydänalaa, mutta onneksi Juuso on kypsä ja heillä kuitenkin on toisensa ♥ Lisäksi uskallan toivoa, että lisää onnellisempia palasia on luvassa.

Kiitos näistä, jatkan seurailua 

[Waulish]

Felia, jep, valitettavasti maailmaan mahtuu aina ahdasmielisyyttä ja ihmisiä, jotka laukovat muille ajattelemattomia kommenttejaan. Siitä ei pääse eroon aikuisenakaan, ja niinpä menneisyyden möröt seuraavat kaikkialle. Mutta onneksi tosiaan ei syntynyt suurempaa sanaharkkaa. Olen samaa mieltä siitä, ettei tuollaisille huutelijoille kannata antaa huomiota. Voi että, ihanaa että osui ja upposi! Suuret kiitokset ihanasta kommentista!

Isfet, voi että, ihanaa kun olet lueskellut ja raapaisit kommentinkin! Se merkitsee minulle paljon. ♥ Ihana kuulla, että teema on miellyttänyt ja tarjonnut monipuolisuutta. Kosketukset ovat kaikkialla läsnä ja usein tärkeitä, ja niiden avulla voi hauskasti käsitellä kaikenlaisia asioita, niin kauniita kuin kipeitäkin. Välillä vaelletaan elämän alhoissa, mutta ei huolta, onnellisiakin hetkiä on vielä luvassa! Suurimmaksi osaksi tämä kokoelma taitaakin olla söpöilyhömppää. Olen hyvilläni siitä, että mikromitta on mielestäsi toiminut ja jopa tuntunut kokonaiselta, ja että pätkien itsenäisyys on välittynyt. Siihen pyrinkin, että jokaisen pätkän voi lukea myös erillään muista ilman, että sitä on vaikea tavoittaa. Kiitos paljon ihanasta kommentista!

◁△▷◁▽▷◁△▷

13.
95 sanaa

Unen painostava tunnelma jää painamaan rintakehää, kun Samuli herää keskellä yötä. Hännyksillä hiipii aavistus siitä, ettei hän enää nukahda. Se puolestaan johtaa tietoon siitä, ettei hän nukahda. Aavistus jää vaanimaan, väijymään, painamaan – niin kuin uni, jonka otteessa Samuli pyristeli. Niin kuin eletty elämä, joka kiertää kehää kuin serpentiinirullallinen epäonnistumisia. Virheitä kaikissa väreissä.

Unessa Samuli osallistui kansainväliseen taitoluistelukilpailuun vapaaohjelmalla, jonka hän pilasi typerillä, aloittelijamaisilla virheillään. Hänen äitinsä poistui katsomosta kesken esityksen.

Samuli kääntää kylkeään. Yllätyksekseen hän kohtaa Juuson avonaiset silmät. Juuso hymyilee vaisusti, kumartuu lähemmäs ja puhaltaa Samulin soliskuoppaan. Ilmavirta hyväilee nihkeää ihoa.

”Unihiekkaa”, Juuso kuiskaa.

[Vendela]

Voi miten tylyä kohtelua Juuso ja Samuli saivat osakseen tuolla baarissa Sanat voivat satuttaa todella pahasti ja tehdä kipeämpää kuin fyysinen kipu. Vaikka tämä on ikävä ja kurja tilanne, niin samalla iloitsen siitä että nostat näitä kipeitäkin asioita esiin. Minusta on nimittäin hienoa lukea näitä tekstejäsi kun käsittelet tosi monipuolisesti erilaisia asioita ja tilanteita. Se, että itse olen fluffynarkkari ja rakastan kaikkea söpöä ja onnellista ei kuitenkaan tarkoita ettenkö nauttisi näistä elämänmakuisista ja hyvin kirjoitetuista teskteistä Joten ihanaa, että tarjoilet tätäkin puolta elämästä!

Tuo kesken painajaisen jälkeinen fiilis on kyllä niin tuttu! Ihan kamalaa herätä keskellä yötä ja tajuta ettei saa enää nukuttua. Onneksi Juuso oli kuitenkin myös hereillä ja sai Samulin ajatukset toivottavasti käännettyä muualle Tähänkin loppuun jäi sellainen kivan monitulkintainen fiilis! Voi ajatella, että nyt nämä käpertyivät toistensa syliin nukkumaan, tai ehkä he puhuivat tuosta Samulin unesta tai ehkä Juuson hengityksen kosketus johtaa uusiin kosketuksiin. Lukijan kannalta tämmöiset ovat tosi kivoja kun voi senhetkisen oman fiiliksen mukaan antaa mielikuvituksen lentää

Kiitos taas näistä!

Vendela

[Felia]

Voih, painajaiset on kyllä ihan hirveitä. Varsinkin, kun niihin usein herää ja uni ei välttämättä enää tule. :/ Ehkäpä kaksikko otti painajaisen puheeksi tai puhuivat jostain muusta tai olivat vain lähekkäin. Joskus hiljaisuus on paras apu, samoin pelkkä kosketus - lupaus siitä, että toinen on siinä, vierellä, tukemassa ja turvaamassa.

Tää nyt jää tämmöseksi mikro-mikrokomentiksi, mutta siis, tykkäsin. Jatkoa jään innolla odottelemaan!

Kiitos ja kumarrus ❤️

[Angelina]

Mä komppaan Vendelaa vahvasti ja tykkään itsekin siitä miten domestic blissin lisäksi käsittelet näissä myös vaikeampia asioita - kuten tuo pieni välikohtaus baarissa, painajaiset jne. Ne on kuitenkin arkipäivää ja kuuluu elämään ja tekevät mun mielestä näiden lukemisesta mielenkiintoista ja aitoa. Toki usein oon itse sitä mieltä, että luen mieluummin fluffia ja kaikkea onnellista ja lällyä, koska oikea elämä on usein vaan niin paskaa (:'''D), mutta kyllähän nuo oikeasti tuovat tähän aitoutta ja vaihtelua, joten arvostan ♥

Tykkään edelleen myös siitä, että myös näiden pienien pätkien avulla pojat tulevat tutuiksi :3 Näitä on tosi kiva lukea edelleen <3

[Thelina]

Olipa taas ihana pätkä! Tai painajaisissa ei tietenkään ole mitään kivaa, mutta tuohon unettomuuteen voi kyllä samaistua: jos alkaa pelätä, ettei saa unta, niin ei kyllä varmasti saa. Samaistuttavaa on sekin, että aikoja sitten tapahtuneet ikävät jutut nousevat välillä pintaan. Onneksi Samulilla on Juuso ja tuo unihiekkaa -kohta on kyllä aivan ihana!

[Waulish]

Vendela, jep, pahimmillaan sanat voivat todellakin käydä kipeämmin kuin fyysinen kipu. Ihana kuitenkin kuulla, että olet nauttinut myös elämän kipukohtia käsittelevistä pätkistä! Luulen, että pidemmän päälle minulle kävisi vähän tylsäksi kirjoittaa pelkkää hattaraa, ja siksikin tulee välillä poikettua siitä, plus siksi että toisinaan sitä vain tuntee tarvetta käsitellä vaikeitakin aiheita. Kivaa, että monitulkintaisuuskin on säilynyt matkassa mukana ja herättänyt ajatuksia. Kiitos kovasti ihanasta kommentista!

Felia, olen samaa mieltä, joskus hiljaisuus ja kosketus välittävät kaiken tarpeellisen ja enemmänkin. En itse ajatellut tuota edellistä pätkää sen pidemmälle, sekin olkoon siis lukijan tulkittavissa ja päätettävissä. ♥ Lämmin kiitos ihanasta kommentista!

Angie, minä olen ihan samanlainen siinä mielessä, että tykkään kamalasti lukea kaikenlaista onnellista ja hattaraista ja romanttista, mutta välillä sellaisen vastapainoksi kaipaa myös jotain muuta, varsinkin kun elämä todellakin osaa joskus olla paskaa! Samoilla linjoilla ollaan siis. Voi että, ihana myös kuulla että hahmot ovat näiden pätkien myötä tulleet sinulle tutuiksi! Kiitos kovasti ihanasta kommentista.

Thelina, niinpä - silloin ei varmasti ainakaan saa enää unta, jos sitä alkaa stressata, ja itsekin olen pudonnut siihen sudenkuoppaan monta monituista kertaa. Hienoa, jos onnistuin kirjoittamaan aiheesta samaistuttavasti! Kiitos paljon ihanasta kommentista.

◁△▷◁▽▷◁△▷

14.
95 sanaa

Juuson tukka on venähtänyt niin pitkäksi, että sen saisi pienelle poninhännälle. Samuli hivelee Juuson niskaa ja miettii, miten söpö Juuso olisi sellainen takaraivollaan. Söpö Juuso on toki nytkin, perisuomalaisen maantienvärinen tukka vallattomana ympäriinsä sojottaen. Hiusten viehättävä laineikkuus tulee paremmin esiin nyt, kun niillä on enemmän mittaa.

Samuli painaa nenänsä Juuson hiuksiin ja sulkee silmänsä. Hänestä tuntuu, että Juuson ominaistuoksu on siellä kaikkein vahvin, varsinkin kun Juuso käyttää hajustamatonta sampoota. Siinä on kodikkuutta, turvallisuutta, miehekkyyttä.

”Yritätkö sä niistää nenän mun tukkaan?” Juuso naurahtaa ja kohottaa katseensa kirjastaan niin, että he ovat yhtäkkiä nenäkkäin.

Samuli vastaa suudelmalla.

[Vendela]

Aww, olipa tämä yhäaikaa sekä söpö että hauska Tuollainen toisen nuuhkiminen on kyllä ihanaa, puhdas ihminen tuoksuu kyllä hyvätä. Mutta mukavasti olit saanut tähän myös tuollaisen humoristisen vivahteenkin, ja vaikka lopetus olikin täydellinen (suudelmat ovat aina parhaita) niin tämä oli jotenkin tosi onnistunut kokonaisuus. Juuri tämä on näiden mikrotekstien ihanuus, että vähillä sanoilla voi kertoa niin paljon

Kiitos tästä!

Vendela

[Angelina]

Haha eikä, pystyin melkein haistamaan sellaisen puhtaan, miehisen tuoksun samaan aikaan Samulin kanssa :'D Ihana mielikuva, nautin! Muutenkin tuo niskan hively ja toisen sotkuinen tukka oli ihania elementtejä, tää oli taas kauheen söpö ♥ Just sopivan rauhoittava ja suloinen yöpala, tän jälkeen kelpaa nukkua :3

[Waulish]

Vendela, ihana kuulla, että löysit edellisestä pätkästä sekä söpöyttä että hauskuutta! Olen mielissäni siitä, että koit kokonaisuuden onnistuneeksi. Tämä sanamäärä aiheuttaa minulle edelleen haasteita, ja siksi suurin osa näistä mikroista onkin piirua vaille raapalemittaisia. Kiitos kovasti ihanasta kommentista!

Angie, ihanaa että pystyit kuvittelemaan tuon tuoksun! Minullakin oli se selkeänä mielessäni, mutta millään en meinannut löytää sanoja kuvailemaan sitä, joten olen iloinen, jos se siitä huolimatta välittyi. Ihanaa että oli rauhoittava yöpala. Kiitokset ihanasta kommentista!

◁△▷◁▽▷◁△▷

15.
95 sanaa

Helle väreilyttää ilmaa. Limonadilasit kuplivat parvekkeen kaiteella. Loma on alkanut, ja Juuso tuntee samanlaista vapautta kuin alhaalla kadulla kirmaavat lapset.

Vapaus unohtuu kuitenkin pian, kun jostain ilmestyy ampiainen. Se surraa Juuson lasin reunalle, taiteilee keltaisilla koivillaan pitkät siivet laskostettuina.

Juuso on vähällä huitaista lasinsa kumoon, mutta Samuli on nopeampi napatessaan Juusoa kyynärvarresta kiinni. ”Rauhassa”, Samuli sanoo. ”Ei häiritä sitä. Se lähtee kohta.”

Juuso tietää sen lähtevän, mutta hän tietää myös olevansa hengenvaarallisesti allerginen ampiaisenpistoille. Lopulta kesäkyläilijä surraa naapuriparvekkeelle, ja Juuso rentoutuu Samulin otteessa.

”Sori”, Juuso puuskahtaa. ”Joka kerta…”

Samulin hymyssä on ymmärrystä ja kesäloman vapautta.

[Vendela]

Hehee, ymmärrän tuskailun sanamäärän kanssa! Itsekin olen pari mikrotekstiä kirjoittanut (en ole vielä julkaissut) ja tosiaan aikamoista taiteilua pitää sanamäärä minimissä. Väkisin tuntuu venyvän kun haluaisi sanoa niin paljon enemmän! Mutta hyvä on haastaa itseään ja kokeilla uusia juttuja. Hienosti olet kuitenkin pysynyt alle sadan sanan näiden kanssa

Oi ei, ampiaiset! Minua ei ole koskaan pistänyt ja siksi pelkään niitä todella paljon. Joten tunnistan tuon halun huitoa ja hätistää. Onneksi Samuli on rauhallinen ja järkevä Tämä oli samaistuttava hetki, kiitos taas tästä!

Vendela

Ps. Angie on muuten kirjoittanut myös mikroficcejä joista tuli nämä sinun tekstisi mieleen. Löytyy täältä (K-15)!