Kirjoittaja Aihe: Yuri!!! on Ice: Erittäin tärkeä keskustelu (S, Otabek/Yuri, triplaraapale)  (Luettu 3099 kertaa)

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 098
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Title: Erittäin tärkeä keskustelu
Author: Larjus
Chapters: Triplaraapale
Fandom: Yuri!!! on ICE
Pairing: Otabek Altin/Yuri Plisetsky
Genre: Joku söpö höpö arjen pala
Rating: S
Disclaimer: Hahmot eivät ole luomuksiani, en omista niitä, enkä ole saanut tämän kirjoittelusta muuta kuin hymyn huulilleni.
Summary: ”Toivottavasti en häirinnyt teitä. Mistä ikinä puhuittekaan.”

A/N: Alko tulla taas Otayuri-vieroitusoireet niin piti pikaisesti kirjoitella niistä joku pieni söpö pätkä, jonka ideaa olen ehtinyt jo jonkin aikaa mielessäni pyöritellä. Alkuperäisenä inspiraationa toiminut YouTuben ihanan Butters the Bean -kanavan videot.

Mukana Idän temppelin paluussa.



Erittäin tärkeä keskustelu


Kun Yuri havahtui hereille unestaan, hänestä tuntui kuin hän olisi juuri nukkunut ainakin kolme kuukautta. Lyhyiksi tarkoitetut nokoset aamuvalmennuksen jälkeen olivat venähtäneet huomattavasti pidemmiksi, yöpöydällä olevan herätyskellon mukaan yli kaksituntisiksi. Hän tuijotti viisareita väsyneenä, yritti herätellä itseään ja pyöritteli särkeviä nilkkojaan. Olisi ollut ihana jatkaa jo alkanutta unta vielä tuntikausia, vaikka eihän sellaisessa järkeä ollut. Niinpä Yuri lopulta pakotti itsensä ylös vuoteesta, haroi sotkuisia hiuksiaan ja lähti tassuttelemaan kohti vessaa.

Muutaman askeleen päässä vessan ovesta Yuri kuitenkin pysähtyi ja vaihtoi suuntansa olohuoneeseen. Hän oli kuullut Potyan maukuvan ja halusi ensiksi kurkistaa, mitä kissa mahtoi puuhailla, sillä yleensä se oli melko hiljainen otus.

Vastaus hänen pohdintoihinsa selvisi hetkessä. Yuri pysähtyi oviaukkoon tuijottamaan Otabekia, joka makasi matolla vatsallaan pää käsiensä varassa, edessään Potya, joka oli käpertynyt epäilyttävästi paahtoleipää muistuttavaan asentoon. Kun Potya naukaisi, Otabek naukaisi takaisin, ja sama toistui useaan kertaan. Yuri ei voinut pidätellä hymyä sitä näkyä katsoessaan ja mietti, kuinkakohan kauan sitä oli jo jatkunut.

”Teillähän näyttää olevan tärkeä keskustelu meneillään”, hän tyrskähti lopulta. Otabek käänsi päätään Yurin suuntaan ja nyökkäsi.

”Huomenta vain sinullekin.”

”Toivottavasti en häirinnyt teitä”, Yuri lisäsi. ”Mistä ikinä puhuittekaan.”

”Et häirinnyt. Me vain – ”

Potyan naukaisu keskeytti Otabekin lauseen. Kissa tapitti sinisillä silmillään Yuria ja heilautti hieman pörheää häntäänsä.

”Anteeksi Yura”, Otabek sanoi sitten. ”En voi kertoa. Potyan mukaan se on salaisuus.”

”Selvähän se, ymmärrän täysin”, Yuri virnuili. Unisuus ei juurikaan vaivannut häntä enää, sillä Otabekin ja Potyan ”keskustelun” seuraamisella oli ollut piristävä vaikutus.

”Minähän sanoin, Potya, kyllä Yura ymmärtää”, Otabek sanoi kääntäen katseensa kissaan. Kun se maukaisi uudestaan, Otabek vastasi sille jälleen samalla tavalla.

”Pahoittelen häiriötä”, Yuri sanoi kumartaen liioitellusti. ”Jätän teidät jatkamaan keskusteluanne.”

Yuri peruutti pois olohuoneesta leveä virne kasvoillaan. Hölmö mutta suloinen näky oli piristänyt häntä suuresti ja vain vahvisti sitä vakaata tunnetta, että hän todella oli tehnyt oikean päätöksen valitessaan Otabekin elämänkumppanikseen.
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 292
  • Kurlun murlun
Beka ja Potya puhumassa henkeviä keskenään. <3<3<3<3

No mutta siis ilman muuta kissoille pitää maukua takaisin, ja ihanaa että Beka ryhtyi leikkiin mukaan. :D Söpö höpö arjen palanen on aina mainiota viihdettä, eikä triplaraapalekaan ole yhtään liian lyhyt. Kaikki sanottava tulee sanotuksi ja tarina on kääritty kompaktiin pakettiin.

Tykkään tuosta Yurin reaktiosta, kun hän vain perääntyy asianmukaisesti ja jättää salaisuudet kissan ja poikakaverin välille. xD Varmaan eräänlainen helpotuksen huokauskin on jossain kohtaa päässyt ilmoille, kun on käynyt ilmi että Beka ja Potya tulevat hyvin toimeen keskenään. Kamalaahan se olisi, jos rakas lemmikki alkaisi sietämättömän mustasukkaiseksi tai jos mielitietty ei vastavuoroisesti lämpeäisi kissakaverille. <3 Tämä oli kiva tällainen vieroitusoireiden selättämistarina, kiitosta! ^^

- Mai
"I read you loud and clear, Lizard."

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 098
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Maissinaksu: Kissoille pitää ehdottomasti vastata, sen tietää Bekakin, kun aina niin kohtelias poika on :D Musta on ollut kiva miettiä, miten tuo koko kohtaus on saanut alkunsa: luultavasti Potya on alkujaan maannut maassa ja alkanut maukua Bekalle, joka on puhellut tälle jotain randomia takaisin, kunnes on vaihtanut itsekin maukumiseen ja lopulta mennyt makaamaan Potyan kanssa vastakkain :D Bekan perushabitus on niin kovin vakava, mutta uskon että kun hän on itselleen rennossa ja turvallisessa ympäristössä, jossa voi huoletta olla täysin oma itsensä, hänkin taipuu tekemään tällaisia söpöjä ja vähän höpsöjäkin asioita (eikä lainkaan hämmenny, kun Yuri ilmestyy sitä näkyä todistamaan, sillä kumpikin osaa mennä heti leikkiin mukaan). Siksi Yurin reaktiokaan ei voi olla mitään muuta :D

Yurille on varmasti ollut todella tärkeää, että Potya ja Otabek tulevat toimeen! Kyseessä kuitenkin kaksi niin tärkeää olentoa Yurille, joiden välillä sopu olisi ehdottoman suotavaa. On se hyvä että Potya ja Otabek ovat hyvää pataa keskenään, mä ainakin aattelen että Otabekista oikee huokuu sellainen lempeä, rauhallinen aura (ja hän osaa antaa eläimille tilaa), että kaveeraaminen kaikenlaisten elukoiden kanssa sujuu saumattomasti. Uskoisin, että Potya pitää hänestä suuresti (ehkä jopa niin että alkuun se oli Yuri, joka oli mustasukkainen ;D)

Kiitoksia kommentista taasen ♥ ne piristää mua aina :3
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 809
Lainaus
”Et häirinnyt. Me vain – ”
Potyan naukaisu keskeytti Otabekin lauseen. Kissa tapitti sinisillä silmillään Yuria ja heilautti hieman pörheää häntäänsä.
”Anteeksi Yura”, Otabek sanoi sitten. ”En voi kertoa. Potyan mukaan se on salaisuus.”

Sun Otayuri-vieroitusoireet tuottavat sitten ihanaa settiä. :D
Siis mikä odottamaton näky löytää Otabek juttelemassa Potyan kanssa elämän tärkeistä asioista. Sitä voisi katsella useamman tunnin eikä syytä pään kääntämiselle heti löydy.

Olen usein aika skeptinen jos otsikko kertoo kovin lyhyestä raapaleesta, mutta kyllä niiden joukossa on paljon aivan loistavia tekstejä. Tämä on oikein pehmoinen ja viihdyttävä. Mukava pikku sattumus ja hetki arjen keskellä. Hienosti Otabek sai aikansa kulumaan kun odotti Yuria herääväksi. Taisi oppia kissojen kielen, en lainkaan epäile. Otabekilla on tiettävästi superkykyjä.

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 098
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Sun Otayuri-vieroitusoireet tuottavat sitten ihanaa settiä. :D
Hehe, kiitos Fairy tale ;D Tästä kaksikosta on mukava kirjoitella söpöjä ja vähän höpsöjäkin tekstejä. Ei voi parisuhde olla pelkkää jurottamista.
On tuo varmaan ollut Yurille aluksi vähän yllättävä mutta loppujen lopuksi mieltä lämmittävä ja huvittavakin näky :3 Tuo on se puoli Otabekista, jota ei moni pääsekään näkemään, kun hänen yleinen olemuksensa on kovin vakava ja sellainen, ettei millekään hölmölle ole aikaa tai tilaa. Mutta kyllä mä uskon, että löytyy hänestäkin se hassu puolensa :3

300 sanaahan riittää toisinaan vallan mainiosti, vaik joo, ymmärrän kyllä varsinkin kirjoittelun kannalta jos se tuntuu liian lyhyeltä. Mutta ei pituus onneksi ficin hyvyyttä automaattisesti päätä. Tällaisesta pikkuaiheesta ei ehkä mitään kovin mullistavaa olisi lisäsanoilla saanutkaan.


Taisi oppia kissojen kielen, en lainkaan epäile. Otabekilla on tiettävästi superkykyjä.
Luultavasti :D Hänhän on jo oppinut tulkitsemaan Yuria niin erinomaisesti, niin sen urakan jälkeen ei tämän kissan ymmärtäminen paljoakaan vaadi ;D

Kiitoksia kommentista ♥
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 779
Eih, en kestä, miten söpö pieni ficci tämä olikaan! Aivan hymyilyttävän ihana, kissakeskustelut ovat kaikessa älyttömyydessään niin hellyyttäviä ja hauskoja :D Etsin sinulta nykyisin aina lähes poikkeuksetta Otabek/Yuria ja ficci kerrallaan tämä pari alkaa käydä niin tutuksi, että tuntuu kuin palaisi tuttujen luo. Etenkin nämä söpöilypätkät ovat löytäneet paikkansa sydämessäni!

Otabek on niin taitava kielissä, etten yhtään ihmettele, että hän löytää yhteisen viestintäkanavan myös Potyan kanssa :D Luin tuota vastaustasi Maissinaksulle ja olen samaa mieltä siitä, että Otabekista ainakin sinun ficciesi perusteella välittyy sellainen rauhallinen yleisolemus ja se sopii hänelle hyvin! Tykkään kovasti siitä, että juuri Otabek keskustelee Potyan kanssa tuolla tavalla, koska minulla on sellainen mielikuva, että hän on vähän jotenkin jäykempi tai jähmeämpi Yuriin verrattuna, joten kivaa, että hän löytää tuollaisia hempeilyhetkiä arjen keskellä :D

Tämä ficci tavoittaa sellaisen ihanan aamuisen tunnelman. Tässä oli sellaista kivaa aamun hiljaisuutta, jonka sitten rikkoo hyvin suloisella tavalla Potyan maukuminen :D Paahtoleipä!Potya-yksityiskohta nauratti, kuten myös koko tuo keskustelu ja kuinka Yuri ja Otabek heittäytyivät siihen täysillä mukaan. Voihan Potya, hän on aika suloinen tapaus! Kiitos ihanasta aamulukemisesta, tämä sopi hyvin yhteen aamukahvin kanssa :)

between the sea
and the dream of the sea

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 390
  • Lunnikuningatar
Hihii, olipas tämä söpö! Minulla oli rippileirillä tunnin verran vapaata aikaa ja ajattelin, että kappas, ehdin vielä osallistua kommenttiarpajaisiinkin. Onneksi hiddenben olikin juuri ehtinyt tätä kommentoimaan ja nostanut esiin, niin sattui vieläpä juuri sopiva palanen luettavaksi. :) Koska mikäpä piristäisikään väsynyttä sunnuntaita paremmin kuin rautaisannos söpöä OtaYuria? ❤️

Minusta on ensinnäkin hauskaa, miten otsikko ohjaa ajatuksia helposti siihen suuntaan, että lukija odottaa keskustelua juuri Otabekin ja Yurin välillä - mutta sitten kyse onkin keskustelusta Potyan kanssa. :D Hih! Pidän muutenkin siitä, että lemmikkieläimet huomioidaan teksteissä, ja voin hyvin kuvitella Otabekin keskustelemassa kissan kanssa ainakin puoliksi vakavissaan. Mielikuva on aivan ihastuttava.

Pidin myös siitä, miten keskustelun nähdessään Yuri vain piristyi siitä, eikä suinkaan varsinaisesti hämmentynyt tai ärsyyntynyt, vaan piti keskustelua suloisena. On ihanaa, että heidän suhteensa on näin vakaalla pohjalla, ja molemmat hyväksyvät toisensa ominaispiirteineen ja kummallisuuksineen. :) Kuvaat niitä myös ficeissäsi aina tosi osuvasti, ja jokaisen pienenkin ficletin myötä kuva täydentyy.

Kiitos paljon tästä, tämä oli oikein sopivaa luettavaa tähän päivään. ❤️


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 668
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! Minäkin tulin lukeneeksi tämän, kun huomasin muiden kommentoineen ja olipa kyllä söpö triplaraapale! Olen samaa mieltä kuin Kaarne, että erityisen hyvin tässä toimii se, miten lukija odottaa jotain ihan muunlaista keskustelua ja sitten kyseessä onkin keskustelu kissan kanssa :D Ehkä Potya innostui maukumaan, kun häntä kerrankin rauhassa kuunneltiin ja hänelle vieläpä vastattiin, vaikka Potya yleensä olikin hiljaisempi kaveri. Limpun muotoon käpertynyt kissa on kyllä suloisinta ikinä ja oli hauskaa, miten keskusteluun suhtauduttiin sen ansaitsemalla vakavuudella. Eihän kissan salaisuuksia nyt sovi eteenpäin kertoa! Kylläpä tämä piristi minunkin päivääni, kiitos tästä suloisuudesta :)
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 792
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vaikka en edes tunne koko fandomia, tämä oli todella suloinen ja piristävä ficcinen! Jotenkin tosi söpö tilanne, jonka saattoi ihan nähdä mielessään.

Pidin erityisesti siitä, että Otabek ei nolostunut tilanteesta, vaan vastasi ihan vakavissaan, vaikka tapahtuma olikin leikkisä. Ja kuinka se oli Yurin mielestä herttaista, eikä yhtään noloa tai varsinkaan ärsyttävää, vaikka hän olikin vielä väsynyt ja mahdollisesti aamuäreä.

Lainaus
Potya, joka oli käpertynyt epäilyttävästi paahtoleipää muistuttavaan asentoon.

Jäin miettimään pitkäksi aikaa, miten kissa voi käpertyö paahtoleivän muotoiseksi, kun paahtoleivästä tulee lähinnä neliö mieleen. ;D Söpöä yhtä kaikki, aloilleen käpertyneet kissat ovat niin suloisia.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 098
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
hiddenben: Ihana kuulla, että otp-söpöilyni ovat löytäneet tiensä sinunkin sydämeen (❁´◡`❁) Näiden kirjottelu on itelleki aina semmosta jonkin tutun ja turvallisen ääreen palaamista, niin on se huikeeta että jollakulla on ihan vaan ficien takia vähän samaa fiilistä.

Kissojen kanssa "keskustelu" on paitsi hauskaa myös suloista, ja ehdottomasti tämä fici piti kirjoittaa niin päin, että juuri Otabek on se joka "juttelee" Potyalle :D Hän on tosiaan Yuria rauhallisempi ja vakavampi (hyvää tasapainotusta Yurin räiskyvälle luonteelle), mutta löytyy hänestäkin se höpsömpi puoli :3 Ja se myös tulee luontevasti esiin kotioloissa. Musta tuntuu, että hän on Yurin lailla täysin myyty Potyalle ja ihan pehmo sen edessä (tietää kuka sitä huushollia pyörittää :P)

Kaunis kiitos kommentistasi ♥ Ihanaa että tykkäsit :3


Kaarne: Mä en tiiä, mikä vois olla parempaa piristettä sunnuntaille (tai millekään päivälle) kuin Otayuri-söpöily, ei varmaa mikää :D Oot niin asian ytimessä!

Otsikko tosiaan antaa ymmärtää että keskustelun osapuolina olisivat Otabek ja Yuri, mutta Potya onkin vienyt keskustelijan paikan :P Mutta kun kissalla on asiaa, pitää sitä kuunnella! Ja Otabek päätti mennä leikkiin mukaan (tai jopa aloittaa sen?). Mä en tiedä, voisko Yurin reaktio olla mitään muuta kuin ihastusta, kun hän näkee Otabekin ja Potyan noin. Tässä vaiheessa ainakin heillä on jo niin vakiintunut suhde, että kumpikin uskaltaa olla avoimesti omia itsejään niin kuuluu tällainen pieni höpsöilykin arkeen :3 Ja Yurille tosiaan tulee koko esityksestä vain entistä vahvempana se tunne, että Otabek on niin oikea hänelle (kun on noin hyvää pataa hänen kissansa kanssa ja muutenkin niin suloinen höpsö). Molemmat tosiaan hyväksyvät toisistaan myös ne vähän hassummat piirteet. Eikä tartte Bekankaan aina olla niin pahuksen vakava :D

Kiitokset sinullekin kommentista ♥


Thelina: On se hyvä että Potyalla on kerrankin joku kuuntelemassa avautumisia ja jopa vastaamassa niihin ;D Hänellä ja Otabekilla on jokin erityinen yhteys, kun molemmat ovat normaalisti hiljaisia. Ehkä sillä lailla syntyykin tasapainoinen keskustelu, kun molemmat kuuntelevat toisiaan :D Ja Otabek on vielä valmis pitämään kaikki Potyan salaisuudet sisällään eikä juoruile niitä eteenpäin Yurille ;D Ties vaikka olisivat juuri Yurista jutelleet...

Otsikko onkin tarkoituksella laadittu juuri niin, että vois olettaa keskustelun olevan ihmisten välillä, vaikka kyllähän ainakin jokainen lemmikinomistaja tietää, miten ne oman elukan kanssa käydyt "keskustelut" on kans ihan tuiki tärkeitä :3

Kiitoksia kommentista, se on vastaavasti piristänyt minunkin päiviäni ♥


Fiorella: Tämmöset pienet söpöt ja vähän hassutkin hetket on aina niin kivoja :3 Kenen tahansa muun kuin Yurin edessä Otabek olisi taatusti nolostunut, mutta kun kyseessä on se oma rakas ja tuttu kumppani, jonka tuntee erinomaisesti, ei ilmekään värähdä ja ihan muitta mutkitta ottaa toisenkin mukaan hassuun tilanteeseen :D Ja Yuristakin se on vain söpöä ♥ Eihän semmoselle näylle voi väsyneenäkään nyrpistellä.

Lainaus
Jäin miettimään pitkäksi aikaa, miten kissa voi käpertyö paahtoleivän muotoiseksi, kun paahtoleivästä tulee lähinnä neliö mieleen. ;D
Mulla oli mielessä kokonainen paahtoleipä tätä kirjoittaessa, eli ei pelkkä viipale. Tähän tyyliin. Cat loafiksi tota ainakin enkuks kutsutaan, en tiiä onks suomeks keksitty mitään hauskaa nimitystä :D Mut paahtoleipiä ne on.
Kissat on kyllä suloisia kun käperyvät kaikenlaisiin asentoihin. Potya ei ole poikkeus :3

Kiitos myös sinulle kivasta kommentista, ihana kuulla että olet pitänyt ♥
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Angelina

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 6 756
Kommenttiarpajaisista moi! Mä valkkasin tämän puhtaasti nimen perusteella ja nimenomaan ajattelin, että tää olisi ollut joku höpsö ja muka-vakava keskustelu Yurin ja Otabekin välillä, mutta tässä olikin ylläri ;D

Samaistun vahvasti Yuriin ja päikkäreiden venähtämiseen, koska itsekin herään yleensä noin 2 tuntia myöhemmin kuin alunperin oli tarkoitus :'D Sen jälkeen on yleensä niin pölhö olo, että tarvitsee nimenomaan jotain, joka herättää ja ylipäätään tuo takaisin todellisuuteen. Voin hyvin kuvitella, miten Otabekin ja Potyan keskustelun seuraaminen toimii juuri sellaisena :3 Musta oli muutenkin söpöä, että Otabek otti keskustelun kissan kanssa noinkin vakavasti ja oikein eläytyi siihen, niin sen just kuuluukin olla! Kaiken vielä kruunasi tuo, miten Yuri ajatteli tehneensä aivan oikein valitessaan Otabekin, naawws :'3

Kiitos tästä söpöilystä!


© Inkku ♥

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 098
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Angelina: Joo toi otsikko on vähän petollinen :D Mutta kuiteskin kuvaava, koska onhan ne kissan kanssa käydyt "keskustelutkin" erittäin tärkeitä! Ei passaa mennä liiaksi häiritsemään.

Mä en oikeestaan koskaan harrasta päikkäreitä (yleensä vain silloin jos oon kipeä), mutta yöunet venähtää helposti aamun päässä, jos ei ole mitään pakollista menoa kiskomassa ylös. Pölhö oli kyllä tuttu kokemus mullekin. Pääsispä itse herättyään katselemaan Otabekia ja Potyaa "juttelemassa" keskenään :D (Ylipäätään jos olis mahdollisuus katsella Otabekia irl niin...) Tärkeät keskustelut meneillään, kyllä täytyy Bekankin joskus vähän heittäytyä höpsöksi :D Eläimillä on muutenkin sellainen vaikutus, että ne saa kenet tahansa normaalia pehmommiksi ja leikkimielisemmiksi.

Lainaus
Kaiken vielä kruunasi tuo, miten Yuri ajatteli tehneensä aivan oikein valitessaan Otabekin, naawws :'3
No tietenkin ♥ Paristakin syystä: ensinnäkin, Yurille on tosi tärkeää, että Otabek on hyvää pataa Potyan kanssa; ja toisekseen, Otabek kun on normisti muiden seurassa vähän jäyhä ja hitaasti lämpiävä niin se, että hän on noinkin rento ja leikkisä Yurin silmien edessä, on Yurille osoitus siitä että Otabek pitää häntä turvallisena ja luotettavana ihmisenä, jonka seurassa ei tarvitse yhtään esittää (ja se jos mikä on parisuhteessa tärkeää). Tulipa pitkä selitys mut joo, eiköhän ton tajua :D (tajuais ilman mun selityksiäkin varmaan...)

Kiitän kommentista, ihanaa että vähän höpsö söpöily maistui! ♥
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 175
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Tervehdys Kommenttikampanjasta! :) Valitsin tämän tekstin listauksestasi nimen perusteella, koska halusin tietää, millainen erittäin tärkeä keskustelu on oikein päässyt nimeksi asti - mutta en osannut ollenkaan odottaa, että tässä keskustellaan kissan kanssa, ja ilahduin siitä valtavasti. :D Samaistun Otabekiin niin kovasti, koska minäkin aina juttelen kissojen kanssa. Omaa minulla ei ole, mutta täällä kulkee paljon vapaana kissoja, joille aina pysähdyn sanomaan sanasen, ja usein ne myös vastaavat. ♥ Melkein mikään ei ole hellyttävämpää kuin kissan naukuna, kun se vastaa ihmisen jutteluun, ja minusta tuntuukin, että ymmärrän täysin, miksi Yuri jää oviaukkoon katselemaan ja kuuntelemaan suloista kaksikkoa. Naukunan lisäksi minuun vetoaa kovasti Potyan paahtoleipää muistuttava asento, koska apua miten loistava luonnehdinta tyypillisen kissamaisesta asennosta! Mielessäni kuvittelen Otabekinkin paahtoleipäasentoon, vaikka hän taitaakin olla tässä vähän perinteisemmin vatsallaan. ;D

Samaistun tässä tekstissä myös Yuriin, joka herää tokkurassa pitkiksi venähtäneiltä päiväunilta. Sellaisilta on vain mahdotonta herätä virkeänä! Itse herään yleensä myös kärttyisenä, mutta eihän sitä vain voi olla kärttyinen, jos kohtaa herätessään tällaisen näyn kuin Yuri tässä. Ihana piristysruiske.

Hölmö mutta suloinen näky oli piristänyt häntä suuresti ja vain vahvisti sitä vakaata tunnetta, että hän todella oli tehnyt oikean päätöksen valitessaan Otabekin elämänkumppanikseen.
Suosikikseni tästä tekstistä valikoitui tämä ihan viimeinen virke, koska tämä välittää jotenkin niin yksinkertaisen kauniisti sitä lempeää kiintymystä, joka väreilee läpi tekstin. Tällainen yhdessäolosta kumpuava varmuus ja vakaus on jotenkin tosi lämmittävää, ja tulee sellainen fiilis, että tämä päätösvirke kääräisee tämän hyvän mielen tarinan täydellisellä tavalla pakettiin.

Kiitoksia suloisesta iltalukupalasta! :-* -Walle

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 098
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Waulish: Hauska että tässä ficissä olevan keskustelun tärkeys tuli sinullekin yllätyksenä :D Vaikka eipä sitä ehkä kovin helpolla arvaiskaan lukematta. Kissojen kanssa juttelu on kyllä erittäin tärkeää, niin tärkeää että piti päästä ihan otsikoksi asti!

Lainaus
Naukunan lisäksi minuun vetoaa kovasti Potyan paahtoleipää muistuttava asento, koska apua miten loistava luonnehdinta tyypillisen kissamaisesta asennosta! Mielessäni kuvittelen Otabekinkin paahtoleipäasentoon, vaikka hän taitaakin olla tässä vähän perinteisemmin vatsallaan. ;D
Paahtoleipäasento kissoilla on niin ihana! ♥ Otabek ei oo jo ihan sentään sellaisessa asennossa ole (mielikuva on kyllä hulvaton), kuvittelin hänet juurikin vatsalleen pää käsien varassa. Mitenköhän sellainen paahtoleipäasento edes luonnistuis ihmiseltä? 🤔 Nyt tekee vähän mieli itse kokeilla :D

Mä en juurikaan harrasta päiväunia (jos semmoset nukun oon todennäköisesti sairas), mutta joskus on mullekin käynyt tota että pitäis levätä vain hetki, mutta sitten hupsista se hetki onkin pari tuntia. Silloin on aika tokkurainen olo, mutta kyllä mäkin varmasti heräisin jos pääsisin seuraamaan sivusta niin söpöä näkyä kuin Yuri tässä! Kateeksi käy :D Olispa edes kissa.

Lainaus
Suosikikseni tästä tekstistä valikoitui tämä ihan viimeinen virke, koska tämä välittää jotenkin niin yksinkertaisen kauniisti sitä lempeää kiintymystä, joka väreilee läpi tekstin.
Ficien loppuvirkkeiden kirjoittelu on mulle aina yksi vaikeimpia juttuja ficcaamisessa, joten tosi ihana kuulla että se valikoitui lemppariksesi ♥

Iso kiitos sinullekin ihanasta kommentista ♥
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti