Nimi: Keittiökatasrofi
Fandom: Food Wars, Fullmetal Alchemist, Yuri!!! on Ice, One Piece
Genre: huumori
Hahmo(t): Erina, Ed, Yuuri, Luffy
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Food Warsin maailma, hahmot ja muiden fandomeiden "vierailevat" hahmot kuuluvat omistajilleen, enkä saa tästä muuta kuin omituista hupia.
A/N: Minulla on jo pitkään kutkuttanut palata crossovereiden pariin ja tulikin sitten tällainen multifandom mieleen, missä Erina Nakirin (Food Wars) keittiössä tapahtuu aikamoinen hämminki, kun sinne ilmestyvät Ed (FMA), Yuuri (YoI) ja Luffy (One Piece)! Myös muutamia muita hahmoja mainitaan, enkä tiedä, tarjoaako tämmöinen fandomsekoilu mitään, mutta oli se ihan hauska kirjoittaa.
Ps.
Grenadelle kiitos Ed on lyhyt -vitsistä! Hän ehdotti, että olisi lihanpaistamisen lyhyt oppimäärä, mutta olikin
lyhyt resepti ja Grenaden ehdotuksesta kovasti ärsyyntyvä Ed! ♥ Ed on symppis ja tunnen pituussympatiaa.
Keittiökatasrofi
“No niin”, Erina huokaisi kuuluvasti ja laski kädet lanteilleen. Erinan sisällä kiehui raivosta, mutta
isoisä —“Isoisä halusi, että opetan teitä kokkaamaan… Kuuntelette sitten ohjeet tarkkaan, sillä minä en hyväksy mitään temppuilua keittiössäni!” Erina kivahti, kun olkihattuinen poika tuijotteli kattoon. Poika katsoi häneen ja kaivoi nenäänsä?! Erinaa yökötti.
Erina tärisi kiukusta, kun hän katsoi tätä kummallista joukkoa, joka oli aivan väärässä paikassa. Mistä ihmeestä isoisä oli heidät löytänyt? Erina huokaisi uudestaan ja ryhdistäytyi. Tämä tulisi olemaan haaste, mutta hän ei aikonut epäonnistua isoisänsä silmissä!
“Sinä! Edward Elric? Sinun ruokasi resepti on tässä. Se on lyhyt, joten älä poikkea siitä”, Erina ojensi…
“AAAARRGGHHHH! KUKA ON LYHYT!?” poika karjui ja repi samaan aikaan hiuksiaan kuin olisi tullut hulluksi.
“Mitä?” Erina säpsähti, mutta kokosi itsensä nopeasti. Edwardin reaktio oli yllättänyt hänet hetkeksi.
“KUKA ON LYHYT!? SINÄ OLET ITSE —” poika karjui ja heilutteli paistinlastaa kuin uhkaukseksi.
Erina oli nähnyt ennenkin ihmisten sekoavan hänen keittiössään ja mulkaisi poikaa julkeasti alaspäin.
Poika näytti tajuavan pituuseron ja masentui. Edward Elricin jäädessä rutistamaan saamaansa reseptiä ja ynisemään yksinään keittiön lattialle, Erina jatkoi seuraavan oppilaansa luokse. Tämä vaikutti lupaavammalta kuin lattialla makaava möykky, jonka sielu saattoi olla karkaamassa ulinasta päätellen.
“Hauska tavata. Olen Katsuki Yuuri”, toinen poika kumarsi hänelle. Erina antoi huulilleen nousta varovaisen hymyn.
“Hauska tavata, Yuuri. Tässä on sinun reseptisi”, Erina sanoi ja lisäsi mielessään, että ehkä Yuuri onnistuisi tehtävässään. Yuuri kumarsi hänelle uudestaan ja lähti katselemaan aineksia seuraten reseptiään. Erina huokaisi jo kolmatta kertaa.
Viimeisenä oli olkihattuinen poika, joka näytti kaikista eniten eksyneeltä ja ihmetteli keittiövälineitä kuin ne olisivat jonkun sortin kummallisuuksia.
“Mitä tällä tehdään?” poika kysyi ja Erina vapisi. Olkihattuisella oli kädessään vispilä?! Vispilä! Tämä ei voisi päättyä hyvin.
“Pese kätesi”, Erina komensi kylmästi, mutta poika vain nauroi.
“Ei tänään ole kylpypäivä”, poika sanoi ja virnisti leveästi. Peittääkseen kasvojensa ilmeen Erina nosti eteensä lomakkeen, jossa oli esitiedot hänen oppilaistaan.
“Monkey D. Luffy… MERIROSVO?!” Erina korotti ääntään vahingossa. Pilailiko poika hänen kustannuksellaan jopa esitietolomakkeessa?
“Joo, tuleva merirosvokuningas”, Luffy sanoi täysin vakavalla naamalla. “Miksi muuten olen täällä? Sanji on meidän laivakokki.”
“Sanji? Isoisä sanoi —”, Erina aloitti, mutta sulki sitten suunsa. Luffy katseli häntä kummissaan.
“Minun on käsketty opettaa sinua, Monkey D. Luffy, joten
pese kädet”, Erina lähes sihisi sanoessaan sanansa. Ihmeen kaupalla poika totteli mutisten ja Erina ei voinut muuta kuin antaa reseptin myös viimeiselle oppilaalleen.
“Ai, ohjeita?” Luffy kysyi ihmeissään ja käänteli paperia.
“Resepti”, Erina sanoi hitaasti. “Noudata sitä. Tarkasti.”
“Joo”, Luffy vastasi kohauttaen hartioitaan. Erina toivoi, että ei joutuisi katumaan tätä opetuskertaa, mutta pelkäsi pahoin. Hän asteli omalle paikalleen, jossa voisi seurata tapahtumia sivusta ja tarvittaessa ohjeistaa oppilaita.
Hisakon rynnätessä huoneeseen Erina hätkähti.
“Mikä hätänä, Hisako?” Erina kysyi, kun Hisako tasasi hengitystään.
“Yukiharalla on kokkisota! Sen arviointi alkaa juuri nyt!” Hisako sanoi nopeasti. Erina punastui.
“Kokkisota? Siis nyt, kun minä —”, Erina sanoi ja vilkaisi oppilaitaan, jotka hääräsivät kukin omilla tahoillaan keittiössä.
“Mennään”, Erina sanoi terävästi.
“Minne? Entä sinun oppilaasi?” Hisako kysyi ihmeissään.
“Katsomaan sitä kokkisotaa”, Erina mutisi. “Pärjäävät he nyt sen aikaa. Annoin maailman helpoimmat reseptit heille”, Erina sanoi vaivautumatta edes kuiskaamaan. Hisako nyökkäsi.
“Isoisäsi?” Hisako kysyi varmistaakseen.
“Ei saa tietää”, Erina sanoi ja lähti keittiöstä hiukset hulmuten katsomaan, kuinka Sōma Yukihara kärsisi karvaan tappion.
Palatessaan Erina oli entistä huonommalla tuulella. Yukihara oli taas voittanut! Miten tämä päivä enää voisi muuttua huonommaksi?
“Missä olit? Söin jo osan ruuasta!” Monkey D. Luffy oli ensimmäisenä vastassa ja imeskeli jotain, joka näytti kalan evältä. Edward katsoi heitä kulmiensa alta, mutta Yuuri oli keskittynyt edelleen reseptiinsä. Yuuri vaikutti nololta tehdessään ruokaa ja oli piiloutunut kaikenlaisten tavaroiden taakse. Erinalla oli paha epäilys, ettei edes Yuuri noudattanut ohjeita.
“Ota nyt sinäkin!” Luffy ojensi kattilaa, jossa oli jokin. Jokin, joka olisi voinut olla ankeriaan ja tursaan risteytys ja se haisi aivan hirveältä! Siinä oli myös piikkejä ja hampaita eikä kalaa oltu käsitelty mitenkään. Erina oli haistavinaan mausteita, mutta niitä oli käytetty surkeasti. Kuka ihme sekoitti korianteria ja kanelia? Kaiken lisäksi Erina oli antanut ohjeeksi mätitahnan! Ei mitään kalaa, keittoa tai ainakaan tätä…
“Ota, ota! Herkkua”, Luffy sanoi ja virnisteli. Tämä taputti vatsaansa ja kurotti aivan liian kaukaa ojentamaan Erinalle kattilan. Kuin käsi olisi venynyt? Erina oli varma, että oli tulossa kipeäksi ja tulisi ruuasta aivan varmasti entistä pahemmin sairaaksi. Erina ei voinut muuta kuin ottaa lusikan.
“UGH! TÄMÄ ON —”, Erina mutisi ja tunsi, kuinka hänen kasvojensa väri valahti pois ja Hisakon ilmeestä päätellen alkoi myös vihertää.
“Merihirviötä”, Luffy naurahti. “Kalastin itse!”
“Meri… mitä?” Erina puuskahti, kun sai nielaistua. Tämän jälkeen hän tuskin saisi makuaistiaan heti takaisin, sillä ruoka oli ollut kammottavaa. Merihirviötä? Monkey D. Luffy oli keittiöiden hirviö itse.
“Nam nam”, Luffy maiskutteli ja otti itsekin lusikallisen. Ihan kuin poika olisi ylpeä ruuastaan? Erinan oli pakko jatkaa seuraavan oppilaan luokse, vaikka Yuuri ei vaikuttanut olevan vieläkään valmis munavoinsa kanssa. Kattiloiden ja kokkikirjojen takaa paljastui...
“Tuohan on katsudonia!” Erina sanoi yllättyneenä. Hän ei antanut anteeksi resepteistä poikkeamista, eikä tämä nuorukainen ollut tehnyt
lainkaan munavoita, mitä oli määrätty. Se oli pahempaa kuin ohjeista poikkeaminen. Erina oli ajatellut, että
edes Yuuri yrittäisi...
“Minä ajattelin Viktoria ja ja —”, Yuuri mutisi ja hymyili punastellen. “Voisitko opettaa minusta entistä paremman?”
“Minä käskin tehdä munavoin”, Erina parkui. “Siihen tulee munaa ja voita. Muna ja voi. Munavoi!”
“Joo, mutta Viktor pitää katsudonista ja minä ajattelin…” Yuuri takelteli, mutta osasi sentään olla häpeissään epäonnistuttuaan tehtävässä. Erinan teki mieli itkeä ja hänellä oli vielä yksi oppilas käymättä läpi. Ehkä katsudon sentään veisi ajatukset pois siitä merihirviöstä… Erina maistoi.
“Tämä on juuri ja juuri siedettävää”, Erina sanoi, vaikka hänen sisällään paloi. Ruoka oli taivaallista merihirviö-keitoksen jälkeen. Hän tunsi, miten sydän hakkasi rinnassa ja hän mietti, olisiko myös Edward voinut onnistua. Silloin jälkiruuaksi olisi…
“Minä inhoan maitoa”, Edward ilmoitti. “Se on kamalaa.”
“Sinun ruokasi oli maitokiisseli!” Erina parahti ja katsoi mössöä, joka oli maizenaa ja erilaisia sokereita. Siinä ei ollut mitään muuta, eikä sitä voinut hyvällä tahdollakaan kutsua ruuaksi saati jälkiruuaksi.
“Laitoin enemmän maizenaa”, Edward nurisi.
“Maitokiisselin aines on maito, etkö sinä —”, Erina aloitti, mutta Edward mulkoili häntä haastavasti takaisin. Keltaisissa silmissä paloi tuli.
“En ikinä juo maitoa”, Edward haastoi takaisin kuin se olisi ratkaissut tapauksen. Erina kirkui, vaikka se ei ollut hänen tarkoituksensa. Tämä oli katasrofi hänen keittiössään! Mitä isoisä sanoisi, jos kuulisi tästä —
“Ha ha haa, olette pärjänneet hienosti!” isoisän naurava ääni kantautui oven suusta ja Erina katsoi ympärilleen. Keittiö oli täysin siivoton, jauhoja, merihirviö-mönjää, maizenaa ja levinneitä kananmunia oli kaikkialla.
“Sujuuko, Erina?” isoisä kysyi huvittuneena. Erinan silmiin tulvahtivat kyyneleet.
“Annoit minulle mahdottoman tehtätävän!” hän sai sanottua ja puristi huulensa tiukaksi viivaksi. Isoisä katsoi häntä ja taputti olkapäähän.
“Kaikki ei suju aina, kuten haluaisi. Se on opittava keittiössä.”
“Keittiöön kuuluu järjestys, taito ja —” Erina aloitti, mutta isoisä keskeytti.
“Keittiöön kuuluvat myös katasrofit”, hän sanoi lempeästi. Luffy, Edward ja Yuuri tulivat heidän luokseen ja katselivat toisiaan.
“Ei olla ennen nähty”, Luffy totesi. “Oli kiva kokata.”
“Joo, ei olla”, Edward totesi ja kohautti hartioitaan.
“Hauska tavata, olen Katsuki Yuuri”, Yuuri aloitti esittäytymisen. Erina nyyhkytti, eikä ymmärtänyt mitään, mitä hänen keittiössään tapahtui. Hisako tuli hänen luokseen ja auttoi hänet ylös. Tajuamattaan Erina oli valahtanut polvilleen.
“Tämä päivä on ollut kuin —”, Erina mutisi keksimättä ainoatakaan vertaiskuvaa, miten päivää voisi kuvailla.
“Nyt vieraiden on aika lähteä kotiin”, isoisä sanoi ja Erina tuntui kuulevan sen vain juuri ja juuri epätoivoltaan. Vieraat eli Erinan oppilaat lähtivät isoisän mukaan yhtä hämmästyneinä kuin olivat tulleetkin keittiöön. Nyt he vain sattuivat rupattelemaan myös keskenään ja isoisä naureskeli mukana, kun he kertoivat keittiökokemuksestaan.
“Mistä ne vieraat tulivat?” Erina kysyi Hisakolta.
“Ei aavistustakaan”, Hisako sanoi.
“Onneksi tämä on nyt ohi”, Erina sanoi ja vilkaisi keittiön kaaosta. Oppilaat eivät olleet siivonneet jälkiään, kun isoisä oli tullut hakemaan heidät.
“Erina! Haluatko maistaa minun mustekalaani?” Yukiharan ääni kantautui keittiön ovelta ja ensimmäistä kertaa elämässään Erina oli helpottunut nähdessään ovellaan vain hölmön Yukiharan. Tietämättä paremmin, Erina maistoi mustekalaa...
