Ficin nimi: Kielikorva
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: S
Paritus: Joe/Cherry
Genre: Slice of lice
Summary:
“Hyvin se menee. Näytätkin harvinaisen pätevältä.”A/N: Kiitos
Linnelle inspiraatiosta.
<3 Vähän on taas kevään koulujuttujen ansiosta ollut kuiva kausi ficcailussa, mutta sentään jotain pientä syntyi mukavasti.
***
“Harvoin sinua näkee yhtä hermostuneena asiakastapaamisen ollessa kyseessä”, Kojiro totesi katsellessaan peilin edessä hiuksiaan sitovaa Kaorua.
“Ei minua
hermostuta”, tämä murahti takaisin. “Pikemminkin minua ärsyttää.”
“Onko nuivakin kontakti?”
“Matsumura.”
Kojiro voihkaisi hiljaa. “Ah,
Matsumura. Vanha kunnon tiukkapipo.”
“En minä hänestä nyt niin paljon ole purnannut”, Kaoru köhähti ja loi häneen tiukan katseen kuin olisi osoittanut, ettei kuuluisa kalligrafi Sakurayashiki tietenkään puhunut asiakkaistaan negatiiviseen sävyyn.
“Siinä määrin olet purnannut, että tiedän miten paljon sinua nyppii jo etukäteen”, Kojiro tokaisi ja lampsi peilin edessä nököttävän Kaorun luokse. “Hyvin se menee. Näytätkin harvinaisen pätevältä.”
“Pah”, Kaoru mutisi. “Typerä tukkani ei asetu millään...”
Kojiro hymähti ja sipaisi Kaorun pehmeitä suortuvia. “On se hyvin, usko pois. Tosin on yksi asia...”
“Mikä niin?”
“Korvassasi on kieli.”
“Mitä –” Kaoru ehti mutista juuri ennen kuin Kojiro lipaisi raivostuttavasti hänen korvaansa ja julkesi vielä työntää kieltään sen sisäpuolelle. “Eääh,
yäk, mikä saamarin viisivuotias kakara sinä luulet olevasi?”
“Kevensin tunnelmaa!” Kojiro naurahti ja sulki kauemmas luikerrelleen Kaorun käsivarsiensa suojiin. “Saat lisäksi jurnuttaa myöhemmin tästä arvon asiakkaastasi sydämesi kyllyydestä, enkä keskeytä sinua kertaakaan!”
“
Hrrmmh.”
“Ja ai niin, teen illalliseksi napolitania”, Kojiro lisäsi, tarttui hellästi Kaorun leuasta ja suikkasi suukon tämän suupieleen. “Miltä kuulostaa?”
“Ei huonolta”, Kaoru tuhahti huvittuneena. “Olettaen että egoni ja olemukseni ovat vielä illalla yhtenä kappaleena.”
“Eivätköhän. Sitten vain tuulta päin, sanoi kapteeni!” Kojiro naurahti ja työnsi Kaorun lempeästi kohti eteistä.
“Keksitkö tuon ihan –
hei!” Kaoru ärähti saadessaan kaupan päälle onnea tuovan läimäyksen takalistolleen.
