Kuin ketut pesässään (S, Harry/Draco, siirappinen ficlet)

[Vendela]

Nimi: Kuin ketut pesässään
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: S
Kirjottaja: Vendela
Tyylilaji: Siirappinen söpöstely
Pituus: ficlet ~ 600 sanaa
Vastuuvapaus: Rowling omistaa, minä lainaan.

Tiivistelmä: Myrsky nousee, mutta peiton alla on hyvä olla. Aivan niin kuin ketuilla pesässään.

Vapaa sana: Tämä on kirjoitettu Kevätvaihtarit-haasteeseen numerolle 4. Kiitos inspiroivista sanoista ja lauseista

Spoiler: 4 • näytä

Mitä ET halua lukea?: mitään kovin synkkää
Fandomehdotuksia?: Harry Potter, MCU, Witcher, originaali
Yksi tai useampi seuraavista inspiraatiopalasista:
Inspiraatiosanoja: Kesä, perhe, suurenmoinen, hämy, ilta

Lauseita: "Olet sinäkin yksi pöhkö." , "Siniset myrskypilvet peittivät vaalean taivaan." , "Nukuimme vierekkäin kuin ketut pesässään."

Teksti on oikolukematon, virheet ovat omiani.

Osallistuu haasteisiin: Flyffy10 #4 ja Kevätvaihtarit

Kuin ketut pesässään

Siniset myrskypilvet peittivät vaalean taivaan, ukkonen jyrisi jossain kaukana. Draco katseli näkymää ikkunasta ja toivoi, että Harry ehtisi ajoissa. Myrskyllä ilmiintymisessä oli aina omat riskinsä ja Draco toivoi saavansa miehensä kotiin yhtenä kappaleena ja ilman ylimääräistä reissua Pyhään Mungoon.

Salama halkoi taivasta kauempana ja Draco pidätteli henkeään laskiessaan etäisyyttä. Ikkunan takana näkyi liikettä ja äkkiä Draco näki Harryn juoksevan pihan poikki. Juuri kun ulko-ovi kolahti kiinni, kuului jyrähdys ja ensimmäiset raskaat pisarat iskeytyivät pihakiviin.

”Draco?” Harry kutsui.
”Täällä”, Draco vastasi ja kääntyi juuri kun Harry astui huoneeseen.
”Myrsky nousee”, Harry totesi itsestäänselvyyden ja asteli Dracon viereen katselemaan ikkunasta avautuvaa maisemaa.
”Niin nousee, onneksi ehdit kotiin ajoissa”, Draco sanoi ja painautui Harryn kylkeen. Tämä kietoi kätensä automaattisesti Dracon ympärille ja yhdessä he katselivat salamointia, mikä oli vallannut taivaan.

”Tiedätkö mitä tällaisena iltana pitäisi tehdä?” Harry kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen ja Draco käänsi päätään kysyvä katse silmissään. ”Tällaisena iltana pitäisi mennä peiton alle ja olla vain lähekkäin. Aivan niin kuin ketut käpertyvät pesäänsä myrskyä suojaan.”
”Kuulostaa hyvältä”, Draco hymyili ja tarttui Harrya kädestä.

He eivät sytyttäneet valoja matkalla makuuhuoneeseen, eivätkä he puhuneet mitään riisuutuessaan. Lakanat olivat viileät ihoa vasten ja Draco hakeutui aivan kiinni Harryyn. Huulet eksyivät huulille ja vähitellen lämpö levisi kaikkialle.

Sade rummutti kattoa heidän yläpuolellaan ja ukkonen jyrisi säännöllisin väliajoin milloin lähempänä, milloin kauempana. Draco tunsi vain Harryn pehmeän ihon omaansa vasten, kosteat huulet, jotka vaelsivat pitkin kaulaa sekä vahvat kädet, jotka puristivat juuri oikein.


Jälkeenpäin he makasivat raajat toisiinsa kietoutuneita. Ukkonen oli siirtynyt eteenpäin ja sade oli enää hiljaista rapinaa. Harry sormeili laiskalla liikkeellä Dracon hiuksia.

”Mitä mietit?” Draco rikkoi hiljaisuuden.
”Mietin, että oletko sinä onnellinen”, Harry vastasi selvästi yhä ajatuksissaan ja Draco käännähti nopeasti katsomaan miestään.
”Mitä sinä tarkoitat?” Dracon äänensävy oli terävä ja hetken tuntui kun lempeä tunnelma olisi pilalla.
”Tarkoitan sitä, että toivon sinun olevan yhtä onnellinen kuin minä juuri nyt”, Harry sanoi asettaen selvästi jokaisen sanansa huolella. ”Mutta en luule sen olevan mahdollista, sillä minä olen luultavasti maailman onnellisin ihminen tällä hetkellä.”

Draco tuhahti ja laski päänsä takaisin Harryn rintaa vasten.

”Olet väärässä”, Draco sanoi hetken päästä ja sai vastaukseksi kysyvän äännähdyksen. ”Sillä minä olen koko universumin onnellisin ihminen tällä hetkellä.”
”Todellako?” Harryn äänessä kuului hymy.
”Kyllä”, Draco sanoi sillä äänellä, jota hän käytti aina töissä jos tahtoi tehdä selväksi olevansa oikeassa. ”Sillä minulla on maailman paras mies joka tekee minut onnelliseksi kaikin mahdollisin keinoin. Hän tarjoaa minulle rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa.”

”Hmm”, Harry sanoi mietteliäänä. ”Mutta entäpä jos minun mieheni tarjoaa minulle kaikkea tuota samaa ja vielä vähän enemmän?”
”En usko sen olevan mahdollista”, Draco tuhahti.
”Mutta minäpä tiedän, että se on mahdollista”, Harry sanoi ja kiersi kätensä Dracon ympärille. ”Sillä minun mieheni tekee minusta maailman kaikkeuden onnellisimman ihmisen vain siksi, että juuri hän on minun mieheni.”

Draco ei voinut enää pidätellä hymyään.

”Sinä olet ihan…”

Mutta Draco ei saanut lausettaan loppuun, sillä äkkiä Harry pyörähti hänen päälleen, sulki hänen suunsa omallaan ja lukitsi hänen vartalonsa alleen. Suudelma kesti pitkään ja Draco nautti siitä antaumuksella. Tämä oli parasta Harryn kanssa, ei pelkästään intohimo vaan myös kylkiluissa napsuva onnentunne mikä sai Dracon tuntemaan sellaisia asioita, joita hän ei uskaltaisi sanoa ääneen, etteivät ne vain katoaisi.

”Minä rakastan sinua”, Harry kuiskasi viimein, vetäytyi hieman kauemmas ja katseli Dracoa silmissään niin valtava määrä rakkautta että Dracon kurkkua kuristi.
”Niin minäkin sinua”, Draco sanoi ja antoi katseensa kertoa kaikesta siitä tunteesta mikä oli hänen sisällään ja mitä hän ei osannut sanoa ääneen.

Harryn silmät kertoivat, että tämä ymmärsi ja Draco kurottautui uuteen suudelmaan. Mikä johti taas uuteen ja uuteen, kunnes kesäyön pehmeä hämy laskeutui ja sulki heidät lempeään syliinsä.

[Eino]

Voi mitä söpöilyä Nyt kun on juuri ollut kesän ensimmäiset ukkoset, oli helppo pujahtaa siihen painostavan odottavaan tunnelmaan, joka ukkosta edeltää ja jossa Dracokin Harrya odottelee. Onneksi ei tullut reissua Pyhään Mungoon! Miesten välinen vuorovaikutus oli jotenkin niin mutkatonta (Harry kietoo kätensä automaattisesti Dracon ympärille, Draco ottaa Harrya kädestä, ei puhuta riisuttaessa), että tulkitsin että he ovat olleet jo jonkin aikaa yhdessä. Toisaalta Harryn aloittama fiilistely siitä, kumpi on onnellisempi, toi myös vähän sellaista suhteen alkuaikojen söpöilyfiilistä. Tykkäsin kovasti ilmauksesta kylkiluissa napsuva onnentunne, pystyn samaistumaan siihen tunteeseen (on se jännä miten onni voi aiheuttaa niin fyysisiä tuntemuksia!). Kiitos tästä

[Vendela]

Kiitos kommentista Eino Ihania juttuja olit tuosta tekstistä bongannut, kuten tuon ukkosta edeltävän fiiliksen. Ajattelisin, että nämä ovat olleet tässä jo jonkin aikaa yhdessä. Eivät kuitenkaan vielä ihan niin pitkää aikaa että suhteesta katoaa leikkisyys ja se rutinoituu, joten hyvin samanlaisia ajatuksia itsellänikin mitä nostit esiin. Onnentunne on kyllä aivan käsittämätön fyysinen olotila, sen kun saisi aina päälle kun sitä tarvitsee Kiitos itsellesi kommentista

[Thelina]

Tämä oli minulla tämän aamun söpöilylukemisena. Olipa tunnelmallista lukea tätä vesisadetta kuunnellen!

Mielenkiintoinen ajatus, että myrskyssä ilmiintyminen olisi vaarallisempaa, käy hyvin järkeen! Onneksi Harry tuli kotiin ehjänä, ja oli kyllä suloista, että hän ja Draco katselivat yhdessä salamointia ja sen jälkeen siirtyvät syvässä yhteisymmärryksessä peittojen alle ♥ Tässä oli aivan ihana tunnelma ja varsinkin tämä kohta oli juuri sellaista lempeää romantiikka, jota kaipasin: Draco tunsi vain Harryn pehmeän ihon omaansa vasten, kosteat huulet, jotka vaelsivat pitkin kaulaa sekä vahvat kädet, jotka puristivat juuri oikein.

Tuosta kumpi on onnellisempi -keskustelusta tuli mieleen söpö lastenkirja Arvaa kuinka paljon sinua rakastan. Toi hymyn huulille ja lisäksi huomasin saman kuin Eino, että tämäkin on aivan ihana kohta:

kylkiluissa napsuva onnentunne mikä sai Dracon tuntemaan sellaisia asioita, joita hän ei uskaltaisi sanoa ääneen, etteivät ne vain katoaisi.

Kiitos tästä, olipa ihanaa nauttia tällainen pehmeä H/D -palanen ♥

[Angelina]

Naaaww, no nyt oli siirappia ♥ Sopi kyllä hyvin tähän paskaan päivään, vettä sataa ja migreeni vaivaa - just sellanen päivä, jolloin tekee vaan mieli käpertyä sohvannurkkaan ja lukea just jotain tämmöstä <3

Tää oli ihana pieni ja rakkaudentäyteinen hetki Harryn ja Dracon välillä, en kestä :'3 Ihana Draco alussa huolehtimassa, sitten Harry miettimässä että onko Draco läheskään yhtä onnellinen kuin hän itse, mikä sitten johti tuollaiseen söpöön pieneen vänkäilyyn, mikä sopii näille kahdelle täydellisesti Nyt tekee vielä enemmän käpertyä vilttiin ja vaan olla ♥

[Vendela]

Thelina, kuulostaa mukavalta tuo vesisade ja tämän lukeminen, samaa tunnelmaa En ole missään törmännyt tuohon myrsyssä ilmiintymisen vaarallisuuteen, mutta ajattelin että se voisi olla kohtalokasta jos salamoita sinkoilee ympärillä samalla kun ilmiintyy jonnekin. Tuo Arvaa kuinka paljon-kirja on muuten ihana! Kivaa, jos tästä tuli vähän sama fiilis Kiitos paljon kommentista!

Angie, yyh migreeniä ja kaikkea muuta paskaa. Kivaa jos tämä onnistui edes vähän piristämään ja toivottavasti sinne viltin alle on löytynyt muutkain mukavaa luettavaa Nämä kaksi ovat kyllä parhaita tuollaisissa väittelyissä kun kummallakin on vahvat mielipiteet Ihanaa kun kommentoit, kiitos!

[Kelsier]

Minäkin uskallan tulla viimein kommentoimaan, kun tuolla topicissa on paljastettu, että minä olin numero 4.
Tämä oli tosi hellyyttävä tarina! Ihanasti olit käyttänyt antamiani inspiraatiomurusia, jotka keksin ihan lennosta, kun olin alun perin ymmärtänyt, että haasteen vetäjä valikoi ne itse kullekin (onneksi Auri oikaisi). Tuo pikku väittelykin on todella söpö.

Kiitos, kun kirjoitit!

-Kel

[Vendela]

Kivaa kuulla, että tykkäsit Kelsier Arvelinkin, ettei kukaan varmaan uskalla kommentoida saamiaan tekstejä ennen kun lopullinen paljastus tehdään. Mutta kivaa kun tulit nyt sanomaan sanasen! Ja inspismurut olivat kyllä hienosti keksitty etenkin jos nappasit ne ihan tuosta noin vain Niistä oli nimittäin mukavaa kirjoittaa. Kiitos kun kommentoit!

[Elfmaiden]

Aww miten suloinen! Tämä on oiva iltasatu  ja sopii näihin kesäisiin helle/ukkossäihin!

[Vendela]

Ihanaa, että tykkäsit Elfmaiden ja että sopi säätilaankin Kiitos kommentista!

[Waulish]

Tervehdys Kommenttikampanjasta! Olen jo joskus aikaisemmin pannut merkille tämän tekstin kauniin, suloisia mielikuvia herättävän nimen, joten päätin nyt Kommenttikampanjan tiimoilta tarttua tähän. Onneksi tartuin, koska suloiset mielikuvat pitivät paikkaansa ja tämä teksti osoittautui juuri sopivan levolliseksi iltapalaksi.

Siinä, kun odottaa rakasta ihmistä kotiin palaavaksi, on vain sitä jotain. Tykkään kovasti teksteissä tällaisista odottamisskenaarioista, koska ne usein kertovat kokonaista tarinaa siitä, miten tärkeä ja rakas toinen ihminen odottajalle on. Tässäkin tapauksessa Dracon rakkaus ja välittäminen ilmenevät hienosti kaipuussa ja huolessa, jota hän tuntee myrskyn yltyessä. Ymmärrettävästi sitä toivoo rakastaan kotiin ennen kuin ukkonen vyöryy kunnolla päälle, varsinkin jos myrskyssä ilmiintymiseen liittyy erityisiä riskejä ja vaaroja. Onkin muuten helppo uskoa, että raju sää vaikeuttaa ilmiintymistä, ja pidän kyseisestä yksityiskohdasta kovasti - minusta on aina kivaa, kun taikamaailmaa täydennetään mielenkiintoisilla tiedonmurusilla!

Onneksi Harry pääsee kuin pääseekin kotiin ehjin ja kuivin nahoin. Harryn ehdotus sopivasta ukkospuuhasta on suloinen ja sympaattinen ja luontevakin, koska peiton alle myrskynsuojaan käpertyminen kuulostaa kyllä ihanalta kaikessa turvallisuudessaan ja kotoisuudessaan! Ulkona myrsky saa raivota, mutta sisällä ei ole hätää. Pidän tässä tarinassa kovasti paitsi myrskyn kuvailusta (taivasta halkova salama, pihakiviin iskeytyvät raskaat pisarat - niin eläväisiä ja luonnonläheisiä luonnehdintoja!), myös Harryn ja Dracon kanssakäymisen kuvailusta. Heidän välisensä rakkaus ja kiintymys ilmentyvät kauniisti kaikista kosketuksista, sanoista ja ihan vain pelkästä läsnäolostakin. Kylkiluissa napsuva onnentunne on ihastuttava kuvaus, joka tavoittaa ainutlaatuisella tavalla sen, miten onni voi tuntua jopa fyysisesti.

”Mietin, että oletko sinä onnellinen”, Harry vastasi selvästi yhä ajatuksissaan ja Draco käännähti nopeasti katsomaan miestään.

Ihana mietinnän kohde! Siitä, miten Harry miettii juuri Dracon onnea, tulee sellainen fiilis, että sillä on hänelle oikeasti merkitystä.

Kiitoksia tästä iltalukupalasta, pidin kovin! -Walle

[Karvis]

Tämä oli tähän aamuun sopivaa luettavaa. Mieli tekikin jotain tosi hempeää ja romanttista ja mikä olisi parempaa kuin ukkosmyrsky ja miehet sängyssä. Tässä on arkista lämpöä, joka on aina yhtä mukavaa ja turvallista lukea. Siitä saa kummasti toivoa ja voimaa omaankin päivään, vaikka edessä olisi epämiellyttäviäkin tehtäviä. Jotenkin huolestunut Draco on aina yhtä söpö. En tiedä mistä se johtuu, varmaan siitä, että Draco kirjoissa on kuvattu Harryn näkökulmasta niin jotenkin välinpitämättömäksi ja kylmäksi, että on kivaa ficeissä lukea siitä huolestuneena ja välittävänä. 

[Fairy tale]

Ihana otsikko, joka on silloin tällöin pompannut pitkin kesää silmiini. Nyt päätin viimein lukea tämän, kaipasin sokeria ja siirappia. 
Sade ja ukkoskeli toi mukavan lisän tähän yhteiseen köllöttelyyn ja yhdessä oleskeluun. Sillä tosiaan, onhan se kivaa ehtiä kotiin ennen rajuilmaa ja olla vieläpä odotettu.

Tämän kertainen pieni kinan aihe on mitä suloisin. Ihanaa että molemmat ovat onnellisia ja kummallakin on hyvä olla. Jo muuten Harryn ehdotus luikahtaa peiton alle kuin ketut pesäänsä kielii kivasti siitä, kuinka hän odottanut kotiin pääsyä ja varsinkin Dracon syliin pääsemistä.

[Vendela]

Eikä, olen kyllä niin myöhässä näiden kommenttivastausten kanssa! Anteeksi tosi paljon!

Walle, ihanaa, että olet tämän kommiksesta poiminut Pahoittelut, että olet joutunut odottamaan vastausta näin pitkään! Tuo toisen ihmisen odottaminen kyllä oma tunnetilansa, ja vielä kun tässäkin siihen liittyi tietynlaisia riskejä kuten juuri tuo ukkosessa ilmiintyminen. Onneksi kuitenkin kaikki meni hyvin ja nämä kaksi pääsivät yhteisen peiton alle Kommenttisi sai minut iloiseksi jo heinäkuussa ja nyt uudelleen kun luin sen! Kirjoitat aina niin ihania ja pohdiskelevia kommentteja että niihn haluaisi myös vastata samalla tavoin mutta sitten tuntuu ettei osaa, ihan hassu ajatus, tiedän Mutta kiitos tosi paljon tästä!

Karvis, ihanaa, että tämä oli sopiva pala tuohon heinäkuun aamuun/aamupäivääsi, vaikka vastaus tähän tuleekin nyt talven keskllä Mukavaa, että tämmöinen arkinen söpöily oli mieleesi. Kiitos paljon kommentista!

Fairy tale, kivaa että tämä otsikko on kiinnittänyt huomiosi ja ihanaa, että tulit lukemaan ja kommentoimaan tämän Pahoittelut, että tämä vastaus on viipynyt! Tuo on kyllä niin totta, että Harry taisi odottaa aika paljon sitä hetkeä että pääsee Dracon käpertymään viereen Kiitos kommentista!

[Larjus]

Tää otsikko on aina välillä hypännyt näkökenttääni, ja nyt sitten päätin lukea. Siirappiset ficit on ihania. Söpöistelyä ei voi koskaan olla liikaa. Ja oikein söpö tämä olikin, just semmonen ihanan romanttinen, pehmeä ja tunteikas. Onhan se myös aika idyllistä käpertyä peiton alle kun ulkona myrskyää, ihan klassinen ficin aihekin

Ihana myös tuo Dracon ja Harryn keskustelu siitä, kumpi heistä onkaan maailman onnellisin ihminen. Häpeilemätöntä siirappia, en voi kuin tykätä ♥

[Vendela]

Voi ei, pahoittelut Larjus etten ole tähän kommenttiisi vastannut! Mutta olen kyllä sen heti tuoreeltaan lukenut ja nyt sain ilahtua siitä uudelleen Ihanaa, että tämmöinen siirappi on toiminut, koska olet aivan oikeassa siitä ettei tämmöisiä teksejä voi koskaan olla liikaa Lämmin kiitos kommentistasi!