Boogaloo (viel meidän haaveet toteutuu) | S, hurt/comfort (Luna/Pansy)

[Parris]

boogaloo
(viel meidän haaveet toteutuu)

S, hurt/comfort (Luna/Pansy); en omista, en tienaa
Ficlet300 (sanalla 267. Toivo)
Ime kappale tyhjiin

Sinä iltana Luna pyysi Pansya sammuttamaan kaikki valot ja laittoi soimaan latinotyylistä musiikkia kiiltävänmustalta vinyylilevyltä. Tyttö hytkyi ympäri asuntoa torvien ja lyömäsoittimien tahtiin ja sytytteli kynttilöitä. Pansy itse istui nojatuolissa uupuneet uurteet silmiensä alla.

”Luna… onko sinun ihan pakko. Minä en jaksaisi, en tänään.”

Luna sytytti viimeisen kynttilän ja puhalsi tulitikun sitten sammuksiin. Hän kääntyi puolelta toiselle keinuen katsomaan Pansya ja hymyili vaimeasti.

”Kyllä on. Tämä on juhlan aihe.”

Pansy tuhahti ja nousi istumaan pystympään. Hänen ilmeillään oli myrkyllinen ilme, kun hän kivahti seuraavat sanansa Lunalle.

”Miten sinä voit sanoa noin? Sinä olit siellä vastaanotolla kanssani! Sinä kuulit mitä tohtori Rodwick sanoi! Sinä…”

Luna jatkoi lähes hypnoottista pyörimistään ja hymähti Pansyn sanoille.

”Jos minä olen oppinut jotain nuoruudessani… se on olla välittämättä muiden odotuksista. Ja nyt, kiitos tohtori Rodwickin, me olemme vapaita, Pansy rakas. Vapaita siitä, millaisena muut haluavat nähdä meidän elämämme. Jos meidän onnemme toteutuu, se on tästedes aina ihme, aina juhlan asia. Vielä enemmän kuin se olisi ollut ennen näitä uutisia.”

Pansyn silmät katsoivat tyhjyyden läpi, kun hän yritti prosessoida tätä ajatteluketjua. Luna heilui huoneen keskellä ja antoi Pansylle aikaa käydä ajatuksen askeleet läpi, ja lopulta tämä ymmärsi, myöntyi nyökkäämään vaisusti mutta hymyillen.

”Sinä… olet oikeassa.”

Luna asteli Pansyn luo ja kyykistyi tämän eteen, otti Pansyn kädet omiinsa.

”Ja minä teen kaikkeni, että saan sen ihmeen tapahtumaan sinulle.”

Luna painoi huulensa Pansyn sormia vasten.

”Minä teen kaikkeni, käännän joka ikisen kiven, pyydän Hermionen juomatietouden avuksi, kysyn Nevilleltä auttavista taikakasveista, lähden Rolfin kanssa vaikka maailman ääriin etsimään ratkaisuun tarvittavia eläimiä.”

Luna laski Pansyn kädet takaisin tämän syliin ja ojentui eteenpäin hieromaan kevyesti Pansyn vatsaa tämän ohuen pitsireunaisen paidan läpi.

”He voivat sanoa mitä tahansa, mutta minä en luovuta. En sinun takiasi. En koskaan.”

Pansy nosti kädellään Lunan kasvot eteensä ja painoi tytön huulet omiaan vasten. Hän tunsi niiden lämmön, palavan halun olla avuksi.

”Minä tiedän, Luna. Ja siksi minä rakastan sinua.”
”Ja minä sinua.”

[Arte]

Olipa söppänä pieni ficlet 💚 Luna jos kuka ei kyllä anna periksi asioiden suhteen!

[Waulish]

Lunan kyky nähdä hyvää kaikissa ihmisissä ja asioissa ympärillään on niin uskomatonta, niin inspiroivaa ja niin tarttuvaa! Minusta on todella ihailtavaa, miten hän ei lannistu tällaistenkaan uutisten jälkeen, vaan sen sijaan laittaa railakasta musiikkia soimaan, tanssii ja sytyttelee kynttilöitä ja menee niinkin pitkälle, että väittää uutisia juhlan aiheeksi. Oma ensireaktioni oli kieltämättä Pansyn tavoin kummastella, mikä maniakohtaus Lunaan on iskenyt, mutta sitten kun ymmärsin jutun juonen, en voinut lakata hymyilemästä. Sinun Lunasi on kyllä niin Luna, ja tietysti hän näkee tässäkin tilanteessa valoa, mahdollisuuksia ja avoimia ovia. ♥ Oikein pysähdyin makustelemaan sitä, miten hyvää itsellekin voisi tehdä, jos ihan tietoisesti yrittäisi ottaa tällaisen elämänasenteen sen sijaan, että aina tyytyisi kurjuuteen ja kohtaloon, vaikkei mitään valmiiksi saneltua kohtaloa edes olisi. Täytyy muistaa palata lukemaan tämä tarina silloin, kun olo on lannistunut ja epätoivoinen, koska Lunan valoisuus todellakin tarttuu!

Ensin olin vähän kahden vaiheilla sen suhteen, onko tässä taustalla jonkinlainen lapsettomuusongelma vai muu terveyshuoli, mutta se, kuinka Luna lopussa hieroo Pansyn vatsaa, saa minut kallistumaan ensimmäisen vaihtoehdon puoleen. Lunan välittömyys ja into kertovat sen, ettei kyseessä ole hänen osaltaan pelkkää sanahelinää, vaan hän ihan oikeasti on valmis tekemään kaikkensa ja uskomaan ihmeeseen, ja se on kaunista ja ihmeellistä jo itsessään. Ihanaa, että Pansynkin mieliala kääntyy pikkuhiljaa positiivisemmaksi ja luottavaisemmaksi. Tästä tekstistä jää levollinen ja valoisa fiilis, vaikka tässä vaikeita asioita käsitelläänkin.

Kiitos ihanan piristävästä lukukokemuksesta! -Walle

[Kaarne]

Vuorna (muistaakseni!) laittoi tämän kommenttikampanjaan ja alkujaan sieltä avasin tekstin välilehteen, mutta tällä on niin hieno nimi, että veikkaan, notta olisin ennemmin tai myöhemmin tullut avanneeksi joka tapauksessa. Ei silti, kiitos Vuornalle tämän teon jouduttamisesta. ♥

Lapsettomuutta käsitteleviä tekstejä tulee Finissä vastaan aika harvoin, mutta aina kun sellainen osuu vastaan, ilahdun. En toki siksi, että aihe olisi jotenkin ilahduttava, mutta on hienoa, että sitä käsitellään. Tässä tuo Lunan asenne oli minusta upea: koskettava ja rohkaiseva ja vähän viiltäväkin kaikessa uhmakkuudessaan. Pidin hurjasti hänen varmuudestaan ja siitä, miten hän käänsi ympäri tohtorin sanat. Se oli hyvin lunamaista. Samoin tykkäsin kovasti siitä, että taustalla mukana olivat myös Lunan ystävät ja heidän osaamisensa. Siinä näkyi se, etteivät Pansy ja Luna jääneet tilanteen kanssa kaksinkaan, vaan turvaverkko oli tukevampi.

Tää oli lohdullinen, kaunis ja koskettava. ♥ Ilahdutti ylipäätään lukea sulta jotakin pitkästä aikaa, ihanaa että julkaisit!

[hiddenben]

Oho, onneksi Kaarne nosti tämän esiin (ja sitä ennen Vuorna), niin pääsin minäkin lukemaan tämän! Omassa kaveripiirissä perheenlisäys on ollut erittäin ajankohtainen aihe viimeisen vuoden ajan, mutta siihen on liittynyt paljon pelkoa, pohdintaa ja kaikenlaisia tunteita lapsen hyvinvointiin ja vanhemmuuteen liittyen. Siksi tämä pieni ficinpoikanen oli oivallinen ja lohdullinen ja ennen kaikkea tervetullut lisä kaikkiin pohdintoihin, joita kavereiden raskaudet ovat saaneet mielessäni aikaan.

Tykkään kovasti näistä ficeistä, joissa meidän maailman aiheita pohditaan fandom-maailman näkökulmasta. Tässäkin ficissä tykkäsin aivan erityisesti tuosta, kun Luna sanoo ”Minä teen kaikkeni, käännän joka ikisen kiven, pyydän Hermionen juomatietouden avuksi, kysyn Nevilleltä auttavista taikakasveista, lähden Rolfin kanssa vaikka maailman ääriin etsimään ratkaisuun tarvittavia eläimiä.” Siinä on ensinnäkin tärkeä viittaus tukiverkostoihin, mutta myös siihen, että taikamaailmasta löytyy ehkä keino hedelmällisyyteen, mitä meidän maailmastamme ei löydy. Huolet, surut ja ilot ovat taikamaailmassa kutakuinkin samat kuin meidän maailmassamme, mutta on kivaa tarkastella niitä taikuuden näkökulmasta. Se on yllättävän lohdullista

Rare-parituksena minun on hieman haastavaa niellä Pansya ja Lunaa yhdessä, mutta sen sijaan olen sitä mieltä, että jokainen ansaitsisi elämäänsä oman Lunan! Hänen näkökulmansa on korvaamattoman kepeä, mutta silti niin totuudenmukainen, että olisi tärkeää saada kuulla se kurjan tilanteen tullen Siinä mielessä tavoitat hänen hahmonsa erinomaisesti tässä tekstissä, ja se ilahdutti! Kiitos tästä tekstistä, tämä oli herkkä ja hieno!