signifiance
S, fluff (Joonatan/Robert)
Ficlet300 (sanalla 58. Tuntematon)
Sana/kuva/lause10 #2 (lauseella "Voiko elämäntavoitteen tavoittelu olla elämäntavoite?")
Fluffy10 #4
”Mitä tässä elämässä oikein pitäis tehdä?”
Joonatanin kysymys rikkoi hiljaisuuden Robertin soluhuoneessa. Vain hetkeä aiemmin huoneessa oli ollut varsin hiljaista: Robertin lehteilemä sosiaalipsykologian tenttikirja, seinällä raksuttava Ikean kello, vaimeasti huriseva minijääkaappi nurkassa. Mutta nyt tuntui siltä kuin koko taivaankansi olisi liikahtanut paikoiltaan, kääntynyt ympäri ja jättänyt ilmoille keuhkot täyttävän kysymysmerkin.
”Mitä tarkoitat?”
Robert työnsi Akateemisen kuitin kirjan väliin ja laski sen käsistään, pyörähti sitten työtuolilla katsomaan sängyllä makoilevaa poikaystäväänsä. Tämä katseli popcornkattoa ja vaikutti laskeskelevan siihen kaihtimista heijastuvia valoraitoja yksi kerrallaan.
”Niin, siis… mä olen kaksikymmentäviis eikä mulla ole mitään hajua siitä, mitä haluan elämältäni. Seilaan vaan airottomassa jollassa keskellä avomerta ja toivon, että jossain olisi maata.”
Robban kurtisti kulmiaan ja siirtyi tuolista makoilemaan Joonatanin viereen mutkaisen peiton päälle. Poika oli sulkenut silmänsä ja hänen rintakehänsä kohoili rauhallisen hengityksen tahtiin.
”Ei siinä ole mitään väärää, ettei tiedä mitä haluaa. Joppe… sä olet
vasta kaksikymmentäviisi. Ei tässä ole mihinkään kiire.”
”Mm.”
”Mieti nyt vaikka meidän kavereitakin! Elias täyttää syksyllä kolmekymmentäkolme, tekee toista tutkintoaan eikä ole edelleenkään varma siitä, onko oikealla alalla. Joanna piti kaheksan välivuotta ennen AMKiin menoa. Ei tää oo mikään
choose your own adventure -peli, jossa yheksän vaihtoehtoa kymmenestä vie turmioon.”
Joonatan ojensi kätensä hiplaamaan Robbanin kevyen karvaista käsivartta, mietteliäs mutristus kasvoillaan. Robert lysähti koko painollaan ja hymyili vaitonaisena.
”… Niin, oot sä oikeassa.”
”Eikä sulla tarvi koskaan olla niitä ’oikeita’ vastauksia. Ei sellasia varmaan edes ole. Se riittää ihan hyvin, että oot tässä ja nyt.”
”Mmhm.”
”Ja siitä puhuen…”
Robert ponnisti itsensä kierähtämään Jopen päälle, virnistävät kasvonsa vain senttien päässä tämän kasvoista. Seuraavat sanansa hän sanoi matalalla, melkein kuiskatulla äänellä.
”Ja jos sä haluat jotain merkitystä elämälle, niin tässä on ainakin yksi tosi paljon tenttiinluvusta taukoa kaipaava poika. En pistäisi ollenkaan pahaksi paria minuuttia pussailua.”
Joonatanin mutristus korjaantui välittömästi eikä hän voinut vilpittömästi kasvoilleen pyrkivälle leveälle hymylle mitään.
”Se kelpaa mulle hyvin.”
Hän nappasi Robbania selästä kiinni, veti pojan vielä lähemmäs ja näykkäsi tämän alahuulen hampaidensa väliin. Se riitti hänelle merkitykseksi oikein mainiosti – muu tulisi kyllä ajallaan.