// Alaotsikko: Sinun Potter-haaste|| Scorpius Malfoy/minä || S-one-shot
Title: "Lakastan sinua, Kolpius."
Genre: Romance, Fluff
Paring: Scorpius Malfoy/hymykuoppa
Raiting: S
Author: hymykuoppa
Summary: Monet ihastuvat jo nuoressa iässä, ja silloin sydänsuruja tuppaa tulemaan, vaikka sanoo kuinka rakastavansa.
A/N: Osallistuu
Sinun Potter-haasteeseenLaulujen sanat: Nerdee - Cold ja Nerdee - Broken Glass
"Lakastan sinua, Kolpius."Heilautin punaisia kiharia hiuksiani ja hyppelin iloisesti mukulakivistä katua pitkin. Aurinko paistoi polttavasti suoraan kasvoilleni ja tuuli kutitteli paljaita jalkojani, heilutellen samalla vaaleankeltaisen mekkoni helmaa. Tunsin kivien kuumuuden jalkapohjissani seisahtuessani piha-aitamme rajalle. Vilkaisin taloamme, joka oli kaksikerroksinen, kaunis valkoinen talo. Valkoinen piha-aita ympäröi koko pihaamme, ja naapureiden talo oli samanlainen kuin meidänkin. Sitäkin ympäröi puinen, valkoinen piha-aita, jossa kuitenkin oli auki revitty kohta.
Näin, kuinka naapurinpoika istui oman talonsa portaikolla kiviä viskoen. Tunsin iloista kihelmöintiä sisälläni, enkä voinut olla heilauttamassa siroa kättäni: ”Hei, Kolpius!”
Poika kohotti katseensa ja katsoi minua pitkään ilmeettömänä; ”Se on edelleen Scorpius.”
”Minähän sanoin Kolpius”, mutristin suutani pojan tyhmyydelle. Scorpius katsoi minua ja pyöräytti silmiään jatkaessaan pikkuisten kivien poimimista ja viskomista.
”Haluatko leikkiä?” keikuin varpaillani ja hymyili pojalle, ”Minulla on uusi pallo.”
”En halua leikkiä kanssasi”, Scorpius vastasi nenäänsä nyrpistäen, ”Sinä olet tyttö.”
Kikatin omasta mielestäni hellyttävästi, mutta poika katsoi minua edelleen varsin tympääntyneenä, inhoten.
”Kaikki muutkin lapset leikkivät keskenään.”
”Minä olenkin sitten poikkeus”, poika kohotti kulmiaan häijysti, ”Sinä olet vasta kakara.”
”Minä täytän ensiviikolla näin monta”, näytin pojalle oikean käteni kaikkia sormia ja vasemman käden peukaloani, ”Näetkö?”
”Minäpä olenkin jo yhdeksän”, Scorpius sanoi ylpeästi ja nousi seisomaan, ”Ja olen sinua paljon pidempi.”
Kallistin päätäni pojan astellessa lähemmäs: ”Sinä olet vasta kakara, tuollainen pieni ja typerä.”
”En ole typelä”, mutristin jälleen suutani ja siristin silmiäni auringonpaisteelle, ”Se kuka sanoo on itse.”
Scorpius naurahti äänettömästi astellessaan nyt pihansa aidan aukosta kadulle: ”Minäpä en voi olla, koska olen sinua isompi ja viisaampi.”
”Itse olet typelä”, alahuuleni värähteli, ”Et saa nimitellä minua.”
”Saanpas, koska olen vanhempi”, Scorpius katsoi minua alaspäin ilkeästi, ”Taas sinä pillität.”
”Miksi sinä kiusaat minua?” kysyin suu mutrulla ja nielaisin kyyneleet, ”Minä tykkään sinusta.”
”Minä en tykkää sinusta”, poika kumartui tasolleni, ”Olet vasta pentu.”
”Äiti sanoo, että olen jo iso tyttö”, katsoin Scorpiusta suoraan pojan siniharmaisiin silmiin, ”Olen äidin oma iso tyttö.”
”Minä olen silti sinua isompi”, Scorpius kohotti toista kulmaansa, ”Sinä olet pätkä.”
”Itse olet”, sanoin hiljaa ja painoin katseeni paljaisiin varpaisiini.
”Ja olet noin pentumainen”, poika jatkoi huomaamattaan minun haavoittuvaisuuttani, ”Minä olen paljon sinun tasoasi ylempänä.”
”Olet silti lapsi”, sanoin kapeita harteitani kohauttaen.
”Mutta olen aikuisempi, kuin sinä.”
”Minä tykkään sinusta silti”, hymyilin pojalle ja pussasin häntä nopeasti poskelle, ”Minä lakastan sinua.”
”Yääk”, Scorpius suoristautui täyteen pituuteensa ja pyyhki kämmenselällään poskeaan, ”Yöök!”
”Mennäänkö teelle nalle Kultasen kanssa?” hymyilin ja tartuin poikaa kädestä, ”Nalle Kulta on minun oma vauvani. Sillä on kaksi lastakin, ja minä leikin niiden kanssa aina.”
”Irti minusta!” Scorpius repäisi kätensä irti otteestani. Hän näytti hetken aikaa puusta pudonneelta, mutta astui sitten pienen askeleen lähemmäs minua. Valmistauduin ensisuudelmaani, mutta poika kuiskasikin ilkeän kuuloisena: ”Minä sanon isälleni, että sinä pussasit minua. Minun isäni tulee lyömään sinua.”
Tunsin pelon hiipivän sisälleni.
Scorpiuksen isä oli jokin Rako. Hän oli kamalan pelottavan näköinen. Hänellä oli harmaat hiukset ja hänen silmänsä aluset olivat mustat. Hänen kasvoillaan roikkui naamaa kerroksittain, enkä tiennyt miksi. ***
with every move that you make
little bit my heart you brake
that's why it's made out of stone now
with every word that you say
little bit my soul you take
that's why I'm a little bit cold now***
”Pelottaako?” Scorpius kysyi toista kulmaansa kohottaen, ”Juokse äkkiä sisälle äidin luo, byääh, byääh.”
”Sinä olet ihan typelä”, yritin näyttää vihaiselta, mutta poika vain nauroi: ”Ai etkö enää ’lakastakkaan’ minua?”
”En!” tiuskaisin, ”Sinä olet typelin ihminen, ketä olen koskaan tavannut! Sinä olet apina! Minä vihaan sinua!”
”Kamalaa”, Scorpius pyöräytti silmiään.
”Minun sylämmeni ei kuulu enää sinulle!” kyyneleet valuivat poskillani.
Kuulin kerran, kun äiti sanoi noin minun entiselle isilleni. Sen jälkeen isiä ei enää näkynyt.”Minua suorastaan pelottaa”, Scorpius kuiskasi katsoen minua vielä kerran niin häijysti kuin osasi, ”En minä välitä tuollaisista pennuista.”
Poika kohautti vielä kulmiaan minulle ja asteli takaisin omalle pihalleen, housujen lahkeiden roikkuessa maassa. Hän vetäisi hupparinsa hihat ylös ja vilkaisi minua vielä olkansa yli. Scorpiuksen kalpeilla kasvoilla ei ollut mitään merkkiä surusta, vihasta, ei mistään. Poika heilautti vielä hiukset kasvoiltaan ja tarttui ovenkahvaan.
”Minä halusin vain leikkiä kanssasi!” huudahdin pojan perään ikävän kaivertaessa sisintäni.
Scorpius kääntyi vielä katsomaan minua ovelta ja näytti kieltään, ennen kuin pamautti oven perässään kiinni.
***
Broken glass under my bare feet
you are like a flame that burns me from within
Like a curse you haunt me in my dreams
you are like an itch that's under my skin***
”Minä lakastan sinua silti”, alahuuleni värisi jälleen ja kyyneleet tippuivat kadulle, kun astelin takaisin etupihallemme. Nurmikko kutitti varpaitani, kun kuljin talon seinustaa pitkin takapihalle, missä nalle Kulta istui puun oksalla hymyilemässä minulle.
”Minä lakastan sinuakin”, kuiskasin nallelle nostaessani hänet syliini ja halatessani häntä tiukasti, ”Minä lakastan teitä molempia.”
Nalle Kulta hymyili minulle, kun kyyneleeni tipahti sen korvalle.
Rutistin Kultaa sylissäni entistä kovempaa, kun huomasin puun kuoressa kauniilla kirjaimilla kirjoitetut sanas Scorpius Hyperion Malfoy. Sanat oli ympäröity sydämillä ja erilaisilla kiemuroilla, ja i:n pisteet oli paikattu sydämillä.
"Lakastan minä sinuakin", kuiskasin taikasauvalleni, joka oli tallessa mekkoni helman sisällä, "Mutta se on meidän kolmen salaisuus."
