Nimi: Thanatosin oma helvetti
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Fandom: Hades-peli
Paritus: Thanatos/Zagreus
Ikäraja: S
Tyylilaji: draama
Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Hadeksen luojille. En ansaitse tällä rahaa.
A/N: Korkkasin uuden fandomin! \o/ Myönnän häpeilemättä, että ostin Hadeksen ihan vain ThanZagin takia. Oon niin huono, etten vielä kertaakaan ole päässyt itse tapaamaan Thanatosia, mutta kaikki aikanaan, I guess 
Tästä tuli vähän angstinen, mutta Thanatos on niin emo, että onko se nyt sitten edes yllättävää.
Thanatosin oma helvettiOdottavan aika on pitkä. Todella pitkä. Thanatos löytää mielenrauhaa kaiken lopullisuudesta, mutta tämä odotus ei ota päättyäkseen – ei, ennen kuin manalan prinssi jälleen löytää hänet Elysiumin kristallien keskeltä ja kaikki alkaa taas alusta. Se on Thanatosin oma helvetti. Zagreus lähtee, kuolee, palaa takaisin hänen luokseen, lähtee, kuolee uudestaan… Thanatos tietää, että hänen pitäisi säästää sydäntään ja luopua odottamisesta. Hän tekeekin niin. Useasti. Mutta aina vain hän löytää itsensä Elysiumin turkoosista hehkusta etsimästä jotain, joka ei välttämättä palaa enää takaisin.
Elysium, ikuinen paratiisi. Ja paskat. Thanatosille se ei ole tuonut muuta kuin sydänsuruja ja yksinäisyyttä. Tietääkö Zagreus kiduttavansa häntä näin? Ehkä Zagreus tietää, ehkä Zagreus ei vain välitä. Prinssi on hyväsydäminen ja rakastava, mutta välillä niin kamalan välinpitämätön. Thanatos yrittää ymmärtää tätä: Zagreus ei ole koskaan tuntenut oikeaa äitiään ja kasvoi vieraana omassa kodissaan, mies poloinen. Mutta silti… Eikö Thanatos voisi riittää?
Miksi hän ei voi riittää?
Thanatos miettii usein, miltä tuntuisi sukeltaa Letheen ja antaa unohduksen joen viedä kaikki muistot Zagreuksesta. Toimisko se? Olisiko joki armollinen kuoleman jumalalle? Hän ei kokeile sitä, vaikka ajatus houkuttaakin. Sillä odotustakin kipeämpää olisi unohtaa ja rakastua uudestaan. Zagreus palaa aina takaisin. Odotus on pitkä, mutta Zagreus palaa
aina takaisin. Achilles sanoi kerran sen johtuvan Thanatosin ja prinssin siteestä. Zagreus on veren, siten elämän, jumala ja siksi väistämättä kuolema vetää häntä puoleensa. Olisi heidän kohtalonsa löytää aina toisensa kerta kerran jälkeen. Thanatos ei tiedä, kuinka paljon uskoo puolijumalan puheita, mutta kerta ei olisi ensimmäinen, kun Achilles osuisi oikeaan.
Thanatos harhailee päämäärättömänä Elysiumin kentillä pitkään, kunnes hänen odotuksensa jälleen palkitaan. Zagreus on väsynyt taisteluista ja näyttää sairaalta kristallien turkoosissa valossa, mutta Thanatosille prinssi on silti kauneinta koko manalassa.
“Ajattelinkin juuri sinua”, Zagreus puhuttelee häntä hillityn kohteliaasti, mutta Thanatos kyllä kuulee prinssin äänestä, kuinka paljon tämä joutuu pidättelemään itseään. Tunne on molemminpuolinen, Thanatosia itseäänkin hengästyttää vähän ja hän puristaa viikatettaan siitä tukea hakeakseen.
“Olet palannut”, hän toteaa. Zagreus ei osaa vastata hänelle mitään – tai sitten tämä päättää olla vastaamatta. Joskus (useasti) Thanatosin on vaikea ottaa selkoa prinssistä. Aina hän ei ole varma, mitä he edes ovat toisilleen.
Ei. Se ei ole täysin totta. Thanatos kyllä tietää, mitä Zagreus merkitsee hänelle. Mutta mitä
hän merkitsee Zagreukselle, sitä tuskin edes Zagreus itsekään tietää.
Zagreus sulkee miekan huotraan ja kampaa sormensa mustien hiustensa läpi. Hänen tulikukkaseppeleensä jää vinoon, eikä Thanatosin itsehillintä ole koskaan pettänyt yhtä nopeasti. Hän kuroo kiinni sen pienen välimatkan, joka heidän välilleen on jäänyt, ja asettelee seppeleen paremmin prinssin päälaelle. Zagreus ei peräänny, mutta hänen katseensa on täynnä kysymyksiä. Thanatos toivoo, ettei hänen tarvitse vastata niistä yhteenkään.
“Minulla on sinulle lahja”, Zagreus sanoo äkkiseltään käheäksi käyneellä äänellä.
“Sinulla on aina”, Thanatos huomauttaa.
“Pidät lahjoista”, Zagreus sanoo, mutta ottaa punastuen takapakkia, kun Thanatos kohottaa kulmiaan. “Tarkoitan, että
kaikki pitävät lahjoista.”
Thanatos hymähtää ja antaa prinssille tilaa hengittää. “Nektaria?” hän kysyy.
Zagreus naurahtaa hermostuneena. “Olenko niin ennalta-arvattava?” Hän ojentaa Thanatosille pyöreän, kullanvärisellä nesteellä täytetyn pullon. Heidän sormenpäänsä koskettavat, kun Thanatos ottaa lahjan vastaan. Kosketus jää kihelmöimään hänen iholleen tavattoman pitkäksi ajaksi.
“Olet ollut aina”, hän sanoo.
Zagreus raapii niskaansa. On selvää, että tämä haluaisi sanoa jotain tärkeää, mutta ei lopulta uskalla. Thanatosin vatsasta vääntää ja hän palauttaa heidät äkkiä takaisin tuttuun ja turvalliseen: hän haastaa Zagreuksen uuteen kisailuun. Prinssi voittaa, kuten niin monet kerrat aikaisemminkin, ja lopulta heidän yhteinen aikansa on jälleen tullut päätökseen. Thanatos on katkera: pitkän odotuksen jälkeen tämä lyhyt hetki tuntuu vain julmalta pilalta. Zagreuksenkin silmistä hän on poimivinaan surua, mutta se katoaa nopeasti määrätietoisuuden tieltä. Zagreuksella on oma tehtävänsä ja Thanatos on vain yksi askel sen täyttämiseksi.
“Nähdään kotona?” Zagreus kysyy seuraavan kammion ovilta ja kuulostaa liian hyväntuuliselta Thanatosin sisällä käyvän tunnemyrskyn rinnalla. Se suututtaa Thanatosia.
“Nähdään kotona”, hän sanoo viileämmin kuin tarkoitti, ja sitten Zagreus on taas poissa.
Thanatosin odotus alkaa alusta. Hän pistää saamansa nektaripullon hyvään talteen ja päättää, että tarjoaa siitä puolet Zagreukselle, kun he seuraavan kerran tapaavat Hadeksen talossa.
Jos he vielä tapaavat.
