SK8: Mitä rakastan sinussa, S, Joe/Cherry, ficlet

[Linne]

Ficin nimi: Mitä rakastan sinussa
Kirjoittaja: Linne
Beta: Maissinaksu
Ikäraja: S
Paritus: Kojiro/Kaoru
Genre: Draama/character study


Kaoru rakastaa Kojiron hymyä.

Hän rakastaa sitä hymyä, jonka Kojiro joskus suo Miyalle tämän taistellessa pelikonsolinsa kanssa tai Langalle ja Rekille näiden kinastellessa keskenään. Hän rakastaa hymyä, jonka Kojiro joskus suo hänelle, kun luulee, ettei hän näe, sitä hymyä joka kertoo, ettei maailmassa ole mitään niin arvokasta kuin hän. Hän rakastaa sitä hymyä, kun Joe astuu hetkeksi sivulle, ja jäljelle jää Kojiro, joka vaivaa pizzataikinaa käsissään ja tietää aina, mitä viiniä hänen tekee mieli.

Hän rakastaa sitä, vaikka joskus Kojiro hymyili niin Adamille.

Mutta vielä enemmän hän rakastaa Kojiron virnettä, vaikka mielummin lävistäisi rintansa omalla siveltimellään kuin myöntäisi sitä kenellekään, kaikkein vähiten Kojirolle. Hän rakastaa sitä, miten tämän toinen suupieli nytkähtää ylös ja ruskeat silmät välkähtävät huvittuneina, kuin koko maailma olisi yksi iso vitsi, jota kukaan muu ei ole vielä ymmärtänyt. Hän rakastaa - ja vihaa - sitä tyytyväistä irvistystä, joka leviää Kojiron kasvoille kun tämä on taas kerran onnistunut hermostuttamaan hänet, kuin kissa joka on saanut hiiren satimeen.

Hän rakastaa sitä, vaikka joskus Adam virnuili hänelle yhdessä Kojiron kanssa.

Kaikkein eniten hän silti rakastaa sitä, kun Kojiron kasvot ovat levossa. Kun tämä siivoaa ravintolaansa päivän päätteeksi, pyyhkii pöydiltä leivänmuruja ja murheitaan. Kun tämä makaa hänen vieressään aamun ensi tunneilla, mitään kaipaamatta tai haluamatta. Kun tämä nostaa katseensa aurinkoa kohti rannalla, eikä kerro, mitä ajattelee.

Hän rakastaa sitä, vaikka joskus Adam seisoi Kojiron vieressä.


***


Kojiro rakastaa Kaorun askelia.

Miten kummallinen asia pitää, ja kuitenkin se on hänen lempiasiansa kirsikankukkahiuksisessa miehessä. Hän rakastaa sitä, miten vuosien skeittaaminen on hionut tämän askelista pois kaiken kömpelyyden, ja jättänyt jäljelle jotain, mitä voi kutsua vain tanssiksi.

Hän rakastaa sitä, miten tämä astelee hiljaa hänen ravintolaansa sen jo sulkeuduttua, eikä kumpikaan heistä sano mitään siitä, että tällä on omat avaimet. Hän rakastaa sitä, miten tämä istahtaa alas ja ottaa vastaan tarjotun viinilasin.

Hän rakastaa sitä, vaikka joskus Adam asteli yhdessä Kaorun rinnalla.

Vielä enemmän kuin askelia, hän rakastaa sitä, kun Kaoru tanssii. Sitä ei tapahdu usein, oikeastaan niin harvoin, että Kojiro pystyy laskemaan kerrat yhden käden sormilla. Mutta aina joskus ravintolan radiosta kuuluu vanhaa tanssimusiikkia, tai sitten Kaoru haluaa pilailla lasten kustannuksella. Joka tapauksessa joskus tämä tanssii, eikä Kojiro ole koskaan nähnyt mitään yhtä kaunista.

Hän rakastaa sitä, vaikka kerran hän näki Kaorun tanssivan Adamille.

Mutta kaikkein eniten hän rakastaa sitä, kun Kaoru pysähtyy. Kun tämä nukahtaa ravintolaan, pää baaritiskille nuokahtaneena. Kun tämä nojaa päätään hänen olkaansa vasten lentokoneessa. Kun tämä viimein hyväksyy hänen avoimien käsivarsiensa kutsun, ja astuu hänen syliinsä, painaa päänsä hänen rintaansa vasten ja kuuntelee hänen sydämensä lyöntejä.

Hän rakastaa sitä, vaikka joskus Kaoru pysähtyi Adamille.

[Larjus]

Uuu jee, ihana huomata, että sinäkin oot ficannut SK8:sta! Ja vielä MatchaBlossomia, lemppariani, aaaaaa ♥ Character studya on kiva lukea, ja tässä oltiin muutenkin mulle niin mieluisan aiheen parissa.

Ei jää epäselväksi se, miten Kaoru ja Kojirou rakastavat toisiaan, miten tarkka, monitasoinen ja hienovarainen heidän suhteensa on. Ja uuu jes, ihan hykertelin onnessani kun huomasin, että oot ottanut Adamin mukaan molempien puolikkaiden kohdalla. Heillä on niin mielenkiintoinen kolmio itse sarjassakin (hitto vain, kun sitä ei ehditty kunnolla käsittelemään, olisin niin halunnut tietää lisää...), että sitä on syytäkin käyttää ficeissä hyväkseen. Ja sarjassa varsinkin saa helposti sen kuvan, että Adam vaikutti vahvasti lähinnä Kaoruun, vaikka tekijät ovat vahvistaneet, että ihan sama koski myös Kojirouta. Siksi tykkäsinkin, että tässä oli tulkittavissa sekä pientä Adam/Kaorua että Adam/Kojirouta. Miten nuo pätkät ikinä haluakaan tulkita (mun omat ajatukset sen kolmikon kuviosta on aina olleet aika sekavat ja rönsyilevät.)

Hän rakastaa hymyä, jonka Kojiro joskus suo hänelle, kun luulee, ettei hän näe, sitä hymyä joka kertoo, ettei maailmassa ole mitään niin arvokasta kuin hän.

Voi että ♥ Mä niin tykkään tällaisesta menosta, et hymyillään silloin kun luullaan, ettei se toinen näe :3 Ja musta se sopii MatchaBlossomille mitä täydellisimmin.

Mutta vielä enemmän hän rakastaa Kojiron virnettä, vaikka mielummin lävistäisi rintansa omalla siveltimellään kuin myöntäisi sitä kenellekään, kaikkein vähiten Kojirolle.

Tämmöset ajatukset on kans niin näitä kahta Varsinkin Kaorua, se on kyllä oikee pahemman luokan tsundere toisinaan... Kojirouhan ryhtyis liian omahyväiseksi, jos Kaoru myöntelisi tuollaisia ääneen! Vaikka kyllähän Kojirou joka tapauksessa tietää, mitä Kaoru ajattelee :3c

Tätä lukiessa sai myös kivat mielikuvat Kaorusta tanssimassa. En olekaan koskaan kuvitellut häntä tekemässä niin, ehkä se johtuu hänen vaatevalinnoistaan, mut hän vaikuttaa jotenkin aina niin pökkelöltä 😂😂 Vaikka tiedetäänhän me, ettei sekään totta ole. Mut siksi varmaan onkin niin ihana nähdä hänet tanssimassa (viettelee Kojiroun soidintanssillaan eiku...)

Kun tämä nukahtaa ravintolaan, pää baaritiskille nuokahtaneena. Kun tämä nojaa päätään hänen olkaansa vasten lentokoneessa. Kun tämä viimein hyväksyy hänen avoimien käsivarsiensa kutsun, ja astuu hänen syliinsä, painaa päänsä hänen rintaansa vasten ja kuuntelee hänen sydämensä lyöntejä.

🥺🥺🥺 Mä en ala... Niin nättiä, ja niin heitä kahta ♥ Tällaistahan heidän suhteensa kauneimmillaan on. Asioita ei tarvitse kuuluttaa kirkossa, että niiden merkitys ymmärretään. Ja eihän Kaorun tosiaan tarvitsee koskaan sanoa ääneen, että hän rakastaa Kojiroun virnettä jne. kun tällaiset teot puhuvat puolestaan. Ja vaikka muistot Adamista ja menneisyydestä kummittelevat taustalla, niiden merkitys on täysin toissijaista. Rakkaus voittaa ja silleen ♥ 

[Grenade]

Aaaaaa, olipas tämä söötti! Ai että, molempien rakkaus kaikui sieltä rivien välistä syvänä. Mutta ehkä samalla, kun pääosin oltiin jo pääsemässä kiinni siihen rakkauteen, oltiin kuitenkin ehkä myös vähän kiinni vanhoissa, kun Adamin muistot häilyivät edelleen mielessä. Tässä oli kivaa kahden kerroksen kerrontaa, kun ensin oltiin nykypäivässä ja sitten taas muisteltiin menneitä. Mutta sitä se onkin, mennyttä. Vaikka Adam on ollut mukana, Kaoru ei välttämättä enää pysähtyisi hänelle niin kuin teki joskus tai Kojiro ei välttämättä enää virnuilisi yhdessä Adamin kanssa niin kuin teki joskus.

Ficissä oli paljon ihania yksityiskohtia, tykkäsin varsinkin tuosta kohdasta, jossa puhuttiin Kojiron virneestä ja irvistyksestä, aww. Ja Kaorusta, joka ei haluaisi myöntää, että tykkää siitä, hehe. ^^

Kiitos tästä iltapalasta! ^^

[Linne]

Larjus ensinnäkin anteeksi tuhannesti se, että vastaamisessa kesti niin kauan. Muuta selitystähän mulla ei ole, kuin että olen saamaton ja laiska
Sitten asiaan: matchablossom on musta kiva paritus, ja jotenkin hirveen toimiva! Vastakohdat täydentävät toisiaan ja niin edelleen. Yhtään muita hahmoja vähättelemättä Joe ja Cherry on musta sarjan parasta antia ja olisin toivonut näkeväni enemmänkin heitä  sekä kahdestaan että Adamin kanssa. Oon jotenkin hirveän koukuttunut character studyyn ja oli myös hauska tutkia yhtä hahmoa kahden muun hahmon kautta, ilman että tämä pääsi itse ollenkaan estradille
Kiitos kommentista! Hajosin ihan kunnolla tolle soidintanssikommentille 😂

Grenade anteeksi sinullekin siitä, että vastaan vasta nyt! Kiva että tämä toimi hyvin iltapalana, kovin raskas tämän tekstin ei ainakaan pitäisi olla. Hyvä että kahden kerroksen kerronta toimi, olen siitä aina vähän epävarma. Tällainen teksti toimii siinä mielessä kivasti että siihen voi tunkea kaikki ne herkulliset yksityiskohdat joiden takia mun tekstit yleensä venyvät tajuttoman pitkiksi kiitos kommentista!