Title: Lasillinen kylmää vettä
Author: Larjus
Chapters: Triplaraapale
Fandom: SK∞ (SK8 the Infinity)
Characters: Nanjou Kojirou (Joe), Sakurayashiki Kaoru (Cherry blossom)
Genre: Arkinen (rakkaus)vittuilu
Rating: S
Disclaimer: En omista oikeuksia hahmoihin, eikä minulle ole maksettu tämän kirjoittamisesta.
Summary: Kojirou haluaa lasillisen vettä.
A/N: Raapalejuoksu antoi mulle alkujaan tämän idean, mutta en ehtinyt edes aloittaa kirjoittamista ennen kuin se sana oli jo mennyt
lol. Päätinpä kuitenkin kirjoitella ideastani ficin ihan muuten vain, koska ihan sama miten vanha vitsi tää on, tää on
niin MatchaBlossomia. They would. 100 %. Raapalemittaankin tämä mahtui, vaikka mietin, tulisiko tästä vain ylipäätänsäkin ficlet.
Tää ei oo mikään varsinainen shippifici (tän voi lukea myös niin, etteivät he ole pari), mutta kyllä tää on ihan kirjoitettu ne pinkit shippilasit silmillä
En mä muuhunkaan pysty.
Lasillinen kylmää vettä”Hoi Kaoru, toisitko minulle lasillisen vettä? Kun nyt kerta keittiössä olet.”
Kojiroun ääni kantautui Kaorun korviin jostain olohuoneen suunnalta. Tämä huokaisi itsekseen erittäin turhautuneesti mutta vääntyi ylös tuoliltaan ja siirsi itsensä lavuaarin ääreen. Hän nappasi kaapista puhtaan lasin ja täytti sen nopeasti vaivautumatta valuttamaan vettä laisinkaan.
”Siinä on”, hän tokaisi tyrkätessään lasin sohvalla istuvalle Kojiroulle ja oli jo tekemässä lähtöä takaisin keittiöön, kun tämän sanat saivat hänet pysähtymään.
”Tämähän on ihan haaleaa. Minä halusin kylmää vettä.”
”No sellaista et pyytänyt”, Kaoru ärähti mutta nappasi lasin kuitenkin takaisin itselleen. ”Jos ei kelpaa niin tee itse – ”
”Kun jotain on aloitettu se tehdään kunnolla loppuun.”
Kaoru harkitsi vakavasti kaatavansa veden Kojiroun päälle mutta päättikin olla heistä kahdesta se järkevämpi ja palasi keittiöön. Kojirou hymähti itsekseen tyytyväisenä jatkaessaan television katselua. Hän kuuli Kaorun kolistelevan keittiössä muttei suonut metelille sen suurempaa huomiota. Eiköhän hän kohta vetensä saisi.
”No niin, tässä on”, Kaoru sanoi palattuaan olohuoneeseen Kojiroun tykö ja ojentaessaan vesilasia tälle. ”Saa luvan olla tarpeeksi kylmää.”
Kojirou otti lasin vastaan mutta päätyi tuijottamaan sitä kuin ei olisi koskaan aiemmin mitään sellaista nähnytkään.
”Tämähän on täynnä jääpaloja”, hän sanoi epäuskoisesti.
”Ne ovat vettä ja ne ovat kylmiä.”
”Mutta
kiinteitä. Ei niitä voi juoda.”
”Jos haluat nestettä, odota. Kyllä ne lopulta sulavat.”
”Kuules nyt…”
Kojirou nousi ylös kohtaamaan uhmakkaasti paikallaan tapittavan Kaorun. Tämän kultasilmien katse suorastaan haastoi riitaa.
”Saat luvan sulattaa nämä minulle.”
Sen sanottuaan Kojirou salamannopeasti nykäisi Kaorun kimonoa hieman sivuun niskan seudulta ja kaatoi jääpalat vaatteen sisään. Kaoru kiljaisi äänekkäästi, kun jääpalat lipuivat pitkin hänen selkäänsä, ja hyppelehti paikoillaan kuin olisi hiilloksella seissyt. Hieman järkytyksestä toettuaan hän iski nyrkkinsä Kojiroun rintakehään.
”Saamarin gorilla! Mitä päässäsi oikein liikkuu!? Tästä et kyllä hengissä selviä!”
Seuraavaksi hän potkaisi Kojirouta sääreen niin, että oli tämän vuoro kiljahtaa ja hyppiä paikoillaan kivusta.
Mutta oli se kyllä äskeisen näyn arvoista.