No niin, ensinnäkin: anteeksi tosiaan, että kommentissa on kestänyt! Luin tämän kyllä läpi rippileirillä, mutta siellä uni jäi vähän vähäiseksi ja keskittymiskyky siksi myös, enkä halunnut tulla höpöttämään mitään täysin sekavaa.
Mutta tässä ollaan!
Yuri!!! on Ice on minulle fandomina tuttu oikeastaan lähinnä
Larjuksen ficeistä, mutta olen lukenut niitä niin paljon, että kilpaluistelumaailmaan solahtaminen tuntui tätäkin ficciä lukiessa aika helpolta ja vaivattomalta. (Ja ilahduin paljon, kun sivuparituksena oli OtaYuria, koska se on ♥ ) Olit myös avannut kivasti tekstissä noita keskeisiä kilpailuja ja juttuja, joten ei oikeastaan haitannut mitään, vaikkei itse animea ollutkaan katsonut. Myös hahmoista ehti jatkiksen aikana muodostua eheä ja monitahoinen kuva, ja toisen osan lopussa jo vääntelehdin penkillä lukiessani, kun olin niin malttamaton näkemään, kuinka Phichit ja Seung-Gil lopulta onnistuisivat löytämään toisensa ja puhumaan asiat halki. Tuo kylmyys ja kuura oli tosi toimiva ratkaisu ja sopi tarinaan hyvin siksikin, että he molemmat viettävät ison osan elämästään kirjaimellisestikin jäällä luistellen.
Pidin kovasti tämän ficin verkkaisesta tahdista ja siitä, miten sekä Seung-Gil että Phichit kasvoivat tekstin aikana omia unelmiaan ja tavoitteitaan kohti. Oli virkistävää lukea tällaista tarinaa, jossa sielunkumppanuus on kyllä tärkeää, mutta sitä ei automaattisesti pidetä elämää määrittävänä asiana tai jonakin sellaisena, mikä on
kaikkein tärkeintä. Tuntui siltä, että Seung-Gil ja Phichit kumpikin kuitenkin ensisijaisesti pyrkivät löytämään elämälleen suunnan itse, ja sielunkumppani oli sitten enemmän sellainen tuki ja voimavara, eikä elämän merkitys itsessään. Sillä tavoin sielunkumppanuus myös varmaan rakentuu terveemmälle pohjalle.
Pidin myös siitä, miten teksti alkoi tuolla sielunkumppanimerkkikonseptin esittelyllä. Se oli hyvin kehitetty ja selkeä, ja tarjosi heti lukijalle jotakin tarttumapintaa siihen, miten merkit tässä maailmassa toimivat. Olen lukenut sielunkumppanimerkeistä paljon erilaisissa ficeissä, mutta mitään aivan tällaista ei ole tullut vastaan, ja tässä oli paljon hienoja virkistäviä elementtejä! Esimerkiksi kukkien varisevat terälehdet, tuo jo mainittu kylmyys ja se, miten ruusu saattoi ihan kirjaimellisestikin vuotaa verta. Nyt lukisin kyllä mielelläni enemmän myös näistä muista tässä ficissä mainituista pariskunnista ja siitä, millaisia merkkejä heillä on ja kuinka he ovat toisensa löytäneet.
Minua ilahdutti kovasti myös se, ettei suhteessa heti hypätty suutelemiseen, vaikka kyse olikin sielunkumppanista, vaan edettiin kaikessa rauhassa. On virkistävää ja ihanaa lukea myös sellaisia tarinoita, joissa ei ole kiire minnekään, vaan romanssi saa syventyä omaan tahtiinsa. Suudelma sopikin minusta tosi hyvin tuohon epilogiin, ja tuo Phichitin ja Seung-Gilin yhteisinstakuva oli oikein mainio lopetuskohtaus varsinaiselle tarinalle ennen epilogia.
Kaiken kaikkiaan pidin tästä kovasti ja nautin tekstin lukemisesta, kiitos! Luenpa nuo nuo muutkin kommikseen linkkaamasi fandomin ficit, jahka olen vähän virkeämpi, koska tämä herätti kyllä kiinnostuksen myös niitä kohtaan.
