Ikäraja: S
Tyylilaji: söpöstely
Paritus: H/D
Spin-off
Ihonaluskasvillisuuteen -fikkiini, K11, mutta tämän voi lukea vain tämmöisenäänkin :3
Yhteenveto: Ihmissusi-Dracolla on hukkadarra ja silloin saattaa tehdä mieli suklaata ~~~ Harry provides <3
A/N: tämä pätkä oli raapalejuoksuviestikin, mutta muutamalla pikkupikkumuutoksella päätin julkaista myös omanaan :3
Tahkeaa suklaata ja tekstiviestejä
Hyvä H. J. Potter,
Kiitos kysymästä, poden hukkadarraa kotonani kirjan ja oksennusämpärin kanssa.
Ystäväsi,
D. Malfoy
sinun ei edelleenkään tarvitse kertoa viestissä lähettäjää… tiedän keneltä viestit tulevat.
mutta olen pahoillani!
voinko tuoda jotain?
Hyvä Harry,
Kyllä minä tunnistan pöllösikin ennen kuoren avaamista ja käsialasi ennen kirjeen loppuun asti lukemista. On kuitenkin olemassa sellaiset ilmiöt, kuin käytöstavat ja etiketti.
Terveisin
Draco
Ps. Turmelon tahkeaa merisuola-toffeesuklaata?
tuon <3!Draco tuijotti yksisanaista vastausviestiä ja pudisteli päätään väsyneesti hymyillen. Hän laski puhelimensa sivupöydälle ottaakseen romaaninsa tilalle ja kirja avautui kohteliaasti siltä aukeamalta, mihin Draco oli jäänyt.
”Kiitos”, Draco kuiskasi kirjalle ja hörppäsi teetään.
Hänen ajatuksensa harhailivat pöllöihin. Jos taikaväkikin nykyään tekstaili, kuinkahan pöllöjen kävisi? Hermione sanoisi varmaan, ettei niiden käyttäminen posteljooneina ollut alunperinkään eettistä, mutta Dracoa huolestutti perinteiden mureneminen.
Romaanin lukeminen ei ajatusten harhailulta ollut onnistua. Hän pohti oliko ollut röyhkeää tilata juuri tiettyä laatua, eikä kirjoittaa vain, että ”suklaa olisi ihanaa”, mutta toffeesuklaa
oli hänen suosikkiaan. Draco olisi voinut myös täyttää Turmelon tilauskupongin, mutta silloin hän ei olisi saanut pompottaa eikä nähdä Potteria.
Potter saapui ja alkoi lohkoa suklaata suuriksi, herkullisiksi palasiksi ja hänen kasvoilleen asettui söpösti hymyä.
”Söin niin hirveästi suklaata aikoinaan, että edelleen etoo. Ehkä silti maistan…”
”Se on kyllä hirvittävän koukuttavaa”, Draco virnisti napatessaan Potterin sormien edestä palan. ”Miksi olet ylensyönyt suklaata?”
”Varhaislapsuudessani en koskaan saanut herkkuja, joten kompensoin menetyksiäni aina ensimmäisestä pikajunamatkasta alkaen... Ja murrosiässä jouduin hengailemaan liikaa ankeuttajien kanssa. Tiesitkö muuten, etten kestä niiden seuraa yhtään?”
Potter puraisi palan suklaasta ja myhäili mielihyvästä. Draco räpytteli silmiään. Potterin kanelinruskeaa ihoa vasten tanssi valopilkkuja ikkunan läpi.
”Todella erikoista”, Draco vastasi ilmaa äänessään, ”ne kun ovat niin suloista ja riemukasta seuraa. Jokaisella kunnon luihuisella on oma ankeuttaja-kumminsa, tiedäthän? Omani on nimeltään Richard. Emme ole kyllä aikoihin pitäneet yhteyttä. Täytyypä lähettää hänelle pöllö, tai tekstari.”
Potter pudisti päätään hymyillen, otti lautaselta Turmeloa ja syötti Dracolle palasen.