Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: S
Genre: Angst, draama
Vastuuvapaus: J. K. Rowling omistaa kaiken hänelle tunnistettavan ja minä vain leikin.
Tiivistelmä: Mitä olisi voinut tapahtua, kun Harry löysi Dracon itkemästä.
K/H: Mua on jo pitkään houkutellut ajatus yrittää kirjoittaa Drarrya. Tässä pikku-ficissä ollaan hyvin kaukana omalta mukavuusalueelta, koska slashin lisäksi yritin saada aikaan tekstin, jossa jotain tapahtuisi ilman 500 raapaleen pohjustusta, tiedä sitten kuinka hyvin siinä onnistuttiin.
flawlessin upeasta
Kuin hai rakastaa verta (K-15) sain inspiraation käyttää lainausta kirjasta ficin aloituspisteenä. Tätä oli hauska kirjoittaa, joten ehkä näin vannoutuneena femmeilijänä on ihan hyvä välillä kokeilla uuttakin.
***
Rikkinäinen sotilas
Draco Malfoy seisoi selin oveen ja puristi kaksin käsin pesuallasta vaalea pää painuksissa.
“Älä”, hymisi murjottavan Myrtin ääni vessakopista. “Älä… kerro mikä on vinossa… minä voin auttaa…”
“Kukaan ei voi auttaa minua”, Malfoy sanoi. Hän tärisi kauttaaltaan. “Minä en pysty siihen… en pysty… se ei toimi… ja jollen tee sitä pian… hän sanoo tappavansa minut…”
Ja Harry tunsi nauliutuvansa paikoilleen, sillä hän tajusi valtavaksi kauhukseen, että Malfoy itki – tosiaankin itki – kyyneleet valuivat hänen kalpeilta kasvoiltaan likaiseen pesualtaaseen. Malfoy haukkoi henkeä ja nielaisi ja katsoi sitten rajusti väristen haljenneeseen peliin ja näki Harryn tuijottavan hänen olkansa yli. (Puoliverinen prinssi, s. 561)
Hetken Dracon silmissä näkyy vihaa, mutta se laimenee nopeasti ja korvautuu pelkällä väsymyksellä. Hän näyttää siltä kuin ei kaipaisi mitään muuta niin paljon kuin lepoa. Kyyneleet ovat saaneet silmät punertamaan, ja hän tärisee edelleen purkauksen jälkimainingeissa.
“Oletko nyt tyytyväinen, Potter?” Dracon ääni viiltää normaalisti vaikka siinä onkin aavistus itkun aiheuttamaa tukahtuneisuutta. “Onnistuit löytämään minut heikoimmillani. Haluatko ottaa kuvan todisteeksi?”
“Minä-”, Harry takeltelee ja yllättää sitten itsensäkin kävellessään lähemmäs häntä kohti kääntynyttä Dracoa. “En tietenkään. Kuka sinua uhkailee?”
Draco ei vastaa, mutta hän ei myöskään siirry pois. Hetken he vain seisovat niin. Kädenmitan päässä toisistaan, toinen itkusta värisevänä ja toinen järkytyksestä jäykkänä. Hiljaisuus tuntuu joka puolella melkein yhtä paksuna kuin valvojaoppilaiden kylpyhuoneen vaahto. Draco ei liikahda vielä siinäkään vaiheessa, kun Harry astuu uudestaan eteenpäin ja laskee kätensä toisen olkapäälle.
“Se on hän, eikö olekin? Voldemort?” Harry sanoo hiljaa. “Voit kertoa minulle.”
“Tämä taitaa olla minun merkkini lähteä”, molempien poikien täysin unohtama murjottava Myrtti kikattaa, “vaikka kieltämättä olisi herkullista katsoa kahden lempipoikani muhinoivan.”
Aave katoaa kikatuksen saattelemana putkistoon jättäen Harryn kakomaan kurkkuaan. Draco ei vieläkään puhu, mutta nyökkää näyttäen rikkinäiseltä ja valmiilta joko lähtemään pakoon tai hyökkäämään. Harry ei kuitenkaan ota kättään pois toisen harteilta vaan vetää Dracon hitaasti halaukseen. Dracon sydämenlyönnit tuntuvat kiihtyvän entisestään, kun heidän kehonsa koskevat toisiaan. Molemmat ovat varovaisia erkaantuessaan.
“Minä halusin vain… Tai siis olen pahoillani”, Harry haroo hiuksiaan epävarmana.
“Jos pahoillaan oleminen auttaisi, en olisi tässä tilanteessa”, Draco tuhahtaa ja vetäytyy pois päin. “Hän ei anna anteeksi. Ei ellen tee, mitä hän haluaa.”
Harry siirtyy istumaan seinän viereen ja pian Dracokin istuu hänen viereensä. Jollain tavalla molempia rauhoittaa toisen läsnäolo, vaikka sitä onkin vaikea uskoa. Myrtti ei ole palannut ja ilman aavetta koko tyttöjen kylpyhuone tuntuu yllättävän suurelta ja autiolta. Draco ei enää itke, mutta pojan kädet ovat edelleen tuskaisesti nyrkkiin puristuneina.
“Minä en missään vaiheessa halunnut satuttaa Katieta. En ketään”, Draco kuiskaa. “Mutta jos en tee sitä, hän tappaa äidin. Ja sitten minut. Ei ole vaihtoehtoja.”
“Aina on vaihtoehtoja”, Harry vastaa lujasti. “Minä autan.”
Draco hymyilee hiukan, ja hetken Harrysta tuntuu, että hän näyttää paljon nuoremmalta ja haavoittuvammalta kuin normaalisti. Ja jälleen kerran Harry toimii ennen kuin ajattelee. Hänen huulensa painuvat nopeasti Dracon huulille. Yllättynyt Draco vetäytyy ensin hiukan, mutta painautuu sitten innokkaammin eteenpäin. Melkein epätoivoisena ja kaivaten jotain mihin kadottaa itsensä.
Dracon kädet kietoutuvat toisen ympärille ja Harryn on vaikea edes muistaa, miksi hän ei ole tehnyt tätä aiemmin. Suudelma tuntuu kestävän ikuisuuden ja kun se lopultaa loppuu sekä Draco että Harry tuijottavat toisiaan epäröiden.
“Kukaan ei kuule tästä tai saat katua, Potter”, Draco murahtaa, mutta äänessä ei ole sen normaalia särmää.
Ja vaikka Harry nyökkää, he molemmat tietävät, että tämä on vasta alku, ei loppu.