Nälkäpeli: Pyykkileikki | S | tunnelmointidraama | Katniss

[Sokerisiipi]

Fandom: Nälkäpeli
Ikäraja: S
Tyylilaji: tunnelmointidraama

Pyykkileikki

Puinen, punottu pyykkikori nojaa Katnissin lonkkaa vasten. Hän on seissyt portailla jo tovin ajatuksiinsa vaipuneena. Aamuisin Katniss aina harhailee. Hän ottaa tahattomia askelia menneisyyteen, muistoihin ja soturin nahkaan, joka tuntuu tutummalta kuin hänen kasaan parsittu tilkkutäkkinsä.

Puutarhan yllä lepää pehmeä usvaharso. Väkivaltainen muisto juoksee aivan liian läheltä ja hipaisee Katnissia mennessään. Vanhat kivunjuonteet kasvoilla syvenevät. Ihoa polttaa ja pistelee. Matkijanärhi kirkuu. Sen siivet palavat. Tulta ja kuolemaa sataa taivaalta. Ankanpoikanen, iäksi menetetty. Edes yhtä höyhentä ei säästynyt.

Katniss puristaa pyykkikoria tiukemmin ja kävelee narisevat portaat alas. Kaste suukottaa nilkkoja. Pisaroiden hyväily on hellä ja niiden viileys rauhoittava. Hento hyminä värisee naisen huulilla, kun hän kävelee ja pyykkinarun luona siitä on jo tullut sydämestä karehtiva laulu. Naapureiden ikkunat ovat odottavasti selällään.

Rivakasti kädet tarttuvat lakanoiden kulmiin ja ravistavat. Tiukaksi pingottunut naru tuskin taipuu märän painon alla. Katniss huojuu sävelissä sormet kostealla kankaalla viistäen. Hän yllättää itsensä, kun askareesta tuleekin tanssi ja tanssista leikki. Katniss puikkelehtii kauimmaiselta narulta keskelle hypähtävin askelin eikä siinä ole mitään rutiininomaista. Juokseminen lakanasokkelon läpi tuntuu niin tutulta. Se muistuttaa Primistä, isästä ja lapsen varauksettomasta rakkaudesta.

Kun lakanat ovat paikoillaan, laulu pehmenee ja luopuu sanoista. Katniss istuu valkeuden keskelle, halaa polviaan ja hymyilee, ei millekään erityisesti tai kenties sille, ettei muistaminen tällä kertaa satukaan.

[Kelsier]

Kommenttikampanjasta hei!

Olipa tämä kaunis ja haikea teksti. Tykkäsin, että tässä jäi epäselväksi on Katniss Peetan kanssa vai ei. Naapurit mahdollisesti kuulivat hänen laulunsa, mutta kuuliko kukaan kodissa sitä. Toisaalta jokin tässä viittaa jollakin hassulla tavalla ulkopuoliseen kertojaan, joka voisi olla vaikka Peeta.  Tyylilajina tämä tosiaan oli tunnelmointidraama. Hienosti olit maalannut ja kuvaillut Katnissin erilaisia, kipeitäkin tuntemuksia.

Juokseminen lakanasokkelon läpi tuntuu niin tutulta. Se muistuttaa Primistä, isästä ja lapsen varauksettomasta rakkaudesta.

Kaunis kohta ja kaunis muisto. Itsellekin tulee tästä turvallinen olo. Lapsuuteenhan tällainen ajatus vie itse kunkin varmasti

Kiitos, kun kirjoitit!

-Kel

[Violetu]

Tämä sattui kaikessa kauneudessaan, ja kyyneleet nousivat silmiin.
Tässä oli paljon kauniita kuvia, lempeitä "kosketuksia":

Kaste suukottaa nilkkoja. Pisaroiden hyväily on hellä ja niiden viileys rauhoittava.

Vaikka Katnissiin ei sattunut, niin kaikki tietty katkeransuloisuus itketti itseä lukijana.
Kiitos.

~Violet

[Sokerisiipi]

Kelsier: Juu, tahdoin tarkoituksella keskittyä Katnissiin yksilönä ilman ulkopuolisia, mutta ei tähän ole vaikea kuvitella taustalle Peetaakaan Ihana kuulla, että pidit. Kiitos kommentista!!

Violetu: Oi, olen hurjan otettu siitä, että tämä onnistui koskettamaan! ♥︎ Kiitos, että luit ja kommentoit!!

[Vanilje]

Kommenttiarpajaisten kautta löysin tieni listaukseesi ja sieltä tähän ficciin. Onneksi niin, sillä tämä oli todella kaunis ja koskettava teksti! Tässä yhdistyi samalla sellainen utuinen herkkyys ja riipaiseva tuska, itsekin vähän tätä lukiessa sydämeen sattui Katnissin puolesta. Toisaalta viimeinen kappale jätti jälkeensä ihanan toivonpilkahduksen.

Pidin hurjasti siitä, että tämä teksti keskittyi tällaiseen pieneen arkiseen hetkeen Katnissin elämässä, siihen miltä tuollaiset hetket soturin silmin voivat näyttää. Käytit tässä tosi elävää kieltä ja kekseliäitä kuvauksia, mitkä itselle lukijana toivat tekstin lähemmäs, pystyin lähes tuntemaan tuon hetken itsekin. Lainaan tähän pari suosikeistani:

Väkivaltainen muisto juoksee aivan liian läheltä ja hipaisee Katnissia mennessään.

Kaste suukottaa nilkkoja. Pisaroiden hyväily on hellä ja niiden viileys rauhoittava.

Kiinnitin lukiessa huomiota myös siihen, kuinka tekstin toisessa kappaleessa käytit paljon lyhyitä lauseita. Tuo kappale keskittyi nimenomaan noihin kipeisiin takaumiin, joita Katnissin mieleen virtaa, ja minusta juuri nuo lyhyet lauseet toimivat mainiona tehokeinona. Ne ehkä lisäsivät sellaista dramaattisuuden tuntua, mikä myös korostaa sitä, miten kauheita asioita Katniss on elämässään joutunut kokemaan. Paljon menetystä ja kipua.

Kuten jo tuolla aiemmin mainitsin, tekstin riipaisevan ja haikean alun jälkeen oli ihanan lohdullista lukea, kuinka Katniss löytää lohtua pienistäkin hetkistä. Kuinka ihanat muistot lapsuudesta, Primistä ja isästä, saavatkin hymyn nousemaan huulille ilman kipua. Voisin kuvitella pyykkileikin kaltaisen hetken tuovan mieleen lämpimät lapsuuden kesämuistot. Syvimmiltään juuri tuollainen ei-rutiininomainen leikkisyys voisi olla niin Katnissia itseään. Onnea vielä kommenttiarpajaisten voitosta ja kiitos tästä kauniista lukukokemuksesta! ♥

[Grenade]

Onnea Kommenttiarpajaisten voitosta!

Oi että, olipa tässä hieno tunnelmapalanen ja hienosti yhdistetty tavalliseen tehtävään, pyykin ripustamiseen, myös menneisyyden taustaa. Katnissilla on varmasti kestänyt oma aikansa päästä pois siitä taistelijamoodista, joka hänellä oli ollut niin kauan. Ja sitten tulee viimeinen lause, joka antaa hänelle omanlaisensa lopetuksen, että tällä kertaa ei satukaan, joka kätkee taakseen sen, että muistaminen on ennen sattunut ja ollut vaikeaa. Onneksi hän nyt voi muistella näitä kipeitä tapahtumia nyt enemmän, kun ne eivät enää satu samalla tavalla.

Kuvailu oli tässä todella hienoa ja Violetu tuolla aikaisemminkin oli jo lainaillut mun lempikohdan. Kaste suukottamassa jalkoja oli niin kivasti ilmaistu, ja muutenkin ympäristöä oli kuvailtu tässä ficissä todella nätisti. Tykkäsin myös siitä, että naapurien ikkunat olivat odottavasti selällään, ehkä naapuritkin tuntevat Katnissiin ja hänen rutiininsa.

Kiitos tästä, tykkäsin kovasti! ^^

[Larjus]

Tääpä oli varsin nättiä luettavaa, kaunis tunnelmapalanen ja kuvailultaan jopa runollinen. Oot käyttänyt kieltä tässä todella kauniisti ja luovasti, tykkään sanavalinnoista ja monipuolisista kielikuvista.

Kepeän ja leikillisenkin otsikon perusteella jotenkin odotin jo alusta alkaen sellaista kevyttä ja huoletonta tunnelmaa, mutta pieni yllätys toisenlaisesta kuvauksesta ei harmittanut lainkaan. Ja kivastipa tässä sai sen myötä seurata, miten Katnissin mieli keveneekin ja ajatuksista ja muistoista seuraakin muutakin kuin vain jotain tuskallista. Mukavaa, että Katniss pystyy irtautumaan ja keskittymään tuollaiseen "pyykkileikkiin", kun miettii hänen hahmoaan niin sellainen tekee hänelle ehdottoman hyvää. Loppukin oli ihana, kun Katniss vain istuu hymyilemässä ei juuri millekään :3 Ihanaa ettei muistaminen aina satu vaan tuo myös iloa.

[niiina]

Kommenttiarpajaisista hei o/

Sulla olikin aikamoinen liuta testejä, mistä lähteä valitsemaan. Nälkäpelistä ei ole fandomina tullut hirmuisesti luettua, joten otsikon perusteella päädyin sitten tähän. Mielestäni pyykkileikki kuulosti erittäin kiehtovalta.

Onneksi päädyin tähän, teksti oli todella mielekästä lukea. Käytit paljon erilaisia ilmaisuja ja kielikuvia, mitkä sopi tähän erittäin hyvin. Pidin siitä, että tässä ei juuri kerrottu siitä taustasta enempiä, esimerkiksi parisuhdekuvioita yms. vaan tässä keskityttiin tuohon hetkeen ja siihen, kuinka samalla pienikin arkinen asia voi sisältää paljon erilaisia tunteita. Muutenkin valintana tuo pyykkien ripustaminen ja valkoiset pyykit ylipäätään tuntui toimivalta ja sen saattoi nähdä silmiensä edessä. Loppu myös tuntui lohduttavalta kaiken sen painon alla, mitä Katniss tuossakin hetkessä aluksi tunsi. Kaunis ja samalla haikea teksti, kiitos tästä.