hiddenben, kiva että löysit tiesi tänne! Tämä oli vähän sattuman kauppaa koko raapalesarja, enkä ole itsekään ihan varma, mihin suuntaan kaikki vielä menee. Tarkoituksena on kuitenkin avata menneitäkin, mutta raapalemitta hieman rajoittaa sitä, miten paljon kerkeän taustoista kertomaan.
Tässä kuitenkin hieman lisää sekä Dracosta että Hermionesta. Kiitos kommentistasi!
***
4 (300 sanaa)”Miksi sinä lähdit?” Draco kysyy ennen kuin tarjoilija on tuonut edes juomia pöytään. ”Jopa se typerys-Weasley palasi kouluun viimeiseksi vuodeksi.”
”Hyvä että aloitat haukkumalla ystäviäni. Loistava tapa saada minut puhumaan”, Hermione tuhahtaa.
”Anteeksi”, Draco jopa näyttää aavistuksen katuvalta, vaikka luultavammin se on vain teatteria. ”Sinulla oli yhdet Tylypahkan historian parhaista arvosanoista ennen kuin lähdit. Kuulin itse McCarmiwan sanovan, että sinulle oli tarjottu harjoittelupaikkaa ministeriön Taikaeläinten laitokselta jo kuudentena vuotenasi. Sitä ei ollut tapahtunut kellekään sen ikäiselle aiemmin. Ja sitten sinä vain katosit.”
Hermione hieroo aiemmin kirjastossa kolhimaansa rannetta värttinäluun kohdalta ja miettii, mitä olisi käynyt, jos hän olisi ottanut paikan vastaan. Vaikka se olisikin ollut mahdotonta, sillä jo kesällä ministeriö oli ollut Voldemortin hallinnassa, eikä hän olisi varmasti antanut kuraverisen työskennellä siellä.
”Minä en vain jaksanut sitä enää”, Hermione lopulta sanoo. Hän muistaa itkun ja huumaavan väsymyksen. Hautajaiset toistensa perään. Ja lopulta ystävällisen naisen, joka kertoi hänen vanhempiensa ajaneen kolarin asuttuaan kuukauden Australiassa. He kaikki kuolivat, vaikka Hermione teki mitä. Hän ei pystynyt estämään sitä taidoistaan tai kirjoistaan huolimatta. Eikä hän enää jaksanut yrittää.
Dracokin pysyy hiljaa tarjoilijan tuodessa heidän annoksensa pöytään. Nyt kun Hermione näkee toisen lähempää, hän erottaa hienoisia merkkejä ajan kulumisesta: juonteita ja tummat silmänaluset. Draco näyttää väsyneeltä. Ehkä jopa väsyneemmältä kuin hän itse.
”Vaikka sota on ohi, on vielä paljon asioita, jotka kaipaavat korjaamista”, Draco sanoo. ”Sinusta puhutaan edelleen. Velhoja ja noitia ei ole jäljellä niin kovin paljon. Jos minulta kysytään, antaisin sinun jäädä mädäntymään tänne tylsien jästien ympäröimänä, mutta me tarvitsemme jokaisen noidan ja velhon auttamaan selviytymisessä.”
”Nytkö sinä tarvitset kuraverisen apua?” Hermione naurahtaa pilkallisesti. ”En olisi uskonut tämän päivän koittavan. Minä en ole mikään työkalu, jonka voit kaivaa esiin, kun tarvitset sitä, Malfoy. Olen ihminen, jolla on oma tahto.”
”Sinä luulet edelleen tietäväsi kaiken paremmin kuin muut”, Dracon ääni kohoaa. ”Tämä oli typerä ajatus.”
5 (200 sanaa)Kaikella on aina ollut järjestys Hermionen mielessä. Pelkkä Dracon saapuminen on kuitenkin saanut järjestyksen rakoilemaan. Miehen purkauksen jälkeen he eivät puhu pitkään aikaan. Syövät vain ja välillä vilkuilevat toisiaan.
Hermionesta alkaa tuntua kuin syynä olisi ennemmin kummankin periksiantamattomuus kuin se, että todella haluttaisiin olla hiljaa. Kumpikaan heistä ei ole luovuttavaa tyyppiä. Kun tarjoilija lopulta tuo laskun, Draco yskäisee hieman ja virnistää sitten yllättäen leveästi.
”Sehän muistutti menneistä. Silloinkaan en voinut antaa sinun voittaa.”
Hermionenkin huulille nousee aavistus hymystä, kun hän ojentaa pankkikorttinsa tarjoilijalle.
”Sinä olit ehkä ainoa, joka olisi voinut olla yhtä hyvä kuin minä. Siis jos olisit keskittynyt muuhunkin kuin kätyreidesi käskyttämiseen.”
Hetken he nauravat yhdessä.
”Tiedätkö, me kävimme kerran lasillisella Weasleyn kanssa” Draco sanoo maistellen sanoja. ”Ei meistä ystäviä tullut, mutta olemme kasvaneet molemmat sen verran, että se oli jopa kelvollinen tapa viettää iltaa.”
”Siksi kai minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi, kun ministeriössä etsittiin henkilöitä, jotka voisivat yrittää värvätä paenneita, lähteneitä ja muualle muuttaneita takaisin. Ajattelin, että olisi aika antaa menneiden olla menneitä”, Draco jatkaa. ”Minä tiedän, ettet halua tulla, mutta sinusta voisi olla paljon hyötyä.”
Hermione puristaa huulensa yhteen ja miettii yksiötään, jossa kukaan ei odota häntä. Pitkiä, tylsiä työpäiviä ja vielä pidempiä vapaapäiviä ilman mitään tavoiteltavaa.
”Hyvä on.”