Yösirkus: Intuitiotanssi | S | Isobel-raapaleita, ajan tarkkailua ja tarotkortteja

[Hopearausku]

Ficin nimi: Intuitiotanssi
Kirjoittaja: Hopearausku
Fandom: Yösirkus
Ikäraja: S
A/N: FinFanFun1000-haasteeseen sanalla 206. Ylipapitar. Kaikenlaiset kommentit ovat erittäin tervetulleita!

Intuitiotanssi

I   100 sanaa

Kaksitoistakesäinen Isobel Martin sekoittaa mietteliäästi Marseilles-tarotkorttipakkaa, edellisten omistajien energiasta huolellisesti puhdistettua sellaista. Kortit ovat suuria, eivätkä kunnolla istu hänen käsiinsä - kortit eivät ole vielä tottuneet häneen, eikä hän niihin. Hän on nähnyt isoäitinsä lukevan korteista useita kertoja, muttei ole vielä kokeillut itse. 

Kädet tärisevät, kun Isobel nostaa eteensä kolme korttia: menneisyys, nykyhetki ja tuleva. Jännitys kipristelee sormenpäissä, kun tyttö kääntää kortit ympäri: neljä lanttia, miekkojen ässä ja ylipapitar; turvallisuus, painopiste ja intuitio, hän lukee pienestä kirjasestaan. 

Isobel tutkailee pitkään tulevaisuuskorttiaan. Kaapupukuisen ylipapittaren levollista ilmettä, kuvan loputonta uskonnollista symboliikkaa. Vaistoja, naiseutta ja salattua tietoa, johon Isobel tietää jonain päivänä pääsevänsä käsiksi. 

II   200 sanaa

Teltassa on hämärää vuorokauden jokaisena hetkenä. Isobel erottaa aamunkoiton vain sirkuksen vaikenevista äänistä, viimeisetkin asiakkaat hoippuvat ulos porteista ja jättävät jälkeensä vain tummanpuhuvan hiljaisuuden. 

Isobel ajattelee Marcoa ja kirottua peliä, joka on riistänyt hänet Isobelilta. Nainen muistaa rakastavaiskortin, jonka hän nosti pakasta, kun Marco ensimmäistä kertaa lausui Celian nimen. Isobel ei itke, vaan kokoaa mustavalkoiset ennustuskorttinsa siistiin pinoon ja asettaa ne huolellisesti mustaan laatikkoonsa. Hän kaivaa pienestä arkustaan esiin vanhan Marseille-pakan, sen saman, jonka kanssa hän opetteli ennustamista vuosia sitten. Hän antaa sormiensa juoksuttaa kortteja pois pinosta ja takaisin. Kortit vaihtavat tottuneesti paikkaa jokaisesta käskystä, jotka hänen käsiensä lihakset niille antavat. Huntu saa pudota syliin, tänä aamuna mikään ei pääse peittämään Isobelin silmiä vellovalta maailmalta.

Asiakkaille ja uneksijoille ennustettaessa tutuiksi tulleiden kolmentoista kortin horoskooppipöydän tai kelttiläisen ristimuodostelman sijasta Isobel nostaa pöydälle vain kolme korttia: tänään hän haluaa tarkkailla aikaa. Isobel ei ylläty nähdessään keskimmäisenä istuvan, kaapuun puetun naisen – ylipapitar ja intuitio ovat nyt osa nykyhetkeä. Ja miten hänen intuitionsa tanssiikaan ajatusmaailman rajalla! Ennustajan hymy on iloton, hän tietää kyllä, mitä hänen omat vaistonsa kertovat. Vuotavatko särkyneet sydämet verta? Siitä Isobel ei ole varma, mutta kohta hänen rintansa syke ei ole ainoa kipupiste sirkuksen mustavalkoisessa meressä.

Ylipapittaren kortti on käsky toimia. 

III   150 sanaa

Isobelin harmaat hiukset on peitetty hunnulla. Kädet sekoittavat Marseilles-pakkaa tottuneesti, vailla liikkeelle uhrattuja ajatuksia ja silmien huomiota. Nainen antaa sormiensa tehdä työtään, katselee ulos ikkunasta ja ajattelee.   

Hän ajattelee sirkusta ja mustavalkoista korttipakkaa, jonka hän heitti tulisijaansa heti saavuttuaan takaisin Lontooseen. Marcoa varten langetettua suojaloitsua, jonka Isobel purki, Herr Thiesseniä, jonka rintaan eksynyt veitsi murtautui.   

Isobel ei ole lukenut tulevaa kenellekään sen jälkeen.   

Aina toisinaan, kuten nyt, hän sekoittaa korttipakkaa tajuamatta sitä itsekään - mutta kortit eivät enää nouse pöydälle. 

Onko se tulisijassa rätisevä liekki, joka saa hänet toimimaan toisin, vai laskeva aurinko lasin takana? Isobel antaa korttien valua viuhkaksi pöydän pinnalla ja vanhasta tottumuksesta vetää esiin niistä kolme. 

Hän tietää jo, mitä hän tulee niiden kääntöpuolelta löytämään. Ensimmäinen kortti kertoo menneisyydestä ja samalla hänestä itsestään. Miten paljon Isobel muistuttaakaan ylipapitarta istuessaan mökissään siniseen kaapuun pukeutuneena, intuition toimiessa kuudentena aistina.

Isobel kerää kortit takaisin pinoon ja sulkee ne rasiaansa ikuisiksi ajoiksi.

[Larjus]

Onpa tällä ihan mielettömän kaunis otsikko. Se minut saikin tästä kiinnostumaan, vaikka fandomtietämykseni ulottuu tasan niin pitkälle, että olen kuullut nimeltä Koen kuitenkin päässeeni tekstiin ihan hyvin mukaan, vaikka musta samalla tuntuukin, että tässä olis paljon pieniä hienouksia, joihin osaa tarttua vain jos alkuperäisteoskin on tuttu. Mutta niinhän se usein meneekin.

Otsikko antoi mulle pienen häivähdyksen siitä, millainen kerronta/kuvailu/tyyli tässä voisi olla, ja koen tämän vastanneenkin niihin pieniin odotuksen häiveisiin. Tykkäsin ihan mielettömästi varsinkin kuvailusta, ihanan rikasta ja elävää kieltä. Tässä oli myös kiva rakenne, jota oli helppo seurata (vaikka tokan kohdalla en heti hiffannutkaan isoa aikahyppyä. Mutta kyllä sekin sit aika nopeesti selkeni). Ylipapitar toistui vähän mystisenä motiivina, mutta pidin siitä, että tulkinnanvaraa on eikä kaikki ole niin läpinäkyvää ja päivänselvää, mahdollisuus vain yhteen vaihtoehtoon. Samalla tästä onnistuu saamaan kohtuu hyvän kuvan Isobelin peruselämänkaaresta. Samalla jää miettimään asioiden yksityiskohtia.

Ylipapittaren lisäksi pidin siitä, miten tarot-kortit ovat tärkeä motiivi, joka kulkee joka osan mukana. Siksi lopetuskin oli niin oiva, kun kortit pantiin rasiaansa, josta niitä ei enää koskaan otettu pois. Ihanan pysyvä loppu, ja vaikka sitä jääkin mietimään erinäisiä asioita (Isobelin elämästä), ei tule lainkaan sellaista tunnetta, että ei tämä näin voi loppua. Koska näinhän sen juuri kuuluukin loppua, mitenpä muutenkaan.

[Hopearausku]

Larjus, ihanaa kuulla, että tähän pääsi mukaan, vaikkei fandom olisikaan tuttu! Pelkäsin vähän, että nojaako tämä liikaa alkuperäisteokseen, mutta hyvä, jos jotain sai silti irti Hyvä myös kuulla, että lopetus toimi, mietin itse pitkään, onko se liian pliisu tähän, mutta hyvä, ettei sille tuntunut. Kiitos paljon kommentistasi ♥

[Ansa]

Ooh! Ihanaa että joku kirjoittaa yösirkuksesta, lempparistani! <3 Isobel ei ole millään lailla suosikkini, mutta näihin tarot-raapaleihin hahmo sopi vallan mainiosti. Kaunista kuvailua ja lause "Herr Thiesseniä, jonka rintaan eksynyt veitsi murtautui" osui ja upposi! Kiitos tästä! <3

-Ansa

[Abarat]

Onneksi löysin tämän. Fandomina Yösirkus, jännittävää! Hyvä valinta, Hopearausku! Intuitiotanssi sopii hyvin tekstin nimeksi. Kuvailet kauniisti korttipakan sekoittelua ja tykkään varsinkin lopusta! Tekstissäsi myös se veitsi mainittu! Hienoja vivahteita. Kunpa kirjoittaisit joskus samasta fandomista enemmänkin!