Nimi: Sisään
Kirjoittaja: Crys
Ikäraja: S
Genre: Psykologinen kauhu
Yhteenveto: Minun täytyy päästä sisään.
A/N: Tämä syntyi tänään iltalenkillä, kun pysähdyin erään rakennuksen ikkunattoman sivun eteen ja aloin pohtia, että elementtejä kauhuun voi löytyä ihan arkisista asioista. Mielestäni kaikkein pelottavinta kauhua aiheuttaa epävarmuus, tai jos ei pelottavinta, niin ainakin mielenkiintoista. Osallistuu haasteisiin FinFanFun1000 sanalla illatiivi (koska se on sisäinen tulosija joka ilmaisee liikettä jonkin sisään ja siten kuvaa tätä tekstiä hyvin) ja Väripaletti värillä keltainen
Minun täytyy päästä sisään. Tähyilen edessäni olevaa korkeaa rakennusta ylöspäin – se on ainakin neljä- tai viisikerroksinen rakennus. Useimmissa nykyään rakennettavissa kerrostaloissa on ainakin kahdeksan kerrosta, joten neljä- tai viisikerroksinen talo ei välttämättä vaikuta kovin korkealta ajatuksen tasolla. Mutta jos olet koskaan seisonut suoraan neljä-, viisi- tai vaikka kahdeksankerroksisen talon juurella ja katsonut ylöspäin, tuntuu neljäkin kerrosta kovin korkealta.
Juuri siten minä tarkastelen taloa. Katselen ylöspäin, aivan sen juurelta, ehkä metrin päässä sen peruksesta ja mietin, että minun on pakko päästä sisään.
Rakennus on keltainen. Ei kuten aurinko tai voikukka vaan sellainen vaaleankeltainen, niin kuin ne hyvätuloisten ihmisten vaaleankeltaiset puutalot kaupungin trendikkäimmillä puutaloalueilla. Tämä ei kuitenkaan ole puutalo, vaan vaaleankeltaiseksi värjättyä betonia, jonka kaupungin oranssit katuvalot saavat näyttämään astetta tummemmilta.
Minun täytyy päästä sisään tähän neljä- tai viisikerroksiseen vaaleankeltaiseen betonitaloon, mutta en näe ovea. Rakennuksessa ei ole edes ikkunoita, jotta tietäisin, onko se neljä- vai viisikerroksinen.
Kierrän rakennuksen toiselle sivulle – sille pidemmälle – mutta kohtaan vain lisää samantapaista korkeaa vaaleankeltaista betonia. Rakennus jatkuu ja jatkuu kaukaisuuteen. Sen pääty näyttää kääntyvän vasempaan, joten se on J- tai L-kirjaimen mallinen. Myöskään rakennuksen pidemmällä sivulla näy ikkunoita eikä ovia. Jos ei tietäisi sen olevan rakennus, voisi luulla, että se on sisältäkin betonia, mutta mikä järki siinä olisi. Erotan kuitenkin ilmastointiventtiilejä siellä täällä, joten sisässä on oltava jotain. Mikä järki olisi rakennuksessa, joka ei ole ontto sisältä?
Minun täytyy päästä sisään.
Takanani oleva lehdetön puu heittää varjonsa vaaleankeltaiselle betonille. Oksat liikkuvat yötuulen mukana. Katselen hetken aikaa oksien liikettä betonilla ja vilkuilen sitten ympärilleni.
Seison rakennuksen pihalla olevalla täysin autiolla betonikentällä. Missään ei näy ihmisiä. Kaupunki taitaa nukkua, joten on varmaan myöhä. Taivas on valkoisen pilven peittämä, mutta yön tummuudessa pilvet ovat jo harmaanmustia. Läheisen moottoritien pauhu kuuluu selvästi jostakin suunnasta, kuten missä tahansa kaupungissa liikkuessa, mutta missään ei näy mitään liikkuvaa. Ei ihmisiä, autoja tai tuulessa liehuvia puiden oksia.
Vilkaisen jälleen betonirakennusta, jonka seinälle heittäytyvän puun oksien varjot ovatkin seinään varjonharmaalla maalattuja kuvioita. Oksat eivät liiku, koska kuvio on maalattu, eivätkä maalaukset liiku.
Alan kävelemään pitkin rakennuksen pitkää sivua. Ovi on varmasti rakennuksen toisella puolella, ja tähän mennessä olen nähnyt siitä vain kaksi sivua. J- tai L-kirjaimen muotoisen rakennuksen lyhyempi sivu näkyy edessä kaukaisuudessa, mutta en ole niin lähellä voidakseni vuorenvarmasti väittää, onko sillä sivulla ovea vai ei. Täytyy vain kävellä lähemmäksi. Minun täytyy päästä sisään.
Ainakin minusta tuntuu, että kävelen lähemmäksi. Rakennuksen lyhyt sivu ei kuitenkaan tunnu tulevan lähemmäs, joten pysähdyn ja katsahdan taakseni, jossa suoraa ikkunatonta ja ovetonta rakennusta näyttää jatkuvan loputtomiin. Nyt ne ole enää varma, kumpi reuna on lähempänä. Jatkan kuitenkin kävelyäni kohti J- tai L-kirjaimen muotoisen rakennuksen lyhyempää sivua. Voisin toki lähteä pois, kävellä kauemmas rakennuksesta sen sivua vastakkaiseen suuntaan, mutta minun on päästävä sisään.
Rakennuksen lyhyt sivu alkaa viimein lähestyä ja erotan, että rakennus on enemmän J-kirjaimen muotoinen, koska terävää kulmaa ei näytä olevan. Sillekin seinälle heittäytyy tuulessa humisevien takanani olevien lehdettömien puiden varjoja. Olen niin lähellä, että voin erottaa, ettei silläkään sivulla ole ovea tai ikkunoita. Vain ilmastointiventtiilejä. Käännyn ympäri ja tarkkailen rakennusta toiseen suuntaan. Silläkin puolella on lyhyempi sivu, jossa ovi saattaa sijaita. Rakennus onkin leveän U-kirjaimen muotoinen.
Lähden kävelemään kohti U-kirjaimen muotoisen rakennuksen toista lyhyempää sivua. Tarve päästä rakennuksen sisään kasvaa koko ajan, joten nopeutan tahtia juoksuksi. Puiden varjot kipuavat ylös vaaleankeltaista betonia, vaikka kenttä, jota pitkin juoksen, on täysin tyhjä.
Minun täytyy päästä sisään, minun täytyy päästä sisään, minun täytyy päästä sisäänminuntäytyypäästäsisäänminuntäytyypäästäsisään.
Olen sisässä.
Rakennus onkin O-kirjaimen muotoinen.