Yöllä varjot ovat pitkiä || K-11, virkehaaste

[Grenade]

Nimi: Yöllä varjot ovat pitkiä
Ikäraja: K-11
Hahmot: Johnny ja nimettömäksi jäävä päähenkilö
Varoitukset: mainintoja väkivallasta, murhayrityksestä

A/N: Osallistuu Virkehaasteeseen, käytetyt sanat lopussa! En alunperin ajatellut osallistua originaalilla, mutta niin vain aloitin kirjottamaan ja tässä sitä ollaan, joskus se tajunnanvirtakin sujuu, vaikka harvinaista onkin. Oon varmaan katsonut liikaa Poirotia, kun taas salaa vähän mietin tähän sellaista 1900-luvun alkuvuosikymmenet Lontoo -vibaa, vaikkei se tekstissä missään kohtaa ilmi tulekaan.


Yöllä varjot ovat pitkiä


Johnny on aina ollut meistä se virkeämpi, vireämpi, aurinkoisempi kaksonen ja kai ihan syystäkin. Hän osaa ottaa huoneen, kantaa taakkansa ja salaisuutensa, vaikka talo on vankien verisistä kivistä rakennettu ja jokainen kylällä vihasi meitä.

Niin ne kylällä juorusivat, happamat sanat huulilta ryöpyten, jokainen pahempi toistaan. Ilman perintöä olisi pitänyt jättää, sanovat ja minä kuuntelen, vaikka olisi nekin pitänyt ohittaa, unohtaa.

Siellä Johnny taas istuu, olohuoneen sohvalla riettaassa haara-asennossa, eikä suo minulle katsetta, kun astun sisälle. Taas olin minä juossut hänen ansaansa, tajuan.

"Sinä tulit", hän sanoo venyttäen sanojaan, jalkojaan, koko olemustaan ja minä olisin paennut, ellei se olisi saanut minua näyttämään täysin pelkurilta. Vaikka sellainenhan minä olin ja Johnny sen tiesi vallan hyvin.

"Minulla on sinulle viesti", hän jatkaa ja jähmetyn olohuoneen ovelle. "Sinulle on tullut viesti, jossa kysyttiin, joko olet minut murhannut. Pidin sitä melko hauskana, oikein nauratti, sillä tajusin, että siihenhän sinä silloin juhlissakin pyrit. Muistatko, nehän oli ne juhlat, joissa sinulla oli se vihreä pukukin ja olit olevinasi niin salaperäinen ja hienostunut, kaikkea kanssa. Suolan tai sokerin sekaan on niin helppoa ujuttaa myrkkyä tai lääkkeitä tai mitä se sitten ikinä olikaan."

Seuraa hetken hiljaisuus, kunnes hänen huulilleen kipuaa vieno hymy, johon ei ikinä saa luottaa.

"Paratiisissakin yritettiin vietellä, mutta sinähän valitsitkin Eevan roolin sijasta käärmeen osan, huvittavaa. Harmittavaa sinun kannaltasi, ettei se nyt toiminut", hän tuhahtaa viileästi.

Ja niin kuin maapallo koostuu atomeista, minäkin koostun tunteista ja tukahdutetuista ajatuksista ja halusta paeta tätä koko tilannetta, mutta hän nauraa ja sen kolkkouden pitäisi olla jo yksi varoitusmerkki.

Kunpa olisin silloin juossut ja ottanut hevoseni ja piiskannut sen matkaan, raippa hakaten vasten sen kupeita, kunnes olisimme ylittäneet rajat ja hän ei minua enää saisi kiinni.

Mutta minähän olin aina ollut paljas Johnnyn edessä, en voinut mitään piilottaa. Hän tunsi minut ja minä tunsin hänen nyrkkinsä ja sen kuuman kivun, joka tulee, kun käsi uppoaa vatsaan. Sen, kuinka kipu räjähtää, vaeltaa selkärankaa pitkin, kun hän keksii lisää uutta, keksii jälleen jotain, mistä vihastua.

Minun mielessäni ei ole enää mitään, olenhan jälleen epäonnistunut, myrkky kaadettuna lavuaarista alas ja vaikka yritän, ottaa unohtamisen usva minut taas vastaan.

Hyveellinen, paheellinen, urhollinen, kateellinen, mitä niitä olikaan ja me niiden seassa, Johnny esittämässä yhtä ja olemassa toista.

Taas hän nousee voittajana kuin kissapeto, turkki pörheänä ja vaistot valmiina, kun minä olen hiiri ja luikin pois, pysyn varjoissa.


(Mutta yöllä varjot ovat pitkiä, antavat turvaa ja minä karkaan pois ja jätän hänet homehtuvaan taloon keskelle huutavia kummituksia.

Eihän hän edes ole kaksonen, vaan syntynyt keskellä kylmintä talvea.)


Sanalista:
1. virkeä
2. kivi
3. hapan
4. ilman
5. haara
6. juosta
7. sinä
8. ja
9. viesti
10. murhata
11. juhla
12. vihreä
13. suola
14. vieno
15. käärme
16. viileä
17. atomi
18. raippa
19. paljas
20. kipu
21. vaeltaa
22. usva
23. hyveellinen
24. pörheä
25. yö

[marieophelia]

Ohhoh, mikä virkehaasteen toteutus! Olen ihan äimistynyt, miten kätevästi ja oivaltavasti olet saanut kaikki sanat käytettyä ja miten vahvat tunteet tästä tarinasta välittyvät!

Suolan sekaan ujutettu myrkky on varsinkin ihan huippu (kuulostaa tosiaan Poirotilta) ja tuo koko ajatus siitä, että kylälläkin puhutaan milloin toinen henkilöistä tappaa toisen. Tässä on jotenkin mainio uhkaava, mutta silti hieman mustalla huumorilla sävytetty tunnelma. Pidän siitä, että henkilöiden suhteita kovinkaan paljon avata, vaan päin vastoin lukija jää vähän hämmentyneenä pohtimaan, ovatko henkilöt nyt kaksosia vai mitä.

Mietin lainaisinko jonkun virkkeen, mutta en osaa valita: pitäisi lainata melkein koko teksti!

Tykkäsin siis ihan hurjasti! Kiitos!

[Grenade]

Apua, kiitos paljon kommentistasi! Huojentavaa kuulla, että sanat olivat sopivat! Joidenkin kanssa sai totisesti miettiä, että mihin suuntaan menisi, varsinkin atomin. Heh, toivoinkin, että loppu jättäisi vähän sellaista "wait a minute, mitä tässä tapahtui" -fiilistä. ^^ Kiitos vielä paljon kommentistasi, piristi huomattavasti päivääni! ^^ <3

[Larjus]

En oo varma, oonko lukenut sulta koskaan mitään originaalia (mulla on parhaiten mielessä mainiot Kagaminesi ja minulle lahjaksi kirjoittamasi mahtava BSD-fici, ja niiden lisäksi paljon muutakin niiiin hyvää), mutta kivaa vaihtelua tämä! Tää oli todella erilainen kuin moni muu kirjoituksesi, mutta taso on kyllä yhtä korkea. Hauska myös lukea näit 12+ virkettä -haasteen tuotoksia, miten eri suuntiin samaisen sanalistan kanssa pääseekään. Näitä on mielestäni eri kiva lukea varsinkin silloin, kun on itsekin osallistunut (niin kuin tein taas pitkästä aikaa). Vaikka sitä onkin nyt helppo bongata sanalistaan kuuluneita sanoja, oot tosi hyvin saanut ne kaikki sulautumaan kokonaisuuteen.

Kuten marieophelia tossa edellä totesi, tässä tuli varsinkin lopussa vähän hämmentynyt fiilis, että mitä tässä nyt oikein tapahtuikaan ja mikä on Johnnyn ja kertojan välinen suhde. Oli kiva kun heitit alkutiedoissa ajatuksesi, että tässä olis jotain 1900-alkupuoliskon Lontoo -vibaa, koska siitä sain itselleni heti kontekstin, johon hahmot heittää, jolloin lukemiseenkin oli helpompi syventyä. Vaikka se hämmennys iski anyway, koska tää on joissain määrin niin abstrakti, että vaikea edes yrittää sanoittaa omaa ajatustenjuoksua, kun jotain yrittää loogisesti saada selitettyä itselleen Kivasti kuitenkin alun ja lopun asiat sitoutuivat yhteen toistensa kanssa. Ollaan kaksosia paitsi ettei ollakaan, ja liekö talossa kummittelevan vanhat vangit vaiko kenties jotain muuta.

Pakko vielä kehaista sitä, miten hienosti oot saanut noita sanalistan sanoja sovitettua, koska niiden myötä tähän tuli ihan huikeita kohtia kuten "talo on vankien verisistä kivistä rakennettu" ja "ja vaikka yritän, ottaa unohtamisen usva minut taas vastaan". Huomasin kyllä muuten, että vihreä-sanan virke taitaa uupua välistä? Anyways, tää oli oikein kiva tarina, joka kyllä pisti ajattelemaan (joskin mun työviikon väsyttämät aivot ei saa mitään fiksua aikaiseksi 😅)

[Grenade]

Mä en kestä, kun luin tämän vaikka kuinka monta kertaa läpi ja silti oli joku jäänyt uupumaan. No niin, nyt pitäisi tekstin olla vähän vihreämpi, kiitos huomiosta! Joo, jostain syystä nämä mun originaalit on aina vähän synkempiä kuin fandomtekstit. Ehkä saan paremmin kanavoitua tätä tajunnanvirtaa sitten originaaliin ja sitä fluffympää meininkiä sitten itse ficceihin (vaikka olisihan niissäkin mahikset lähteä revittelemään angstilla *katsoo JJK:ta ja BSD:tä*).

Ensimmäinen ajatus, joka mulla tästä ficistä oli, oli kirjoittaa tuo eka lause. Ja kun se oli valmis, tajusin, että kaksosella voidaan viitata sekä sukulaissuhteeseen että horoskooppiin ja sitten se koko homma lähti käsistä. En usko, että tätä tekstiä voi oikeastaan edes selittääkään, sillä niin paljon jätetään vain lukijalle itselleen täydennettäväksi ja jokainen saa itse kehittää raamit. Eihän päähenkilöstäkään ole sanottu oikeastaan mitään. Onko hän nainen, mies, vanha, nuori, jne, kaikki jää auki.

Noiden sanojen kanssa sai välillä kiroilla, joten on huojentavaa kuulla, että ne istuvat hyvin sekaan. ^^ Kiitos paljon kommentistasi! <3

[Vuorna]

Moikkamoi ja hyvää iltaa Kommenttikampanjan puolelta! Oon virkehaasteen vannoutunut tosifani, joten kun sun listauksesta tämä löytyi niin valinta oli aika lailla selvä. Erityisesti kun itsekin kirjoitin tän sanalistan pohjalta tekstin, oli kiva tutustua aivan toisenlaiseen lähestymistapaan! Tajunnanvirtamaisuus ja virkehaaste muodostavat yhdessä varsin mielenkiintoisen kombon, johon oli hieno tutustua.

Tässä oli tosi vahva ja mukaansatempaava tunnelma, ehdottomasti semmoinen ennemmin synkkyyteen viittaava. Mä pidin itse paljon siitä, miten salaperäiseksi tää jäi – yleensä tykkään teksteistä, joissa kaikki selitetään auki ja kysymyksiin löydetään vastaukset, mutta tähän pienimuotoinen hämmennys toi kyllä omanlaisensa, vallan toimivan ulottuvuuden. Tätä oli kiva lukea ilman sen kummoisempia alkuasetelmia, toi maininta 1900-luvun alusta auttoi tosin luomaan ehkä vähän vahvempia mielikuvia, mistä tykkäsin. Päähenkilön ja Johnnyn suhde oli hurjan mielenkiintoinen ja se jos mikä rasitti pohdintalihaksia silleen hyvällä tavalla! Sukulaisuussuhde vai sittenkin horoskooppi, päähenkilön motiivi Johnnyn tappamiseksi ja miksi hän on epäonnistunut? Äää, niin paljon vaihtoehtoja ja sitä hyvää tulkintaa. Tosi kivasti tää jättää tilaa lukijan omien käsitysten muodostumiselle, mikä oli minusta huippujuttu!

Ja niin kuin maapallo koostuu atomeista, minäkin koostun tunteista ja tukahdutetuista ajatuksista ja halusta paeta tätä koko tilannetta, mutta hän nauraa ja sen kolkkous pitäisi olla jo yksi varoitusmerkki.

Hurjan hienosti sisällytetty tuo atomi tähän, ja muutenkin tämä lause oli tosi vaikuttava vertauksineen ja kolkkoine nauruineen.

Virkehaasteesta selviydyit erinomaisesti, sanat sopivat tekstin joukkoon tosi hyvin ja niitä oli käytetty nerokkaasti! Kaikkiaan tää oli erittäin mielenkiintoinen ja pohdituttava lukukokemus, oon tosi iloinen että valitsin just tämän tekstin sun listauksesta. Kiva välillä joutua itsekin pohdiskelemaan ja täyttämään tekstin sisältämät aukot omalla tulkinnalla. Kiitos paljon tämän kirjoittamisesta!