Ikäraja: K-11
Tyylilaji: kuuma romantiikka
Paritus: Vili/Toffe
Haasteet: Väripaletti II (karmiini) ja Originaalikiipeily (98. vaatia)
A/N: Editoinnin jälkeen uudelleen julkaisu. Tämä on yksi omista suosikeistani :3
Karmiinin viettelemä
Vili istui keittiötasolla, siinä ainoalla, jonka yläpuolella ei ollut kaappeja. Se oli hänen paikkansa. Toffe hääräili hänen ympärillään ja poistui välillä isännöimään pikkujouluvieraitaan. Vili katseli, miten erilaiset tarjottavat ilmestyivät lautasille. Ne näyttivät herkullisilta, mutta valitettavasti suurin osa oli häneltä pois. Miestä ei haitannut. Hän tiesi, että Toffe oli valmistanut hänelle ihan omat herkut, joihin muilla ei ollut oikeutta. Se sai Vilin tuntemaan itsensä erityiseksi ja rakastetuksi.
Parasta keittiössä ei kuitenkaan ollut ruoka vaan Toffe. Siisti, iltaa varten laittautunut Toffe. Jumalauta, kun mies näytti seksikkäältä karmiininpunaisessa paidassaan, sillä se todella imarteli hänen timmiä ylävartaloaan. Vili aivan tutisi katsellessaan Toffea, miehen vahvaa selkää, leveitä, jykeviä olkapäitä ja lihaksikkaita käsivarsia. Farkut tosin olisivat saaneet olla kireämmät, mutta tämäkin näkymä miellytti Viliä hyvin paljon.
”Karmiini sopii sulle”, Vili sanoi viehtymyksestä heikolla äänellä. ”Tosi, tosi hyvin...”
Illan teemassa oli mukana muutenkin punaista, niin ruoan kuin koristeluidenkin suhteen. Vilistä mies oli vetänyt pikkujouluteeman vähän liian överiksi, mutta illanistujaiset olivat Toffelle aina iso ja tärkeä juttu. Pitihän miehen saada vähän hullutella.
Vilillä itsellään oli päässään valkoreunuksinen tonttulakki, ihan vain, jotta näyttäisi siltä kuin hän olisi panostanut.
”Karmiini?” Toffe toisti kummissaan ja rapsutti kasvojaan. Häneltä oli jäänyt parta ajamatta, mutta oikeastaan sänki sopi miehelle sileää leukaa paremmin. Hänen miehisyytensä oli viedä Vililtä tajun.
”Syvänpunainen”, Vili selvensi. Toffe hymähti silmät huvittuneisuutta tuikehtien. Mies kiersi keittiösaarekkeen päästäkseen suutelemaan häntä. Vili kietoi mielissään kätensä miehen niskaan ja vastasi hellään suudelmaan. Toffe tuoksui yöltä ja hauskanpidolta. Tuota partavettä hän aina laittoi, kun oli jotain menoa ja meininkiä. Se muistutti Viliä monista ihanista, kuumista öistä... Hän painautui innokkaammin Toffea vasten.
”Oot niin taiteilija”, Toffe sanoi kiusoitellen ja raapi Vilin poskea pistävällä sängellään. ”Pädet väreistäkin. En tiiä, onko se musta enempi seksikästä vai vittumaista.”
”Kehotan menemään seksikkäällä”, Vili sanoi toinen kulma koholla. Toffe virnisti itseriittoisesti ja sai poikaystävänsä ynähtämään painaessaan kämmenensä tämän reisille. Se värisytti Viliä niin syvältä alavatsasta, että oli pakko purra huulta. Hän nojasi kyynärpäillään taaksepäin ja ojensi vartaloaan paremmin esille. Mies tahtoi tulla hyväillyksi ja kosketetuksi. Toffe kiroili hiljaa ja toivottomasti. Hänen kasvoillaan oli nyt tuimaa kaipuuta.
”Oot niin sietämättömän seksikäs”, mies murisi ja suuteli Viliä uudestaan, nyt vähän roisimmin. Vili puristi jalkansa Toffen ympärille ja vastasi ahnaasti tämän kosketukseen. Viliä alkoi saman tien kuumotella. Hän tahtoi riisua Toffen karmiinista ja antaa miehelle vähän toisen tyyppistä punoitusta joka puolelle tämän kehoa. Toffen levottomista käsistä Vili tiesi, että miehestä tuntui samalta. Hän rikkoi nälkäisten suudelmien ketjun. Toffe oli hengästynyt. Hän näytti olevan vähän pyörällä päästään. Sähköinen halu sai kihisemään Vilin päästä varpaisiin.
”Viepä mut makkariin”, hän vaati ja näykkäsi Toffen korvaa.
”Mut mulla on vieraita”, Toffe mutisi Vilin ahnaiden käsien hivuttautuessa hänen syvänpunaisen paitansa alle. Hänen ajatuksensa tuntuivat harhailevan. Järjen ääni muuttui vaisummaksi sana sanalta. ”Ruoka pitäisi tarjoilla ja viini...”
”Aikuiset ihmiset osaa kyllä huolehtia itsestään”, Vili sanoi ja suuteli napakasti Toffen kaulaa. Mies ähkäisi. Huuliaan vasten Vili tunsi, kuinka halu oli jo ujuttautunut miehen sydämeen. Sen lyönnit olivat nopeita ja kiivaita.
”Etkö sä muka halua mua?” Vili henkäisi äänessään tarkasti harkittua viettelystä ja nälkää. Hänen kätensä liukui Toffen vatsalta alas, alas. Toinen käsi oli jo löytänyt miehen takamuksen. Toffella tai hänen itsekurillaan ei ollut mitään mahdollisuuksia.
”Totta vitussa haluun”, mies murahti ja kaappasi Vilin keittiötasolta. Hän kihersi mielissään, tiukensi jalkojensa otetta Toffen ympärillä. Mies sai hävytöntä mielihyvää muutaman vieraan epäuskoisista ilmeistä ja silmien pyörityksestä, kun nämä tajusivat, mitä heillä oli mielessään. Vili ei piitannut. Tällainen hauskanpito oli eniten hänen mieleensä.
”Hei”, Toffe sanoi, kun he riisuutuivat makkarin hämärässä. Ikkunoissa roikkui pehmeästi tuikkivat koristevalot. Miehen karheat kädet ottivat Viliä kiinni lantiosta ja tämän matala ääni oli värisyttävän ilkikurinen:
”Jätä tonttulakki päähän.”
