Jälki-istunnossa (S, James Potter/Sirius Musta, 3,5-raapale)

[Vendela]

Nimi: Jälki-istunnossa
Paritus: James Potter/Sirius Musta
Ikäraja: S
Kirjottaja: Vendela
Tyylilaji: Fluff
Pituus: 350 sanaa
Vastuuvapaus: Rowling omistaa, minä lainaan.

Tiivistelmä: James ja Sirius ovat joutuneet jälki-istuntoon, mutta Siriuksen ajatukset harhailevat jossain muualla. Sitten James sanoo jotain yllättävää.

Vapaa sana: Tämä idea on muhinut mielessäni jo ikuisuuden ja nyt sain vihdoin rutistettua tämän ulos! Kuinka voikin yhden pienen tarinan kirjoittaminen olla joskus työn ja tuskan takana
Kiitos Angelinalle joka heitti idean tähän Raapalekaivossa!
Teksti on oikolukematon, virheet ovat omiani.


Osallistuu haasteisiin: Fluffy10 #4, Raapalekaivo ja FFF1000 sanalla 258. Purppura

Jälki-istunnossa

Liemiluokan ovi kolahti kiinni Kuhnusarvion jälkeen.

”Sinne menivät taikasauvat”, James huokaisi pettyneenä.
”Olitko oikeasti ajatellut, että hän antaisi meidän pitää ne?” Sirius kysyi huvittuneena.

Vastaukseksi James kohautti olkaansa, huokaisi ja ryhtyi käärimään hihojaan.

”No, ei auta kun käydä hommiin.”

Siriuksen katse vaelsi pitkin ruskettuneita käsiä, jänteviä lihaksia jotka väreilivät kun James tarttui ensimmäiseen noidankattilaan.

”Yh, mitä ne ovat näissä oikein keittäneet?” James nyrpisti nenäänsä purppuraiselle tahmalle, jota oli kattilan sisä- ja ulkopuolella.
”Mmmh”, Sirius hymyisi ja pureskeli huultaan miettiessään miltä nuo sormet tuntuisivat, jos ne kietoutuisivat jonkun muun kuin käytetyn kuurausharjan ympärille.
”Hei, en minä yksin aio tätä urakkaa tehdä”, James tuhahti, kun Sirius seisoi edelleen paikoilleen jähmettyneenä.
”Aivan”, Sirius pakotti itsensä liikkeelle.


Kaksi tuntia myöhemmin kasa noidankattiloita hohti puhtauttaan, James venytteli selkäänsä ja Sirius antoi katseensa vaeltaa. Jamesin niska kutsui Siriuksen huulia ja tämän kasvoilla oleva hymy sai Siriuksen sydämen tykyttämään.

”Mitä sinä katsot?” Jamesin ääni oli yllättävän pehmeä ja Sirius hätkähti.
”En mitään”, epätoivoisesti Sirius mietti kuinka pelastaa tilanne, sillä James ei varmasti ilahtuisi hänen ajatustensa todellisesta suunnasta.

”Kuule”, James sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen, ”oletko sinä koskaan suudellut kenenkään kanssa?”
”Mitä?” Sirius ähkäisi yllättyneenä.
”Mietin vain, että minä en ole ja olisi varmaan hyvä… harjoitella”, nyt Jamesin poskilla läikehti puna.
”Niinkö?” Sirius räpytteli silmiään, hän ei ollut aivan varma mitä James yritti sanoa.
”Jos siis olisi joku, joka haluaisi myös harjoitella”, James vilkaisi Siriusta nopeasti mutta käänsi katseensa lattiaan. ”Haluaisitko sinä?”

Viimeiset sanat olivat niin hiljaiset, että Sirius joutui nojautumaan eteenpäin. Vasta hetken päästä niiden merkitys iskostui hänen mieleensä ja hänen sydämensä jätti lyönnin välistä. Tarkoittiko James sitä oikeasti? Vai oliko tämä pila? Miksi James haluaisi? Eikö tämä ollutkaan ihastunut Evansiin? Vai halusiko James vain oikeasti harjoitella, että osaisi sitten Evansin kanssa?

Kysymykset risteilivät Siriuksen mielessä ja hiljaisuus venyi.

”Anteeksi”, James sanoi lopulta, katsomatta Siriusta, ”ehkä minä ymmärsin katseesi väärin.”

Paniikki syöksyi kuin jääkylmä vesi Siriuksen suoniin. James oli nähnyt hänen katselevan? Eikä tämä nyt pelleillytkään? Eikä ehkä halunnut tätä Evansin vuoksi? Ellei Sirius kohta tekisi jotain, tilaisuus olisi ohi eikä uutta ehkä tulisi koskaan.

Kiireesti Sirius harppasi parhaan ystävänsä eteen, kumartui ja painoi huulensa tämän pehmeille huulille.

[Angelina]

AAAAAAAAAAAAAWWWWWWWWWWWWWW ♥ Jälki-istuntofluffi parasta ja olit musta saanut tosi hyvän toteutuksen aikaan näin lyhyellä sanamäärällä! Tässä oli just kaikki tarpeellinen, vaikka toki ymmärrän mitä meinasit ettei tää ollut ehkä ihan niiiin fluffyinen, kuin alunperin halusit.

Rakastan vaivihkaista tuijottelua ja tuollaista epävarmuutta toisen tunteista ja tarkoitusperistä, ne vaan toimii aina ja vielä kun niitä oli korostettu tollasella kevyen seksuaalissävytteisellä lustauksella, nams Toivottavasti Sirius sai lopulta vastauksia kysymyksiinsä, tähän tekstiin niitä ei onneksi tarvittu. Tää toimi just hyvin näin ♥

[hiddenben]

Oi että, olipa ihanaa päästä lukemaan tällainen James/Sirius -iltapala! Tykkäsin tästä kovasti, Angien sanoin jälki-istuntofluff on kyllä oikeasti aina toimiva asetelma Mutta ihan totta, fluffya tässä ei kuitenkaan ole liikaa vaan se fluff on oikeastaan kaikkitietävän lukijan ilona, kun taas pojat joutuvat hermoilemaan ja pohdiskelemaan kahdestaan

Tykkään näistä teksteistä, joissa yksi (tai molemmat) hahmoista tuijottaa toista ja ihastelee lihaksikkaita käsivarsia ja niskaa ja vain unelmoi siitä, että tulisi kosketetuksi ja saisi itse koskettaa. Erityisesti silloin, kun hermoilija on Sirius, sen söpöys korostuu Mutta ah, onneksi James oli samoilla linjoilla Siriuksen kanssa, onko parempaa! Etenkin tuo ”Anteeksi”, James sanoi lopulta, katsomatta Siriusta, ”ehkä minä ymmärsin katseesi väärin.” oli jotenkin sellainen täydellinen lausahdus, joka luotsasi tämän raapaleen päätökseensä Tämä oli söpö ja ihana, kiitos!

[Vendela]

Angie, hihii, hyvä että tässä oli kaikki mitä pitikin vaikka se fluffy jäikin vähän vähälle Uskon, että näiden kahden matka on vasta alussa Ihanaa kun kommentoit, kiitos!

hiddenben, olet oikeassa etteivät James ja Sirius oikein päässeet perille toistensa ajatuksista ja tunteista. Syynä oli niinkin tylsä juttu kun sanojen loppuminen Toki olisin voinut kirjoittaa tästä joko pidemmän tai sitten useamman rapsun mittaisen tarinan, mutta se tullut mieleeni ennen kuin nyt, joten tämä nyt on mitä on Mukavaa kuitenkin, että lyhyydestään huolimatta tämä toimi jollain tasolla Kiitos paljon kommentista!

[Larjus]

Jälki-istuntoa ja pientä piningin makua samassa ficissä? Ai että mun kelpaa ♥ Oon aina aatellut, että Tylypahkan jälki-istuntokäytäntö kuulostaa aika karulta ja mielivaltaiselta (on niin opettajien armoilla aina mitä joutuu tekemään ja miten kauan), mutta toisaalta en mä tiedä tosielämänkään käytännöistä mitään kun en koskaan jälki-istuntoon joutunut 😅 Mut likaisten kattiloiden jynssääminen ei kuulosta houkuttelevalta, varsinkin kun joutuvat tekemään sen ilman taikaa. Aika luottavaista kyllä Kuhnusarviolta lähteä luokasta ja jättää Sirius ja James kahdestaan siivoamaan, heidät tuntien lopputuloshan olis voinut olla ties mitä kaaosta Mut Kuhnusarvio on kyllä vaikuttanut aina tosi chilliltä ukolta.

”Mmmh”, Sirius hymyisi ja pureskeli huultaan miettiessään miltä nuo sormet tuntuisivat, jos ne kietoutuisivat jonkun muun kuin käytetyn kuurausharjan ympärille.

Voi että Siriusta ja sen haaveiluja... Poikaraukka on ihan myyty. Musta on muuten tosi kiva valinta, että se on nimenomaan hän, joka haikailee Jamesin perään. Kirjoista kun tuli sellainen fiilis, että tosi moni ihaili ja haikaili Siriusta, niin tykkään siitä että hän on nyt se tekijä eikä kohde. Ja kyllähän Jamesin ruskettuneita huispauslihaksia pitääkin ihailla

”Anteeksi”, James sanoi lopulta, katsomatta Siriusta, ”ehkä minä ymmärsin katseesi väärin.”

Voi ääää 🙈 Mä oon aina ollut ihan heikkona friends to loversille ja mutual piningille ja sille epävarmuudelle ja hapuilulle, joita ne tuovat mukanaan. Ja tää on just sitä! Miten James varovasti ehdottelee suutelemisen harjoittelemista ja kun Sirius ei vastaa mitään, vähän perääntyy just tällaisilla sanoilla. Oi että, mä niin tykkään. Ja parasta tietty on se, että asiat sitten lopulta rullaavat eteenpäin ja Sirius syöksyy toimintaan Oma sisin tässä kyllä alkaa vähän kaipailla jälkimaininkeja, palaa halusta tietää miten hommat tästä jatkuu, mutta silloin varsinkin kun pelaa sanarajoitusten kanssa, kaikkea ei voi kirjoittaa. Ja onneks aina oman mielikuvituksen käyttö on aina sallittua!

[Vendela]

Kiitos kommentista Larjus Enpä muistanut itsekään, että minkälaisen tekstin olin kirjoitellut ja tämähän tosiaan jää aivan keksken koko homma, miten epäreilua No, onneksi on tosiaan tuo oma mielikuvitus mutta olisihan tähän nyt voinut vaikka toisen raapaleen kirjoitella, niin pahaan paikkaan tämä jäi. Mutta kuten sanottu, niin sanamäärä ei ole aina kaveri.
Nämä kaksi höpsöä ovat kyllä mainio parivaljakko. Tuo huomiosi siitä, että Sirius on usein se jota ihaillaan on muuten totta ja harvoin se on tosiaan näin päin, että Sirius ihailee Mutta Jamesin huispauslihakset... mmmh...
Kivaa kun kommentoit, kiitos vielä!

[Kaarne]

Vaadimme jatkoa!

James/Sirius on yksi suosikkiparituksiani Potterin maailmassa (enkä ole koskaan oikein ymmärtänyt suositumman Remus/Siriuksen päälle, vaikka toki hienoa, että sitä kirjoitetaan), joten olipa kivaa, että Larjus sattui kommentoimaan juuri tätä ja nostamaan tekstin taas esiin. (Ja toki myös se, että Angelina aikoinaan laittoi moisen haasteen raapalekaivoon, hii.)

Tässä oli hyvä tunnelma. On aika kelmimäinen ratkaisu, että tapahtumat sijoittuvat juuri jälki-istuntoon, ja se istuu hahmoihin hyvin. Osaan myös kuvitella Jamesin tekemään tuollaisen ehdotuksen uhkarohkeasti, onhan hän sentään rohkelikko. Ja tuossa Siriuksen tavassa tarttua siihen ja hänen sisäisessä kamppailussaan oli juuri sitä vaikeilua, josta tässä parituksessa niin pidän. Hehän ovat parhaita ystäviä ja Sirius olettaa Jamesin olevan vain Lilyn perään, joten tuo tietty epätoivoisuus ja heittäytyminen sopi tähän tosi hyvin.

Ihana 3,5-raapale, kiitos tästä kahvihetken piristyksestä!

[Vendela]

Hehee, voihan että sinäkin nappasit tämän Kaarne No ei, ihanaa kun kommentoit, kiitos! Mutta sitä jatkoa en kyllä lupaile, vaikka tämä jääkin näin kesken.
Kivaa, että tunnelma toimi! Nämä kelmit ovat kyllä sellaisia että jälki-istunnot ovat varmasti tulleet tutuiksi Näiden kahden välinen suhde-suhde ei tosiaan ole helppo kun taustalla on tuo vahava ystävyys. Jännä onkin, että juuri Sirius ja Remus nähdään helposti parina vaikka kyllähän hekin ovat ystäviä. Mutta ehkä tämä Jamesin ja Siriuksen ystävyys on erilaista ja siitä syntyy oma jännitteensä.
Kiitos kommentista

[Waulish]

Onpa sympaattinen tarina! Jälki-istunto tapahtumapaikkana on luonteva ja hyvinkin uskottava, kun on kaksi kelmiä kyseessä, ja jotenkin en koskaan väsy tällaisiin skenaarioihin, joissa molemminpuoliset halut tai tunteet paljastuvat tällä tavalla ikään kuin pientä kiertotietä, niin että ensin kysytään onko toinen koskaan suudellut ja siitä jatketaan suutelemisen harjoittelemiseen... Aina yhtä kutkuttavaa ja toimivaa, ja loistava tapa saattaa hahmot uuteen tilanteeseen!

Noidankattiloiden jynssääminen toimii hauskana taustapuuhana, jonka lomaan on helppo kuvitella Siriuksen Jamesin käsivarsilla ja niskalla hekumoivat katseet. James mahtaa näyttää houkuttelevalta siinä työn touhussa! Entistä kutkuttavamman käänteen tapahtumat saavat, kun paljastuu, että James onkin vaistonnut Siriuksen tuijotuksen. Ehkäpä juuri se sysää Jamesin ottamaan seuraavan askeleen ja johdattelemaan kaksikon puheet ja ajatukset pussailuun.

Siriuksen paniikinsekainen järkeily on sympaattista luettavaa (siinä on kenties havaittavissa sellaista herttaista teini-iän ja ensi-ihastusten hapuilua ja epävarmuutta), ja niin on lopun suudelmakin. Kuka tietää, ehkä sitä seuraakin vielä monta suudelmaa lisää! Minusta on tavallaan kivaa, miten tämä tarina loppuu konkreettiseen suudelmaan eikä avaa sitä, miten hahmot sen kokevat tai mitkä Jamesin todelliset motiivit tai aikeet ovat - nyt jokainen voi tehdä omat tulkintansa ja päätelmänsä jatkosta.

Ihana iltapala, kiitos kovasti! -Walle

[Vendela]

Walle, olipa ihanaa että tulit lukemaan ja kommentoimaan tämän! Tosi kivaa tulkintaa ja pohdintaa niin hahmoista kuin tapahtumastakin Kiva, jos sinusta tuo loppu toimii tuollaisena ja jättää lukijalle tulkinnan mahdollisuuden siitä, kuinka asiat tästä eteenpäin sujuvat Kiitos kommentista ♥

[Altais]

Löysin tämän pariin, kun tästä James/Siriuksesta viime aikoina innostuneena etsin lisää luettavaa juuri sillä parituksella. Ja voi mitä juuri luinkaan, kerrassaan valloittava jälki-istunto likaisten kattiloiden jynssäyksestä huolimatta! Tuo parhaiden ystävysten (etenkin näiden kahden) välinen mutual pining -henkinen hapuileminen ja ihanan kömpelöt lähestymisyritykset vaan toimivat niin hyvin, ja on lisäksi myös hyvin uskottavaa, että näillä olisi ollut tällaisia tunteita toisiaan kohtaan.

Aika lailla samoilla linjoilla olen aikaisempien kommentoijien kanssa monista jutuista. Kuten että Siriuksen harhailevat ajatukset Jamesin sormiin liittyen olivat yksi tarinan loistavimmista kohdista.  Juuri tuollaiseksi itsekin helposti Siriuksen kuvittelen, että olisi voinut ajatella levottomia vähän koko ajan. Ja aivan valloittavaa, että juuri hän oli tässä se, joka salaa haikaili Jamesin perään, ja kärvisteli ajatellessaan Jamesin olevan ihastunut Lilyyn. Mutta onneksi he pääsivät sitten kuitenkin samalle kartalle. 

Kyllä tätä olisi mieluusti lisääkin lukenut, mutta oikein hyvin toimii tällaisenakin kokonaisuutena!

[Vendela]

Altais, kivaa kun löysit tämän pariin Kyllähän tässä kaksikossa on sellaista kipinää mistä on kiva niin lukea kuin kirjoittaa! Mutual pinig on myös sellainen kiva trope mistä itse tykkään ja hienoa, että maistui sinnekin Kiitos tosi paljon kommentista!