Pöyhkeä teekuppi | S, triplaraapale

[Seila]

Nimi: Pöyhkeä teekuppi
Kirjoittaja: Seila
Ikäraja: S
Henkilöt: Tiia-Maria ja teekuppi
Tyylilaji: teekuppidraama, huumori, triplaraapale
Haasteet: Originaalikiipeily (sanalla 59. Särkynyt)

Yhteenveto: Viisas kahvikuppi ei toennut, mutta Tiia-Marialla on uusi puhuva tuttavuus keittiössään.

A/N: Muistaako kukaan tekstiäni Viisas kahvikuppi (S)? Tässä sille jonkinlainen jatkoteksti, joka kirjoitettu alunperin raapalejuoksuun.

Pöyhkeä teekuppi

Viisas kahvikuppi komeili yhteen liimattuna kirjahyllyllä. Tiia-Maria oli toivonut, että se olisi herännyt uudestaan eloon, mutta kahvikuppi ei ollut päästänyt pihaustakaan. Eipä kai, kun se oli tippunut lattialle,  särkyen sirpaleiksi. Kahvikuppi oli ollut yhden hetken tuttavuus, mutta Tiia-Maria oli silti harmissaan sen menettämisestä. Ainakin hän saattoi muistella kuppia aina, kun silmäili hyllyään.

Tiia-Maria ei kuitenkaan ollut yksin. Hän oli kirpputorilta ostanut vanhanaikaisia, ruusukuvioilla koristeltuja teekuppeja. Ne eivät olleet ensin puhua pukahtaneet sanaakaan, mutta lopulta eräänä päivänä yksi teekupeista oli tervehtynyt Tiia-Mariaa ja saanut hänet melkein tiputtamaan kupin lattialle. Kuppi oli yksi neljästä sisaruksesta ja heillä jokaisella oli oma persoonansa. Tiia-Marian lempiteekupissa oli vaaleansinisiä ruusuja. Kyseinen yksilö oli kova tarinoimaan ja kertomaan vanhoista hyvistä ajoista, kuten kuppi niitä itse nimitti. Kuppi oli myös ylpeilevää sorttia, ainakin jos Tiia-Marialta kysyttiin.

”Ollapa edelleen osa maatalon emännän astiastoa”, teekuppi hoilotti, kun Tiia-Maria keitti eräänä päivänä sitruunateetä. ”Tullapa pidellyksi koreissa käsissä ja koristaapa upeaa hyllyä.”

”Hyllyllekö sinä tahdot esille?” Tiia-Maria kysyi kaataessaan kuumaa vettä kuppiin.

”Se olisi mukavampaa kuin piilotella nuhjuisessa astiakaapissa!” siniruusuinen kuppi parahti. ”Viiksekäs kahvikuppinnekin on esillä parhaalla paikalla.”

Tiia-Maria hymyili surullisesti. ”Viisas kahvikuppi ei ole enää käytössä. Hän meni rikki ja on nyt ainoastaan koristeena.”

”Rikki!” teekuppi huudahti kuin kauhuissaan. ”Paiskoitko sinä hänet seinään? Kieltämättä kyllä yksi entisistä emännistänikin heitteli astioita. Voi miten kamalaa edes muistella sellaista!”

”Se oli vahinko”, Tiia-Maria kertoi. ”Minua niin harmittaa, ettei hän enää toennut. Onneksi minulla on nyt sinut ja sisaruksesi.”

Teekuppi pihisi kuumaa teetä ympäriinsä epäluuloisena. ”Et kai sinä vahingossa riko meitäkin, kun kyllästyt? On näitä vahinkoja ennenkin nähty ja kuultu!”

”Sinä olet yksi epäluuloinen astia. Ehkä sinua ei tulekaan laittaa kirjahyllyyn vaan nimenomaan pitää astiakaapin piiloissa”, Tiia-Maria kiusasi. Keittiöön lankesi hetkellinen hiljaisuus.

”Voi, sitten et ehkä kuulisi enää skandaalinkäryisiä juoruja”, teekuppi uhitteli ja sai Tiia-Marian nauramaan.

”Hyvä on. Hyllylle pääset. Mutta ensin saat tarjoilla sitruunateetä.”

[Salem]

Olipa ihana. En ole ainakaan vielä lukenut tuota toista tekstiä, mutta kävi silti surku kahvikuppia. Ihana, että hänellä kuitenkin oli vielä paikka hyllyssä.

Pidin kovasti teekupin persoonallisuudesta, ja tämä oli kyllä sellaista luettavaa, josta jäi hymy huulille.  Kiitos tästä

[Sielulintu]

Oi, muistan tuon kahvikuppitekstin, ja kiva taas lukea näistä persoonallisista astioista. Näiden idea on jotenkin niin ihana ja arjesta irrottava, että näitä lukiessa tulee väkisinkin hyvälle mielelle. Surullista, että kahvikuppi ei selvinnyt, mutta onneksi sitä ei ole unohdettu. Pidin myös teekupista oikein paljon, ja erityisesti muistelot vanhoista hyvistä ajoista pisti hymyilyttämään. Olisipa kiva tietää, mitä kaikkea kuppi on nähnyt ja kokenut pitkän elämänsä aikana.
Kiitos paljon ilahduttavasta iltalukemisesta.

[Isfet]

A/N: Muistaako kukaan tekstiäni Viisas kahvikuppi (S)? Tässä sille jonkinlainen jatkoteksti, joka kirjoitettu alunperin raapalejuoksuun.

Minä muistan!  Bongasin tämän juurikin raapalejuoksusta ja toivoin, että julkaisisit tämän itsenäisenä. Ihan vain jotta saisin kertoa miten se ilahdutti.

Tämä oli edeltäjänsä tavoin ihana tunnelmapalanen, vaikka Viisasta kahvikuppia käykin vähän sääliksi. Tai ehkä Tiia-Mariaa, joka onneksi sai kuitenkin uusia tovereita 

Kiitos tästä!

[marieophelia]

Eikä, miten ihana teksti teekuppien seuraelämästä! Ajettelin ensin, että jokin koronaerityksen aiheuttama höpsähtäminen on antanut innoitusta tähän tekstiin, mutta näköjään ensimmäinen osa on kirjoitettu jo pari vuotta sitten Tiia-Marian astiat taitavat vain olla luonnostaan puheliaampaa sorttia! (Juon tässä teetä, mutta oma kuppi pysyttelee vaiti..)

Tämä teksti toi todella paljon iloa, kiitos siitä!

[carrowfan]

Tulin tänne jo otsikon takia ja senkin takia, että tämä oli raapalejuoksussa. On aina mukavaa lukea kun raapalejuoksusta saadaan materiaalia ihan kokonaisiinkin teksteihin. Tykkäsin tuosta kuinka teekuppi paheksuu astioiden heittelyä, sopivan pistelevää mutta hyvällä tavalla sekä nerokasta. Kiitos, tämä oli mukavan virkistävää.

[Seila]

Salem: Kyllä kahvikupilla tulee aina olemaan paikka hyllyssä! Ihanaa että pidit ja että jäi hymy huulille. Kiitos paljon kommentista ♥

Sielulintu: Jes, ihanaa että muistat kahvikuppitekstin! Aw, ihanaa että tästä tuli hyvälle mielelle ja pidit teekupista. Ehkä kuulemme teekupista vielä joskus lisää. Kiitos paljon kommentista ♥

Isfet: Aww, mukavaa kuulla että tämä ilahdutti ja että kahvikuppikin on jäänyt mieleen :3 Kiitos paljon kommentista ♥

marieophelia: Tämä voisi kyllä ihan hyvin olla eristyksen aiheuttama höpsähtäminen :'D Ihanaa että tykkäsit ja kiitos paljon kommentista ♥ (ehkä parempikin että oma kuppi pysyy ihan hiljaa? :D

carrowfan: Ihanaa että raapalejuoksu toi tänne. Kyllä, teekuppi ei yhtään pidä astioiden heittelystä, se on hänelle puistattava ajatus! Kiitos paljon kommentista ♥

[Fiorella]

A/N: Muistaako kukaan tekstiäni Viisas kahvikuppi (S)? Tässä sille jonkinlainen jatkoteksti, joka kirjoitettu alunperin raapalejuoksuun.

Voi, muistan hyvin viisaan kahvikupin ja siksi valitsin myös tämän tekstin! Kivaa, että tarina sai jatkoa!

Tiia-Marian uudet kupit kuulostavat mukavan persoonalliselta porukalta. Eipähän ole tylsää niiden tarinointia kuunnellessa. Tosin tämä yksi pöyhkeä yksilö kuulostaa aika itsetietoiselta! Ikään kuin olisi suurenkin arvonalennuksen kokenut. Taitaa vain sen entisen kupin lekottelu kirjahyllyssä vähän aiheuttaa kademieltä.

Teekuppi pihisi kuumaa teetä ympäriinsä epäluuloisena. ”Et kai sinä vahingossa riko meitäkin, kun kyllästyt? On näitä vahinkoja ennenkin nähty ja kuultu!”

Voihan teekuppi! On sillä epäilyksensä. "Vahinkoja" sattuu siinä missä todellisia vahinkojakin, mutta ehkä se on niin itsevarma, ettei usko itse joutuvansa kaltoin kohdelluksi. Ainahan voi keksiä skandaalinkäryisiä juoruja saadakseen vähän erikoiskohtelua ja huomiota.

Tämä asetelma toimi edelleen mukavasti ja kiinnostaakin kuulla, kuka kupeista pääsee ääneen seuraavaksi. Nyt kun on sarja niin kätevästi alkanut, ei kai se vielä tähän päättyne?

[Larjus]

Nyt kun sain kahvikuppificin luettua, niin pitihän sitä tulla tämäkin katsastamaan. Ja oi voi, kahvikupin kohtalo olikin aika surkea 😫😫 Mutta hienosti Tiia-Maria hänen muistoaan vaalii eikä kupista luopunut. Ja hauskaa, että hänellä on seuranaan uusiakin astioita :'3 Pääsee ekassakin ficissä ollut kevyt ja sympaattinen tunnelma jatkumaan.

Kuppi oli yksi neljästä sisaruksesta ja heillä jokaisella oli oma persoonansa.

Awwws :3 Hauska ajatus, että kupeillakin on perheensä kuin myös ihan omat persoonat. Se kyllä tuli luontevasti esiin jo aiemmin, kun kahvikuppi oli ihan eri maata kuin innokas tiikerimuki.

Teekuppi pihisi kuumaa teetä ympäriinsä epäluuloisena. ”Et kai sinä vahingossa riko meitäkin, kun kyllästyt? On näitä vahinkoja ennenkin nähty ja kuultu!”

Tuolla teekupilla kyllä riittää särmää ja aikamoinen luonne Sen on kyllä turha pelätä, että kukaan siihen kyllästyisi Jos nyt kauheesti nakkelee teetä ympärilleen niin turhautuu ehkä.

Suloisen höpsö tarina taas kerran. Tykkään tosi paljon tästä puhuvien astioiden ideasta ♥