Title: Hyvä päivä
Author: Larjus
Chapters: Lyhyt oneshot
Fandom: South Park
Pairing: Clyde Donovan/Craig Tucker
Genre: Slice of life
Rating: S
Disclaimer: South Park on Trey Parkerin ja Matt Stonen luomus, heille kaikki oikeudet siihen, sen hahmoihin jne. jne. Tämä fici on kirjoitettu ilman rahallista hyötyä.
Summary: ”Täytynee jatkossa toivottaa sinulle aina paskaa päivää.”A/N: Sain tän idean Facebookissa yhdessä marsuryhmässä vastaan tulleesta postauksesta. Sen tekstinä oli
”My husband said have a good day… so I adopted another guinea pig”, ja sehän oikee huusi mulle Crydea se
Kirjoittelinpa tämän nyt sitten ihan vain iltani iloksi. Omalla tavallaan tekis mieli jättää tämä vielä hautumaan hyväksi toviksi (ja muokkailla lisää sen jälkeen), mutta koska haluan liittää tämän mukaan
Epäseksikkäät lainaukset -haasteeseen, hautomiselle ei ole aikaa edes parin tunnin verran. Tää päätyy julkaisuun siis aika kylmiltään, iik.
Tää sijoittuu jonnekin niin hamaan tulevaisuuteen, ettei tällä ole juuri mitään yhteistä itse sarjan kanssa enää
Mutta fanifiktiosta kun on kyse niin eihän se minua estä (tai haittaa sitten niin lainkaan). Musta on niin kiva kirjoittaa ficejä, joissa mun OTP:t asuu yhdessä :3 Ja en nyt tiedä miten OOC jätkätkin tässä ovat, koska en oo katsonut South Parkia oikeastaan lainkaan sitten vuoden 2015, ja muutenkin kovimpina fandomvuosinani (joskus tyyliin 2010-2013) kehittelin niin paljon headcanoneita et lol mikä canon. Ja kun hahmot ei tässä ole 10 mitä sarjassa ovat vaan yli tuplasti sen, niin erot luonteissa/käytöksessä jne. on mun mielestä muutenkin oikeutettuja.
Hyvä päiväClyde oli koko ajan ajatellut sen olevan aivan tavallinen päivä, yksi muiden joukossa. Kotiin töistä palattiaan hän huusi heti eteisessä tervehdyksensä Craigille, joka puolestaan oli saanut nauttia vapaapäivästä, ja sai makuuhuoneen suunnalta seinien vaimentaman yksisanaisen vastauksen. Hän jätti kuraiset kenkänsä eteiseen ja lampsi olohuoneen halki määränpäänään keittiö. Ohi kulkiessaan hän vilkaisi sivusilmällä marsuaitauksen suuntaan, ja vilahdus yhdestä marsusta sai hänet pysähtymään äkisti.
Oliko hän nähnyt väärin? Clyde katseli marsuja hetken, koko ajan aina vain varmempana siitä, että hänen silmänsä (ja muistinsa) eivät valehdelleet. Vaikka marsut olivat aina olleet enemmän Craigin kiinnostuksen kohde, Clyde kyllä tiesi ja tunsi heidän lemmikkinsä hyvin ja siksi pistäisikin vaikka päänsä pantiksi siitä, ettei heidän laumaansa kuulunut valkoista marsua. Mutta sellainen aitauksessa kuitenkin oli, heinäkasaan puoliksi piiloutuneena.
”Craig!” Clyde huusi, käännähti ympäri ja lähtikin määrätietoisesti harppomaan kohti makuuhuonetta.
”No, mitä nyt?” Craig vastasi latteasti. Hän istui työpöydän ääressä huonossa ryhdissä Ebayta selaten eikä edes vilkaissut Clyden suuntaan, kun tämä ilmestyi oviaukkoon.
”Mistä lähtien meillä on ollut valkoinen marsu?” Clyde kysyi yrittäen parhaansa mukaan kuulostaa mahdollisimman tyyneltä.
”Tästä päivästä.”
Clyde huokaisi.
”
Miksi sinä olet hankkinut uuden marsun mitään minulta kysymättä?”
”Käskit minun viettää hyvän vapaapäivän.”
”Mitä!?”
Nyt Craig viimein vaivautui katsomaan Clydea.
”Tänään, kun olit lähdössä töihin, toivotin sinulle hyvää työpäivää, ja sinä vastasit minulle, että vietä hyvä vapaapäivä.”
”Joten sinä päätit hankkia uuden marsun?”
”Tietenkin. Sellainenhan on hyvä vapaapäivä.”
Clyde tuijotti Craigia epäuskoisena. Oliko tämä tosissaan!?
Millä logiikalla hyvän päivän toivotus oli lupa tuoda kotiin uusi lemmikki?
Clyden aivot kävivät tilannetta ja sen mahdollisia seurauksia läpi pikakelauksella, kun hän yritti päättää, miten reagoida. Marsun hankkiminen ilman yhteistä sopimista oli sellainen asia, josta saisi helposti riidan aikaiseksi (ja Clyden mielestä ihan syystäkin), mutta hän ei kuitenkaan halunnut mennä sille tielle. Olihan Craig joskus ohimennen miettinyt heidän pienen laumansa kasvattamista, ja Clydelle itselleen oli loppujen lopuksi yksi ja sama, oliko heillä marsuja viisi vai peräti kuusi.
”Jaahas”, hän tyytyi toteamaan muttei yrittänyt liiaksi peitellä tyytymättömyyttä äänessään. ”Täytynee jatkossa toivottaa sinulle aina paskaa päivää, niin tällaisia yllätyksiä ei pääse sattumaan.”
”Oletko vihainen?”
Craigin huomio näytti jälleen palanneen Ebayn tarjousten pariin, mutta Clyde erotti tämän äänensävyssä pientä pahoittelua ja sovittelun elkeitä. Tämä siis todella suhtautui hänen reaktioonsa muutenkin kuin olankohautuksella, oikeasti välitti hänen mielipiteestään. Se tyynnytti hänen tuntemuksiaan hieman.
”En jaksa olla”, Clyde vastasi huokaisten. Hän veti kätensä puuskaan. ”Kai se on tyttömarsu?” hän kysyi sitten haluten sanoillaan osoittaa, että asia oli siltä erää käsitelty.
”Tietenkin se on”, Craig sanoi välittömästi ja katsahti taas Clyden suuntaan. ”En minä nyt niin tyhmä ole, että sotkisin laumadynamiikkaa toisella uroksella.”
Sitä Clyde ei kyllä ollut epäillytkään. Craig ymmärsi muutenkin marsujen päälle paljon enemmän kuin hän, ja hänellekin oli itsestäänselvyys, ettei naaraiden joukossa pidetty kuin yhtä urosta kerrallaan. Varmistus oli pohjimmiltaan ollut täysin turha, sen hän tiesi itsekin. Hänen oli vain ollut pakko sanoa vielä edes jotain, yrittää kaikin tavoin estää kiusallisen hiljaisuuden syntyminen.
”Onko sillä nimeä?” hän kysyi sitten.
Craig pudisti päätään. ”Ei”, tämä vastasi. ”Ajattelin, että sinä saat nimetä sen.”
”A… ai.”
Hiljaisuus syntyi sittenkin, mutta se ei onneksi ollut sieltä kiusallisimmasta päästä, vaikka ehkä hieman hämmentynyttä olikin, ainakin Clydesta. Craig ei tuntunut välittävän sitten niin lainkaan siitä, että toinen heistä oli mykistynyt täysin. Hiljentyminen antoi kuitenkin Clydelle tilaisuuden keskittyä siihen lämpöön, joka oli syttynyt hänen rintaansa Craigin sanojen myötä. Hän oli niistä otettu, koska tämän suusta moinen merkitsi
paljon. Normaalisti Craig ei luottanut kenenkään muun nimeämislahjoihin.
”Ta-taidankin tästä sitten mennä katsomaan tulokasta uudestaan, jos saisin inspiraation nimeen…” Clyde sopersi yhä hieman hämillään (joskin hyvillään) siitä, mitä Craig oli juuri sanonut.
”Keksikin sille jokin hyvä nimi”, Craig käski tuijottaen jälleen herkeämättä tietokoneen näyttöä. ”Älä petä luottamustani.”
”Se saa tyhmimmän ja kliseisimmän nimen, minkä keksin”, Clyde lupasi välittömästi. Hän oli jo lähdössä takaisin olohuoneeseen mutta pysähtyikin vielä hetkeksi. ”Taidankin nimetä sen sinun mukaan”, hän totesi, nyt kun oli viimein toennut Craigin aiempien sanojen vaikutuksesta.
Vastaukseksi Craig nosti oikean keskisormensa pystyyn samalla kun selasi keskeytyksettä tarjouksia kiinalaiskrääsästä. Vaikka ilme hänen kasvoillaan ei missään vaiheessa edes värähtänyt, Clyde yksinkertaisesti
tiesi tämän hymyilevän – ja ehkä jopa nauravankin – sisäisesti.
Se ei ehkä ollutkaan aivan tavallinen päivä, mutta ihan hyvä päivä kuitenkin.
A/N: Tossa lopussa mun mielessä pyöri koko ajan se, että canonissa Craigilla on ollut useampi Stripe-niminen marsu (joista todistetusti ainakin yhdellä on ollut ikään kuin raita vartalossa – epäilen, että muiden kohdalla tilanne on ollut tismalleen sama), joten tossa puheessa Craigin luotosta muiden nimeämislahjoihin (ja Clyden vastauksessa) on piilossa jokin outo vitsi
