Se olit aina sinä (Albus/Scorpius) S

[Fairy tale]

.

[Vendela]

Olipa kivaa kun tuo tropes-haaste innosti kirjoittamaan näistä kahdesta Sillä tämä kaksikko sopii todella mainiosti tähän friends to lovers-tropeen! Ihanaa, että se oli Albus jolla oli ensin niitä tunteita ja Scorpius tuli sitten vähän jälkijunassa ja onneksi Scorpius ei tosiaan lähtenyt sinne vaihtoon! Loppu oli oikein superihana ja pörröinen! Kruunasi tämän söpöyden

Huomasin muuten, että tuonne teksin sekaan oli jäänyt numeroita. Onkohan olleet sanamääriä tai jotain? Ainakin rapsuissa 2, 6 ja 8. Jos haluat ne sieltä poistella

Vendela

[Thelina]

Hyvin toteutettu raapale- ja preesens-haaste! Tykkäsin siitä, miten tämä eteni rapsu rapsulta, Albus tajusi oikeat tunteensa ja Scorpiuskin huomasi, ettei sittenkään tahdo lähteä vaihtoon. Opiskelijaelämän kuvaus oli hauskaa ja nauratti, kun pojat shoppailivat Ikeassa myös opiskelijakämppä oli ihana!

Myöhemmin kotona Scorpius itkee häntä vasten. Tytön jättämänä ja pettämänä. Albus lohduttaa ystäväänsä. Hän ei jättäisi.

Tykkään tämän tyyppisestä, aika vähäeleisestä kerronnasta paljon! Miten voimakas ja tunteikas tuo viimeinen lause silti onkaan, ihana! Tykkäsin tuolla loppupuolella myös kiusoittelevista varpaista ja pystyssä sojottavasta tukasta lopussa olikin romanttinen yllätys, olipa suloinen! Kiitos tästä

[hiddenben]

Tulin trooppi-haasteen johdattelemana lukemaan tämän ficin ja tämä onkin kaikin puolin ihana ja söpö! Hatunnosto myös sille, että haastoit itsesi kokeilemaan raapale-mittaa ja preesensiä (itsehän kirjoitan juuri sillä tavalla varsin usein ) - onnistut tässä mielestäni hyvin! Albus/Scorpius on minulle vähän vieraampi, vaikka olenkin heistä jonkin verran lukenut, mutta tässä mukaan heittäytyminen opiskelijaelämään oli hauska ja helppo tapa tutustua kaksikkoon vähän lisää.

Kuten Thelina ja Vendela, minäkin tykkäsin siitä, miten Albus tajusi tunteensa ensin, kun taas Scorpius tajuaa kaiken vähän myöhemmin. Tämä kohta oli erityisen ihana:

”Sydämeni sanoo että se haluaa rakastaa sinua lujasti takasin”, Scorpius kuiskaa.

Tuossa jotenkin tiivistyy se, että vaikka mieli ei ehkä vielä ihan ymmärrä, mitä tapahtuu, sydän on jo askeleen edellä ja jos sitä uskaltaa kuunnella, voi päästä pitkälle Pidin kovasti myös tuosta Scorpiuksen juupas-eipäs -vaihtelusta vaihdon suhteen. Niinhän se on, että moni lähtee vaihtoon löytääkseen vaihtelua ja jotain uutta ja jännittävää ja parempaa, mutta onneksi Scorpius tajuaa ajoissa, että Albus on parempi kuin Brasilia

Loppupuolella on jännittävää se, että vaihdat osittain hän-kerronnasta sinä-kerrontaan. Se toimii yllättävän hyvin eikä lainkaan hämmennä. Ehkä siinä auttaa se, että ollaan raapalemitassa ja siinä tällainen vaihtelevaisuus usein toimii. Sinä-kerronnan avulla tekstiin tulee vielä vahvempi romanttinen sävy ja se kertoo kaksikon suhteen kehityksestä! Tämä oli kovin ihana teksti ja oivallinen tulkinta troopista. Kiitos tästä!

[Vuorna]

Aamua! Musta on hirveän mielenkiintoista nähdä, miten ihmiset selviytyvät trooppihaasteistaan, joten sen houkuttelemana päädyin tämän tekstin pariin. Oli myös kiva nähdä, miten otit raapaleista ja aikamuodosta itsellesi ikään kuin extrahaasteet! Raapalesarjat ovat mulle henkilökohtaisesti varmaan lempiformaatti lukea tekstejä, joten senkin takia olin hyvin innoissani tästä.

Friends to lovers on trooppina ihana klassikko, ja se toimii musta erinomaisesti juuri tällä parituksella, varsinkin tässä opiskelijaelämään keskittyvässä skenaariossa. Ikea-reissu oli hauska yksityiskohta ja muutenkin erityisesti noissa alkupään raapaleissa oli kivasti esillä sellainen tietynlainen itsenäistyminen. Onneksi pojilla oli kuitenkin toisensa! Ja oi että, Albuksen kauhistus Scorpiuksen vaihtohalujen tullessa ilmi oli kyllä pysäyttävää. Mä pidin kovasti siitä, miten Albus tajusi rakastavansa Scorpiusta vasta tämän vaihtovuoden häämöttäessä, ja siitä, miten hän päätti kuitenkin nauttia heidän yhteisistä hetkistään ennen kaiken muuttumista.

Hän iloitsee jokaisesta hetkestä, jolloin he ovat yhdessä.

Tämä oli hirveän suloinen kohta. Albuksen suhtautuminen Scorpiuksen lähtöön oli kaikesta huolimatta kovin aikuismaista, vaikka olikin hyvin selvää, että se oikeastaan satutti häntä kovasti. Senkin takia oli lopulta erittäin ihanaa, että Scorpiuskin tajusi oman onnellisuutensa löytyvän Albuksen luota.

Mä pidin myös siitä, miten veit heidän tarinansa tässä ihan tuohon kosintaan asti. Se kruunasi nämä raapaleet minusta hienosti! Suoriuduit kaikista haasteistasi erinomaisesti, raapalemitta sopi tähän ilahduttavan hyvin ja myös friends to lovers -trope oli tässä mainiosti edustettuna. Tämä oli suloinen teksti ja täydellinen mun hitaaseen aamuun. Kiitos paljon tästä tekstistä, pidin tästä kovasti!

[valokki]

Terveiset Kommenttikampanjasta! Löysin tämän tropes-haasteista Albus/Scorpius-parituksen ja friends to loversin houkuttelemana. Teki mieli päästä lukemaan hieman seuraavan sukupolven hempeilyä, ja sitähän tässä todella oli luvassa, vaikka Scorpiusta pitikin hieman herätellä ensin menoon mukaan.

Alkupuoli oli tosiaan melko raastavaa luettavaa, kun Albus kaipaili Scorpiuksen perään, eikä Scorpius taas tuntunut ollenkaan tajuavan. Erityisesti, kun tämä vielä kävi treffeilläkin muiden kanssa, itki Albukselle ihmissuhdesotkujaan ja suunnitteli jopa vuoden kestävää vaihtoa maapallon toisella puolella. Erityisesti hilpeyttä herätti kohta, jossa Scorpius puhui kepeästi tulevasta vaihtovuodestaan:

Hei, kyllä sinä pärjäät, se on vain kolmesataakuusikymmentäviisi päivää.

Tuo "vain kolmesataakuusikymmentäviisi päivää" on kyllä loistava, sillä se nyt ei missään nimessä ole "vain", ei varsinkaan ystäväänsä ihastuneelle Albukselle.

Onneksi Scorpius tuli kuitenkin hiljalleen toisiin ajatuksiin ja alkoi itsekin huomaamaan tunteensa Albusta kohtaan ja sen, kuinka paljon Albus oli ollut hänen vierellään ja tukenaan. Ajatukset vaihtovuodestakin jäivät lopulta taakse, kun Scorpius halusikin jäädä Albuksen luo. Kun Scorpius viimein tajusi tunteensa, oli tarina siitä eteenpäin oikein hempeää luettavaa, ja oli kiva, kuinka helposti asiat asettuivat uomiinsa näiden kahden välillä, kun omat tunteet toista kohtaan oli paljastettu. Mitään ylimääräistä draamaa ei ollut, vaan pojat etenivät suhteessaan ihan omaa tahtiaan. Vaikka Scorpiuksella olikin hieman kiinni kirittävää, tuntui hän saavan nopeasti Albuksen kiinni, ja hän olikin lopulta se, joka päätyi kosimaan.

Erityisesti pidin tässä tarinassa kerronnan tyylistä. Lyhyet virkkeet loivat voimakkuutta, ja kaikki, mitä tarinassa kerrottiin tuntui informatiiviselta ja oleelliselta tiedolta. Lisäksi pidin siitä, kuinka näkökulmat vaihtelivat, ja kuinka lopussa olikin käytetty sinä-kertojaa hän-kertojan rinnalla ja ajoittain jopa sijasta. Se teki mielestäni hempeistä hetkeistä jollain tavalla henkilökohtaisemman ja lämpimämmän tuntuisia. Koko fikin lempikohtanikin oli juurikin kohta, jossa sinä-kertojaa oli hyödynnetty:

Käsi hakeutuu poskelle ja jää silittämään hiuksia.
Hetki on täynnä pehmeää ihoa ja suudelmia. Olet lämmin.

Sateisen kesän rummutus kuuluu ikkunaa vasten. Aurinko ei jaksa kurkistaa sisään.
Sinä ole minun aurinkoni, minun lämpöni ja valoni.

Kiitos paljon tästä! Oli ihana saada ripaus fluffya sateiseen perjantaihin!

[Meldis]

Olipas virkistävää lukea Albus/Scorpiusta, joka ei sijoittunut Tylypahkaan. Hetken luulin, että tämä olisi jopa AU, kun mitään taikamaailmaan viittaavaa ei mainittu, mutta porttiavain varmisti, että taikamaailmassa ollaan. Aika hauskaa, että yliopistoelämä ei poikkea hirveästi meidän maailman opiskeluelämästä. On pitkää päivää, opiskelijabileitä ja vaihtarivuosia. Tuli jopa näistä arkisista kuvauksista slice-of-life fiilis, mistä tykkäsin tosi paljon. Ja sinne sekaan hiljalleen tapahtuva rakastuminen oli tosi söpöä. ^^ Friends-to-lovers oli oikein onnistunutta, ihana oli tuo ensimmäinen raapale, missä pojat hulluttelivat Ikeassa ja heidän ystävyytensä tuntui tosi aidolta. Samoin käskeminen siivoamaan ja tiskivuorojen jakaminen.

Niin kivaa on Albuksen hidas ihastuminen ja rakastuminen ja ettei hän pitkään aikaan tajunnut, mitä kaikki se harmistus johtui. Tämä oli todella kauniisti kuvattu.

Sen käsittäminen oli samaan aikaan kamalaa ja ihanaa. Kamalaa siksi, että Scorpius ei rakastat häntä samalla tavalla. Ihanaa siksi, että hän tuntee olevansa niin elävä, kaikkivoipainen.

Erinomaisesti kiteytetty rakastuminen, erityisesti tykkäsin tuosta, että Albus tunsi olosa kaikkivoipaksi rakastuneena. Scorpiuksen suunnitelmattomuus tuntui hauskalta yksityiskohdalta hänen persoonaansa. Tykkäsin myös, miten tuntui, että hän yhdisti ajattelussaan lämpimien kesäpäivien puutoksen ja haluttomuuden lähteä Brasiliaan, kuin hän pohtisi ensin kaikki muut mahdollisuudet, miksi vaihto ei huvittanutkaan kuin että syynä voisi olla eroon joutuminen Albuksesta.

Olipas ihana miten kasuaali ensimmäinen suudelma oli. Siitä välittyi heidän suhteensa välittömyys ja syvä ystävyys. ^^

”Minä en voi sille mitään. Minä rakastan sinua”, Albus sanoo katsoen heidän hiekkaisia varpaitaan.

Ahh, tosi kauniisti sanottu, "en voi sille mitään". Koska ei rakkaudelle voi mitään, täydellistä. <3 Lopetus oli suloinen, jotenkin tuommoinen isoja hetkien tapahtuminen arkisesti ja pienten asioiden lomassa on kauhean nättiä. Kiitos tosi paljon näistä! Olit onnistunut tosi hyvin luomaan tarinan raapaleiden kautta ja arvostan itsesi haastamista. ^^