Multifandom: Sä oot niin kuin pakkanen | S | Ronja/Peppi

[Angelina]

Title: Sä oot niin kuin pakkanen
Author: Angelina
Fandom: Multifandom (Peppi Pitkätossu & Ronja Ryövärintytär)
Rating: S
Genre: fluffinen angst
Paring: Ronja/Peppi

Summary: “Kesään on pitkä aika.”

A/N: Raapale rakkaalle Inkulle ♥ Mun piti kirjottaa sulle juhannustaika, mun piti kirjottaa sulle joululahja ja mistään niistä ei tullut mitään. Istahdin tänään alas ja katselin mun haasteita, luin Seuraavaan elämään -biisin lyriikat ja näin kävi. Toivottavasti en pilaa sun fanonia näistä kahdesta, tai muutenkaan pahoinpitele hahmoja (femme on ihan hemmetin vaikeeta). Oot rakas ♥ Ja Vendelalle jälleen kerran kiitos esiluvusta ja avusta :3

Haasteet: Ime kappale tyhjiin (Jannika B - Seuraavaan elämään)

SÄ OOT NIIN KUIN PAKKANEN

“Minusta tulee seuraava ryöväriruhtinas.”

“Mm, tarkoitat kai ruhtinatar.”

“Sinä tiedät mitä tarkoitan, Peppi.”

Peppi sulkee silmänsä, vetää kirpeää pakkasilmaa syvälle keuhkoihinsa ja huokaa.

Ronja tarkoittaa, että heidän aikansa on käymässä vähiin. Pian hänen pitää palata takaisin kotiin Matiaksenmetsään, harjoitella tulevaa varten ja lopulta astua isänsä saappaisiin ryövärijoukon johtajaksi.

Peppi pitää moista ennaltamäärättyä kohtaloa typeränä, mutta hän ei sano sitä ääneen. Sen sijaan hän avaa silmänsä, kääntää katseensa ylös ja tuijottaa tummaa tähtitaivasta. Hänellä ei ole tapana vaipua synkkiin mietteisiin, mutta ajatus Ronjan lähtemisestä tuntuu pahalta, saa rinnassa puristamaan ikävästi.

Ronja painautuu lähemmäs hänen kylkeään ja automaattisesti Peppi kiertää kätensä tämän ympärille.

“Kesään on pitkä aika.”

Ei tarpeeksi, Peppi haluaa inttää. Hän haluaa huutaa ja polkea jalkaa, mutta tietää ettei se auta mitään. Ja Ronja tulisi siitä vain surulliseksi.

He tuijottavat yhdessä tähtitaivasta, hengittävät pakkasilmaa, eikä kumpikaan sano mitään.

Ronja kurkottaa painamaan suukon Pepin poskelle ja Peppi halaa tiukemmin.

Kesään asti.

[Ingrid]

Siis. Mun on ehkä hiukan vaikeaa hengittää, koska tämä osui ja upposi - ja syvälle. Enkä tiedä mistä aloittaa, mulla on niin paljon sanottavaa mutta samalla oon ihan sanaton. Ehkä aloitan sanomalla kiitos. ❤️ Kiitos, että oon ollut sun mielessä ja kiitos että hyppäsit kauas omalta mukavuusalueeltasi minun takia. ❤️ Musta on ihan parasta, että kaiken Marvel femme -kipuilun jälkeen yhtäkkiä lätkäset mua Ronja/Pepillä - tämä on parasta pitkään aikaan!

Mulla on Pepistä ja Ronjasta ihan hirvittävän vahva fanon (heistä niin yhdessä kuin erikseenkin) ja olen siitä muistaakseni joskus sinullekin jauhanut suu vaahdossa. Mutta koska kyseessä olet sinä niin lähdin lukemaan tätä ilman mitään pelkoa siitä, että et olisi saanut hahmoista kiinni. Eikä tarvinnut pettyä. Molemmat tytyt ei voisi olla tässä enempää omia itsejään, juuri sellaisia, kuin miksi heidät olen omissa aatteissani muodostanut.

Peppi on oma aito itsensä - sellainen epämurehtija, joka ei omista ajatuksistaan huolimatta halua pilata Ronjan päivää, tai mikä tärkeintä, meneillään olevaa hetkeä. Vaikka Peppi haluaisikin kovasti inttää vastaan ja vaikka hänestä pientä kipuilua välittyykin niin siitä huolimatta hänestä huokuu sellainen tietynlainen mindfulness. ❤️ Ronja puolestaan on oma rehellinen, velvollisuudentuntoinen ja maanläheinen itsensä. Ehkä hieman vakavanlainen, kuten kuuluukin olla.

Peppi pitää moista ennaltamäärättyä kohtaloa typeränä --

Dis. Niin peppimäistä - eihän Peppi suunnittele elämäänsä seuraavaa ateriaakaan pidemmälle!

Tästä huokuu ihanasti myös talvi ja pakkanen - minun lempparijuttuja!

Voi kauhea - kyllä sitä itse sietää kirjoittaa angstia ja kipuilua hahmoista, mutta sitten kun sitä lukee muiden tuottamana niin rinnassa puristaa ikävästi. Tämä tuli vielä sillä tavalla sopivaan aikaan, että olen viime aikoina kirjoittanut juuri tästä Ronjan lähtemisestä aiheutuvaa kipuilua ja tunteita, joten moodissa ollaan jo valmiiksi! Tavoitat tässä tunnelman kyllä kaikin puolin hyvin, ja vaikka kyseessä on lyhyt raapale niin olet saanut sanoihin ja eleihin sisällytettyä paljon tunteita ja ajatuksia.

Palaan tämän äärelle varmasti vielä useasti uudelleen, koska sait minun routaisen sydämen ehkä vähän sulamaan tällä pienellä tarinalla! Onnistuit siis yllättämään mut täydellisesti monellakin tapaa, mutta olen siitä kovin iloinen ja otettu.

Kiitos. ❤️

[Violetu]

Awwww. Selvästi sun pitää kirjottaa lisää femmeä, tää oli niin söpö kaikessa fluffangstisuudessaan 
Silmäni saattoivat ehkä vähän kyyneltyä (apua, mitä tapahtuu).
Peppi oli kyllä niin oma itsensä heti alusta lähtien, pakko vähän saivarrella 

“Mm, tarkoitat kai ruhtinatar.”

Onneksi Ronja osaa selvästi käsitellä Peppiä, eikä lähde mihinkään juupas eipäs väittelyihin, vaan sanoo suoraan.
Hellyyttäviä oli myös Pepin mietteet, miten haluais polkea jalkaa jne, mutta tietää, ettei se kuitenkaan auta.
Pitäisi varmaan lukea Ronja Ryövärintytär uudestaan, joskus ala-asteella viimeksi siihen kirjaan koskenut ^^

Tää oli söps <3

~Violet

[hiddenben]

Ihana pieni palanen Ronja/Peppiä! Olen ollut niin innoissani aina siitä lähtien, kun luin kai kesällä ensimmäisen Ronja/Pepin Ingridin kirjoittamana, joten ilahduin kyllä superpaljon, että joku muukin kirjoittaa heistä ja tavoittaa hahmot vielä näin hyvin! Tykkäsin tästä kovasti, sillä vaikka tässä on haikeutta, molemmat naiset ovat niin vahvoja, että tässä ei jää surulliseksi vaan jotenkin... toiveikkaaksi siitä, että kaikki kyllä järjestyy.

Olen samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa siitä, että Peppi on todella oma itsepäinen itsensä väittäessään vastaan ja halutessaan polkea jalkaa. Samalla olen kuitenkin iloinen siitä, että tässä näkyy Pepistä myös toinen, aikuisempi puoli. Sellainen, mikä tulee esiin, kun tapaa jonkun ihmisen, josta muodostuu se tärkein läheinen ja rakas kumppani. Vaikka Peppi todella on kaikkea muuta kuin murehtija, hänelläkin on tunteet ja tässä ficissä ne tunteet tulevat todella vahvasti esiin, se voimakas välittäminen, jolle Peppi ei ehkä ole edes osannut laittaa sanoja aiemmin.

Näiden kahden suhteessa mielenkiintoista on se, että he eivät voi olla jatkuvasti yhdessä sillä Ronjalla on vastuunsa ja Pepillä Huvikumpu ja omanlainen elämänsä. Se on heidän kahden kipukohta, josta riittää kirjoitettavaa. Tässä tykkään kuitenkin siitä, ettei kumpikaan naisista jämähdä miettimään tulevaisuutta, vaikka se huolettaakin, vaan palaavat takaisin tuohon yhteiseen hetkeen Kielellisesti tämä on myös hurjan kaunis ja pidin etenkin lopun lauseista. Tykkäsin tästä kovasti! Kiitos, että kirjoitit

[Vendela]

Tää on kyllä ♥

Tykkään tunnelmasta ihan tosi paljon. Vaikka olenkin sellainen sokerihiiri että oksat pois, niin kyllä koskettavassa draamassakin on puolensa. Vaikka tämä vivahtaakin tuonne angstiin, niin silti näen tässä mahdollisuuden. Mitään ei ole vielä päätetty, kaikki on vielä edessä ja voi hyvin olla, että näillä kahdella on kuin onkin onnellinen tulevaisuus edessä. Nimim. ikuinen optimisti

Mutta että menit ja kirjoitit näistä kahdesta! Wau! Inkku on tehnyt hyvä työtä jakaessaan Ronjan ja Pepin sanomaa täällä ja ihanaa huomata, että tätä myös tykätään lukea Itsekin olen kyllä todella ihastunut näihin tyyppeihin ja mielelläni luen heistä. Joten toivottavasti tämä ei jäänyt Angie sun ainoaksi kokeiluksi tässä fandomissa.

Kiitos!

Vendela

[Waulish]

Tervehdys Kommenttikampanjasta! Päätin tarttua tilaisuuteen ja vihdoin sivistää itseäni Ronja/Pepillä. Olen huomannut Ingridin tekstejä tästä parituksesta, mutta en ole muistaakseni koskaan lukenut näistä hahmoista yksittäinkään, joten tämä oli ihan uusi aluevaltaus minulle. Erityisen hauskaa tässä on se, että vaikken kumpaakaan hahmoa kovin syvällisesti tunne, minulla on heistä silti tietynlaiset mielikuvat - ja tämä tarina sopii niihin ihan täydellisesti!

Tunnelma on haikea ja jollain tapaa vääjäämätön, kun molemmat tiedostavat elämän realiteetit ja tulevaisuuden, joka odottaa. Vaikka kuinka paljon välittäisi ja rakastaisi, se ei välttämättä takaa yhdessäoloa, kun on asioita, jotka vain on tehtävä. En muista Ronjan taustasta tai ryöväriruhtinaasta juuri mitään, mutta tämän tarinan kuvaamassa tilanteessa on silti jotain hyvin inhimillistä ja samaistuttavaa. Aivan erityisesti minuun kolahtaa se, miten vielä on yhteistä aikaa, yhteinen talvi, kunnes koittaa kesä ja asiat muuttuvat. Itse monesti henkilökohtaisessa elämässä toivon, että ikävyydet tapahtuisivat mahdollisimman nopeasti, jotta ne saisi pois alta, koska odottaminen niin piinaavaa. On tuskallista viettää viimeisiä hetkiä jonkun kanssa, jos taustalla vaanii koko ajan tietoisuus siitä, että joutuu erilleen. Onneksi Ronja ja Peppi vaikuttavat kuitenkin siltä, että he ottavat kaiken irti siitä ajasta, joka heillä on. ♥ Lisäksi minullekin välittyy tästä tarinasta haikeuden ja kaipuun lisäksi myös jonkinlaista toivoa ja lohtua. Kävi miten kävi, nyt on nyt ja voidaan nauttia talvisesta tähtitaivaasta yhdessä, ja voi hyvin olla, että niin voidaan vielä tulevaisuudessakin!

Hahmot erottuvat minusta ihanasti omanlaisiksi ja tunnistettaviksi persoonikseen. Ronja on tietyllä tapaa vastuuntuntoinen ja tosiasiat hyväksyvä jalat maassa -ihminen, ja Peppi taas on suorasukainen, kipakka ja hetkeen tarttuva. Jotenkin he tuntuvat sopivan toisilleen kovin luontevasti ja hyvin, ymmärtävän toisiaan ja tavoittavan toisensa.

Olipa haikea, kaunis ja raikas iltalukupala ihanalla talvitunnelmalla maustettuna. Kiitos! -Walle

// Ai niin, piti vielä kommentoida tämän tarinan nimeä. Se on ihastuttava, ja siitä voi tulkita niin monenlaista! Pakkanen voi olla hetken kestävä, intensiivinen ja vaikutuksiltaan voimakas, kirpeä ja kokonaisvaltainen. Se voi myös olla jotain, minkä tietää palaavan aina lopulta takaisin. Tai se voi kertoa siitä, miten hyvin nämä jaetut talvihetket painuvat hahmojen mieliin ja sydämiin. Ihana nimi!

[Angelina]

Inkku: ♥♥♥ Rehellisesti en kyllä tiedä mitä lopulta tapahtu, kun tän kirjottaminen olikin yllättäen helpompaa kun Marvel femmen :''D Mä ajattelinkin (tai oikeastaan tiesin), että sulla on vahva fanon näistä kahdesta ja sen takia mua vähän jännitti tää - mitä jos vedänkin ihan vihkoon ja oot silleen että 'no ihan kiva, mutta...' Mutta ihan parasta kuulla, että oon sun mielestä onnistunut hahmojen kanssa ja ettei edes tarvinnut lukemaan lähtiessä jännittää :') Mä kovasti ite vannon aina fluffin nimeen ja olihan tääkin pehmoista, mutta kyllä sellanen pieni haikeus välillä tuo kyllä tekstiin sitä jotain. Ihanaa että tykkäsit, oot paras ♥

Violetu: Hah, tää tais olla elämäni kolmas femmepätkä ja niistä kaks on ollut raapaleita ja tää tuntuu aina vaan niin kamalan vaikeelta :''D Ihan mahtavaa kuitenkin, että tää toimi sun mielestä ♥ En oo itsekään lukenut Ronjaa ala-asteen jälkeen, joten aika hatarilla muistikuvilla mentiin - Inkun Ronja/Peppi tekstejä oon kuitenkin lukenut ja niistä oli kyllä apua tämän kanssa Kiitos hirveesti kommentista <3

hiddenben: Nämä kaksi on kyllä ihan Inkun valtakuntaa, mutta oli jännä käydä vähän vierailulla ja kokeilla, että mitä saan aikaan Oon kyllä melko mykistynyt siitä, että hahmot nähdään näin onnistuneina, se on aina ehkä paras kehu jota voi saada ♥ Mahtavaa, että kaikesta huolimatta tästä jäi toiveikas fiilis! Mä tykkään itse myös tuosta, että sekä Ronjalla että Pepillä on omat elämänsä ja niiden yhteensovittaminen tuo ne haasteet, eikä kaikki ole niin helppoa ja kivaa aina. Kiitos kovasti <3

Vendela: Ikuinen optimisti kommentoimassa ikuisen pessimistin fluffiangstia ♥ Ei vaan, ficeissä kyllä rakastan höttöä ja onnellisia loppuja, mutta näemmä tälläsiä syrjähyppyjä voi aina välillä tehdä... Kiitos sulle taas kerran avusta ja potkimisesta, tuskin olisin tätäkään ilman sitä julkaissut <3 Saa nähdä, tuleeko tartuttua Ronja/Peppiin uudelleenkin joskus :3

Walle: Jeee, ilahduin kovasti kun nappasit tämän Kommiksesta ♥ Inkun kautta tosiaan itsekin oon tähän paritukseen tutustunut ja aika uusilla vesillä ollaan... Hienoa kuulla, että tavoitin tuon haluamani haikean tunnelman :'3 Toiveikkuuden välittyminenkin on hyvä asia toki, mutta tosiaan tuohon haikeuteen pääasiassa pyrin ja koen sen kirjoittamisen haastavaksi, kun yleensä sokerihöttöilen Hienoa myös kuulla, että sain hahmojen erilaisuutta välittymään, vaikka kyseessä oli näinkin lyhyt teksti! Ja ai että, tuo nimi Mun mielestä se istu tähän monella tapaa niin hyvin, vaikka kieltämättä ensin mietin, että tuleeko siitä jotenkin liian negatiiviset mielleyhtymät. Ihanaa, että pidit siitä ja tekstistä ylipäätään! Kiitos <3

Pakko sanoa, että oon rehellisesti todella yllättynyt siitä, miten paljon positiivista palautetta oon tästä saanut ♥ Ajattelin, että tää on vaan tällänen pieni söpö raapustelu, mutta teidän kaikkien kommentit on kyllä lämmittäneet mieltä todella paljon! Kiitos :3

[marieophelia]

Kommenttikampanjasta heipä hei! Päätin nyt kokeilla lukea tätä paritusta ekaa kertaa. Oon siis ajatellut, että kun Ronja-kirjan lukemisesta on varmaan kaksikymmentä vuotta, että pitäisi lukea kirja ensin, mutta tuskinpa sillä loppujen lopuksi on mitään väliä

Ficin aloitus on mielenkiintoinen johdatus tähän pariin:

“Minusta tulee seuraava ryöväriruhtinas.”

“Mm, tarkoitat kai ruhtinatar.”

“Sinä tiedät mitä tarkoitan, Peppi.”

Peppi sulkee silmänsä, vetää kirpeää pakkasilmaa syvälle keuhkoihinsa ja huokaa.

Ronja tarkoittaa, että heidän aikansa on käymässä vähiin.

Mä aluksi ajattelin, että tuossa ekassa repliikissä voisi lukea perässä vaikka Ronja sanoo ylpeänä, mutta sitten pikkuhiljaa selviääkin, ettei kyse olekaan onnellisesta tapahtumasta. Eli Peppi tietää, mitä Ronja tarkoittaa (vaikka vänkääkin omiaan), mutta lukija ei vielä tuossa vaiheessa tiedä, ja se on musta mielenkiintoista. Tässä pääsee hyvin sisälle siihen, mikä tämän parin keskeinen dilemma lopulta vaikuttaa olevan. Ainakin itse ymmärsin, että heidän suhteensa on vain väliaikainen (niin kuin pakkanen! )

Mun on vähän hankalaa miettiä Peppiä aikuiseksi, (kun hän ei sellaiseksi koskaan halunnut kasvaa) mutta tässä hän oli jalan polkemisineen mun mielestä hyvin aito itsensä. Yllättäen tämä oli myös tosi surullinen ja haikea, mitä ei välttämättä ensin tulisi nistä hahmoista mieleen. Mutta se sopii hyvin siihen, että hahmot ovat tavallaan eri maailmoista, vaikka ovatkin samanhenkisiä. Ronjan pitää jatkaa sukunsa perinteitä, mutta Pepillä ei sellaisia ole ja hän voi vapaasti luoda omat seikkailunsa. Toisaalta Pepin lapsuudessa on ollut aika paljon menetyksiä (kuollut äiti ja kadonnut isä), joten tietysti toivoisi, ettei hänen nyt tarvitsisi menettää rakastettuaan. Voihan!

Tämä on mun mielestä oikein hyvin kirjoitettu ja toimii tällä tavalla lyhyenä pätkänä todella hyvin. Herätti myös kiinnostuksen lukea näistä kahdesta enemmänkin!

Kiitos tästä!

[Angelina]

marieophelia: Hah, ei todellakaan oo mitään väliä sillä milloin Ronjan on viimeks lukenut, koska itse oon sen lukenut viimeksi ala-asteella (samoin kun itseasiassa Peppiäkin) - joten jos sillä pohjalla pystyy kirjottamaan, niin oletettavasti sujuu lukeminenkin :'D Mullekin on aluksi hankalaa ajatella Peppiä aikuismaisena ja tuollaisena "vakavana", joten hieno juttu jos hän tuntuu kuitenkin tässä aidolta! Tietyllä tapaa jossain kohtaa meidän kaikkien pitää vähän kasvaa, vaikka itsekin pidän aikuiseksi kasvamista vastenmielisenä ajatuksena Tämän parituksen hienouden ja kiinnostavuuden tekee kyllä juurikin tuo, miten eri maailmasta nämä kaksi ovat - suosittelen tutustumaan Ingridin teksteihin näistä kahdesta, jos haluaa sukeltaa lisää Ronjan ja Pepin dynamiikkaan! Kiitos ihanasta kommentista ♥

[Marzzuu]

Awwww. Selvästi sun pitää kirjottaa lisää femmeä, tää oli niin söpö kaikessa fluffangstisuudessaan 
Silmäni saattoivat ehkä vähän kyyneltyä (apua, mitä tapahtuu).
Peppi oli kyllä niin oma itsensä heti alusta lähtien, pakko vähän saivarrella 

“Mm, tarkoitat kai ruhtinatar.”

Onneksi Ronja osaa selvästi käsitellä Peppiä, eikä lähde mihinkään juupas eipäs väittelyihin, vaan sanoo suoraan.
Hellyyttäviä oli myös Pepin mietteet, miten haluais polkea jalkaa jne, mutta tietää, ettei se kuitenkaan auta.
Pitäisi varmaan lukea Ronja Ryövärintytär uudestaan, joskus ala-asteella viimeksi siihen kirjaan koskenut ^^

Tää oli söps <3

~Violet

Samaa sanon Violetun kanssa lopussa, ihanaa lukea myös siitä, että Peppi haluais polkea jalkaa ja huutaa, mutta mitäpä se auttaisi mihinkään. Ronja on niin Ronjamainen että pois alta Borkan ryövärinkuvatukset ja muut kummitukset ja itsellekin tuli fiilis kopata Ronja Ryövärintytär käteen ja lukea taas kun oon kirjastojen lähellä.😀

[Fiorella]

Marieophelia toi ilmi aika lailla tarkoin minunkin tunnelmiani - olisin voinut kirjoittaa melkein samoin.

Tämä paritus on jollakin tapaa erityisen kiehtova, ja ehkä siitä sellaisen tekevät juuri ne varastetut hetket, koska kummallakin on niin vahvat juuret omilla kotiseuduillaan. Vaikka Peppi onkin tottunut lapsena vaeltelemaan, hän on selkeästi kaivannut elämäänsä pysyvyyttä Huvikummun myötä, eikä siitä luopuminen olisi helppo asia. Ja Ronjaa painavat vahvojen sukuvelvoitteiden ohella myös rakkaus omaan kotiseutuun ja halu olla siellä. Se ei ole hänellekään pelkkä velvollisuus.

Kaikesta huolimatta kesään on pitkä aika. Molemmat tietävät sen, eivätkä tuhlaa yhteistä aikaansa riitelyyn, vaikka miten kenkuttaisi. Siinä on jotain erityisen herttaista.

[Angelina]

Marzzuu: Ai että, kiva kuulla että Ronjastakin välittyi hahmolle ominaisia piirteitä näinkin lyhyessä pätkässä Mä oon miettinyt itsekin, että pitäisköhän se pitkästä aikaa lukea, täytyy varmaan. Kiitos kommentista ♥

Fio: Joo, tässä parituksessa on useampiakin asioita jotka tekevät siitä kiinnostavaa, mutta erityisesti juuri nuo mainitsemasi seikat! Tää on (mulle ainakin) vähän sellainen paritus, että koko ajan ollaan "jatkoajalla" ja takaraivossa painaa se tosiasia, että kaikki on väliaikaista ja asiat tulevat pakostakin muuttumaan. Kovin angstista, mutta haluan myös ajatella, että Ronja ja Peppi osaavat ottaa irti kaiken jäljellä olevasta ajasta :3 Kiitos kommentista ♥

[Neptunus]

Kommenttikampanjasta päivää!

Päätin napata tämän siun listauksesta, koska oon Ingridiltä lukenut Ronja/Peppiä, joten mikseipä sitten vilkaista tätäkin!

Tässä oli herkkä, surumielinen ja hivenen katkerakin tunnelma. Peppiä selvästi harmittaa, että aika Ronjan kanssa on käymässä vähiin. Ikävää että Ronja joutuu palaamaan Matiaksenmetsään ja ottamaan paikkansa ryövärijoukossa. Näkevätkö Peppi ja Ronja sitten enää koskaan? Tuli ihan surku Pepin puolesta, kun tämä vain tahtoisi olla Ronjan kanssa :<

Ronja vaikuttaa tässä odottavaiselta roolinsa suhteen. Hän myöskin tuntuu elävän enemmän hetkessä eikä murehtivan tulevasta toisin kuin Peppi. Ronja selvästi tahtoo edetä päivä kerrallaan, rauhassa tämän talven ja kevään ja nauttia niistä yhdessä Pepin kanssa. Toivottavasti Ronjan hetkessä eläminen vähän tarttuisi Peppiinkin. Saisi Peppikin murehtimatta nauttia heidän yhteisestä jäljellä olevasta ajastaan.

Kiitos tästä, pidin kovasti!

[Angelina]

Neptunus: Sun kommenttia lukiessa aloin miettiin, että toisaalta varmaan roolit olisivat sopineet paremmin toisinpäin - Peppi voisi olla enemmän hetkessä eläjä eikä niin tulevaisuudesta murehtiva - mutta toisaalta... Ronja on kuitenkin aina tiennyt tulevaisuutensa ja osaa ehkä sen vuoksi suhtautua siihen eri tavalla, kun taas Peppi haluaisi pitää Ronjasta ja heistä kiinni kynsin hampain. Ehkä tää voi olla Pepillekin sellainen kasvun paikka, vaikkei hän sellaisesta taatusti välittäisi :'D Kiitos kun valkkasit tämän Kommiksesta, olin tämän kanssa aika mukavuusalueeni ulkopuolella, joten kiva kuulla että tykkäsit ♥ Inkun Ronja/Pepit ovat kyllä sitten ihan omissa sfääreissään!

[niiina]

Kommenttiarpajaisista hei o/ Onnea kovasti voitosta!

Selailin taas sinun listaustasi kiinnostuneena ja jostain syystä tämä pomppasi tällä kertaa ehkä sellaisena tekstinä eniten esille, mikä piti ehdottomasti lukea tähän hetkeen.

Musta tämä oli tosi suloinen, olit saanut vangittua molempien omat persoonat tosi taidokkaasti lyhyeen tekstiin. Oli somaa, kuinka kovasti Peppi halusi pitää kiinni tuosta hetkestä, vaikka kovasti murehti sitä tulevaa, mikä on varmasti kova paikka. Kesä kummasti aina saapuu liian nopeasti, jos sitä ei odota.

Olit käyttänyt tässä tosi kauniita lauseita ja sanoja, olin ihan aww. Esimerkiksi: saa rinnassa puristamaan - oli tosi kauniisti ilmaistu.

He tuijottavat yhdessä tähtitaivasta, hengittävät pakkasilmaa, eikä kumpikaan sano mitään.

Kaunista.

Minäkin olen vähän sanaton tästä tekstistä, siitä jäi todella hyvä fiilis, vaikka kuitenkin hieman haikea tietäen tyttöjen tulevaisuuden suunnitelmat ja kuviot. Olen kuitenkin iloinen lukiessani noin kauniista hetkestä. Kiitos sulle Angie tästä kauniista tekstistä. ♥ Osaat kirjoittaa todella kauniisti.

[Angelina]

niiina: Se on just noin, kaikki muutenkin tulee aina vauhdilla kun sitä ei odota, tai nimenomaan silloin kun ei haluaisi Harvemmin saan kuulla että jokin kirjoittamani olisi kaunista, joten otan nämä kehut hyvin nöyränä vastaan ♥ Tää paritus tai femme muutenkaan ei ole mitenkään mun mukavuusalueella, joten jos onnistuin heitä tässä tavoittamaan niin aina parempi :3 Kiitos hirveästi kommentista ♥

[Thelina]

Sain tämän ihanan tekstin vaihdokkaista ja voi että miten hyvin tämä sopi joululoman lukemiseksi! Tykkään kovasti tämän otsikosta, minusta on aina kiva, jos jotakin kappaletta ja sen tunnelmaan käytetään inspiksenä, vaikka tästä saa kyllä kaupanpäällisiksi välittömän korvamadon tuohon Jannika B:n kappaleeseen nimi sopii kuitenkin niin hyvin, koska Ronja on kuin pakkanen, joka joutuu kesään mennessä lähtemään. Tuosta ajatuksesta tulee niin haikea ja sydäntä rusentava tunne!

Minulla oli vähän sama ajatus kuin marieophelialla, että aluksi helposti ajattelee Ronjan ensimmäisen repliikin olevan iloinen ja ylpeydellä sanottu, kunnes sitten tajuaa asioiden laidan ja haikeus iskee.

Peppi pitää moista ennaltamäärättyä kohtaloa typeränä, mutta hän ei sano sitä ääneen. Sen sijaan hän avaa silmänsä, kääntää katseensa ylös ja tuijottaa tummaa tähtitaivasta. Hänellä ei ole tapana vaipua synkkiin mietteisiin, mutta ajatus Ronjan lähtemisestä tuntuu pahalta, saa rinnassa puristamaan ikävästi.

Tämän kohdan ensimmäinen lause on hyvin Peppimäinen, samoin se, ettei hänellä ole tapana vaipua synkkyyteen, mutta ajatus Ronjan lähdöstä tuntuu pahalta. Ehkä Peppi on niin tottunut ottamaan asiat omiin käsiinsä ja luomaan oman onnensa, mutta tässä asiassa hänellä ei ole mahdollisuutta toimia omalla tavallaan. Ronja on tottunut elämään vuodenaikojen mukaan ja vaikka sitä toivoo, että jollain tavalla kaksikko voisi olla aina yhdessä, se ei kuitenkaan helposti toimisi. On vaikea kuvitella Peppi Matiaksenmetsään tai Ronja Huvikumpuun kesää viettämään. Tämä hetki tähtitaivaan alla on niin ihana ja kallisarvoinen ja sitä osaa arvostaa vielä enemmän, kun tietää ajan olevan vähissä. Ronjan ja Pepin läheisyys on tässä ihanasti kirjoitettu ja haikeudesta huolimatta tästä jää toiveikasta ja hyvä mieli, kun aikaa kuitenkin on vielä ja lisää yhteisiä hetkiä varmasti tulossa kesän jälkeenkin.

Kiitos tästä, ihana teksti!

[Angelina]

Thelina: Ronja varmasti on pohjimmiltaan myös ylpeä siitä, että hänestä on tulossa ryöväriruhtinatar, mutta tässä hänen repliikkinsä kieltämättä pohjustaa jotain ei-niin-onnellista. Tajusin tässä vastatessani, että nää mun molemmat Ronja/Pepit on aika haikeita tunnelmaltaan, vaikka oon toki yrittänyt saada näissä selkeesti näkyviin myös naisten välillä vahvana vallitsevia tunteita. Ja oon samaa mieltä siitä, että näistä kahdesta tavallaan traagisia tekee myös juuri tuo, että on vaikeaa kuvitella toista asumaan toisen luo! Kiva kuulla, että tästä kuitenkin jäi toiveikas fiilis :3 Kiitos kommentista ♥

[carrowfan]

Terveisiä Kommenttikampanjasta. En muista olenko kommentoinut muita Ronja/Peppi tekstejäsi, mutta aina olen niistä kyllä pitänyt. Muistan kun kävimme harrasteteatteriryhmän kanssa katsomassa Ronja Ryövärintytär - esityksen harjoituksia (harjoittelivat silloin jotain tanssiosuutta, olisiko ollut ryöväritanssi). Vaikka harjoitusten seuraaminen ei ollut mitenkään erityisen mielenkiintoista, koska ne olivat niin varhaisesta vaiheesta + samaa kohtausta hinkattiin uudelleen ja uudelleen, taisin sanoa että lopullisen esityksen Matias oli ja on edelleen mielestäni maailman paras tulkinta Matiaksesta.
Itse tekstissä pidin kovasti siitä kuinka Ronja kokee ristiriitaisia tunteita ryövärijoukon johtoon nousemisesta. Toisaalta häntä on valmisteltu siihen koko elämänsä, mutta samaan aikaan johtajan roolin ottaminen tarkoittaa luopumista rakkauden kohteesta eli tässä tapauksessa Pepistä. Sitä paitsi vaikka Ronja ja Peppi voisivatkin jatkaa suhdettaan, suhteen olisi suorastaan pakko toimia etänä tapaamisten osuessa talviaikaan kun ryövärit viettävät hiljaiseloa linnassaan.
Siinäkin ihanteellisessa tilanteessa jossa Ronja voisi ottaa Pepin mukaansa Matiaksen linnaan ja antaa tuolle ryöväriruhtinattaren kumppanin aseman, Peppi joutuisi katselemaan vähintään sormien läpi Ronjan rikollista elämäntapaa. Toinen ongelma saattaisi tietysti olla perijän hankinta, koska Ronja tiedostaa varmasti ettei hänenkään valtakautensa ole ikuinen. Ruhtinaan kruunu pitäisi siis siirtää jossain vaiheessa eteenpäin ja kouluttaa perijä sitä varten.

[Angelina]

carrow: Heh, no mulla ei näitä Ronja/Peppi ficcejä vielä montaa ole, mutta kenties kirjoitan tulevaisuudessa lisää! Näillä kahdella ei kyllä ole mikään helpoin tai yksinkertaisin suhde, mutta haluan uskoa että he välittävät toisistaan niin paljon, että pystyvät olemaan yhdessä jatkossakin :3 Kiitos kommentista!