Vie minut katsomaan revontulia (S, Harry/Charlie, one-shot)

[Vendela]

Nimi: Vie minut katsomaan revontulia
Paritus: Harry/Charlie
Ikäraja: S
Kirjottaja: Vendela
Tyylilaji: Talvinen söpöstely
Pituus: one-shot ~ 650 sanaa
Vastuuvapaus: Rowling omistaa, minä lainaan.

Tiivistelmä: Charlie näyttää Harrylle jotain kaunista.

Vapaa sana: Tämä on julkaistu Finin joulukalenterin aattoluukussa 2020, mutta laitoin tämän vielä omanaankin tänne.
Teksti on oikolukematon, virheet ovat omiani.

Banneri on Rosmariinin tekemä!

Osallistuu haasteisiin: Flyffy10 #4 ja FFF1000 sanalla 904. Revontulet

Vie minut katsomaan revontulia

Tuuli oli pureva ja kylmä Harryn hytistessä aivan liian ohuissa ulkovaatteissa pienen teltan ulkopuolella jossain nimettömän kylän kupeessa keskellä Lapiksi kutsutta valtavaa aluetta. Hän ei kuitenkaan huomannut säätilaa, sillä edessä levittyvä maisema salpasi hengen. Lumihuippuiset vuoret jatkuivat silmänkantamattomiin ja tähtitaivas avautui äärettömänä kaiken yläpuolella.

”Valmis?” Charlien matala ääni kysyi Harryn takana ja sai hymyn nousemaan huulille.
”Aina”, Harry nyökkäsi ja tarttui Charlien ojentamaan luutaan.
”Lämmitysloitsu voisi olla paikallaan”, Charlie sanoi katsellessaan arvioivasti Harryn koko ajan voimistuvaa tärinää ja mumisi taian.

Pehmeä lämpö ympäröi Harryn ja kiitollisena hän kumartui suikkaamaan suukon Charlien huulille.

”Lennämme tuohon suuntaan noin puoli tuntia”, Charlie osoitti jonnekin vuorten suuntaan ja Harry nyökkäsi.

He nousivat vuokraluutien selkään, potkaisivat vauhtia ja nousivat ilmaan. Charlie otti suunnan kohden pohjoista ja Harry seurasi tiiviisti kannoilla.

Lämmitysloitsun ansiosta Harry tunsi olonsa lämpimäksi vaikka ympärillä viuhuikin pohjoisen jäätävä tuuli ja hengitys huurusi. Seuratessaan Charlieta Harry vilkuili kuitenkin kiinnostuneena ympärilleen. Vaikka kello oli vasta hädin tuskin puoli kolme iltapäivällä, oli jo aivan pimeää ja vain tähdet valaisivat maisemaa. Ilman paksua lumipeitettä olisi ollut vielä pimeämpää, tai niin Charlie oli ainakin sanonut, kun he olivat saapuneet äsken perille.

Pohjois-Norjan vuoret ja vuonot viuhuivat heidän allaan kun Charlie piti reipasta vauhtia yllä. Harryn maisemien ihailu sai pian jäädä ja hän keskittyi vain lentämiseen, pimeässä oli oltava tarkkana ettei menettänyt suuntaa tai Charlieta.

Sitten, ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen, Charlie kaartoi viimein loivasti vasemmalle kohden jyrkkää vuorta. Vasta heidän saapuessa lähemmäs, Harry havaitsi siellä täällä valtavan vuoren rinteessä valonpilkahduksia, jotka osoittautuivat pieniksi mökeiksi. Näytti kuin ne olisi heitetty vuorenrinteeseen aivan kuin suklaarakeet kakun päälle.

”Perillä”, Charlie virnisti kun he laskeutuivat erään pikkuisen tönön pihaan.
”Vihdoinkin”, Harry puuskahti ja värähti, lämmitysloitsu tuntui vetelevän viimeisiään.

Vedettyään taikasauvansa esiin, Charlie heilautti ensin ulko-oven auki, leijutti heidän luutansa seinän vierelle ja taikoi heidän matkatavaransa taskustaan suurentaen ne eteisen lattialle. Harry astui sisään kodikkaasti sisustettuun mökkiin, takassa roihusi tuli ja lumottuja kynttilöitä leijui siellä täällä tuomassa valoa. Kun Harry tarkasteli sisustusta lähemmin, sohvapöydälle ilmestyi tyhjästä kaksi höyryävää kaakaomukia.

”Tämä on upea”, Harry henkäisi ja kääntyi Charlien puoleen, joka oli jo riisunut päällysvaatteensa ja kiskoi nyt paksuja villasukkia jalkoihinsa.
”Mukavaa, että pidät tästä”, Charlie tuli Harryn luo ja veti miehen syliinsä. ”Minä vien matka-arkut yläkertaan, tuo sinä nuo mukanasi”, Charlie nyökkäsi kohden kaakaokuppeja.

Saatuaan itselleenkin lämpimät villasukat jalkoihinsa, Harry tarttui mukeihin ja seurasi Charlieta yläkertaan. Siellä oli vain yksi huone, jota hallitsi valtava parisänky sekä koko katon peittävä lasi-ikkuna.

”Ooh”, Harry henkäisi nostaessaan katseensa tähtikirkkaaseen taivaaseen.
”Tule tänne”, Charlie kutsui vuoteelta ja ojensi kätensä Harrylle.

Edelleen taivasta ihastellen Harry laskeutui sängylle ojentaen toisen höyryävistä kupeista Charlielle. Hetken he vain puhaltelivat juomiinsa ja katselivat ulos ikkunasta. Näky oli vaikuttava ja sai Harryn mykistymään kunnioituksesta.

Taivaankansi kaartui heidän yläpuolellaan tuhansien tähtien tuikkiessa. Harry löysi monta tuttua tähtikuviota ja antoi katseensa vaeltaa linnunradan tähtisumusta kirkkaaseen pohjantähteen. Sitten yllättäen taivas valaistui kun jotain vihreää välähti taivaalla.

”Mikä se oli?” Harry kysyi tuijottaen taivaalle suu hieman raollaan.

Ennen kuin Charlie ehti vastata, uusi loimu valaisi taivaan ja sitten vihreän sävyiset revontulet aaltoilivat taivaankannen poikki valaisten maiseman. Harry katseli lumoutuneena luonnon esittämää näytöstä niin että kaakao jäähtyi kuppiinsa. Hänen ajatuksensa vaelsivat jonnekin kauas ja Harry tunsi rauhan laskeutuvan sisällään.

Vie minut katsomaan revontulia.

Harry muisti kuinka oli kuiskannut pyynnön vasten Charlien huulia viime talvena. Silloin hän oli saanut vastauksesi vain tulisen suudelman eikä ollut koskaan uskonut toiveensa toteutuvan. Nyt hän kuitenkin tuijotti loimuavaa taivasta ja uppoutui haaveisiinsa ja unelmiinsa.

Vasta pitkän ajan päästä Harry havahtui jälleen takaisin nykyhetkeen ja kääntyi hymyillen katsomaan Charlieta. Tämä ei kuitenkaan katsellut revontulia kuten Harry oli olettanut, vaan Charlien katse oli Harryssa ja miehen silmissä oli pohjatonta hellyyttä. Harry tunsi sydämensä pakahtuvan onnesta.

”En uskonut että muistaisit vielä”, Harry sanoi hiljaa. ”En ajatellut, että näyttäisit minulle ihan oikeat revontulet”, Harry sanoi kumartuen painamaan hellän suudelman Charlien huulille.
”Tiedän”, Charlien ääni oli pehmeä ja lämmin, ”mutta olet ansainnut kaiken tämän.”

”Kiitos”, Harry kuiskasi ääni paksuna ja käpertyi Charlien kainaloon suunnaten katseensa uudelleen ylös taivaalla loistaviin upeisiin revontuliin.

[hiddenben]

Oi että, olipa tämä jotenkin ihana pieni one-shot! Jouluaatto ja sen jälkeiset päivät veivät mennessään enkä silloin saanut aikaiseksi uppoutua Finin joulukalenterin aattoluukun sisältöön, joten erittäin hyvä, että päätit julkaista tämän vielä erikseen niin muistin lukea tämän! Harry/Charlie on löytänyt ihan oman pienen paikkansa sydämessäni Bbuttiksen ficcien kautta, joten tulin kovin mielelläni lukemaan tämän

Revontulet ovat luonnon ilmiönä upea, ja harmittaakin, että olen toistaiseksi saanut ihailla niitä vain valokuvista (ja kerran VR-lasien kautta ). Tässä ficissä Charlie on suunnitellut aivan täydellisen yllätyksen Harrylle ja yllättää tämän kyllä toden teolla. Tuo mökki kuulostaa mielettömän ihanalta ja vieläpä tuollaisen kattoikkunan kanssa! Pidin kovasti myös tuosta itse lennosta mökille, sanamäärästä siihen on käytetty sopivasti aikaa, että lukija niin sanotusti ehtii lennolle mukaan ennen kuin he pääsevät perille Hieman kyllä epäilen tuota lämpöloitsua, että onko se samanlainen kuin vaikkapa hörppy jotain vahvempaa kylmällä kelillä: lämmittää sisältä käsin ja luo jonkinlaisen illuusion, joka voi pahimmassa tapauksessa johtaa hypotermiaan? No ei, ehkä taikamaailman lämpöloitsut luovat ennemminkin pienen lämpökuplan kohteensa ympärille ja suojaavat tätä näin kylmältä tai sateelta tai miltä vain.

Pidin hurjasti tuosta lopun tunteikkuudesta ja erityisesti kuvaus miehen silmissä oli pohjatonta hellyyttä on todella kaunis ja sellainen, joka jäi mieleen. Olen myös jotenkin erityisen iloinen siitä, että Harry onnistuu löytämään rauhaa ja iloa elämässään sillä jotenkin hänen kohdallaan tuntuu, että menneisyys kohtelee häntä hieman liian kovalla kädellä. Tästä ficistä tuli kaikin puolin todella hyvä mieli! Kiitos!

[kaaos]

Voi söpöläisyys! Ihanan kuulas ja hyinen fikki, toisaalta tietysti lämmin ja rauhallinen myös.

Charlie ja Harry on jotenkin hellyyttävä pari. Sellainen, missä tuntuisi olevan juurikin lämpöä ja hyviä tekoja toiselle. Revontulien luokse vieminen oli kyllä ainakin sellainen, hyvä ja kaunis teko!

Muutama pikkiriikkinen kieliopillinen ajatus: kohden pohjoista tai kohden jyrkkää vuorta. Itse kirjottaisin joko kohti pohjoista tai pohjoista kohden. Toisaalta enpä mä nyt mennyt asiaa mistään tarkastamaan onko noin, mutta kunhan hippusen töksähti. Myös tämä lause

Näytti kun ne oli heitetty vuorenrinteeseen kuin suklaarakeet kakun päälle.

voisi toimia paremminkin, esim: Ne näyttivät vuorenrinteellä kuin kakun päälle heitetyiltä (sirotelluilta?) suklaarakeilta. Anteeksi kritiikkipläjäys! Tykkään vain itse, jos joku jaksaa mainita typoista yms <3

Kiitos tästä! Oli kaunis ja herkkä pätkä ~~

kaaos

[Fiorella]

Mikäpä olisi romanttisempaa kuin katsella revontulia yhdessä jonkun rakkaan kanssa.

”Lämmitysloitsu voisi olla paikallaan”, Charlie sanoi katsellessaan arvioivasti Harryn koko ajan voimistuvaa tärinää ja mumisi taian.

Onpa Charlie huomaavainen. Vaikka rakkaus lämmittää, Lapissa on kuitenkin aika kylmä.

Hetken jo mietin, että luudalla pääsisi lentämään vaikka revontulien keskelle taivaalle, mutta onhan se mukavampaa katsella niitä lämpimässä mökissä kattoikkunan kautta. Voi että tuollainen lasikattoinen revontulien katseluun tehty mökki olisi ihana joskus kokea.

Tästä jäi tosiaan lämmin tunne myös sisäisesti. Ihanaa, kun toisen toiveita otetaan huomioon ja toteutetaan kuin salavihkaa, yllätyksenä.

[Chibi]

Oi tämä oli ihana <3
Harry/Charlie on hirveän söpö ja toimiva paritus ja kuinka kauniisti siitä kirjoititkaan. 

Tekstiin uppoutui alusta asti ja tunnelma ja kuvailu tuli niin lähelle, että maisemat näki sielunsa silmin. Tästä tuli aivan sellainen olo, että haluaa itsekin juomaan lämmintä kaakaota mökkiin keskelle ei mitään ja katselemaan revontulia.

Harry muisti kuinka oli kuiskannut pyynnön vasten Charlien huulia viime talvena. Silloin hän oli saanut vastauksesi vain tulisen suudelman eikä ollut koskaan uskonut toiveensa toteutuvan. Nyt hän kuitenkin tuijotti loimuavaa taivasta ja uppoutui haaveisiinsa ja unelmiinsa.

Pieni sydämeni pakahtuu tästä romanttisuudesta. Tämä ei ole edes vain söpöä, vaan uskomattoman romanttista, ihanaa ja kaunista olematta silti ällöttävän sokerista. Juuri sellainen todellinen rakkauden osoitus, josta näkee, että Charlie ihan oikeasti välittää ja on ajatellut asiaa pitkälle, kun ei aiemmin pystynyt toivetta toteuttamaan.

Näytti kun ne oli heitetty vuorenrinteeseen kuin suklaarakeet kakun päälle.

Mä tykkäsin tästä kuvauksesta aivan valtavasti ja tämäkin lisäsi kuvailujen lähelle tulemista ja itse kuvaan pääsemistä. Itseä ei haitannut juurikaan kaaoksen mainitsema lauserakenne, mutta jäin miettimään pitäisikö ensimmäisen kun sanan olla myös kuin sana.

[Vendela]

Pahoittelut, että vastaan näin myöhässä kommentteihinne! Jokaisen olen lukenut heti tuoreeltaan ja jokainen on ilahduttanut

hiddenben, mukavaa että löysit tämän vaikka joulukalenterissa livahtikin ohi. Tuo kalenteri on kyllä sellainen, että siellä jää helposti juttuja huomaamatta kun kaikki luukut on nimetty samalla tavalla ja sitten en ainakaan itse muista, että mitkä kaikki olen jo käynyt lukemassa. Plus aattoluukku on tietenkin vielä asia erikseen
Mielenkiintoinen pohdinta tuosta lämmitystaiasta. Itse näen sen ehkä juuri tuollaisena ulkopuolisena kuplana, joka kestää tietyn ajan ja häviää sitten. Ja toki varmaan riippuu myös kuinka hyvin loitsun osaa tehdä ja kuinka paljon siihen saa tehoa. Näkisin, että Charlie on tässä aika hyvä! Ja kivaa hei, että paritus viehätti! Minäkin olen juuri Buttiksen tekstin kautta oppinut paljon näistä kahdesta Lämmin kiitos kommentista!

kaaos, kiitos kommentista sekä korjausehdotuksista Täytyy katsoa näitä tarkemmin. Totuushan on, että kirjoitin tämän tosi nopeasti ja kiireellä enkä käyttänyt paljoakaan aikaa hiomiseen, joten hyvä vaan kun bongasit noita kohtia tuolta! Etenkin tuo lainauksessa ollut kohta kyllä töksähtää nyt omaankin silmään tosi pahasti
Mutta ihanaa kuulla, että tämä oli kuitenkin miellyttävä noista muutamista töksähdyksistä huolimatta Kiitos kun kommentoit!

Fiorella, ihanaa kuulla että tykkäsit! Minäkin haluaisin joskus päästä tuon tyyppiseen mökkiin, missä voisi maata lämpimässä ja katsella vain taivaalle, oli siellä revontulia tai ei Ei muuten tullut mieleenkään, että luudalla olisi voinut lentää lähemmäs katselemaan! Mutta olisihan se tosiaan aika kylmää kyytiä. Ja Charlie on tosiaan huomaavainen Harrya kohtaan. Lämmin kiitos kommentistasi!

Chibi, ihanaa että sokerinen siirappi osui ja upposi! Tämmöistä höttöromantiikkaa ei kyllä voi koskaan olla liikaa Tuo nostamasi kohta oli tosiaan suloinen ja romanttinen, ihanaa että pidit siitä! Tuossa jo kaaokselle kommentoinkin, että kyllähän tuossa lauseessa joku töksähtää ja ehkä se on tosiaan tuo alku. Parempi olisi jos kun olisi kuin Kiitos paljon kommentista!

[Kaarne]

Ah, ficci Charliesta ja Charlie/Harrya vieläpä, tämä ilahdutti kovasti perjantaitani. Olen otsikkoa vilkuillut jo useaan otteeseen, mutta halunnut säästää tämän sopivaan hetkeen, ja tänään se sitten päiväkahvin kanssa tuli.

Revontulet ovat minusta hurjan romanttinen asia ja tässä oli kauttaaltaan lempeä ja romanttinen tunnelma. Tykkäsin myös noista mökeistä suklaarakeina kakussa, se oli kielikuvana hauska ja omaperäinen. Ja ah, Harry, jonka toiveen Charlie muistaa vielä vuoden jälkeenkin, ja Charlie, joka kuitenkin katselee mieluummin Harrya kuin revontulia - juuri oikeanlaista pehmeyttä. ♥ Tässä ei ollut rahtuakaan surua tai varjoja, ja välillä sellaisia tekstejä on yksinkertaisesti vain tosi mukava lukea. Ainoa ongelma on se, että nyt tekee mieli kaakaota... 

Kiitos tästä! ♥

[Vendela]

Kaarne, oi voi, toivottavasti kaakao-ongelma ratkeaa (tai ratkesi jo!) Tämä paritus on kyllä ihana, koska Charlie Joten kivaa, että on muitakin jotka tästä tykkäävät. Mukavaa, että tämä siirappihöttö oli juuri sopivaa päiväkahviseuraa tänään. Rakkautta ja hempeyttä ei voi olla koskaan liikaa Lämmin kiitos kommentista se ilahdutti suuresti!

[Fairy tale]

Juuri kun ehdin hytistä vilusta yhdessä Harryn kanssa ja mielenperukoilla kävi ajatus lämmitysloitsusta, niin Charlie tuo ihana mies tulee taikomaan lämmitystaian ja tekstistä aivan nousee esiin, että Harrylla on hyvä ja lämmin olo. He voivat alkaa puskea kylmää tuulta vastaan. Vuokraluudat ovat hauska yksityiskohta. 

Tuo hetki kun Harry jää katsomaan revontulia ja sitten paljastuu, että Charlie on koko sen saman ajan katsellut Harrya, kolahtaa ihanan pehmeästi sydämeen asti. Harry on niin yllätyksen lumoissa ja nauttii hetkestä tosissaan. Ja siihen tietysti kuuluu se, että Charlie on muistanut ne ehkä ohimennen lausunut sanat vie minut katsomaan revontulia.

Kiitos ihanan pehmoisesta talvisesta tunnelmafikistä. 

[Vendela]

Fairy tale, ihanaa, että tykkäsit tästä Ja mahtavaa kuinka elit Harryn kanssa kylmyyttä kunnes Charlie tuli lämpöloitsuineen pelastamaan tilanteen. Harry todellakin merkitsee Charlielle paljon, kuten myös tuossa myöhemmin nähdäänkin. Hänelle tärkeintä on Harryn onnellisuus, sillä se tekee hänet onnelliseksi Kiitos paljon kommentista!

[Elfmaiden]

Oho, löysin tämän vasta nyt. Tunnelma oli upea, idyllinen, ja mukava näin heinäkuun helteelläkin Näppäriä nuo lämmitysloitsut luudalla lentämiseen talvella. Iglumökki oli ihana, todella romanttinen.

[Vendela]

Mukavaa, että tämä toimi näin kesälläkin Elfmaiden Ilman lämmitysloitsuja lentäminen voisi olla tosiaan hieman liian kylmää puuhaa. Kesällähän voi sitten puolestaan käyttää tarvittaessa viilennysloitsuja! Kiitos kommentista!

[Odo]

Ihanan talvista ja pohjoista, että en kestä! Vilunväreet ja lämmitysloitsut, kuppi kaakaota ja revontulet yltävät lukijalle asti. <3 Kiitos ficistä ja talvisista tunnelmoinneista. <3

Pidän hirmuisesti Harry/Charliesta ja yhdistän Charlien aina luontoon, ehkä hieman erämaahan, ja voin niin kuvitella hänet pohjoisessa mökissä näyttämässä Harrylle revontulia. Pidän myös kaikista huispaus- ja lentokohtauksista ficeissä (sekä Pottereissa itsessään!), että ihanaa lukea, kuinka he lensivät perille ja yksityiskohdasta vuokraluudista. Tämä oli sokerinen, että hampaat narskuu, mutta se sopi tähän erinomaisesti! Ilma oli kylmä, pystyi kuvittelemaan lumen ja pakkaset, pimeänkin, mutta Harrylla oli lämmin muustakin kuin lämmitysloitsusta. Tuli hyvä fiilis, kun luki tätä ja sai odottamaan talvea kunnon kinoksineen!

Vähän aikaista haikailla talvesta, mutta halusin tarttua Harry/Charliehen onnitellakseni arpajaisvoitosta ja siksi, että nimi oli ihanan romanttinen tälle ficille!

[Vendela]

Kiitos kommentista Odo
Ihanaa, että yhdistät Charlien luontoon ja erämaahan, sillä itse näen hänet samoin! Ehkä se on se lohikäärme-homma mikä luo tämän mielikuvan, mutta Charlie on ehdottomasti eniten se, jonka pistäisin Potter-hahmoista telttailemaan tai vaeltamaan Sokeria tästä tarinasta ei tosiaan puuttunut, mutta kivaa että tykkäsit silti. Talvi on tosiaan ihanaa aikaa, ja sitä jo kohta alkaa odotellakin. Ja toki onni, että sitä voi fiilistellä erilaisten tekstin kautta

[Waulish]

Vaihdokkaista hyvää päivää!

Sattuipa ihanasti, että sain luettavakseni Harry/Charlieta ja vieläpä tällaisessa pohjoisessa, talvisessa miljöössä. Pidän tästä parituksesta kovasti, ja talvitunnelmoinnissa on aina omanlaistaan viehätystä. Jotenkin tuntuu yllättävänkin luonnolliselta kuvitella miehet Lappiin elämysmatkailemaan, etenkin kun Charlie on se, joka on matkan järjestänyt ja toimii ikään kuin johtavassa asemassa suunnistaessaan luudalla kohti määränpäätä ja huolehtiessaan lämmityksestä ja kaikesta sellaisesta, jonka hänen luonnonläheisenä miehenä voisi ajatellakin hallitsevan. Charliessa toden totta on sellaista erähenkisyyttä, joka ei kylmää kavahda! Harry on ehkä vähän kokemattomampi retkeilijä, mutta hän vaikuttaa kuitenkin mitä täydellisimmältä matkakumppanilta Charlielle ollessaan niin luottavainen ja vastaanottavainen ja ihastellessaan kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa. On sympaattinen ajatus, että Charlie on painanut Harryn sanat mieleensä ja päättänyt toteuttaa ne, vaikkei Harry varsinaisesti olettanutkaan toiveensa toteutuvan. ♥ Sympaattista on myös se, että Harry itse muistaa sanansa ja toiveensa vasta mökissä lasikaton alla revontulien leiskuessa taivaalla. Yllätystä kerrakseen!

Tuntuu hauskalta lukea velhoista pohjoisissa maisemissa, mutta samalla se on jotenkin luontevaa, kun taikuus on kuitenkin kaiken aikaa läsnä. Lennetään vuokraluudilla ja huolehditaan lämpimänä pysymisestä lämmitysloitsun avulla, ja mökkiä valaisevat leijuvat kynttilät. Minusta on jotenkin kiehtovaa leikitellä sillä ajatuksella, että velhoja ja taikuutta on kaikkialla, myös pohjoisessa Norjassa.

Tässä tekstissä on upeita luonto- ja tunnelmakuvauksia, jotka siivittävät lukijankin oitis maagiseen miljööhön. Suosikkini on tämä:

Näytti kuin ne olisi heitetty vuorenrinteeseen aivan kuin suklaarakeet kakun päälle.

Tämä luonnehdinta ilahduttaa minua valtavasti, kun se on jotenkin niin raikas ja eläväinen! Näky on helposti kuviteltavissa.

Tämä oli samaan aikaan ihanan raikas ja lämmittävä lukukokemus, ja nyt onkin hyvä lähteä itse reippailemaan tuonne pakkaseen. Kiitos paljon! -Walle

[Vendela]

Kivaa, että tämä sattui Vaihdokkaissa juuri sinulle Walle Ja toki ihanaa myös kuulla, että pidit tästä!
Charlie on toisaan tuollainen luontoihminen ja hänet oli helppo kirjoittaa tuonne pohjoiseen ja tämmöisen idean alullepanijaksi. Myös se, että hänellä on kaikki langat käsissään on minustakin hahmolle sopivaa ja Harry on ehkä vähän kaupunkilaisempi ja siksi seurailee vaan mukana. Ja koska taikuutta tosiaan on kaikkialla, niin siksi on kiva ajatella että voisi olla olemassa tuollainen paikka missä velhot pääsevät (ehkä ihan tavallisten jästituristien sekaan) nauttimaan pohjoisen ihmeistä Lämmin kiitos kommentistasi ja hyvää alkavaa uutta vuotta ♥

[Angelina]

Mä oon katsonut tätä(kin) tekstiä monet kerrat, mutta oon niin Drarryhoe että tähän tarttuminen on ollut vaikeeta - siitäkin huolimatta, että tiedän tän sun kirjoittamana toimivan vallan mainiosti

Tässä oli kamalan romanttinen ja rauhallinen tunnelma ♥ Mäkin haluan Lappiin lentelemään luudalla ja katselemaan revontulia Tuo Harryn ja Charlien mökki kattoikkunoineen kuulosti myös ihanalta, tuli oikein kunnon reissukuume itellekin.

Olin jotenkin ihan fiiliksissä tätä lukiessa - olit vanginnut tähän tosi lämpöisen ja kauniin fiiliksen, nautin! Kiitos ♥

[Vendela]

Jee, kivaa että tämä toimi pikkuisen paremmin kun tuo toinen Harry/Charlie Vaikka tiedän joo, että oot ihan H/D-shipperi jos Pottereista puhutaan Angie Mutta hauskaa, että kurkistat välillä muihinkin parituksiin. Hienoa, että tämä talvinen pohjoisen romantiikka toimi Lämmin kiitos kommentista ♥

[Pahatar]

Minulla on ollut jo pitkään mielessä, että pitää lukea tämä, samoin kuin tuo toinen Harry/Charlie sinulta, ja jokin aika sitten luin tämän, ja nyt uudelleen. Täytyy sanoa heti aluksi, että en ole koskaan ennen tainnut lukea yhtään ficciä tällä parituksella, mutta jostain syystä nämä kaksi yhdessä tuntui heti hyvältä ja luontevalta ajatukselta. Tai ehkä se johtuu kirjoitustyylistäsi.

Tämä oli aivan ihana ja kaunis. Loistoidea, että tässä oltiinkin Lapissa, vaikkakaan ei ihan Suomessa, se toi tähän omaperäisyyttä ja raikkautta. Upeat, ainutlaatuiset maisemat sekä idyllinen ja kodikas mökki lasikattoineen keskellä ei mitään (tai ainakin melkein) toi itselleni sellaisen tunteen, että pääsisipä itsekin tuollaiseen paikkaan! Charlie oli aivan ihana ja romanttinen, kun oli tullut ajatelleeksi sitä, ja muisti Harryn toiveen.

Harryn ja Charlien suhteesta tässä ei kerrottu, mutta tarinasta oli minusta nähtävissä se, että oltiin ilmeisesti vakiintuneessa, mutta hyvin lämminhenkisessä ja romanttisessa suhteessa. Sellaisesta lukeminen on minusta ihan parasta, kuten varmaan jo tiedätkin. Tykkäsin tästä tosi paljon ja olisin lukenut mielelläni näistä kahdesta pidempäänkin. Toisaalta tämä oli ihan täydellinen juuri tällaisenaan. Kiitos paljon tästä!

[Larjus]

En oo koskaan päässyt näkemään revontulia muuten kuin vain valokuvissa, mutta tän ficin kautta oli kiva kuvitella, millaista olisi päästä niitä näkemään. Veispä joku mutkin katsomaan revontulia!

Tunnelmaltaan tää fici oli ihanan romanttinen ja, vaikka oltiinkin kylmässä Lapissa, niin lämpöinen tunnelmaltaan. Oli tässä jotain taianomaistakin, enkä nyt meinaa luutia tai lämpöloitsua vaan sitä sellaista erämaan jylhää mutta kaunista lumoa! Talviyöt ovat aina olleet musta omalla tavallaan maagisia, ja vaikka tässä päivä onkin, pimeys luo saman tunnelman. Tulee ihan mieleen omat partioajat ja lumiset ja pimeät yöt keskellä metsää. Ne oli hienoja hetkiä.

Ihanaa kun Harryn esittämä toive ei ollut unohtunut vaan Charlie oli selvästi painanut sen mieleensä ja päättänyt myös toteuttaa sen! "Eräretket" on todella charliemaisia, ja mua vähän yllättikin että revontuliretken innoitus oli lähtöisin Harrysta. Mutta kukapa nyt ei haluaisi nähdä revontulia! Niitä ei edes ihan niin vain mennä katsomaan, mikä osaltaan lisää sitä näkemisen hienoutta.

”Tiedän”, Charlien ääni oli pehmeä ja lämmin, ”mutta olet ansainnut kaiken tämän.”

No voi äääää ♥ Ihanaa lällyilyä koko fici täynnä, mä niin tykkään! ♥♥ Tästä ficistä välittyi kyllä hyvin monellakin tavalla, miten paljon Harry Charlielle merkkaa.