Pakkasyötä lämpimämpää (S, James/Sirius)

[Vanilje]

Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: Sallittu
Paritus: James/Sirius
Tyylilaji: jouluista fluffia ja romanssia
Haasteet: Joulufest (haaste 1)
Vastuuvapaus: En omista hahmoja tai muutakaan Rowlingille kuuluvaksi tunnistettavaa. Minä vaan lainaan saamatta rahallista korvausta tuotoksistani.

A/N: Angelinan ja Clearwaterin toiveet tämän vuoden Joululahjaficcitopicissa inspiroivat tämän kirjoittamiseen. Tästä tuli jokseenkin sokerilla kyllästetty pieni katsaus Jamesin ja Siriuksen jouluyöhön. Hyvää myöhäistä joulua tämän myötä teille molemmille ja samalla myös kaikille muille finiläisille, jotka tämän ääreen eksyvät! ^^

Pakkasyötä lämpimämpää

Sirius havahtuu hereille unesta, johon hän on juuri vaipumassa, kun James vetäisee peiton hänen päältään. Äh, melkein nukahdin, Sirius ajattelee samaan aikaan, kun kuulee Jamesin naljailevan samasta aiheesta ääneen. ”Nukahdit sitten kuitenkin?”

Sirius vain tuhahtaa vastaukseksi ja nousee täysissä pukeissa sängystään. James on jo poistunut vierashuoneesta, kun Sirius nappaa ulkokaavun mukaansa ja lähtee tämän perään. Portaikon pari askelmaa narahtavat kaksikon hiipiessä alakertaan ja kumpikin toivoo, että Jamesin vanhemmat nukkuvat riittävän sikeästi. Olohuoneesta jouluyössä loistava himmeä joulukuusen valo valaisee koko reitin ulko-ovelle saakka. Vain hiljaisuus pyörteilee ulkoilmassa oven naksahtaessa kiinni poikien takana.

”Mitä sinä siis halusitkaan minulle näyttää?”, Sirius kysyy heidän ollessa riittävän kaukana Pottereiden talosta. Joulutähti keittiön ikkunassa on enää pieni piste kaukaisuudessa, kun kaksikko kulkee metsän reunaa kylästä poispäin.
”Odota, niin kohta näet”, James vastaa pilke silmäkulmassaan, käsi Siriuksen kättä hipaisten. Viime päivinä satanut ohut lumikerros narskuu hiljaa kenkien alla.

Kirkkaana loistava kuu valaisee jäisen lammen pintaa, kun kaksikko saapuu sen rannalle. Pakkasöinen kirpeä sää saa hengityksen höyryämään ja poskipäät nipistelemään. Sirius seisoo kysyvänä vieressä Jamesin kaivaessa selkäreppuaan. Lopulta jokin metallinen välkähtää kuun valossa lumivalkean luonnon sävyjä heijastaen, ja James ojentaa Siriukselle luistinparin. Sirius alkaa vetää luistimia innostuneena jalkaansa, mutta toteaa samalla: ”En ole kyllä koskaan ennen luistellut.”
”Äh, minäkin olen viimeksi vuosia sitten”, James vastaa. ”Ja voinhan aina pitää sinua kädestä kiinni.”

Virnistyksen saattelemana James astuu jäälle, Sirius perässään haparoivin askelin. Luistimien terät rahisevat jäätä vasten Jamesin muistellessa luistelun saloja. Sirius seuraa tämän liikkeitä tarkkaavaisesti, katse välillä Jamesin vartalolla vaellellen. Ei aikaakaan, kun James saa jo hieman vauhtia potkuihinsa, ja myös Sirius alkaa saavuttaa toisen vauhtia, jalat hieman edelleen vavisten.

Jamesin luistin töksähtää railoon jäässä ja hän saa viime hetkellä säilytettyä tasapainonsa. Siriuksen nauru säestää Jamesin sydämen kiihtynyttä sykettä, kun tämä tasaa hetken hengitystään. James suoristaa silmille valahtaneen piponsa ja potkii itsensä jälleen vauhtiin, kohti Siriusta tällä kertaa. Kohdalle päästyään hän tarttuu Siriuksen käteen ja pyöräyttää tämän ympäri, päättyen molempien kaatumiseen. Kumpikin nauraa katketakseen, Sirius Jamesin alla jäätä vasten maaten. ”Et sitten pystyssä pysynyt.”

Sirius tuijottaa hetken Jamesin siluettia ja tämän tummina säihkyviä silmiä. Öinen tähtitaivas säihkyy taianomaisen kirkkaana Jamesin kumartuessa suutelemaan Siriusta. Viileät nenänpäät koskettavat toisiaan, eikä jään kylmyys haittaa kumpaakaan. Jouluyö on vasta alkanut, lämpimämpänä kuin koskaan.

[Angelina]

Oiiiii ihanaa James/Siriusta ja vielä fluffyista sellaista! Yleensä tällä parituksella ollaan aina niin angstisia, että tää oli ihanaa vaihtelua ♥

Ai vitsi miten ihana tunnelma tässä oli! Pystyin sieluni silmin kuvittelemaan jouluyön jännityksen ja odotuksen, mutta kuitenkin myös ulkona paukkuvan pakkasen. Luisteleminen tuli yllätyksenä näitä kahta ajatellessa, mutta se toimi todella hyvin! Pidin siitä, että James oli luistellut ennenkin ja lupasi pitää Siriusta tarvittaessa kädestä :'3

Öinen tähtitaivas säihkyy taianomaisen kirkkaana Jamesin kumartuessa suutelemaan Siriusta. Viileät nenänpäät koskettavat toisiaan, eikä jään kylmyys haittaa kumpaakaan.

Oon niin kaiken sokerisen ystävä, että tää oli ehdottomasti lempikohtani! Tästä tuli nyt ihan täyttä hehkutusta, mutta jotenkin pystyin uppoutumaan tähän ihan täysin ja näin tapahtumat niin elävästi mielessäni :: D Tää oli ihan tosi suloinen, kiitos paljon ♥♥ Ihanaa, että näillä kahdella on tällaisiakin hetkiä.

[Vendela]

Oih, olipa tämä lämmin ja suloinen

Olen Angien kanssa samaa mieltä, että yleensä nämä kaksi vääntävät ja tuskailevat suhdettaan, joten olipa tosiaan ihanaa että tässä vain oltiin ja nautittiin! Kivaa, että Sirius oli viettämässä joulua Pottereilla ja vaikka tässä ei sanottu että minkä ikäisiä nämä ovat niin sijoitin tämän jonnelin Tylypahkan loppuvuosiin

Kaiken kaikkiaan ihana ja toimiva kokonaisuus. Sopivasti yön hämyisyyttä ja tunnelmaa, pakkasilmaa ja läheisyyttä juuri sopivalla tavalla!

Lämmin kiitos tästä,
Vendela

[hiddenben]

Olipa tämä ihana James/Sirius -teksti! Olen koko vuoden lukenut ficcipuolella lähinnä Sirremusta ja Drarrya, joten tämä on erittäin toimivaa vaihtelua Tykkään hurjasti tämän yöllisestä tunnelmasta, kirkkaasta talviyöstä ja kävelystä jäiselle lammelle. Varsinkin erilaiset äänet toivat tähän oman lisänsä, kuten narskuva lumi ja terien rahiseva ääni jäätä vasten.

Hauskaa, että kaksikko lähtevät juuri luistelemaan, sillä yhdistän harrastuksen niin vahvasti jästimaailmaan ja James ja Sirius ovat molemmat puhdasverisiä velhoja, joten Jamesin luistelutaidot yllättivät Samalla taas tuntuu luonnolliselta, että myös velhot ja noidat luistelevat, onhan se nyt hauska talviharrastus! Ehkä heillä on jotain pieniä taikoja, joilla halutessa tehostaa luistimia ja saada niihin erikoistehosteita?

Tykkään hurjasti siitä, että juuri James opettaa Siriukselle jotain uutta ja tekee niin sanotusti aloitteet tässä tarinassa. Se toimii hyvin! Tämä sai hymähtämään:

Sirius alkaa vetää luistimia innostuneena jalkaansa, mutta toteaa samalla: ”En ole kyllä koskaan ennen luistellut.”

sillä tämä on niin siriusmainen tapa suhtautua asioihin Lopussa tulee juuri sopivasti fluffyista siirappia ja lopetuslause kruunasi minulle kyllä koko tarinan, yhdistäen hienosti otsikon tarinaan. Oikein onnistunut ja ihana fluffyinen ficci, kiitos tästä!

[Fairy tale]

No voi söpötys. Tässä on mukava tunnelma kun keskellä yötä lähdetään ulos. Yön hiljaisuudessa korotuvatkin ne monet äänet joita tässä on kerrottu. Portaitten narina, lumen narskuna ja rahiseva ääni jään ja luistimen terän osuessa toisiinsa. Itse en ole paljoakaan lukenut fikkejä tällä parituksella, mutta tykkään näiden yhdessäolosta. Ihanaa että heidän elämäänsäkin mahtuu pehmeitä hetkiä ja uusien asioitten kokeilemista. James ei sitten ole opetellut loitsimaan kengästään luistinta? Mielestäni luistelu sopii oikein hyvin taikovalle väelle ja varmasti luistimia on käytössä monenlaisia. Kiitos tästä. (Minun jouluni jatkuu aina loppiaiseen saakka.) 

[Waulish]

Voi mikä ihastuttava söpöyspläjäys täältä löytyikään. Viehätyn aina jotenkin kovasti siitä ajasta, jonka Sirius kaanonissakin viettää Jamesin perheen luona, ja onkin hauskaa lukea heidän yhteisistä talvitekemisistään tämän tarinan parissa. Tähän paritukseen sopii minusta erityisen hyvin jonkinasteinen salailu ja piilottelu, vaikkei se kovin mittavaa olisikaan, ja keskellä yötä ulos livahtaminen Jamesin vanhempia herättämättä tarjoaa ihanasti juuri sitä.

Ajattelin ensin, että Jamesin aikeena on vain viedä Sirius ihastelemaan talviyössä komeilevaa lampea, mutta täytyy todeta, että luistelu on kyllä vielä ihanampi vaihtoehto! Vaikkei siinä kovin haka olisikaan, siinä on kuitenkin aivan omanlaistaan tunnelmaa, ja sen parissa pääsee konkreettisesti nauttimaan talven fiiliksestä. On sympaattista lukea siitä, miten Sirius mukailee Jamesin liikkeitä ja miten pikkuhiljaa potkut saavat vauhtia ja varmuutta, kunnes lopulta molemmat ovatkin mukkelis makkelis jään pinnassa.

”Nukahdit sitten kuitenkin?”

”Et sitten pystyssä pysynyt.”

Nämä sympaattisen naljailevat toteamukset rinnastuvat jotenkin mielessäni, vaikka sijaitsevatkin aivan eri päissä tekstiä. Kumpikin pääsee vähän piikittelemään toista - mutta kuitenkin sanoista kuultaa molempien osalta kiintymys ja välittäminen. ♥ Juuri tällainen dynamiikka sopii minusta tähän paritukseen.

Kiitos tästä kauniista talvitunnelmoinnista, pidin kovasti! -Walle

[Altais]

Vaikka ei olekaan joulu, tartuin tähän silti, koska James/Sirius.  Ja nyt olen tosi onnellinen, että tein niin. Sillä voi ihanuutta ja söpöyttä. Jouluyö, pakkanen ja salaperäinen James, joka haluaa näyttää Siriukselle jotain. Aivan käsinkosketeltava pakkasyön tunnelma tässä, niin hyvin kuvailtu että melkein tuntee kun kylmä nipistelee nenää ja poskia. 

Ja tuo luistelu sopii Jamesille ja Siriukselle niin hyvin! James, joka on varmaan pienenä tehnyt paljon enemmän jästijuttuja kuin ystävänsä, sopii niin loistavasti opettamaan luistelua Siriukselle. Ja mikäs sen luontevampi tapa saada nämä kaksi nopeasti lähekkäin kuin pikku kaatuminen. Ja tuo lopun suudelma, joka siitä seurasi, sulatti minut ihan kunnolla.

Kiitos tästä suloisesta hyvänmielen tarinasta!