Tämäkin on
niiinalle. ♥ Koska inspiroiduin Rakastuneesta luihuisesta (edellisellä sivulla) halusin kirjoittaa myös tällä kertaa Rakastuneesta rohkelikosta.
Tästä tuli todella erilainen, mitä alunperin suunnittelin, mutta Dramionea siitä huolimatta ja sain ripauksen jouluakin sinne!
Hyvää joulua niiina ja kaikki muutkin Dramione-fanit! Myös pieni Cho/Harry -viittaus heidän 5. vuodelta itkevästä Cho Changista.
RAKASTUNUT ROHKELIKKO
Harry Potter • S • Hermione/Draco
“Minä odotan sinua pian takaisin”, Myrtti liversi, kun Draco viimeisteli asukokonaisuuttaan tyttöjen toisen kerroksen vessassa. Jopa tähän kartettuun kylpyhuoneeseen olivat kotitontut asettaneet joulukoristeita. Ne helisivät ja kilisivät ikkunan karmeista karkaavan tuulen mukana. Dracoa jännitti. Tämä oli hänen hetkensä. Siitä oli kuukausi, kun hän oli tavallaan tunnustanut tunteensa.
“Kiitos, Myrtti. Enpä taida tänään tulla”, Draco naurahti ja heilautti kättään Myrtille, vaikka Draco tunsikin epävarmuutta siitä, menisikö ilta pieleen. Minä pystyn tähän, Draco muistutti itseään ja tunsi, miten hänen hartiansa saivat takaisin pitkään poissa ollutta ryhtiä. Saattoiko Hermione todella pitää hänestä? Rohkelikot eivät juonineet, mutta silti. Dracon oli kysyttävä suoraan.
Kaikki se urheus. Oliko Hermione tyhmänrohkea vai uhkarohkea karatessaan joulun juhlapöydästä hänen kanssaan viettämään aikaansa? Hermione kyllä varmasti keksisi keinot päästä eroon Potterista ja Weasleystä, mutta Dracoa piinasi ajatus, ettei Hermione tulisikaan tai tuntisi samoin kuin hän. Hän tiesi rakastuneensa Hermione Grangeriin, mutta miltä näytti rakastunut leijona? Hermione oli täysin omaa laatuaan.
*
Kun Draco saavutti sovitun tapaamispaikan Hermione itki. Dracon ajatukset urheudesta väistyivät ja hän mietti, miksi Hermione itki sillä tavalla. Hän oli liian epävarma sanoakseen mitään, mutta Hermione kuuli hänen askeleensa ja huomasi hänet. Hermione kiirehti Dracon syliin kuin se olisi ollut turvallisin paikka maailmassa. Dracoa piinasi valehdella Hermionelle tehtävästään ja kertoa totuus, että hän kääntäisi selkänsä Pimeyden lordille. Se tarkoittaisi Dracon tuhoa, mutta sen sijaan Draco keskittyi hetkeen, jossa Hermione itki hänen rintaansa vasten. Dracon tunsi, miten varjot väistyivät hänen mielestään ja elämässä oli yhä toivoa. Aivan, kuten Hermione oli sanonut hänelle.
Yläpuolelle ilmestyvä misteli ilmestyi varoittamatta. Nikotteleva Hermione huomasi sen ennen Dracoa ja suuteli tätä huulille. Sitten Hermione nauroi kyyneleet silmäripsissään, eikä Draco tiennyt, mikä hänelle tuli.
“Minä olen aivan hölmö”, Hermione nikotteli. “Maistuiko se märältä?” Draco äimistyi kysymyksestä ja mietti, oliko Hermione sittenkin menettänyt järkensä.
“Äh, ei tarvitse vastata. Vanha juttu”, Hermione naurahti. “Kiitos, että olet siinä, Draco.”
*
Draco puristi glögimukia käsissään ja mietti, mitä äsken oli tapahtunut. Hermione oli kertonut Ronin sanoneen ilkeästi ja Draco tunsi synkkyyden siitä, kuinka monesti oli itse sanonut ilkeästi Hermionelle. Huonetta valaisevat liekit olivat Hermionen loitsimia sinisiä liekkejä purkeissa. Leijuntaloitsu piti ne ilmassa kuin kynttilät Suuressa salissa. Draco ei osannut aloittaa sanakaan siitä, mitä oli aikonut sanoa. Kysyä Hermionelta tämän tunteista ja siitä, mitä tämä kaikki merkitsi.
Hermione painoi päänsä Dracon olkapäätä vasten ja hörppäsi omasta glögistään ennen kuin laski mukin lattialle. “Tiedätkö, minä pidän sinusta.”
“Pidätkö?” Draco kysyi, vaikka tiesi sen. Oli ollut lapsellista toivoa, että Hermione rakastaisi häntä.
“Jonain päivänä ehkä rakastankin”, Hermione sanoi ja katsoi Dracoa silmiin. Se oli lämmin katse, jossa ei ollut ollenkaan pelkoa ja Dracosta tuntui, että Hermione oli lukenut hänen ajatuksensa.
“O-oikeasti?” Draco menetti ylvään hohtonsa takellessaan sanoja. Mikään ei ollut mennyt suunnitelman mukaan, mutta Hermione todella piti hänestä. Paljon, eikä Draco ollut mikään seikkailu.
Siniset liekit lepattivat ja saivat Hermionen silmät tuikkimaan, kun tämä suuteli Dracoa ja hymyili tietäväisesti.
“Sinä helpotit oloani”, Hermione viittasi aiempaan.
“Joo”, Draco vastasi hieman nolosti, koska ei ollut tehnyt mitään Hermionen eteen. “Sinä arvostat parhaita puoliani”, Hermione sanoi ja Draco tajusi etteivät he olleet vain rohkelikko ja luihuinen.