Kirjoittaja Aihe: Nuoli suoraan sydämeen | K-11 | Hermione/Draco | 3/7 | salamurhaajia  (Luettu 1973 kertaa)

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
Ficin nimi: Nuoli suoraan sydämeen
Kirjoittaja: Lyra
Fandom: Harry Potter
Vastuunvapaus: En omista kyseistä sarjaa, enkä saa tästä tuotoksesta rahaa

Paritukset: Hermione/Draco
Summary: Hermione täyttää 17 ennen Harrya ja Ronia ja saa tehtäväkseen tappaa erään kauppaneuvoksen, mutta Draco Malfoy on laitettu saman kohteen perään.

Ikäraja: K-11
Varoitukset: -

A/N: Tämä teksti lähti varsin yksinkertaisesta ideasta, jossa jokainen Tylypahkan tupa on oma salamurhaajien kiltansa. Näiden kiltojen välillä on tiettyä kilpailua, mutta muuten toisia kunnioitetaan (paitsi että Rohkelikot ja Luihuiset on melkein avoimessa sodassa). Salamurhaajia koulutetaan 11-vuotiaasta ja 17-vuotiaina he saavat ruveta tekemään keikkoja itsenäisesti oman killan nimissä.

Tämä on ollut vähän hyvänmielenjutska ja kirjoitti melkein itse itsensä. Osia pitäisi olla tulossa sellainen seitsemän ja toivon, että saisin tämän lähiviikkoina valmiiksi.






Nuoli suoraan sydämeen






HERMIONE

Hermione säpsähtää, kun nuoli osuu seinään hänen päänsä vieressä. Siitä kuuluva ääni jää kaikumaan pimeyteen hetkeksi. Jos Hermione olisi ollut kumartuneena hieman edemmäs nähdäkseen kadun toisella puolella olevasta ikkunasta sisälle, nuoli olisi todennäköisesti osunut häneen. Ajatus ei järkytä häntä niin paljon kuin sen ehkä pitäisi, sillä hän tietää, että jos nuoli olisi tarkoitettu osumaan hänen päähänsä, se olisi osunut.

“Tämä on minun tapponi”, hän tiuskaisee pimeyteen. Yö on pilvinen ja ainoa valo tulee alhaalla kaduilta roikkuvista lyhdyistä ja niistä harvoista ikkunoista, joissa edelleen näkyy hereillä olevia ihmisiä.
“Kuka niin sanoi?” ääni vastaa letkeästi ja pian Hermione huomaa samalla katolla liikettä, kun viittaan pukeutunut hahmo astuu esiin savupiipun takaa. Hermione erottaa miehen kalpeat piirteet hupun alta. Mies liikkuu niin hiljaa, että on kuin hän ei edes olisi siellä. Hermione kiroaa omaa huolimattomuuttaan.
“Minä ja neuvosto”, Hermione sanoo ja kiskoo viittansa taskusta säntillisesti taitellun lapun. Mies tulee lähemmäs ja katulyhdyistä tuleva valo osuu hänen kasvoilleen. Harmaat silmät ovat kylmät.

“Siinä”, Hermione sanoo ja työntää lapun käsi ojossa melkein miehen kasvoihin kiinni. “Neuvoston leima.”
“Sattuipa suloisesti”, mies sanoo ja kaivaa jotain viittansa taskusta. “Niin on tässäkin.” Mies työntää samanlaisen lapun Hermionen käsiin kuin millaista hän on juuri hetkeä aikaisemmin itse näyttänyt miehelle. Hän käy lapun jokaista mustekynän vetoa asti läpi ja tarkastelee leimaa niin läheltä kuin pystyy.
“Se on aito”, mies sanoo ja kuulostaa melkein kyllästyneeltä.
“Niin kai”, Hermione tiuskaisee, kun ei löydä lapusta mitään kummallista, ja työntää sen takaisin miehen käsiin. “Mutta tämä tappo on minun. Sinä et voi noin vain ilmestyä pimeydestä ja viedä sitä minulta.”

Hermione tuntee turhautumisen täyttävän jokaisen jäsenensä. Hän on käyttänyt kyseiseen kohteeseen viikkoja. Hän on etsinyt kaiken tiedon miehestä käsiinsä ja tiuskinut sekä Harrylle että Ronille niin pahasti, että molemmat ovat ilmoittaneet että puhuvat hänelle seuraavan kerran vasta, kun tehtävä on hoidettu. Ja sinä päivänä hän on jo makoillut talon katolla tunteja seuraten kohdettaan - ja ketä taloon on tullut tai lähtenyt siitä. Kattotiilien reunat ovat painaneet hänen kätensä verille ja nälkä kurnii hänen vatsassaan. Hän ei todellakaan aio luovuttaa tehtävää luihuiselle niin vain.

“Se on harmillista”, mies sanoo ja vilkaisee kadun toiselle puolelle niin huolettomasti, ettei Hermione välttämättä huomaisi sitä ellei olisi valmiiksi tarkkaillut miestä erittäin tarkasti. Ikkuna on auki ja kohde istuu sen ääressä lukemassa kirjaa. Mies nostaa jalkajousen ylemmäs valmiina ampumaan. Siihen on jo ladattu uusi nuoli, eikä Hermione osaa arvata, missä vaiheessa mies on sen tehnyt. Hän ei ole kuullut jousen lataamisesta aiheutuvaa ääntä.
“Älä edes yritä”, Hermione tiuskaisee, kun mies näyttää tarkentavan kohteeseen. Kun mies ei reagoi, Hermione ryntää tätä kohti.

Samaan aikaan tapahtuu monta asiaa. Hermione onnistuu tönäisemään jousta sen verran sivuun, että siitä lähtevä nuoli osuu kohteen kirjaan kohteen sijasta. Kohde säpsähtää, huutaa ja kiirehtii ulos huoneesta. Hermione kompuroi miehen edessä ja kaikessa kiireessä hänen toinen jalkansa astuu katonreunan yli ja Hermione on jo melkein putoamassa ja hänen suunsa avautuu huutoon, ennen kuin miehen vahvat kädet tarttuvat häneen ja kiskovat hänet ronskisti katonreunan yli takaisin katolle. Toinen miehen käsistä on Hermionen suun edessä, estämässä häntä huutamasta. Mies retuuttaa häntä kauemmas paikasta, jossa Hermione on vahtinut kohdetta - savupiipun taakse ja sitten toiselle katolle - ja vasta sitten hän päästää irti. Hermionen sydän hakkaa ja hengitys on epätasainen. Hän tuntee poskiensa polttavan, mutta pimeys onneksi peittää sen alleen.

“Idiootti”, mies tiuskaisee, kun hälytyskellot alkavat hetkeä myöhemmin soida.
“Se oli minun kohteeni”, Hermione melkein huutaa, mutta ymmärtää pitää äänensä hiljaisena. Hän pyyhkäisee suutaan ja sylkäisee katolle.
“Minä olisin osunut”, mies sanoo. Kadulta alkaa kuulua hälinää ja mies vilkuilee ympärilleen. Hermione tuhahtaa, mutta ei vaivaudu sanomaan mitään. Hänen toista jalkaansa kirvelee ja hän on varma, että se on osunut katon reunaan niin pahasti, että vuotaa nyt verta, mutta Hermione ei todellakaan aio antaa miehelle edessään sitä tyydytystä, että alkaisi valittamaan jalkansa kohtalosta.

“Minun on mentävä”, mies sanoo. “Sinä aiheutit niin paljon huomiota tänä iltana, että tuota miestä ei kyllä saa tapettua enää millään.”
“Sinä olit se, joka sen nuolen ampui”, Hermione sanoo ja kiepauttaa hiuksensa nopealle poninhännälle. Ginnyn illalla tekemät letit ovat avautuneet jossain välissä ja nyt hänen kiharansa sojottavat villeinä joka suuntaan, mutta kun hän nostaa päätään mies on poissa ja kaupungin katot avautuvat tyhjinä ja pimeinä joka suunnassa hänen ympärillään. Hälytyskello soivat edellen.
“Loistavaa”, Hermione huokaisee itsekseen ja kiskoo hupun päähänsä, ennen kuin hyppää viereiselle katolle ja ottaa suunnakseen killan päämajan. “Ron ei ikinä anna minun unohtaa tätä.”
« Viimeksi muokattu: 25.01.2021 17:37:35 kirjoittanut Lyra »

niiina

  • Ylikuolonsyöjä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 5 672
  • Malfoysexual
Luin tämän jo silloin kun sen julkaisit, mutta en ehtinyt kommentoida! Korjataan asia nyt.

Ensinnäkin, tässä on tosi mehukas idea, salamurhaajia ja kohteita, hmm! Toki heti alkoi päässä takoa, että olisiko Hermione luonteensa puolesta valmis tappamaan tuohon tyyliin, mutta toisaalta, jos heitä on pienestä asti koulutettu tuohon niin miksipä ei. Toivottavasti kohteet oikeasti ansaitsevat sen. ;)

No mutta siis noiden ajatuksien taustalta siihen, että minut teksti piti otteessaan. Toki olisin kaivannut heti enemmän luettavaa, koska osa oli aika lyhyt, mutta mielestäni kuvailet asioita tosi mielenkiintoisesti ja jään vaan kuvittelemaan mielessäni tapahtumia todella yksityiskohtaisesti! Koko tapahtumaketju, että heidät oli laitettu saman kohteen perään oli toki heti sellainen kiva koukku, mistä saa rakennettua kivaa kilpailua heidän välilleen. Hermionen toiminta tilanteessa ei toisaalta yllättänyt, koska hän haluaa olla kaikessa loistava eikä ikinä antaisi Malfoyn viedä kunniaa kovasta työstä, mitä hän oli tehnyt. Joten se toimi tosi hyvin!

Luen tosiaan jatkossa ehdottomasti, vaikka en välttämättä ihan jokaista osaa ehdi kommentoida, mutta yritän tulla aina väliin huutelemaan! Dramione ylipäätään ansaitsee enemmän tilaa Finissä, iso kiitos kun jaksat kirjoittaa tästä parista ja saan itsekin luettavaa, enkä joudu itse kirjoittamaan kun olen blokissa. :D Eikä se ole niin kivaa itse aina kirjoittaa, kun mielummin nauttii ja lukee hyvää tekstiä tälleen. <3

Jatkoa pian, kiitos!

niiina
Dramione

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
Kiitos ihanasta kommentistasi niina <3


DRACO

Draco viskaa jousensa huoneen nurkkaan turhautuneena ja paiskaa oven kiinni perässään. Kynttilät ovat palaneet jo melkein loppuun.
“Sinun ei tarvitse metelöidä noin paljoa”, Blaise huokaisee sängystään.
“Eikö keikka onnistunut?” Theodore kurkottaa yläsängystä hiukset pörrössä.
“Ei todellakaan”, Draco sanoo ja riisuu viittansa naulaan. “Siellä oli joku tyttö.”
“Joku ulkopuolinenko?” Blaise kysyy. Draco pudistaa päätään ja potkii saappaat sänkynsä alle. Hän, Theodore ja Blaise ovat jakaneet huoneen lapsesta saakka. Nuorempana he kiistelivät siitä, kuka sai nukkua ylimmässä sängyssä, mutta nyttemmin Draco on tyytyväinen omaan sänkyynsä ja siihen, ettei joka ilta tarvitse kiivetä yläsänkyyn hataria tikkaita.

“Tuplavaraus?” Theodore kysyy ja sukii hiuksiaan.
“Niin”, Draco huokaisee ja astuu pesuvadin luo pestäkseen hien kasvoiltaan. Hänellä ei ole ollut aikaa mennä pesuhuoneelle ja nyt hän on aivan liian väsynyt ja tahtoo mieluummin sänkyynsä.
“Joku korpinkynsikö?” Blaise kysyy. “Vai puuskupuh?”
“Rohkelikko”, Draco huokaisee ja katsoo itseään peilistä. Hän näyttää kalpeammalta kuin muistaa. Vuosi on ollut rankka ja isä hengittää koko ajan hänen niskaansa ylenemisestä. Mutta helppo isän on sanoa jo eläköityneenä ja turvallisesti kartanossa kaupungin ulkopuolella asuessaan.

“Ou”, Blaise mumisee. “Tämä ei ole hyvä juttu.”
“Tuplavarauksia sattuu”, Draco sanoo kuivatessaan kasvojaan. Turhautuminen keikan epäonnistumiseen alkaa kadota ja tilalle ilmestyy painostava väsymys.
“Mutta ei koskaan luihuisten ja rohkelikkojen välillä”, Theodore sanoo. “Neuvosto on erittäin tarkka siitä, ettei kahden killan välille tule yhtään enempää kitkaa.”
“Minun ei siis kannata kertoa tuplavarauksesta, kun kerron aamulla epäonnistuneeni?” Draco kysyy istahtaessaan sängylleen. Yksi kynttilä sammuu palaessaan loppuun ja huoneeseen leviää vieno savuntuoksu.
“Ei todellakaan”, Theodore sanoo ja nojaa toisen kätensä leukaansa. “Viime aikoina on ollut ihan liikaa puheita rohkelikoista, tätä ei tarvitse lisätä siihen listaan.”

Draco kiskoo housut ja paidan yltään, ennen kuin heittäytyy pitkäkseen.
“Tämä on yksi sotku”, hän huokaisee, kun seuraava kynttilä palaa loppuun. Viimeinen kynttilä kituuttaa hiljaa ja Draco tuijottaa kattoon.
“Elämä kävisi muuten tylsäksi”, Blaise sanoo.
“Tylsä elämä voisi vaihteeksi olla mukavaa”, Theodore huomauttaa. Draco yrittää saada mielensä pois tytöstä, mutta kuva tytön punertavista poskista ei katoa. Tai tytön närkästyneestä ilmeestä, kun hän puristi kätensä tämän suulle estääkseen tätä kirkumasta. Hän toivoo, että tyttö on päässyt jonnekin turvaan.

“No”, Theodore sanoo. “Ainakaan et jäänyt kiinni, niin kuin Goyle viime viikolla. Kalkaros joutui hakemaan hänet itse ja silloin hän vasta vihainen olikin.”
“On hän vihainen varmasti silloinkin, kun kerron epäonnistuneeni”, Draco huomauttaa. “Tämä on ensimmäinen kerta, kun niin tapahtuu.”
“Vihainen, sinulle?” Blaise kysyy. “Hänen kultapojulleen, ei varmasti.”
“Minä en ole hänen kultapojunsa”, Draco sanoo silmiään pyöritellen.
“Pyh”, Theodore tuhahtaa. “Kaikki tietävät, ettei hän uskalla taittaa hiustakaan päästäsi, koska muuten isäsi nylkee hänet.” Draco huokaisee ja hiljaisuus täyttää huoneen. Draco ajattelee taas tyttöä. Tämän villejä kiharoita ja lempeää ääntä, vaikka tyttö selvästi yritti olla vihainen.

“Minun täytyy saada tietää, kuka se tyttö on”, Draco sanoo hiljaa, kun viimeinenkin kynttilä sammuu ja huone pimenee.
“Ei kai”, Blaise huokaisee kyllästyneen oloisena.
“Haluan nähdä hänet uudestaan”, Draco sanoo ääni varmana.
“Katsotaan, mitä minä voin tehdä”, Blaise lupaa.
« Viimeksi muokattu: 25.01.2021 17:34:29 kirjoittanut Lyra »

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 554
  • inFINIty
    • Listaukseni
Oo apua vau mikä makoisa asetelma!!!! Jään seuraamaan!!!
-Crys

Never underestimate the power of fanfiction

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
Kiitos kommentista Crys! Vähän naurattaa, kun kirjoitin tämän joulukuussa jo melkein valmiiksi ja sitten vahingossa unohdin koko tekstin, mutta eiköhän tämä tästä.


HERMIONE

“Sinua ei ole näkynyt”, tuttu ääni sanoo, kun Hermione on valitsemassa perunoita tutun torimyyjän kojulta. Hermione melkein pudottaa perunan kädestään.
“Minut on hyllytetty”, hän kuitenkin vastaa pakotetun rauhallisesti ja ojentaa myyjälle kasan pronssisia kolikoita koriinsa nostamiaan perunoita vastaan.
“Niin vähästä”, mies sanoo. Hermione uskaltautuu vilkaisemaan miestä. Päivänvalossa tämä näyttää erilaiselta kuin pimeässä. Tällä kertaa miehellä ei ole viittaa. Vain pellavainen paita ja housut sekä tyylikäs nahkatakki. Jousta ei näy, mutta Hermione on varma, että mies kantaa silti jonkinlaista asetta mukana. Hänelläkin on kaksi tikaria piilotettuna takin alle ja kolmas saappaan varressa. Miehellä on lyhyet vaaleat hiukset ja hän näyttää lihaksikkaalta. Ei samalla tavalla kuin Ron, jolla on tukevat hartiat - enemmänkin samalla tavalla kuin Harry, joka on vihdoin saanut lihasta kasvupyrähdyksen jälkeiseen riutuneeseen olemukseensa. Silti mies on aivan ainutlaatuinen.

“Minä tein virheen”, Hermione sanoo väistelevästi. Hän ei halua selittää koko tarinaa tälle tuntemattomalle miehelle. “Ja olen suojellut ystäviäni jo niin monta kertaa, että tämä oli viimeinen kerta. Villisilmä on tiukka.” Viimeisen vuoden aikana Harry ja Ron ovat saaneet itsensä pulaan niin usein, että Hermionen on pakko ollut ottaa syyt niskoilleen muutaman kerran, eikä hän ole katunut ollenkaan, sillä hän rakastaa ystäviään.
“Harmillista”, mies sanoo ja kuulostaa oikeasti melkein hieman harmistuneelta. Hermione siirtyy seuraavalle kojulle ja mies seuraa hänen perässään. Hermione ostaa muutaman tomaatin ja seuraavalta kojulta sipuleita. Hän on luvannut kokata Ginnylle illallista killan asuntolan pienessä keittiössä.

“Minä en edes tunne sinua”, Hermione sanoo, kun mies seuraa häntä vielä muutaman kojun jälkeenkin, kun hänen oma korinsa alkaa täyttyä, eikä jäljellä ole juuri mitään hankittavaa.
“Minä olen Draco”, mies sanoo rehvakkaan oloisesti.
“Ja minua ei kiinnosta”, Hermione yrittää, vaikka kyllä häntä kiinnostaa. Miehen nimi kuulostaa uniikilta ja pehmeältä. Sellaiselta, jonka Hermione mieluusti sanoisi.
“Juurihan sinä sanoit, ettet tunne minua”, mies - Draco - vastaa. “Minä ajattelin vain korjata sen virheen.” Hermione tuhahtaa ja pyörittelee silmiään. Hän vilkaisee koriaan ja tajuaa, että kaikki tarpeellinen on siinä.

“Yleensä on tyypillistä kertoa oma nimensä, kun toinen esittelee itsensä”, Draco sanoo hetken kuluttua pehmeästi kun Hermione ei vastaa. Jokin miehen äänessä saa Hermionen punastumaan. Vaikka hän ei ikinä myöntäisi sitä kenellekään muulle kuin ehkä Ginnylle, hän on ajatellut miestä. Tämän käsiä hänen kasvoillaan, huulillaan.
“Hermione”, Hermione sanoo viileästi.
“Kaunis nimi”, Draco sanoo. Hermione nauraa.
“Etkö mitään parempaa keksinyt?” Hermione kysyy. Hän on kuullut samat sanat niin monen tapaamansa miehen suusta sen jälkeen, kun teini-iän jälkeen sai vähän muotoja. Yleensä kukaan ei oikeasti pidä hänen nimestään, haluaa vain helpon keinon päästä hänen sänkyynsä.

He lähtevät kävelemään pois päin torilta ja ohittavat suihkulähteen, jonka reunalla istuu lapsia. Keskellä viikkoakin tori on täynnä elämää ja on yksi Hermionen lempipaikoista.
“Mitä varten sinä olet täällä?” Draco kysyy. “Eikö teillä tarjoilla ruokaa?”
“Tarjoillaan, mutta meidän kokkimme on sairaana ja korvaava tekee niin surkeaa ruokaa, että ajattelin tehdä illallista itse”, Hermione sanoo. Draco on hiljaa ja he jatkavat matkaa.

“Onko sinulla seuraa tälle illalliselle?” Draco kysyy äkisti, kun he ohittavat pienen kukkakaupan.
“Saattaa olla”, Hermione sanoo hieman hämmästyneenä ja kääntyy katsomaan miestä. “Kuinka niin?”
“Muuten vain”, Draco sanoo, mutta näyttää vaivaantuneelta.
“Luulitko sinä, että kutsuisin sinut?” Hermione kysyy kulmiaan kohottaen. “Tämähän on vasta toinen kerta, kun me tapaamme.” Ajatus tuntuu kuitenkin yllättävän ihanalta.
“En”, Draco vastaa, mutta Hermione näkee tämän kasvoista, että jotain sellaista miehellä saattoi olla mielessä.

“Oli mukava tavata taas”, Draco sanoo sitten, antamatta hänelle puheenvuoroa. “Mutta minun täytyy nyt mennä.” Sitten mies vain pyyhältää tiehensä ja jättää Hermionen seisomaan kori käsivarrella keskelle katua.

niiina

  • Ylikuolonsyöjä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 5 672
  • Malfoysexual
Täällä taas o/ Kiitos kommentistasi kommenttiarpajaisissa! Haluan omalta osaltani antaa kiitokseksi jokaiselle minulle kommentoineelle kommentin takaisin. Koska, miksipä ei?

Ihanaa, että tähän on tullut jatkoa! Meinasinkin tökkiä sinua jo tässä taannoin, että onko homma jäänyt unholaan, kun ei ole kuulunut uutta!

Kiva juttu, että ovat päässeet uusimmassa osassa jo tapaamaan toisensa tuon työn ulkopuolalla ja Draco löysi Hermionen käsiinsä. Mielenkiinnolla jään odottamaan kuinka tilanne kehittyy! Myhäilin huvittuneena sille, että Draco selkeästi yritti saada kutsua syömään Hermionelta, mutta ei natsannut. ;) Draco kuulosti kuvailun perusteella oikein herkulliselta parilta Hermionelle kyllä, sille ei mahda mitään. :P

Laitahan uutta osaa tulemaan! Mulla on valitettavasti tänään karannut sen suuremmat ja kattavat kommentit jonnekin kauas, mutta luin osat taas kun ne on suloisen lyhyitä ja tahtoo lisää luettavaa! Tuntuu edelleen jotenkin tosi mielekkäältä lukea tekstiä tässä muodossa. Se luo heti tähän jotenkin toisenlaisen tunnelman kun moniin muihin teksteihin ja se on virkistävää! Kiitos taas uudesta osasta. <3

niiina
Dramione

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 934
  • 🇺🇦
Oon nyt kirjoittanut varmaan viiteen sun keskeneräiseen tekstiin jonkun "jatkoa, jatkoa!" -kommentin, enkä voi olla kirjoittamatta tähänkin. :D Koska vitsit, mikä mahtava idea: tuvat salamurhaajakiltoina, vau!

Olin ihan innoissani aina, kun mainittiin joku canonista tuttu tyyppi (kuten Kalkaros kuumottelemassa Goylea ;D <3 ja salamurhaajatöistään eläköitynyt Lucius <3)! Johtaakohan neuvostoa Dumbledore vai Toffee vai kuka? Ja ketä Hermione oli murhaamassa? Ei kai sentään Voldemortia? Tuskin hän lueskelisi kirjaa...:D Mutta siis mun mielestä idea salamurhakilloista toimii hyvin! Onhan Harryn tarkoitus canonissakin tappaa Voldemort! Ja salamurhata hirnyrkit. Tälläinen rakkausjuoni yhdistettynä rikosjuoneen on ylipäätään tosi herkullista luettavaa, kun tunteet käyvät kiihkeinä.

Oot kuvannut mainiosti Dracon ja Hermionen dynamiikkaa! Vaikka he kilpailevat toisiaan vastaan, syntyy heidän välilleen myös molemminpuolista kiinnostusta ja ihailua. (Hauska muuten tuo, että Hermione on ottanut Harryn ja Ronin möhläyksiä kontolleen!)

Lainaus
“Juurihan sinä sanoit, ettet tunne minua”, mies - Draco - vastaa. “Minä ajattelin vain korjata sen virheen.”

 :D Draco on näköjään laittanut hurmausvaihteen päälle! Eiköhän hän siis vielä etsi Hermionen käsiinsä!

Odottelen, jos tälle vielä saataisiin jatkoa, sillä tarina jäi niin kutkuttavaan vaiheeseen! :) Kiitos!