Harry Potter: Operaatio Joulumielen uusi sukupolvi, H/D, K-11 (25/24)

[Melodie]

Luukku 14

Neljäntenätoista joulukuuta Draco halusi leikkiä piirileikkejä kuusen ympärillä, sillä mikä kasvattaisi joulumieltä paremmin kuin pieni huimaus. Pullanmuru liihotti tohkeissaan kuusen ympäri kunnes törmäsi latvatähteen ja suki sen jälkeen harmistuneena höyheniään orrella, kunnes Draco onnistui vakuuttamaan sille että ei ketään haitannut vaikka kuusta pitikin vähän korjailla. Draco itse puolestaan pyöri kuusen ympäri vinhaa vauhtia ja muukin perhe innostui pian mukaan – jopa Gwyneth, mikä kohensi Dracon joulumieltä erityisesti.

Kun kaikki olivat hengästyneitä villistä pyörimisestä ja joululaulujen laulamisesta, he istuutuivat keittiöön juomaan glögiä ja katselemaan ikkunantakana pyörteileviä lumihiutaleita. Lunta satoi niin sankasti, että illansuussa he päättivät vielä lähteä metsäretkelle. Harry ja Draco loihtivat pieniä valopalleroita seurailemaan heitä. Lapset istuivat pulkissa joita aikuiset vetivät, ja Pullanmuru ja Thor verryttelivät siipiään yläilmoissa. Välillä heiteltiin lumipalloja ja kaikki nauroivat.
”Voidaanko vielä rakentaa lumesta?” kaksoset kyselivät kun oli palattu kotipihalle.
”Nyt on kyllä jo nukkumaanmenoaika”, Draco sanoi, ja lapset huokailivat pettyneinä, kunnes päädyttiin siihen että kyllä aina on aikaa rakentaa lumilyhty.

Kun lapset olivat nukahtaneet, Draco istuskeli pimeässä keittiössä katselemasta ikkunasta pihamaalla tuikkivaa lumilyhtyä ja odotti joulua malttamattomana.

[Kelsier]

Pullanmuru liihotti tohkeissaan kuusen ympäri kunnes törmäsi latvatähteen ja suki sen jälkeen harmistuneena höyheniään orrella, kunnes Draco onnistui vakuuttamaan sille että ei ketään haitannut vaikka kuusta pitikin vähän korjailla.

Apua! Ehtisiköhän vielä pyytää lahjaksi omaa Pullanmurua? On nimittäin sympaattinen ja sydämellinen otus ja tuottaisi paljon joulu( ja muutakin)iloa.

Dracolle sanoisin, että kyllä kuusen ympärillä danssaaminen kuulu vasta aattoon tai korkeintaan aatonaattoon, mutta hyvä, että kaikilla oli hauskaa

[Melodie]

Kelsier: Kiitos! Aina kannattaa yrittää, ei sitä tiedä vaikka saisi oman Pullanmurun! Draco olisi valmis tanssimaan kuusen kanssa vaikka koko vuoden.

-

Luukku 15

Joulukuun viidentenätoista Harry ja Balthazar lähtivät katsomaan itsestäänsoivia rumpuja ja Draco ja Gwyneth jäivät kotosalle.
”Mitä sinä haluaisit tänään tehdä?” Draco kysyi kun he olivat tomuttaneet olohuoneen.
Gwyneth suoristeli maton hapsuja. ”En minä oikein tiedä. Mitä sinä olet suunnitellut?”
Draco rykäisi hämillisenä, sillä kaikki hänen tekemisideansa olivat jouluisia. ”En sen kummempia. Olen kyllä ajatellut mennä tänään käymään tonttulakkimuseossa, mutta se joutaa odottaa siihen että isä ja Balz ovat palanneet sinun seuraksesi.”
”Minä haluan mukaan”, Gwyneth sanoi yllättäen. Niinpä he lähtivät saman tien.

Museossa oli ihanaa! He kiertelivät narisevalattiaisissa huoneissa katselemassa eri vuosikymmenten, tyylisuuntausten ja kansojen tonttulakkeja, ja niiden kaikkien näkeminen samassa tilassa täytti Dracon pohjattomalla ilolla. Usein hän pysähtyi jonkin tonttulakin eteen huokailemaan ihastuneena, ja Gwyneth sai nykiä häntä pitkän tovin viitanliepeestä ennen kuin hän huomasi jatkaa matkaa. He kiertelivät miltei kaksi tuntia lakkien parissa, mutta silti kierros oli Dracosta liian nopeasti ohi. Onneksi museon yhteydessä oli myös tonttulakkikauppa, jossa he saattaisivat jatkaa ihallua ja Draco voisi viimein saada myös omakseen jonkin upean luomuksen. Hän ilmoitti suunnitelmansa Gwynethille ja he lähtivät siirtymään kohti kaupparakennusta.

”Minäkin haluan tonttulakin”, Gwyneth ilmoitti, ja Draco riemastui. ”Mustan.”
”Mustan...” Draco nielaisi. Hänellä oli toki itsellään muutama musta tonttulakki, mutta ne olivat vain pimeitä pisaroita tonttulakkimeressä. Gwynethin kokoelma oli paljon vaatimattomampi, joten musta muodostaisi siihen varsin näkyvän osan.
”Sehän on vähän synkeä väri jouluun, eikö?” Draco sanoi varovasti.
Gwyneth vilkaisi ympärilleen pihamaalla. ”Synkeää täälläkin on.”
Draco toivoi, että värikkäiden tonttulakkien valikoima saisi Gwynethin pyörtämään päänsä, ja he astuivat sisään puotiin. Pieni kello kilkatti heidät tervetulleeksi ja noita tiskin takana hymyili.
”Mitäs teille saisi olla?”
Draco pyöri hartaana katselemassa erilaisia lakkeja, vaikka oli jo sisäänastuessaan iskenyt silmänsä erääseen klassiseen kultapunoskoristeltuun ja miellyttävästi kilisevään punaiseen lakkiin. Toisaalta eräs sininen kultaisin ja hopeisin tähdin ja kuin koristeltu myös miellytti… lopulta hän päätti ostaa molemmat!
”Entäs nuorelle joulunystävälle?” noita kysyi sitten ja Gwyneth värähti hieman.
”Haluan mustan lakin”, Gwyneth ilmoitti tomerasti.
”Mustan? Eikä jokin vähän pirteämpi väri olisi mukava, lapsikulta? Meillä olisi täällä oransseja ja limenvärisiä, ne ovat kauden muotisävyt...” noita esitteli mitä erilaisimpia lakkeja ja Gwyneth näytti koko ajan kärttyisemmältä. ”En oikein tiedä, voinko edes näyttää sinulle mustia lakkeja!”
Draco katseli tilannetta ristiriitaisten tunteiden vallassa ja suoristautui sitten koko pituuteensa. ”Kuulkaapas. Minun tyttäreni haluaa mustan tonttulakin, joten mustan tonttulakin hän myös saa. Onko teillä sellaisia myynnissä vai lähdemmekö etsimään muualta?”
Noita kaivoi hieman luimistellen esiin mustat tonttulakit, ja Gwyneth valitsi itselleen yhden joka oli kuvioitu sähkönsinisillä palloilla. Draco osti vielä Balthazarille tuliaiseksi joulukuusenmallisen lakin ja Harrylle tyylikkään pullonvihreän lakin. Gwyneth veti lakkinsa päähän, mutisi kiitokset ja lähti pihalle hyppimään lätäköissä. Draco katseli tätä hymyillen. Kenties pieni joulumieli jo oli juurtunut Gwynethinkin mieleen!

[Melodie]

Luukku 16

Joulukuun kuudentenatoista päivänä Draco pohdiskeli, joko olisi aika aloittaa suunnittelu, koristelu, ruoanlaitto ja stressaaminen juhlia varten, mutta Harry ilmoitti jämäkästi että ei. Niinpä Draco päätti käyttää päivän rentoutumiseen, ja käpertyi viltin sisään sohvalle katselemaan jouluelokuvia. Hän laittoi jalkansa Harryn syliin, ja lapset istuivat hänen jalkojensa päälle, joten vähän ajan päästä niissä ei ollut enää lainkaan tuntoa. Lapset jaksoivat katsoa puolitoista elokuvaa ja alkoivat sitten juoksennella ympäri olohuonetta leikkien ilmeisesti olevansa pöllöjä lentelemässä. Pullanmuru ja Thor innostuivat mukaan ja lensivät aivan oikeasti ympäriinsä, ja kuusi alkoi hitaasti hivuttautua syrjään, joten television katselussa oli ajoittain hankaluuksia. Tunto palasi Dracon jalkoihin kivuliaasti.

Päivälliseksi he tilasivat pitsaa, ja iloinen nuori noita toi sen luudallaan ja he keskustelivat vähän aikaa lentosäästä. Pullanmuru lähti saattamaan lähettiä takaisin. Pitsa oli herkullista, vaikka se ei tuntunutkaan ihan riittävän jouluiselta. Harry lohdutti Dracoa sillä, että jouluruoallekin olisi vielä paljon aikaa, ja se tuntuisi sitten erityisemmältä. Draco rakasti Harryn järjen sanoja.

Illalla Draco nukahti sohvalle ja heräsi kun Harry peitteli hänet ja riisui häneltä tonttulakin. Kun hän katseli tokkuraisena ympärilleen, Harry kaappasi hänet käsivarsilleen ja kantoi vuoteeseen.

[Melodie]

Luukku 17

Seitsemäntenätoista joulukuuta Draco aloitti kiivaat juhlavalmistelut. Aamupäivällä hän tanssitti luutaa ja moppia ympäri taloa kunnes ne olivat niin uupuneita että kömpivät lupia kyselemättä siivouskomeroon. Iltapäivällä hän puolestaan siirtyi keittiöön kokkailemaan juhlaruokia. Hänen vispilänsä, kauhansa, veitsensä ja kaulimensa viilettivät vinhaa vauhtia kulhoissa, kattiloissa ja leikkuulaudoilla. Draco antoi niille ohjeita silmät loistaen, lapset tuijottivat silmät pyöreinä keittiövälineiden kiitämistä ja Harry puolestaan vartioi silmä tarkkana lapsia jotta nämä eivät laittaisi sormiaan leikkaavan veitsen alle. (Hän oli varuillaan, vaikka Draco olikin kuulemma lisännyt leikkuuloitsuun komponentin joka esti sitä pilkkomasta eläviä olentoja.)

Iltapalaksi Draco haudutti riisipuuron ja söi omansa runsaan luumukiisselin kera. Iltamyöhällä hän vielä puki yhden parhaista tonttulakeistaan ja meni puutarhaan loitsimaan muutaman väriävaihtavan valopallon. Pian Harry kuitenkin tuli hakemaan häntä sisälle ja hän suuteli tätä pitkään valopallojen välkkyessä ympärillä lempeästi. He tulivat nopeasti viluisiksi ja suuntasivat yhdessä lämpöiseen vuoteeseensa kietoutumaan toisiinsa.

[Elfmaiden]

Aww miten suloisia lukuja! Hyvä että Draco piti lepopäivänkin. Ihania perhejuttuja, elokuvia ja leikkiä. Hauskaa että pizza tuotiin luudalla ja Pullanmuru lähti saattamaan! Eniten mieleeni jäivät kaikki Dracon ja Harryn väliset hellyydet, niistä on mukava kuulla

[Melodie]

Elfmaiden: Kiitos! ^--^ Pullanmuru on niin kohtelias pöllö <3 Hyvä että Harryn ja Dracon suhteestakin kuultaa lämpöä!

-

Luukku 18

Joulukuun kahdeksantenatoista Draco oli valmiina leipomaan ja kokkaamaan koko päivän, kun Harry ehdotti josko osa tarjoomuksista ostettaisiin tänä vuonna valmiina.
”Ei kai niin voi tehdä”, Draco epäili, vaikkei ollut ihan varma, miksei voisi. Olihan hänestä mukavaa laittaa tarjoomuksia, mutta oli siinä eittämättä ollut viime vuosina koko ajan enemmän hommaa.
”Voi kyllä”, Harry vakuutti, ja Draco söi mietteissään joulutorttua. Lopulta hänen ilmeensä kirkastui.
”Jospa mentäisiin kauppahalliin! Sieltä varmasti saa erilaisia kausiherkkuja.”
”Mainio idea”, Harry sanoi ja lähti kertomaan suunnitelman lapsille.

Draco oli kuin lapsi karkkikaupassa paitsi karkkikaupassa myös kalapuodissa, leipomossa ja hedelmämyymälässä. Hän suorastaan kiljahteli innosta nähdessään ihania herkkuja ja eksoottisia hedelmiä, ja hän ostikin maisteltavaksi liki joka sorttia. He vaeltelivat käytävillä pitkään, ihastelivat koristeluja ja etsivät maistiaisia. Lapset halusivat omat leikkitaikasauvat, ja saivatkin ne vaikka Harrya ja Dracoa moinen vähän epäilytti. Kun hankinnat oli tehty, he menivät istuskelemaan kahvilaan. Draco tilasi tietysti glögin, mutta muut halusivat vaahtokarkkikaakaot. Lisäksi he tilasivat lautasellisen pyöreitä munkkeja, jotka kierivät somasti alusellaan.

Kotona kaikki olivat väsyksissä ja ruoat tungettiin nopeasti komeroon ennen kuin he menivät makoilemaan olohuoneen matolle ja keskustelemaan joulusuunnitelmistaan. Kaikki olivat yksimielisiä siitä että he viettäisivät jouluaaton ja -päivän Kotikolossa.

Illalla Draco rentoutui paketoimalla lahjoja. Pullanmuru auttoi, eikä Draco tuntenut toista pöllöä joka olisi osannut yhtä hienosti kieputtaa lahjanarua paketin ympärille ja kihartaa sitä. Kenties osan paketeiista voisi jo juhlissa antaa vastaanottajilleen.

[Fairy tale]

Voi ääää, tämä on ihana. Voisin potkaista itseäni takalistolle kun en ole ehtinyt reaaliajassa seuraamaan. Mutta aivan ihanaa että Operaatio Joulumieli on täällä myös tänä vuonna. 

Rakastan niitä yksityiskohtia mitä kirjoittelusi vilisee. On paljon tuttua, mutta myös kivoja yllätyksiä tälle vuodelle.

”Minä tykkään lampaista, en joulusta”, Gwyneth puhahti.

Hihihi, myös minä hiukan ajattelin että näin voi käydä. Lapset ovat niin suoria ja aitoja.

Viidentenä joulukuuta Draco heräsi Pullanmurun huhahteluun...
”Mitä nyt, pikku pöllö?” hän mumisi ja katseli ympärilleen. ”Onko sinun nälkä?”
Pullanmuru huhuili pöyristyneenä.

Ihanaa että Pullanmuru on täällä taas  ♥. Ja kovin närkästyneenä että koristeet lojuvat hujan hajan ties missä. Onneksi asia korjattiin.

Narcissa säntäsi sisältä halailemaan lapsia.
”Voi mummun pienet kullannuput!

Voi että Narcissa on sitten mukava mummu. Innoissaan kun lapsenlapset tulevat käymään.

Tonttulakkipäinen kylpyankka bongattu! Hiphei Draco ja hänen kylpyhetkensä.

Tässä on kivasti myös esillä tuo, että lapset ovat kovin erilaisia luonteiltaan, mieltymyksiltään ja kiinnostuksen kohteistaan. Ja kun kirjoitat siitä niin kivasti, se elävöittää ihanasti tätä joulun valmistelua ja lapsiperheen arkea. 

[Melodie]

Fairy tale: Kiitos! Ihanaa että sinäkin olet löytänyt heidän pariinsa taas <3 Onhan tässä vielä muutaman päivän mahdollisuus seurata reaaliajassa! Ja kiitos kauniista sanoistasi!

-

Luukku 19

Joulukuun yhdeksäntenätoista Draco heräsi jännittyneenä jo aamutuimaan. Miten ihanaa, juhlapäivä oli koittanut! Hän nousi joululauluja hyräillen ja alkoi valmistella tarjoilupöytää ja loitsia siihen kylmennysloitsuja – olisi kiusallista, jos pöydän antimet olisivat pilaantuneet jo ennen kuin vieraat ehtisivät paikalle.

Gwyneth ja Balthazar touhottivat pitkin asuntoa, hekään eivät selvästi meinanneet pysyä nahoissaan kun oli tulossa niin monia leikkikavereita. Pullanmuru lenteli varmistamassa, että kaikki yksityiskohdat olivat kohdillaan, ja välillä säksätti Dracon korjaamaan jotakin vinossa olevaa koristetta (se yritti saada apua Harryltakin, mutta tämä ei lainkaan ymmärtänyt, mikä koristeluissa muka oli vialla). Thor istui ikkunassa odottamassa Adalminaa.

Blaise tuli puoliltapäivin ja lapset juoksivat kiljuen hänen syliinsä. Blaise nauroi ja heitteli molempia hetken ilmaan. Sitten hän siirteli huonekaluja Dracon käskyjen mukaan samalla kun lapset pyytelivät häntä leikkimään hevoskotkilla ja hevoskotkaa. Kun olohuone oli raivattu, hän nosti Gwynethin hartioilleen ja juoksenteli hetken ympäriinsä.
”Hevoskotkat lentävät”, Gwyneth huomautti.
”Osaavat ne juostakin”, Blaise puolustautui, laski Gwynethin lattialle, nosti Balthazarin tämän tilalle ja seurasi tätä lastenhuoneeseen. Hetken kuluttua Gwyneth kuului antavan ohjeita hevoskotkien kampaamisesta. Dracoa hymyilytti.

”Eikös kaikki ala olla valmista?” Harry uteli ja kietoi kätensä takaapäin Dracon vyötäisille.
”Juu”, Draco myönsi ja katseli ympärilleen mielissään. Harry painoi Dracon lähemmäs itseään.
”Mennään sitten hetkeksi rentoutumaan nyt kun Blaise huolehtii lapsista”, Harry sanoi ja veti Dracon perässään makuuhuoneeseen.

Kun ovikolkutin alkoi karjahdella, Draco säntäsi avaamaan posket punaisina ja tonttulakki vinossa. Luna kapsahti suoraan hänen kaulaansa ja Adalmina liihotti Thorin vierelle. Ne hieroivat poskiaan yhteen ja Draco pyöritti Lunaa ilmassa muutaman kierroksen. Luna kikatti ja ojensi hänelle näkymättömän joulupurskiaisen sievässä punaisessa ruukussa.

Ron, Parvati ja Mitch pölähtivät pian takkaan, ja Gwyneth ja Balthazar säntäsivät kiljuen lastenhuoneesta, tarttuivat Mitchiin ja veivät tämän mukaan. Ron naureskeli ja puisteli tuhkaa vaatteistaan. Pian Hermione, Pansy ja pikku-Ivarkin tulivat. Lapsi taaperteli herttaisesti ympäriinsä ja lähetettiin myös muiden lasten seuraan. Aikuiset istuutuivat sohville napostelemaan tarjoomuksia ja rupattelemaan, ja uusia vieraita lappoi tasaiseen tahtiin sisään.

”Kai te tulette jo aatonaattona?” rouva Weasley uteli vaateliaasti. ”Lapset eivät ole vieläkään ehtineet meille yökylään ja olemme muutenkin ajatelleet aloittaa joulunvieton hyvissä ajoin!”
Harry ja Draco vilkaisivat toisiaan. ”Tulemme mielellämme!”

Draco yritti tarjoilla Hermionelle syötävää, mutta tälle ei kelvannut viiniglögi, graavikala eivätkä pehmoiset juustot. Draco huokaisi turhautuneena.
”Kai sinä nyt jotain syöt!”
”Voin ottaa vaikka joulutortun”, Hermione lupasi ja madalsi ääntään. ”Olen raskaana, siksi on kaikenlaisia ruokarajoituksia.”
Draco oli järkyttynyt. Eikö raskaana saanut syödä graavikalaa? Miten silloin nauttia joulusta?! Sitten hän rekisteröi Hermionen sanojen merkityksen ja halasi tätä ja Pansya ponnekkaasti onnitteluksi.

Kaikilla oli ihanaa. He pelasivat seurapelejä, tanssivat kuusen ympärillä ja ilman kuusta, söivät enemmän kuin jaksoivat, lauloivat joululauluja, lukivat kirjoja, leikkivät, ihailivat jouluvaloja, pyysivät pöllöjä pitämään lentonäytöksen, makoilivat lattialla kuuntelemassa takkatulen rätinää ja antoivat lasten syödä vaahtokarkkeja iltapalaksi. Ivar nukahti kymmeneltä kaksosten sänkyyn ja kun Mitchiä tuntia myöhemmin etsiskeltiin, hänkin löytyi sieltä umpiunessa. Draco alkoi suunnitella siskonpedin petaamista lattialle kaksosille, mutta ennen kun hän pääsi ajatusta pidemmälle olivat nämäkin ryömineet vuoteeseensa, ja siellä kaikki neljä nukkuivat somasti ja ahtaasti.

Ilta taittui yöksi ja he keskustelivat menneisyydestä, tulevaisuudesta, elämästä ja joulusta – Draco erityisesti joulusta. Kun aikuistenkin päät alkoivat nuokkua, Hermionelle ja Pansylle sijattiin vuode vierashuoneeseen, Ron ja Parvati nukkuivat ilmapatjalla olohuoneen lattialla ja Blaise sohvalla. Harry ja Draco kömpivät omaan vuoteeseensa ja kietoutuivat unisina ja hieman humalaisinakin toisiinsa.
”Olipa ihanat juhlat”, Draco mumisi, painoi päänsä Harryn kaulaa vasten ja nukahti.

[Melodie]

Luukku 20

Joulukuun kahdentenakymmenentenä Draco heräsi paahtuvien leipien tuoksuun ja tunsi orastavaa pääkipua. Hän voihkaisi ja veti tyynyn päänsä päälle, mutta hetken päästä kahvin houkutteleva tuoksu kiskoi hänet vuoteesta.
”Huomenta”, Blaise virnuili keittiössä. Draco ei käsittänyt, kuinka tämä saattoi aina näyttää niin raikkaalta. ”Tästähän alkaa tulla perinne.”
Draco mulkaisi Blaisea ja otti vastaan särkylääkejuoman ja kahvin. Lapset istuivat rivissä pöydän ääressä ja levittivät marmeladia leiville.
”Missä kaikki muut ovat?”
”Nukkuvat vielä.”
”Ja sinä pidät täällä päiväkotia”, Draco naurahti, ja Blaise kohautti harteitaan.
”Nämä tulivat herättämään ensimmäisenä minut.”
”Me pompittiin sen päällä”, Gwyneth kikatti. Draco pörrötti hänen hiuksiaan.
”Oliko teillä kiva joulujuhla?”
”Jooooo”, kaikki vakuuttivat kuorossa, ja Draco huokaisi helpotuksesta. Aina vähän hermostutti, josko kaikki sittenkin vihaisivat hänen juhliaan. Hän haukkasi leivästä jonka Blaise ojensi hänelle ja kysyi, lähtisivätkö he myöhemmin päivällä kävelylle Huurresuolle, jolle oli kuulemma toteutettu erityisen upea kausivalaistus. Blaisella ei ollut mitään ajatusta vastaan, ja tuskin haittaisi vaikka muut nukkuisivat pitkälle päivään, olisihan valaistus vaikuttavampi pimeällä.

Draco ja Blaise veivät lapset pihalle ja rakensivat näiden kanssa majaa. Jonkin ajan päästä Harry ilmaantui nojailemaan terassinkaiteisiin kahvikuppi kädessään ja lämpöloitsu ympärillään. Draco kiiruhti antamaan hänelle suudelman, ja Harry virnisti ujosti.
”Teillä näyttää olevan hauskaa”, Harry totesi.
”Haluatko tulla mukaan?”
Harry värähti. ”Ei kiitos. Pysyn mieluummin sisällä.”
”Voit sitten laittaa meille lounasta tarjolle”, Draco sirkutti ja lähti jatkamaan holvikaaren suunnittelua.

He söivät lounaaksi jälleen juhlien tähteitä – niitä riitti joka vuosi, vaikka Draco aina olikin huolissaan ruoan riittävyydestä (kenties näillä asioilla oli jokin yhteys). Ron, Parvati, Hermione ja Pansy näyttivät suorastaan virkistyneiltä ja iloitsivat saatuaan pitkät yöunet. Blaise kohautteli harteitaan vaivautuneena kun häntä kiiteltiin.

Kun päivä alkoi hämärtää, he suuntasivat Huurresuolle. He vaelsivat jonona pitkospuilla ja henkäilivät ihastuksesta. Balthazar meinasi lähteä harhailemaan jonkin virvatulen perään, mutta Harry sai napattua häntä hupusta. Kausivalot olivat todellakin vaikuttavat, ehkä jopa parhaat joita Draco oli koskaan nähnyt – ja hänellä sentään oli laaja kokemus valoloitsuista. Hän sai monenlaisia ideoita myös omaan jouluvalaistukseensa, ja alkoi jo salaa suunnitella seuraavaa vuotta. Kenties hänellä voisi olla jokin innoittava teema!

Kotiinpalattuaan he joivat kuumaa kaakaota, ja pian niin Ron kuin Hermionekin lähtivät perheineen koteihinsa.
”Ihanaa kun tulee joulu”, Balthazar sanoi onnellisena ja nuokkui pöytää vasten. Draco kantoi tämän nukkumaan ja vuode näytti kummallisen tyhjältä kun siinä ei ollut neljää lasta. Gwyneth kömpi perässä ja käpertyi veljensä viereen.
”Isi”, hän sanoi vielä unisella äänellä. ”Voitko huomenna loitsia hevoskotkille omat jouluvalot?”
”Totta kai”, Draco lupasi liikuttuneena, ja silitti Gwynethin päätä ennen kuin tämä vajosi uneen.

Blaise jäi vielä toviksi istumaan iltaa ja he joivat hieman jouluista viskiä ja keskustelivat joulunvietosta. Blaise oli ilmeisesti lähdössä jonnekin trooppiselle saarelle, Draco ei ollut aivan varma, mikä tämän puheista oli totta ja mikä vitsailua. Harry meni ajoissa nukkumaan ja Draco ja Blaise muistelivat vielä jonkin aikaa menneitä. Hyvästeltyään Blaisen ulkoportailla Draco jäi vielä hetkeksi katselemaan tähtitaivasta ja tunsi, kuinka joulun rauha laskeutui häneen.

[Elfmaiden]

Voi että miten ihania lukuja! Oikein pörröistä joulutunnelmaa! Hyvä idea Harryltä ehdottaa ruokien ostoa, ja se kauppahallihan oli ihana, karkkikauppoineen ym! Oli taas kiva lukea miten helliä ja rakastuneita Draco ja Harry yhä ovat, menivät vähän päiväunillekin juhlien alla kun Blaise leikki hevoskotkaa/hevoskotkilla. Juhlat menivät todella kivasti, aika ihanaa varmaan tuollainen rento seurustelu... Hauskaa, että Hermione ja Ron ovat tahoillaan löytäneet toiset kumppanit.

[Melodie]

Elfmaiden: Kiitos! <3 On tärkeää levätä hyvin ennen juhlia. Ja rento seurustelu samassa tilassa ihmisten kanssa tuntuu jostain syystä tosiaan tällä hetkellä erityisen kaukaiselta ajatukselta...

-

Luukku 21

Kahdentenakymmenentenäensimmäisenä joulukuuta kaikki olivat vähän väsyksissä joulujuhlan jäljiltä. Draco teki hevoskotkien asumukseen jouluvaloja, ja saattoi innostua hieman liikaa. Hän vain oli niin iloinen siitä että Gwyneth oli tehnyt tällaisen myönnytyksen joululle, ja tietysti Huurresuon upeat valot olivat vielä tuoreessa muistissa.

Gwynethin ja Balthazarin mielestä valokokonaisuus oli mahtava, ja Harrykin näytti olevan sanaton.
”Se on… todella vaikuttava”, hän lopulta päätyi muotoilemaan. Dracokin katsoi luomustaan ylpeänä. Vähän häntä kyllä mietitytti, miten lapset saisivat yöllä unta kun valot olivat niin kirkkaat… mutta kaipa niihin pitäisi loitsia jokin ajastin. Draco käytti sen parissa vielä tunnin.

Sillä aikaa Harry ja lapset olivat kokanneet heille munakkaan ja nakkeja, ja Draco söi niitä tyytyväisenä, pitäen omanaan ajatuksen siitä että eikö tähän aikaan kuusta tulisi jo syödä jouluruokaa joka päivä. Jälkiruoaksi hän sentään sai pipareja.

Lopuniltaa Draco vietti leikkimässä hevoskotkilla, sillä hän ei malttanut olla ihailematta uusia valoja. Lapsetkin leikkivät välillä hänen kanssaan. Kaikki menivät ajoissa nukkumaan kerätäkseen voimia joulunviettoon.

[Melodie]

Luukku 22

Joululuun kahdentenakymmenentenätoisena kaikilla oli kova kiire viime hetken valmisteluissa. He pakkailivat kaikkea mitä saattoivat kuvitella tarvitsevansa, ja Draco yritti vakuuttaa lapsille etteivät he tarvitsisi joka hevoskotkaa mukaan.
”Mutta isi”, Balthazar sanoi loukkaantuneena. ”Sittenhän ne joutuisivat viettämään joulun yksin!”
Niinpä joka hevoskotka pakattiin. Onneksi Dracolla oli runsaasti sisäpuolelta suuremmiksi lumottuja laukkuja, hän antoi lapsille yhden joka oli niin pieni etteivät nämä vahingossakaan mahtuisi itse sisään.
”Tiedättehän, että voimme koska tahansa ilmiintyä tänne, jos jotakin tärkeää unohtuu?” Harry kysyi epäillen.
”Totta kai”, muut vakuuttivat ja jatkoivat tavaran haalimista mukaan. Harry huokaisi ja katsoi televisiota. Niinpä Draco pakkasi tällekin mukaan runsaasti tonttulakkeja.

Illan Draco käytti hienosäätämällä kuusenkasteluloitsua, jotta se varmasti toimisi koko heidän poissaolonsa ajan ja pitäisi kuusen virkeänä ja kiiltävänä. Harry katsoi hänen toimintaansa lievästi huvittuneena, joten Draco meni kärttyisenä vuoteeseen. Hetken kuluttua Harry tuli lepyttelemään häntä ja pahoittelemaan asennettaan, ja Draco saattoi nukahtaa tyytyväisenä tämän kainaloon.

[Melodie]

Luukku 23

Joulukuun kahdentenakymmenentenäkolmantena Harry ja Draco keräilivät hermostuneina kasaan kasaan kaikkia kasseja ja pusseja. Kun ne oli koottu eteiseen, Harry katseli tilannetta epätoivoisena.
”Miten me saamme nämä kaikki kulkemaan?”
He vyöttivät itseensä mahdollisimman monta kassia ja virittelivät osan olkapäilleen ennen kuin nappasivat lapsia tiukasti kädestä.
”Ensi kerralla tilataan jokin kuljetus”, Harry mutisi ennen kaikkoontumistaan.

He saapuivat Kotikolon pihamaalle ja rouva Weasley säntäsi heti vastaan ja kiikutti lapset keittiöön leipomaan kanssaan. Harry ja Draco kantoivat tavarat sisään ja menivät sitten istumaan olohuoneeseen herra Weasleyn seuraksi. Tämä kertoi heille uusimmasta autostaan, sen ominaisuuksista ja loitsuista joita oli siihen tehnyt. Harry ja Draco nyökyttelivät vaikka kumpikaan ei ymmärtänyt aiheesta juuri mitään.

Jonkin ajan päästä Weasleyn lapsia alkoi saapua, ja kaikki halailivat ja kyselivät kuulumisia ja väistelivät joulukuusta (joka oli upea). Rouva Weasley oli kokannut herkullisen aterian ja talo oli täynnä joulukoristeita. Oli sitten mukavaa kyläillä paikassa jossa oli jouluinen tunnelma!

Heille oli varattu huone vinttikamarista. Alunperin lasten piti nukkua patjoilla ja Harryn ja Dracon vuoteessa, mutta kun he puoliltaöin hipsuttelivat huoneeseensa olivat lapset siirtyneet vuoteeseen, joten he paneutuivat patjoille. Draco aivan kihisi innosta ja odotuksesta, sillä viimein joulu oli täällä!

[Elfmaiden]

Jee, melkein valmista jo! Aww, Draco on kyllä taitava jouluvalojen loihtimisessa,  näppärää! Hyvä ettei Draco alkanut purnata jouluruuan perään, kyllä niitä ehtii syödä sitten seuraavina päivinäkin. Melkoisen tavaravuoren kanssa he kyllä lähtivät, hevoskotkat ymmärrän, mutta pitääkö tonttulakkeja olla monta? No, Harry ei tainnut olla jarruttelemassa ajoissa. Onneksi Kotikolossa järjestyi nukkumapaikat patjoilta vaikka lapset olivat vallanneet sängyn.

[Melodie]

Elfmaiden: Kiitos ja hyvää joulua! -^-^- Dracolla on erityinen suhde tonttulakkeihin.

Hyvää joulua kaikille! <3

-

Luukku 24

Jouluaattona Draco heräsi varhain ja herätti heti lapset.
”On jouluaatto!”
Balthazar pomppasi heti ylös ja hihkaisi: ”Jipii!”
Gwynethistä näkyi peiton alta vain silmät kun hän mutisi hyvänjouluntoivotukset ja jatkoi nukkumista. Harry kysyi mitä kello oli, ja kuultuaan sen olevan kuusi upotti päänsä syvälle tyynyyn. Draco päätteli, ettei tämäkään aikonut vielä nousta.

Hän ja Balthazar hiipivät alakertaan ja alkoivat riisipuuronkeiton. Sitten he kävivät tunnelmoimaan kuusen vierelle.
”Ajattele, tähän aikaan huomenna lahjat ovat tuossa”, Balthazar sanoi halveksivasti, ja Draco myhäili iloisena.

Vähitellen muitakin joulunviettäjiä alkoi saapua alakertaan. Ensimmäisenä saapui varsin väsynyt Ron erittäin virkeän Mitchin kanssa. Draco lupasi katsoa lapsen perään ja Ron kiiruhti takaisin nukkumaan. Draco ja lapset leikkivät piilottelemalla tonttukoristeita.

Pian rouva Weasley saapui ja iloitsi kun puuro oli jo valmista. He söivät yhdessä ja rouva Weasley paljasti, että seuraava puurohetki olisi puoliltapäivin. Draco alkoi jo odottaa sitä innolla.

Pian Gwyneth heräsi ja lapset virittelivät jouluisen hevoskotkaleikin. Sitten herra Weasley esitteli kaikille uutta autoaan ja he lauleskelivat joululauluja puutarhassa. Lapset ja Draco leikkivät piirileikkejä pihakuusen ympärillä.

Puolenpäivän puurohetkeen saapuivat vieraiksi Luna poikaystävänsä ja isänsä kanssa sekä Hermione, Pansy ja Ivar. Kaikki kerääntyivät pitkän pöydän ääreen, nauroivat, söivät ja lauloivat joululauluja. Draco tunsi hehkuvansa. Välillä hän vilkuili lapsiaan, ja näytti siltä kuin Gwynethilläkin olisi ollut vähän hauskaa. Erityisesti kun hän sai syödä liki rajattomasti suklaata.

Draco vaihteli tonttulakkia ahkerasti ja vaihtoi Harrynkin lakin aina kun tämä ei huomannut. Gwyneth oli itsenäisesti pukenut mustan tonttulakkinsa, ja Balthazarilla oli monta tonttulakkia päällekkäin. Illalla he söivät vielä pitkän aterian ja lapset huvittelivat konttaamalla pöydän alla. Pöllöt puolestaan lensivät katonrajassa.

Illalla niin lapset kuin aikuisetkin olivat niin ylikierroksilla että heitä oli vaikea saada nukkumaan. Kaksoset pomppivat sängyllä kunnes Draco oli varma että se rysähtäisi lattian läpi, ja sitten Balthazar nukahti miltei silmänräpäyksessä. Gwynethkin suostui viimein asettumaan aloilleen ja Draco peitteli hänet.
”On tämä joulu sittenkin ihan kiva”, Gwyneth mutisi velmusti hymyillen ennen kuin vaipui hänkin uneen. Draco jäi katselemaan häntä sydän liikutuksesta väristen. Ajatella, että joulumieli oli sittenkin löytynyt!

[Fairy tale]

Voi että tätä Dracon joulun valmistelua on niin kiva lukea. Nuo hevoskotkaleikit herättivät väkisinkin mieleen liudan erivärisiä My Little poneja, mutta hevoskotkista on siis vastaavat leluversiot. Voi että.

Tonttulakkimuseo. Voi mahoton. Sinne tekisin itsekin kierroksen, jos tilaisuus tulisi.
Tuo Gwynethin valitsema musta tonttulakki vaikutti oikein tyylikkäältä valinnalta, kun siinä oli sitä sinistäkin vähän mukana.

Joulujuhlat olivat taas pikkasen erilaiset mitä edellisinä vuosina, mutta yhtä mukavat ja onnistuneet. Heidän ystäviensä kuulumisia on aina mukava kuulla. Ja Blaise the päiväkodinsetä huolhetii että muut aikuiset saavat nukkua pitempään. Kuinkas ne muksut hänet herättivätkään. Taitaa Blaise-setä olla suosittu.

Ja sitten tuo Huurresuon kausivalokävely.

Kiitos mukavasta kalenterista ja mukavaa joulunaikaa. 

[Melodie]

Fairy tale: Kiitos! Tietysti hevoskotkiakin pitää olla kaikissa sävyissä! Joulunaikaan on kyllä kaikenlaisia ihania rientoja. Ihanaa että olet viihtynyt operaatioiden parissa ja kiitos toivotuksista! Onnea myös uudelle vuodelle!

-

Joulupäivän Pullanmuru-spesiaali!

Joulupäivä alkoi tohinalla. Kaikkialta kuului hihkuntaa, naurua ja töminää. Lahjapaperit rapisivat ja puuro vihelsi. Pullanmuru lensi tyytyväisenä kaiken yllä. Se rakasti joulua ja sen innokasta ilmapiiriä. Harmi kyllä sen purossa ei ollut mantelia, mutta lahjat olivat kovin mieleisiä.

Kun ihmiset siirtyivät jälleen yhdelle aterialle, Pullanmuru lensi kotiin. Tästä rauhallisesta hetkestä oli tullut sille tärkeä perinne. Pöllö lenteli ympäri taloa katselemassa joulukoristuksia, söi pöllöherkkuja ja katseli ulos ikkunoista pimenevää taivasta ja jouluisia valoja. Sitten se lauleli hieman joululauluja ja helisytteli kulkusta. Kun sitä alkoi väsyttää juhlinta, se laittoi joululaulut soimaan ja käpertyi torkkumaan tonttulakin päälle.

[päivänsäde]

Löysin tämän joulukuun alussa ja vaikutti niin mukavalta, että piti myös käydä lukemassa jo aikaisemmin ilmestyneet kalenterit. Kiitos tästä ja oikein hyvää joulunaikaa

[Elfmaiden]

Aww, kiitos näistä lopuistakin luvuista! Ihanan pörröisiä! Samastun itse enemmän Harryyn mutta hauskaa seurata toisten ylitsepursuavaa jouluriemua! Pullanmurua vähän kaipasin aattona, joten oli hauskaa kuulla hänennäkökulmastaan taas tuo koulupäivä!

Hyvää joulua!