Nyt onkin kutkuttavaa seurata, miten tämän kaksikon matka jatkuu, kun pitäisi alkaa olla enemmän avioparia ja vähemmän "siedän sinua olosuhteiden takia".
Hmm hmm, tästäpä tämä etenee...
Mun päänsisäinen Haymitch on ulkonäöltään samaa luokkaa Mundungus Fletcherin ja Serranon perheen Santiagon kanssa X''''DD
Hahahhhha, hell no! xD
Kiitoksia jälleen! <3
IX
HAYMITCH
“Keittäisinkö teetä?” Effien ääni kuului keittiön puolelta.
“Ei tarvitse”, Haymitch mutisi käydessään läpi Effien saamia papereita, joista yhteen oli koottu vihkimisprosessi jatkotoimenpiteineen. Lyhykäisyydessään se tarkoitti parin paperin allekirjoittamista, tuomarin lukeman kaavan kuuntelemista, perinteistä vihkisuudelmaa ja muuttoa yhteiseen huoneistoon vielä saman päivän aikana. Kaikki kuulosti kellontarkalta.
“Normaaliolosuhteissa maljan kohottaminen olisi ehdottomasti paikallaan... No, mikseipä hanavesi ajaisi samaa asiaa?”
Haymitch katsahti Effietä kulmiensa alta. Normaaliolosuhteissa he tuskin olisivat päättäneet edes naida toisiaan.
“Sormuksetkaan eivät olisi pahitteeksi..."
"No niin, joko riittää tuo jurnutus? Täällä ei sitä paitsi tunneta käsitettä nimeltä vihkisormus."
“Tiedän sen", Effie huokaisi lyötynä. "Täällä riittää tietojen kirjaaminen papereihin ja
huiskis, sitä ollaan yhteiseen liittoon lupautuneita loppuiäksi.”
Haymitch naurahti. “Ikävämpi juttu. Odairin jannu nuorikkoineen sai kekkerinsä, mutta voisin veikata, ettei arvon rouva presidentti soisi meille samanlaisia, vaikka miten mielistelisi.”
“Haluaisitko sitten suuret juhlat?”
“Vain kuolleen ruumiini yli.”
Effie tuhahti. “Ikään kuin ulkoisilla puitteilla ei olisi mitään merkitystä. Mikä olisi parempi tapa viestittää tunteistaan kuin herkän tilaisuuden järjestäminen aistillisine estetiikkoineen?”
Haymitch nyökkäsi paperiin kädessään. “Täällä päin avioliiton tarkoituksena on lähinnä tuottaa laillisia jälkeläisiä ja suoraselkäistä työvoimaa.”
“Alentaa nyt väkensä siitos- ja työeläinten tasolle.”
“No, minä en sinulta sellaista odota.” Haymitch katsahti Effietä silmiin. “Nimet paperiin ja sillä hyvä?”
Effie nyökkäsi. “Tästä olemme yhtä mieltä.”
“Tiedä siitä olisiko minun uimareistani edes mitään tuotteliasta iloa...”
“
Haymitch Abernathy.”
Effie mulkaisi Haymitchiä kuin hän olisi esittänyt toteamuksensa kymmenpäisen yleisön edessä sen sijaan, että he olisivat istuneet huoneessa kahden. Jokin ilmeen tuttuudessa sai Haymitchin hymähtämään aidosti. Se oli juuri sellaisia tilanteita, joissa vaihtoehtoina oli joko heittää homma huonoksi vitsiksi tai vaipua apatiaan maailman epäoikeudenmukaisuutta märehtien.