12
Seamus Finnigan,
sinä räjähteiden erikoisasiantuntija ja Sianpään pölyisiä nurkkia myöten mainetta niittänyt pelimies, minua kiinnostaa kovasti tietää, miten onnistuit johdattelemaan Deanin kysymään tanssiaisiin Parvatia etkä itseäsi? Minähän ehdotin, että ottaisit häntä kädestä kiinni ja kysyisit suoraan. Mitä oikein tapahtui sille itsevarmuudelle, mistä me sinut tunnemme?
Taidat tosin kärsiä teostasi riittämiin itsekin ilman minun syytöksiäni. Sen sijaan yritän tarjota hieman lohtua ja sanon, että en usko tilanteen olevan aivan menetetty. Siihen on kolme syytä, jotka ovat seuraavat:
Dean ei ole vielä pyytänyt Parvatia
Dean viihtyy sinun seurassasi paljon paremmin kuin Parvatin (tarkkailin teitä kolmea lounaalla - näytit muuten siltä kuin olisit syönyt sitruunan joka kerta, kun koit jääväsi keskustelun ulkopuolelle)
Olen 99-prosenttisen varma siitä, että Dean vastaa myöntävästi, jos vain pyydät häntä.
Tilanne ratkeaa siis rohkeudella - ja nopealla toiminnalla. Tanssiaisiin ei ole enää pitkä aika, joten lakkaa ujostelemasta ja vain tee se. Ehdota Deanille, että menette yhdessä ja katso, mitä tapahtuu. Kysy vaikka huispausharjoitusten jälkeen, kun olette molemmat hikisiä ja väsyneitä. Ehkä sinua silloin hermostuttaa vähemmän?
En tiedä, miksi puuskupuhin pitää puhua rohkelikolle rohkeudesta, mutta tähän on ilmeisesti tultu. Uskon sinuun, Seamus.
Susan
P.S. Tässä lisämotivaatiota, jos edelleen ujostelet: Dean on todella hyvä suutelemaan.
*
Susan Bones,
Et voi päättää kirjettäsi noin. Et vain voi! Hirveän epäreilua muistuttaa minua siitä, että sinulla on enemmän kokemusta Deanin suutelemisesta kuin minulla.
Ystävällisin terveisin,
Seamus “Ikuisesti sinkku” Finnigan
*
Susan,
Kiitos kuitenkin, aion noudattaa ohjettasi! Vaikka luulenkin, että kysyn häntä kirjeitse. Se on… vähemmän pelottavaa.
Pidä peukkuja!
Seamus “Olisipa minulla felix felicistä” Finnigan