Kyyneleitä tyynyllä (S • Tessa/Iiro • angst)

[Felia]

Kirjoittaja: Felia
Ikäraja: S
Genre: Angst
Yhteenveto: Tessa oli tuijottanut sirpaleita hyvän tovin, samalla miettien, että sillä hetkellä hän oli kuin rikkoutunut lasi.
Haasteet: Ime kappale tyhjiin || Mikko Harju - Taikavoimia

A/N: Ensimmäinen kunnollinen tekstini pitkään aikaan! Taitoni ovat aikalailla ruosteessa, mutta ehkä ne pikkuhiljaa alkaa tästä palata normaalille tasolle. En ole pitkään aikaan kirjoittanut angstiakaan, joten tässä tekstissä riitti haastetta. Toivottavasti pidätte!

● – ● – ● – ● – ●

Kyyneleitä tyynyllä

● – ● – ● – ●

En rakasta sua enää. Haluan erota.

Ne olivat lauseet, sanat, jotka pysäyttivät Tessan elämän tasan kuukausi sitten. Iiron vakaa, mutta päättäväisen varma katse oli porautunut häneen ja siinä hetkessä pohja oli tuntunut putoavan kaikelta. Tessa oli vain tuijottanut miestä järkytyksen vallassa – miestä, jonka kanssa hän oli rakentanut yhteistä elämää viimeiset kuusi vuotta, ja joka oli nyt valmis päättämään sen kaiken, katkaisemaan heidän yhteenpunotut köytensä.

Olen pahoillani, mutta en voi elää enää näin.

Ne sanat olivat kirpaisseet syvältä, kun ne viimein olivat upponneet Tessan tajuntaan. Niiden myötä myrsky hänen sisällään oli alkanut kasvamaan, mutta Tessa oli taistellut kaikin voimin pitääkseen sen aisoissa. Hän oli melkein onnistunut – yksinäinen kyynel oli kuitenkin itsepintaisesti murtanut muurin ja valunut hitaasti hänen poskelleen. Iiro oli yrittänyt lähestyä häntä pahoittelun häivähtäessä tämän silmissä, mutta Tessa oli pudistanut päätään ja Iiro oli perääntynyt.

Puhutaan myöhemmin.


Tessa muisti, kuinka hän oli katsonut Iiron perään, kun tämä oli kääntynyt ja poistunut sitten huoneesta. Raastava keskustelu oli käyty muutamaa päivää myöhemmin, jonka jälkeen Iiro oli pakannut tavaroitaan ja lähtenyt veljensä luo. Sydän rikkinäisenä Tessa oli laahustanut keittiöön, jossa tiskivuori oli odottanut pois korjausta. Rutiininomaisesti hän oli alkanut täyttää tiskikonetta, ja kuin varkain yksi laseista oli lipsahtanut hänen otteestaan.

Se oli särkynut pudotessaan lattialle ja Tessa oli tuijottanut sirpaleita hyvän tovin, samalla miettien, että sillä hetkellä hän oli kuin rikkoutunut lasi. Palasina, jotka olivat lojuneet kiiltävällä, harmaalla laattalattialla. Kun hän lopulta oli saanut sirpaleet siivottua, hänestä oli tuntunut kuin hän olisi samalla heittänyt sielunsa roskiin.

Myöhemmin illalla hän oli käpertynyt sängylle paksun peiton alle, painanut päänsä tyynylle ja viimein antanut periksi sisällä vellovalle myrskylleen. Kyyneleet olivat virranneet valtoimenaan kastellen kukkatyynyliinan, kunnes hän oli nukahtanut. Siitä illasta lähtien hän oli itkenyt itsensä uneen joka ikinen kerta.

Viimeisen kuukauden Tessa oli elänyt kuin sumussa – mikään ei juuri ollut tuntunut miltään, toivonpilkahdusta ei ollut voinut kuvitellakaan näkevänsä. Hänen ajantajunsa oli hämärtynyt ja hänen maailmansa oli nyt tummanharmaa, mitäänsanomaton. Ei ollut enää vasta valmistetun kahvin tuoksua aamuisin, ei lempeää suukkoa työpäivän jälkeen, ei vahvoja käsiä, jotka syleilivät häntä iltaisin.

Oli vain jäähtynyt tee suuressa mukissa, syvä hiljaisuus, yksinäisen viileä vuode, särkynyt sydän ja kyyneleiden kostuttama tyynyliina.

[Larjus]

Ääää, olipa tämä riipaiseva. Sydäntä kouraisi, vaikka hahmot kohtasikin tässä ensimmäistä kertaa. Ero on aina vaikea paikka, ja vaikka olisikin kutkuttava tietää, mitä kaikkea Iiro tilanteesta oikein ajattelee ja mitä tuntee (ja mitä kaikkea eropäätöksen taustalla on), musta oli hyvä päätös pitäytyä vain yhdessä näkökulmassa. Pääsi Tessan tuska ja ahdinko pääosaan (aika karua, mutta angstiahan tämä onkin).

Tuli kyllä surku Tessan puolesta, kun yhtäkkiä muutamalla sanalla vedettiin matto jalkojen alla, ja edeltävät vuodet varmasti tuntuvat suurelta osin vain haihtuvan ilmaan. Vaikka tässä tekstissä hänelle ei lohtua tarjottukaan, toivon, että hän saa sitä myöhemmin ja pääsee erosta yli. Pidin siitä, miten olit kuvaillut hänen eronjälkeisiä tuntemuksiaan, ne sopivat tekstin sävyyn ja Tessan tilanteeseen hyvin. On ehdottoman selvää, miltä Tessasta tuntuu.

Kaiken kaikkiaan kauniisti kirjoitettu teksti. Vaikka totesitkin, että kirjoittamisessa oli haastetta, niin sitä ei päälle päin huomaa ♥ Onnistuneesti kirjoitettu

[Felia]

Larjus: Hienoa kuulla, että kirjoittamisen haasteellisuus ei näkynyt tekstissä, ja että olin onnistunut luomaan riipaisevan tunnelman. Tessa sai tosiaan kokea kovan kolauksen - erot eivät varmasti koskaan ole helppoja, joskus ne ovat jopa todella karuja. Iiron päätöksen taustat tosiaan jäivät pimentoon, mutta todennäköisesti se ei ollut hänellekään helppo tilanne päättää suhde. Suuret kiitokset mieltä lämmittävistä sanoista ♥

[Kineza7]

Kommenttikampanjasta terve!

Luin siis jo ielen muutaman sun teksteistä (ja halusin olla varma, että pystyn kommentoiman ennen kuin menen lupaamaan mitään) niin päädyin sitten lukemaan muutamankin sinun teksteistäsi, mutta tämä sai jotenkin minut kiinnostumaan. Tai no tekemään sen päätöksen, että tähän minä haluan kommentoida. Joten tässä sitä ollaan: kommentoimassa.

Iiron vakaa, mutta päättäväisen varma katse oli porautunut häneen ja siinä hetkessä pohja oli tuntunut putoavan kaikelta.

Tykkäsin tästä erityisen paljon, erityisesti juuri siksi, että siinä oli mainittuna tuon pohjan putoaminen. Jotenki mielenkiintoinen lisäys. Toki tässä oli aika moni sanavalinta ja kielikuva sellaisia aika käytettyjä, mutta itse olen sitä mieltä, että niiden käyttämisessä ei ole mitään pahaa, varsinkin jos niitä osaa käyttää. Tässä käytettiin mielestäni hyvin vahvoja sanoja, joista erityisesti pidin kuten "en rakasta sinua enää".

Vähän tämä jäi mietityttämään:

Ei ollut enää vasta valmistetun kahvin tuoksua aamuisin, ei lempeää suukkoa työpäivän jälkeen, ei vahvoja käsiä, jotka syleilivät häntä iltaisin.

Tai siis toki. Varmasti noita saa jäädä miettimäänm, mutta eikö heillä ollut ollut riitoja ennen eroa? Oliko minkäänlaisia vinkkejä? Vai haitko tällä vain sitä, että Tessa ei osannut tai edes halunnut ajatella niitä huonoja asioita suhteessa. Omasta mieelstäni tämä kuitenkin toimii näinkin. Mietin vain, voi se olla vain minä, että jäisin vatvomaan kaikkea.

Vahva teksti, pidän. Myös tykkään siitä, mitä fonttia olet käyttänyt otsikoinnissa. Tykkäsin myös siitä, miten lähelle tämä tuli vaikka ei oltu kirjoitettukaan minäkertojassa.

[Felia]

Kineza7: Ihanaa, että olet eksynyt mun tekstien pariin ja päätit juuri tätä kommentoida. Joo, tässä tekstissä tosiaan on noita paljon käytettyjä kielikuvia ym., mutta hyvä, jos niiden käyttö onnistui. Ja kuten sanoitkin, eihän niiden käytössä mitään pahaa ole. Tuo "en rakasta sua enää" -kohta oli sellainen, jota hieman epäröin, että kuulostaako se liiankin vahvalta, joten hienoa kuulla, että se toimi. Se, että Tessa jää miettimään noita positiivisia asioita, joita ei enää saa, niin on lähtöisin siitä, että eron jälkeen varmasti jää kaipaamaan niitä pieniä asioita, jotka teki onnelliseksi, läheisyyttä jne. Ja sitä saattaa aluksi siirtää syrjään ne suhteen epäkohdat, jotka ovat lopulta johtaneet eroon. Alkushokissa sitä ei osaa selkeästi ajatella asioita. Toki jokainen reagoi eroon eri tavalla. Hyvä, että kohta kuitenkin toimi.  Minä-kertojaa en juurikaan käytä, kun se ei tunnu luontevalta, mutta hienoa, että tämä näinkin pääsi hyvin lähelle. Suuren suuret kiitokset kommentistasi, se piristi päivää. ♥

[Pura]

Kommenttikampanjasta hyvää iltaa!

Olipa hyvä, että Kineza7 laittoi tämän kommenttikampanjaan ja sitä kautta löysin tänne, koska tämä oli tosi koskettava ja kaunis teksti, ja olen iloinen että luin tämän!

Tuntuu hirveän pahalta Tessan puolesta, ero on aina vaikea paikka ja etenkin jos se tulee noin yllättäen. Tuot Tessan tunteet esille tosi selkeästi ja samaistuttavasti. Tykkään paljon esim. tuosta tyynyyn itkemisen toistosta, siitä tulee hyvin kuva siitä, miten eronjälkeinen masentuneisuus ja suru saa kaiken tuntumaan lattealta ja päivät toistamaan toisiaan.

Tällaisissa skenaarioissa olisi tosi helppoa olla vihainen sille joka jättää, etenkin kun Iiro ilmeisestikin teki sen aika yllättäen eikä Tessalle jäänyt aikaa yrittää korjata mitään tai edes valmistautua asiaan mitenkään. Kuitenkin tykkään tosi paljon siitä, miten kirjoitit Iiron sanomaan asiansa, suoraan ja rehellisesti ja katse vakaana. Joskus rehellisyys sattuu, mutta se on kuitenkin parempi kuin totuuden piilottelu ja suhteen jatkaminen jos se ei enää tunnu hyvältä.

Ylipäätäänkin kuvauksesi hahmoista ja ihmissuhteesta on realistinen, inhimillinen ja taitavasti kirjoitettu. Tätä oli helppoa ja sujuvaa lukea.

Oli vain jäähtynyt tee suuressa mukissa, syvä hiljaisuus, yksinäisen viileä vuode, särkynyt sydän ja kyyneleiden kostuttama tyynyliina.

Pidän todella paljon tästä viimeisestä virkkeestä. Luin sen useamman kerran, se on jotenkin niin vaikuttava. Yksinkertainen, mutta sanoo niin paljon.

Kiitos tästä tekstistä, tämä oli juuri sellaista kaunista angstia, jota kaipasinkin tähän iltaan. <3

[Felia]

Pura: Mahtavaa, että nappasit tämän Kommiksesta! Erot eivät koskaan ole helppoja, ja mitä enemmän se tulee yllätyksenä, sitä kovempi pala se varmasti on. Hienoa kuulla, että Tessan tunteisiin on voinut samaistua. Iiro tosiaan oli hyvin suora sanoessaan asiansa, mutta tällaisissa tapauksissa on ehkä parasta vain kertoa totuus sen kummemmin kaunistelematta. Jos jokin ei vaan enää tunnu hyvältä, niin ei tilanteessa kannata viipyä - se ei pidemmällä tähtäimellä ole kummallekaan hyväksi. Ihana kuulla, että kuvaukseni ihmissuhteesta ym. on realistinen - siihen kuitenkin aina pyrin ja monesti tekstini enemmän tai vähemmän perustuvat omiin kokemuksiin. Tuo viimeinen virke oli oma suosikkikohtani tekstissä. Siihen sain tavallaan kiteytettyä koko tekstin fiiliksen. Suuret kiitokset! ♥

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Tämä teksti kiinnitti huomioni, kun selailin listaustasi, sillä tällä on kaunis nimi - vaikkakin surullinen. Ajattelin, että pieni angsti tähän lounastauolle voisi maistua, ja maistuihan tämä!

Heti tekstin alku tarjoaa Iiron painavien sanojen myötä pysähtyneen tunnelman, johon huomasin samaistuvani aivan välittömästi. Itse olin muutama vuosi takaperin tilanteessa, jossa pitkäaikainen seurustelukumppanini ilmoitti halustaan erota, ja se oli todella shokeeraavaa, koska en ollut osannut nähdä sitä etukäteen ollenkaan. Ja vaikka sellaisen osaisikin aavistaa, ei se välttämättä ole sen helpompaa, jos ei itse jaa erohalua. Me ei lopulta päädytty eroamaan, ja ensi kuussa ollaan itse asiassa menossa naimisiin, mutta silloin tuntui siltä, että koko maailma pysähtyi ja elämä luhistui. Tekisi mieli halata Tessaa, joka joutuu sietämään moista tuskaa paljon pidempään, heräämään kerta toisensa jälkeen yksinäisestä sängystä. Tämä teksti herättää minussa siis hyvin voimakasta samaistumista ja kipeitä tunteita, mikä on ihanaa, sillä se jos mikä kertoo tunnelman ja tunteiden onnistuneesta välittymisestä!

Elämän luisuminen raiteiltaan on kuvattu tässä tekstissä tosi elämänmakuisesti ja raadollisesti, ilman turhia kaunisteluja. Se välittyy hienosti kaikista arkisista yksityiskohdista, kuten tiskivuoresta ja niistä kaikista pienistäkin asioista, joista toisen puuttumisen huomaa: hiljaisuudesta, siitä kun kukaan ei keitä kahvia eikä suukota työpäivän jälkeen. Juuri tuollaisten konkreettisten muutosten myötä se usein realisoituu ja iskee tajuntaan, ettei parisuhdetta enää ole. Lopulta siihen auttaa kai vain aika, muistojen haalistuminen. Se, että tämä teksti on kirjoitettu melkein kokonaan pluskvamperfektissä ja se on siten vahvasti menneeseen sidoksissa, herättää minussa toiveen siitä, että ajan myötä Tessa vielä kampeaa takaisin jaloilleen ja pääsee yli tästä kaikesta. ♥

Kun hän lopulta oli saanut sirpaleet siivottua, hänestä oli tuntunut kuin hän olisi samalla heittänyt sielunsa roskiin.

Tämä vertauskuva herättää minussa paljon ajatuksia. Sirpaleisiin voisi suhtautua myös niin, että kun ne on saanut lakaistua pois, voi ikään kuin aloittaa puhtaalta pöydältä ja eheytyä uudestaan - mutta vielä Tessa ei ymmärrettävästikään ole siinä pisteessä. Se vaatii aikaa ja paljon ajatustyötä. Näin pian eron jälkeen sirpaleet tuntuvat roskiin heitetyiltä sielunpalasilta, mikä on helppo ymmärtää ja tavoittaa.

Lämpimät kiitokset ajatuksia herättävästä ja koskettavasta lukukokemuksesta! -Walle

[Felia]

Waulish: Ihanaa, että valitsit juuri tämän tekstin! Hienoa kuulla, että tässä on ollut samaistumispintaa, ja että tunteiden välitys on onnistunut. Erotilanteet ovat aina erilaisia ja toiset on haastavampia kuin toiset. Yritin kuvailla tilannetta mahdollisimman realistisesti, ja kiva että onnistuin siinä. Tämä on tosiaan itsellekin aika henkilökohtainen teksti, sillä tämä peilaa jonkin verran omiin kokemuksiin. Totta se, että erosta toipumiseen auttaa vain aika. Uskon, että kyllä Tessa on löytänyt taas elämänilon ja pystyy keskittymään nauttimaan elämästä - oli se sitten yksin tai myöhemmin yhdessä jonkun toisen kanssa. Mahtavaa, että tämä myös herätti ajatuksia. Miljoonat kiitokset ihanasta, sydäntä lämmittävästä kommentista! ♥