Ikäraja: S
Tyylilaji: syysfluffy
Paritus: Aatu/Mika
Haasteet: Fluffy10 #4 ja Originaalikiipeily (122. metsä)
A/N: En malttanut mennä nukkumaan ennen kuin olin kirjoittanut itselleni iltasaduksi pienen palan Maatua ♥︎
Ennen päivänvaloa
Aatu herää sadepisaroiden ropinaan telttakangasta vasten. Hän avaa vastahakoisesti silmänsä. On aivan liian aikaista: ulkona hämärtää vielä. Aatu ynähtää, kääntää kylkeä ja osuu Mikan selkään. Tämä on kierähtänyt kiinni häneen ja nukkuu sikeästi. Aatu hymähtää. Hän nuuhkaisee miehen niskaa. Sen hiukset tuoksuu edelleen retkisavulta, mutta iholta huokuu Mikan oma kirpeä ja viileä ominaistuoksu. Mikan kanssa telttailu on niin ihanaa ja romanttista, että Aatu säkenöi jo heti aamusta. Hän hymyilee ja kiehnää varovasti, ettei herätä poikaystäväänsä. Kun Aatu makaa siinä ja kuuntelee Mikan tuhinaa, hän tajuaa, että hänellä on vessahätä. Mies voihkaisee. Hän ei haluaisi nousta, ei millään, kun vieressä on lämmin ja hyväntuoksuinen Mika ja ympärillä mukava makuupussi, mutta paine rakossa vain yltyy. Aatu huokaa ja konttaa avaamaan teltan vetoketjun.
Kasvoille huokuu kylmänkostea syysaamu, joka nostaa miehen ihon välittömästi kananlihalle. Rajut puistatukset ravisuttavat hänen olkapäitään.
”Voi saatana”, Aatu henkäisee. Hän vetää kiireesti t-paitansa ylle takin ja jalkaansa kengät. Aatu kiskoo hupun päähänsä sateensuojaksi ja harppoo niin kauaksi teltasta kuin vain viitsii. Taivas on tummaa harmaata. Päivänvalo on vasta saapumassa. Syksy tuoksuu vastustamattomasti kaikkialla hänen ympärillään. Kaikki on märkää ja maatuvaa. Aatu pitää syksystä, sen kauniista, murretuista väreistä ja nenää hivelevästä viileydestä. Täällä Kurjenrahkan kansallispuistossa syksy ja sen ruska ovat kaksin verroin upeampia kuin kaupungissa. Aamu tosin on hieman liian kylmä fiilistelyyn, varsinkin näin puolipukeissa. Aatu pissaa nopeasti ja kömpii hytisten takaisin telttaan lämpimän poikaystävänsä viereen.
”Missä sä kävit?” Mika mutisee unisena, kun tuntee Aatun taas lähellään.
”Kusella. Nuku vaan, kulta. On vielä aikaista”, Aatu kuiskaa ja suukottaa miehen poskea. Hän kääriytyy takaisin makuupussiinsa ja sulkee silmänsä. Häntä paleltaa aivan hirvittävästi.
”Sulla on kylmä.” Mikan ääni on hellä ja huolehtiva. Se tulee lähemmäs ja kietoo kätensä Aatun ympäri. Hän kääntää selkänsä Mikalle, jotta mies pääsisi paremmin häntä vasten. Näin Mika myös tekee ja Aatu huokaa onnellisena, koska mies tuntuu niin hyvältä siinä.
”Kiitos”, Aatu sanoo. Mika hymähtää ja painaa pehmeät huulensa Aatun niskaan muutamaksi sekunniksi. Kosketus saa aikaan suloista värinää Aatun vatsassa.
”Älä enää mee minnekään”, Mika mumisee ja rutistaa häntä. Aatu hymyilee ja hyväilee miehen kättä.
”En mee”, Aatu kuiskaa. Mika ynähtää tyytyväisenä ja rentoutuu häntä vasten. Aatu kuuntelee sadetta ja Mikan tasaista hengitystä. Sydämessä hellästi humiseva onnellisuus houkuttelee miehen takaisin uneen.
