Hopeahaarukoista ja hymyilevistä suudelmista, Sirius/Remus, 2,5 -raapale (S)

[Thelina]

Ficin nimi: Hopeahaarukoista ja hymyilevistä suudelmista
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: slice of life, fluff
Ikäraja: S
Paritus: Sirius/Remus
Yhteenveto: Remus pesee jokaisen lautasen, lasipikarin ja hopeahaarukan huolellisesti yksi kerrallaan, vaikka voisikin helposti taikoa tiskiharjan tekemään työn puolestaan.
Vastuunvapautus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.
A/N: En ole työväsymykseltäni saanut hetkeen kirjoitettua mitään, joten halusin kirjoittaa vain jotakin romanttista ja arkista hömppää. Osallistuu haasteisiin Spurttiraapale V sekä Arkifest III, haaste nro 36. Kotityöt.


Hopeahaarukoista ja hymyilevistä suudelmista

Remus napauttaa kuparista kuumavesihanaa taikasauvallaan ja laskee tiskialtaan täyteen höyryävää vettä. Saippua muodostaa veteen valkeita vaahtohattaroita, kadottaen vähitellen näkyvistä pinnan alla likoavat päivällisastiat. Remus asettaa taikasauvansa pöydälle ja käärii kaapunsa reunoista rispaantuneet hihat ylös kyynärpäihin, ennen kuin upottaa kätensä veteen.

Remus pesee jokaisen lautasen, lasipikarin ja hopeahaarukan huolellisesti yksi kerrallaan, vaikka voisikin helposti taikoa tiskiharjan tekemään työn puolestaan. Silloin tällöin hän kuitenkin huomaa kaipaavansa yksinkertaisia, taiattomia askareita, jotka ovat kuin pieniä hengähdyshetkiä alituista valppautta vaativien killan töiden vastapainona. Jotakin, josta voi helposti selvitä hymyilevänä voittajana.

Keittiö on astioiden vaimeaa kilinää ja Remuksen hyräilyä lukuun ottamatta hiljainen. Remus vilkaisee ikkunaan: illan hämäryys on jo syventynyt samettiseksi pimeydeksi, eikä lasin läpi tahdo enää tarkasti erottaa parvekkeella seisovan hahmon tummia ääriviivoja. Remus näkee vain tupakan oranssina hehkuvan pään, muttei kasvoja sen takana. Ne on kuitenkin helppo kuvitella mielessään, samoin kuin savuketta pitelevät pitkät sormet.

Viimeinen lasi lipeää Remuksen otteesta, muttei hajoa osuessaan altaan pohjaan. Hän nostaa tiskatut astiat roikkumaan ilmaan vierelleen ja kutsuu keittiön toiseen nurkkaan lipuneen haarukoiden laivueen takaisin luokseen. Lattialle putoilee vesipisaroita ja Remus antaa astioiden kuivua sillä aikaa, kun kuuraa kattiloita puhtaaksi pinttyneestä liasta, yhä hyräillen.

Parvekkeen oven narina katkaisee käheän sävelen ja Sirius hiipii hiljaa hänen taakseen. Remus haistaa tupakansavun ja tuulahduksen viileää ulkoilmaa, joka on tullut sisään miehen kaavunhelman mukana. Hän tiskaa kattilan loppuun pitkäsormisten käsien kosketus hartioillaan, rohtuneiden huulten hipaisu niskassaan.

Lopulta Remus kiskaisee altaan tulpan irti ja antaa Siriuksen kääntää itsensä ympäri. Tiskipöytään nojaten hän painaa vedestä ryppyiset sormenpäänsä Siriuksen kasvoille ja sulkee silmänsä hymyilevään suudelmaan.

[Fairy tale]

Mukava kurkistus tavalliseen arkeen. Sirius ja hänen iänikuinen tupakkansa, noh sopihan se tähän mainiosti. Hienosti kerrottu tuo, että on pimeää eikä mitään näy, paitsi se tupakan pää. Ja aivan oikein, ei astiankuivatuskaappia, eihän tietenkään koska eihän briteissä ole. Hieno ratkaisu kuivattaa astiat ilmassa ja pyyhkiä lattia sillä aikaa kun ne kuivuvat. 

[Vendela]

Tämäkin suloinen ja arkinen pala oli ihana

Remukselle sopii tuollainen käsillä tekemnen taikomisen sijaan. Sirius olisi paljon kärsimättömämpi ja hoitelisi tiskit parilla sauvan heilautuksella, joten ehkäpä hän juuri siksi olikin tupakalla Kivasti olit kuvaillut tätä Remuksen tiskaamista ja tässäkin oli monta ihanaa yksityiskohtaa kuten nurkkaan karanneet haarukat ja ilmassa kuivuvat astiat.

Arkiset tunnelmapalat ovat ihania, ja näitä lukee tosi mielellään. Joten kivaa kun kirjoitit Toivottavasti saadaan taas pian lisää!

Vendela

[Thelina]

Fairy tale: Siriukselle tupakointi tosiaan sopii, vaikka oikeasti tietenkin inhoan koko keksintöä Velhomaailman arkeen on hauska keksiä uusia yksityiskohtia, eikä astioiden kuivaukseenkaan pyyhettä tarvita, kun ne voi ripustaa ilmaan roikkumaan. Kiitos kun luit ja kommentoit!

Vendela: Onpa kivaa, että arkiset tunnelmapalat maistuvat - monet kun tuntuvat olevan sitä mieltä, että slice of life on ihan turha genre kokonaan, tai ainakin tylsä Ja mukavaa kuulla, että pidit yksityiskohdista myös Kiitos kommentista!

[hiddenben]

Oi, tämä oli aivan ihana! Luin tämän jo kerran aikaisemmin, mutta silloin ei selvästikään ollut hyvä hetki - nyt sain tästä irti paljon enemmän, kun pääsin uppoutumaan tämän rauhalliseen, arki-illan tunnelmaan

Pidän siitä, kuinka yksinkertainen tämä on. Periaatteessa tässä ei sanota paljoa, mutta silti yksinkertaisista askareista voi löytää paljonkin sisältöä: juurikin tuo, että astioiden tiskaus ja keittiön muuttaminen sekaisesta siistiksi on itsessään saavutus, joka tuo heti hyvän mielen. Sanotaanhan sitä, että sängyn petaaminen heti aamulla tuo sekin mukanaan hyvää energiaa muuhun päivään, kun on onnistunut jo yhdessä asiassa

Tässä on kaksi osaa - yhdessä on Remus itsekseen, ottamassa omaa aikaa keittiössä askareiden äärellä, toisessa taas keskiössä ovat Sirius ja Remus. Siinä mielessä tässä on samankaltainen rakenne kuin Kotikadun kauneus -ficletissä, koska näissä tuodaan esiin ero yksilön ja parin välillä, ja tässä jälleen toimivalla tavalla Loppu on ihanaa hunajaa, pidin hurjasti tästä:

Remus haistaa tupakansavun ja tuulahduksen viileää ulkoilmaa, joka on tullut sisään miehen kaavunhelman mukana.

Tuo kaavunhelman mukana on aivan ihanasti ilmaistu. Ja vedestä ryppyiset sormenpäät kruunasivat kyllä koko tekstin tunnelman, kun ne yhdistyivät tuohon vaihdettuun suudelmaan. Ihana teksti, erityisesti sen rauhallisuuden ja hiljaisuuden ansiosta. Kiitos tästä tunnelmapalasesta

[Thelina]

hiddenben, ihanaa kuulla, että tykkäsit tästä! Raapaleessa ei paljoa mahdukaan sanomaan, lähdin vain liikkeelle ajatuksesta, että Remus tiskaa ja hyräilee eikä tässä myöskään puhuta mitään, mutta olen aina pitänyt Sirius/Remuksessa (ja Remus/Nevillessä) siitä, että heidän kohdallaan jo pelkkä toistensa kanssa oleminen ja kosketukset kertovat niin paljon. Kiva kuulla, että hunajainen loppu oli mieleesi, sekä tekstin rauhallisuus. Kaipasin jotakin lempeää ja romanttista omaan arkeeni, joten mukavaa kuulla että arkirapsut maistuvat muillekin!

[Waulish]

Fiilaan jotenkin niin kovasti Remusta tässä tarinassa: sitä, että joskus vain tarvitsee elämäänsä jotain yksinkertaista ja maanläheistä tekemistä, jonka parissa voi rentoutua ja unohtaa kaikki elämän monimutkaiset murheet. Vaikka tiskaamista voisi ehkä pitää tympeänä arkiaskareena ja pakollisena pahana, se voi kuitenkin myös tarjota hengähdystauon kaikesta ajattelua ja ponnistelua vaativasta. Se on myös palkitsevaa ja tuottoisaa, kun näkee heti konkreettisesti kättensä jäljen. Siksi on helppo uskoa, että Remus tykkää toisinaan tiskata käsin, vaikka se taikavoimin kävisi huomattavasti helpommin ja näppärämmin. On helppo kuvitella, että killan vaativien työtehtävien vastapainoksi on mukavaa uppoutua johonkin aivan arkipäiväiseen. Itsekin tykkään tiskata käsin siitä syystä, että tulee hyvä mieli, kun saa ihan aidosti kokea tehneensä jotain keittiöön kertyneille likaisille astioille.

Tässä tarinassa on jotenkin niin lohdullisen tyyni ja seesteinen tunnelma. On astioiden kilinää ja hiljaista hyräilyä, pimennyt ilta ja parvekkeella rakas Sirius polttamassa tupakkaa. Vaikkei Siriusta voi enää kunnolla nähdä, Remus kuitenkin tietää hänen olevan vain pienen matkan päässä, ja siitä tulee ihanan turvallinen tunne näin lukijankin näkökulmasta. Illat ovat minulle usein todella ahdistavia, koska monesti ne tietävät aamun ja uuden haastavan työpäivän lähestymistä, joten nautin kovasti, kun saan lukea tällaisesta rauhallisesta illanvietosta, jossa kaikki on periaatteessa ihan hyvin. Vaikka killan velvollisuudet kummittelevatkin jossain taka-alalla, ne eivät kuitenkaan pääse juuri nyt keittiöön eivätkä Remuksen ja Siriuksen väliin. ♥ Voi että, itku silmässä täällä kääriydyn tähän ihanaan tarinaan kuin lämpimään, lohdulliseen peittoon!

Takaapäin halaaminen ja helliminen on aina suloista, ja tuntuu hyvältä, että miehillä on toisensa tässäkin hetkessä. Tämä paritus vie minun sydämeni kyllä kerta toisensa jälkeen, etenkin sinun kirjoittamanasi! Kiitos kovasti tästäkin ihanasta lukupalasta. -Walle

[Thelina]

Walle, Remuksen tiskaamisesta tulee mieleen tiskaaminen mökillä: siellä se on pelkästään rentouttavaa ja mukavaa, ei yhtään vastenmielinen puuha Olipa ihanaa kuulla, että tällainen lempeä iltatarina oli sinulle mieleen ♥ Ja ää, niin ihanaa sekin, että tykkäät Sirius/Remus -ficeistäni, tämä kaksikko inspiroi aina vaan ♥ Kiitos kommentista!