Nimi: Kun en ollut kukaan nimeät mut uudestaan
Kirjoittaja: Melodie
Ikäraja: K-11
Paritus: Sirius/James
Kirjoitin tämän LW18-bonuskierrosta varten mutta olen vähän myöhässä! Sanat lopussa.
*
Kun en ollut kukaan nimeät mut uudestaan
I
Loitsu kimpoaa pyykkitelineestä ja osuu Siriusta käsivarteen. Hän kaatuu maahan, tuijottaa taivasta ja yrittää hengittää.
James tulee hänen luokseen ja nostaa hänet ylös.
"Jos tämä olisi tositilanne, olisit jo kuollut", hän sanoo. Sirius kohauttaa harteitaan.
"Jos tämä olisi tositilanne, olisin jo kuollut", hän myöntää ja katsoo Jamesta intensiivisesti silmiin. James laskee kätensä Siriuksen olalta ja juoksee takaisin puun taakse.
"Otetaan uudestaan!" hän huutaa olkansa yli.
II
"Sirius", James sanoi pohdiskelevasti. "No, kai se kelpaa."
Sirius rentoutui vaikka ei edes tiennyt, miksi oli ollut jännittynyt. Miksi tämän pörröhiuksisen silmälasipään mielipiteillä muka oli väliä?
Mutta kai niillä sitten oli.
Sillä Sirius ei ehkä halunnut olla rohkelikko, mutta ei hän halunnut olla mitään muutakaan, ja nyt, ensimmäistä kertaa, hänellä oli ystäviä joiden kanssa nauraa ja heitellä paperitolloja ja lukea läksyjä. Se oli jotakin niin korvaamattoman arvokasta ettei Sirius koskaan puhunut siitä. Oli parempi olla hiljaa - ja vitsailla kaikesta - kuin tulla hylätyksi.
Sillä koskaan aiemmin ei Sirius ollut ollut kukaan.
III
"Sinä olet Anturajalka", James päätti, ja niinpä Sirius sitten oli. Hän ulvoi kuuta ystäviensä kanssa ja oli piittaamatta soveliaisuussäännöistä. Hän oli ilkeä niille joilla oli vähemmän, samoin niille joilla oli enemmän, ja muille hurmaavan ylimielinen. Mutta vaikka hän olisi tehnyt vaikutuksen keneen hyvänsä, hän tiesi aina että James kyllä tiesi että sisimmässään hän oli edelleen se sama säälittävä ja epävarma pikku olento.
IV
Harjoitusten jälkeen he ottavat oluet ja makaavat jälleen nurmikolla, ja Sirius pyyhkäisee vaahdon Jamesin ylähuulelta.
"Pitäisi lähteä kotiin", James sanoo, mutta ei liiku.
"Tulisitko käymään vielä sisällä?" Sirius ehdottaa ja laskee kätensä Jamesin vatsalle.
Ja, vähän myöhemmin,
James tuleekin.
Jälkeenpäin Sirius makaa lattialla ja katselee tummenevia varjoja.
V
Kun he koskettelivat toisiaan luutakomerossa James painoi Siriuksen vasten seinää ja kätensä tämän kasvoille.
"Sota on alkanut ja meidän pitää osallistua siihen", hän sanoi.
"Pitääkö", Sirius mutisi kädet Jamesin paidan alla ja kääntyi sitten kaikkea sitä vastaan minkä parissa oli kasvanut. Se ei haitannut yhtään.
VI
Niinpä Sirius taistelee kun tarvitsee ja juhlii kun käsketään ja kaikki tämä sekoittuu yhdeksi hengästyttäväksi
elämäksi.
Jamesin kanssa ei ole koskaan tylsää hetkeä ja Sirius rakastaa niistä jokaista. Kun James pyytää häntä heidän salaisuudenhaltijakseen hän tietysti suostuu ja kun tämä pyytää häntä luopumaan siitä hän tottelee epäröimättä.
Sitä päätöstä hänellä on tulevina vuosina hyvin aikaa katua.
*
Sini Yasemin - Nimeä mut uudestaan
Kun me kohdataan hetken tää sotilas on vailla
Haarniskaa
Mut kamppaat et muistan kurottaa
Syvemmälle kutsut ja mä seuraan
Mä kaipasin turvaa
Valmistit mut sotaan
Kun tahtoisin huutaa käännät mut kovempaa
Kuljetat harhaan et löytäisin vieraan maan
Kun en ollut kukaan nimeät mut uudestaan
Nimeät mut uudestaan
Joo mua pelottaa kun en haluu tuntea ja ottaa vastaan
Mut en oo varma osaanko rakastaa niin ettet kokonaan
Vois mua omistaa
Mä kaipasin turvaa
Valmistit mut sotaan
Kun tahtoisin huutaa käännät mut kovempaa
Kuljetat harhaan et löytäisin vieraan maan
Kun en ollut kukaan nimeät mut uudestaan
Nimeät mut uudestaan
Nopee nousu hidas lasku
En mä tunne sua
Et koskaan opettanu vastuut
Siks mä tunteit juon
Haippi ollu pelkkää ilmaa
Valtavirta bäkkäreillä näpit jääs jengi rykimäs kilpaa
Mä en tahdo enkä mä haluu nousta pintaan
Vaa suhun hukuttautuu, upota, pudota hiljaa
Nimeät mut uudestaan
Nimeät mut uudestaan
Nimeät mut uudestaan