Syksyisiä suudelmia (S, Harry/Draco, fluffyinen ficlet)

[Vendela]

Nimi: Syksyisiä suudelmia
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: S
Kirjottaja: Vendela
Tyylilaji: Fluffy
Pituus: ficlet ~ 500 sanaa
Vastuuvapaus: Rowling omistaa, minä lainaan.

Tiivistelmä: Harry on Tylypahkassa pimeydenvoimiltasuojautumisen professorina ja Draco liemimestarina. He ovat olleet yhdessä jo pitkään. Toisen läheisyys on tuttua ja on myös hyvä muistaa kertoa, että rakastaa etenkin kun ajatukset lipsuvat vuosikymmenten takaisiin synkkiin hetkiin.

Vapaa sana: Alkuperäinen idea lähti Vaihdokkaista, missä kommentoidaan pian syksyisiä tekstejä, ja huomasin että oma listaukseni on varsin niukka niiden osalta (Toki sieltä löytyikin sitten muutama aiheeseen sopiva teksti.) Mutta samalla pääsin korkkaamaan myös fluffy-haasteen ja nämä kaksi pääsivät puhumaan hieman myös rakkaudesta.
Teksti on oikolukematon, virheet ovat omiani.

Osallistuu haasteisiin: Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus #2, FFF1000 sanalla 120. Jättiläskalmari, Puhutaan rakkaudesta sekä Flyffy10 #4

Syksyisiä suudelmia

Tällipajun lehdet hohtivat ruskan eri sävyissä ja kirpeä tuuli toi lupauksen tulevista pakkasöistä. Harryn hengitys huurusi hieman, kun hän seisoi kädet syvällä viittansa taskuissa katselleen järvelle. Jättiläiskalmari oli jo vajonnut horrokseensa ja tulisi esiin vasta kevään koittaessa. Lähestyvät askeleet eivät yllättäneet Harrya, hän oli osannut jo odottaa niitä.

”Tällähän sinä olet”, Dracon ääni kuului aivan takaa.
”Täällä”, Harry myönsi nyökäten hieman.
”Haluatko olla yksin?” Dracon kysymys oli neutraali, ja Harry tiesi että olisi voinut vastata siihen mitä vain eikä toinen olisi loukkaantunut.
”En oikeastaan”, hän sanoi.

Hiljaisuus laskeutui heidän välilleen ja Harry jatkoi tyynen järvenpinnan tarkastelua.

”Vielä kuukausi”, Harry rikkoi lopulta hiljaisuuden.
”Niin”, Draco sanoi ja Harry tunsi tämän liikahtavan lähemmäs.
”Ajattele, että siitä tulee kolmekymmentä vuotta”, Harry huokaisi.
”Niin”, Draco työnsi nyt kätensä Harryn taskuun ja lämpimät sormet kiertyivät Harryn hieman kohmeisten ympärille.
”Oletko koskaan miettinyt, miten asiat olisivat, ellei sitä olisi tapahtunut?” Harry tiesi kysymyksen olevan tarpeeton, mutta joskus asiat oli vain sanottava ääneen.

”En”, Dracon vastaus oli selkeä, muttei epäystävällinen. ”Sillä niin moni asia voisi olla toisin, elleivät he olisi kuolleet.”

Harry tunsi Dracon painautuvan lähelle samalla kun sormet hyväilivät hänen omiaan.

”Me emme ehkä olisi tässä”, Draco jatkoi. ”En saisi jakaa elämääni kanssasi ja herätä joka aamu vierestäsi onnellisena miehenä. Sinä voisit olla kuuluisa huispaustähti sen sijaan, että olet pimeydenvoimiltasuojautumisen professori ja minä ihailisin sinua vain keräilykorteista.”
”Sinä ihailet minua nytkin keräilykorteista”, Harry hymähti, mutta painoi päänsä Dracon olalle.
”Ehkä, mutta sinun ei pitäisi tietää siitä”, Dracon huulet hamusivat Harryn ohimoa painaen niille pienen suudelman.
”Hyvä on”, Harry naurahti.

Uusi hiljaisuus laskeutui, ja Harry nautti miehensä läheisyydestä. Dracon huulet hivelivät edelleen Harryn kasvoja ja käsi puristi kättä kaavun taskussa. Harry sulki silmänsä ja hymyili, hänen oli hyvä olla.

”Enkä minä ehkä pystyisi koskaan tekemään näin”, Draco vetäytyi äkkiä hieman kauemmas ja Harry avasi silmänsä.

Sitten Draco irrotti kätensä Harryn kädestä ja kääntyi kohtaamaan hänet kasvokkain. Dracon edelleen lämpimät sormet liukuivat Harryn niskaan ja vetivät hellästi lähemmäs. Kun Draco painoi suunsa Harryn viileitä huulia vasten, Harry tiesi ettei haluaisi tuntea näitä tunteita kenenkään muun kanssa.

Suudelma oli kevyt ja nautiskeleva. He uppoutuivat siihen hyväksi toviksi, kunnes viileä tuulenpuuska sai heidät värisemään.

”Olenko koskaan sanonut, että rakastan sinua”, Harry hymyili katsellessaan Dracon kasvoja.
”Olet ehkä saattanut mainita asiasta”, Draco vastasi hymyillen ilkikurisesti.
”Luulen, että minun on kuitenkin sanottava se vielä kerran, ihan vain varmuuden vuoksi”, Harry sanoi ja painoi uuden, tällä kertaa lyhyemmän suudelman Dracon huulille.
”Sano sitten”, Dracon katseessa oli lämpöä.

”Minä rakastan sinua”, Harry sanoi lempeäsi ennen kuin suuteli Dracoa uudelleen.

”Mmm…”, Draco vetäytyi hieman niin että sai sanottua: ”minäkin rakastan sinua Harry.”

Uusi suudelma alkoi jo ennen kuin viimeinen tavu oli päässyt Dracon huulilta ja Harry kietoi kätensä Dracon ympärille, vetäen tätä tiukemmin itseään vasten.

Tässä oli hyvä olla. Harry tunsi lämmön leviävän sisällään samalla kun suudelmat muuttuivat nälkäisemmiksi ja vaativammiksi. Suurin lämpö roihusi kuitenkin hänen rinnassaan, koska hän sai pitää sylisään juuri oikeaa ihmistä, miestä jota rakasti.

[kaaos]

Heippuli,

rakkaudentunnustushaasteesta bongasin tämän. Se todella on vaikeaa sanoa suoraan, varsinkaan ääneen. Koskettava fiklet, jäin miettimään keiden kuolemasta puhuttiin, kaikkien sodassa kaatuneiden? Ensimmäisessä kappaleessa on pikkutypo, hengitys huurisi. Keräilykorttikohta oli niin söpö :3

kiitos tästä söpöläisestä aamukahvin kaverista!

kaaos

//:ok! heh jotenkin kun automaattisesti ajattelin että 30v oli jo kulunut sodasta, tässä oli liikkis keski-ikäisviba mulle mutta olisihan mun pitänyt tajuta, että tässä tarkoitettiin Harryn vanhempia <3

[Vendela]

Kivaa kun tulit lukemaan ja kommentoimaan tämän kaaos Harry ajattelee tässä vanhempiaan ja sitä mitä tapahtui halloweeninä hänen ollessaan pieni. Mietin että kuinka auki selitän sen tuonne tekstiin, mutta päädyin tällaiseen hieman epäsuoraan tapaan. Rakkaudentunnustus ei tosiaan ole mikään helppoa juttu, ja lisäksi itse koen sen aika intiiminä asiana. Kiitos typon bongaamisesta, korjasin. Kiitos myös kommentista ❤️

[Okakettu]

Moikka kommenttikampanjasta! Syksyinen fluffy tuntui minusta juuri nyt sopivalta lukemiselta, minkä lisäksi olin utelias näkemään, millaisia tekstejä tuohon Puhutaan rakkaudesta -haasteeseen syntyy. Tämä oli ihanan romanttinen kokonaisuus, ja oli todella virkistävää lukea tilanteesta, jossa tunteet todella näytetään ja sanallistetaan avoimesti, ilman kiertelyä. Se kertoo tässä kohtaa toki paljon myös Harryn ja Dracon suhteesta - pidin siitä, että rakkaudentunnustus ei ole heille mikään uusi asia, mutta toisaalta se ei ole selvästi myöskään menettänyt voimaansa. Tästä välittyi muutenkin läpi tekstin, miten hyvin he ovat oppineet toisensa tuntemaan, kuten jo tuossa alussa:

”Haluatko olla yksin?” Dracon kysymys oli neutraali, ja Harry tiesi että olisi voinut vastata siihen mitä vain eikä toinen olisi loukkaantunut.
”En oikeastaan”, hän sanoi.

Huomio siitä, että Harry olisi voinut vastata kysymykseen mitä vain ilman, että Draco olisi loukkaantunut, oli minusta hienon merkityksellinen. Kumpikin ymmärtävät toistensa tilanteen, Draco Harryn mielentilan mutta Harry toisaalta Dracon huolen, eikä loppujen lopuksi halua olla yksin. Se, että Draco lohduttaa tässä Harrya tämän vanhempien kohtalosta, toi tähän myös omanlaistaan koskettavuutta fluffyn lisäksi. kaaoksen tavoin mietin alkuun, ketä Harry oikein muistelee, mutta ei minua vaivannut, ettei asiaa selitetty tämän tarkemmin auki. Tykkäsin juurikin siitä, ettei Harryn tarvitse kertoa Dracolle sen tarkemmin, mitä hän oikein tarkoittaa.

”Me emme ehkä olisi tässä”, Draco jatkoi. ”En saisi jakaa elämääni kanssasi ja herätä joka aamu vierestäsi onnellisena miehenä. Sinä voisit olla kuuluisa huispaustähti sen sijaan, että olet pimeydenvoimiltasuojautumisen professori ja minä ihailisin sinua vain keräilykorteista.”
”Sinä ihailet minua nytkin keräilykorteista”, Harry hymähti, mutta painoi päänsä Dracon olalle.
”Ehkä, mutta sinun ei pitäisi tietää siitä”, Dracon huulet hamusivat Harryn ohimoa painaen niille pienen suudelman.
”Hyvä on”, Harry naurahti.

Tämä oli todellakin suloinen kohtaus, ja kuten sanottu, pidin myös lopun rakkaudentunnustusten romanttisuudesta. Syksy ja sen kuvailu olivat tälle myös kauniin tunnelmallinen miljöö, ruskan värjäämät lehdet ja huuruava hengitys, viileä tuulenpuuska, joka ei kuitenkaan tuossa loppupuolella vaivaa lainkaan. Kiitos paljon lukukokemuksesta! ♥

[Vendela]

Mukavaa, että otit juuri tämän ficin kommiksesta Okakettu Tuo Puhutaan rakkaudesta -haaste on kyllä mielenkiintoinen, sillä rakkaudentunnustus ei todellakaan ole mikään helppo asia, ainakaan kirjoittaa. Tässä oli tosiaan kyse jo vakiparista joka ei tunnustanut tunteitaan ensimmäistä kertaa. Hyvä, että tekstistä välittyi kuitenkin oikeanlainen tunnelma näiden kahden välillä Nyt jäin muuten todella miettimään, että olisiko tuota Harryn kommenttia kolmenkymmenen vuoden takaisesta pitänyt sittenkin avata enemmän, mutta jos se ei häirinnyt, niin ei ehkä sitten. Itse tykkään sellaisesta tekstistä, missä saa vähän miettiä merkityksiä, joten sitä tässä varmaan yritin hakea mutten ihan onnistunut Ihanaa, kun olit nostanut tuon "keräilykortti"-kohtauksen, sillä tykkäsin siitä itsekin! Lämmin kiitos kommentistasi ♥

[Thelina]

Harry ja Draco Tylypahkan professoreina on jo lähtökohtaisesti ihana ajatus (en ole tainnut koskaan tällaisia ficcejä lukea, vaikka niitä varmasti on?) ja tässä oli todella lämmin ja rakastava tunnelma syksyisen viileästä säästä huolimatta minäkin pidin siitä, miten heidän suhteensa vakiintuneisuus tuli esille esimerkiksi tuossa, että Harry olisi voinut vastata miten vain, ja se olisi ollut ok, mutta toisaalta heillä on kaikkien vuosien jälkeenkin jäljellä aitoa kipinää, mikä on ihanaa! Rakkaudentunnustukset eivät kuulostaneet tällä tavoin lainkaan tönköiltä tai hankalilta, vaan juuri oikeilta ja luonnollisilta. Kiitos kovasti tästä suloisuudesta ♥

[Vendela]

Ihanaa, kun luit tämän Thelina ja jätit kommentin Oi voi, proffa-ficit on kyllä ihan parhaita! Niitä ei taida kovin paljoa olla suomeksi, mutta englanniksi olen lukenut tämmöisen kuin A Secondary Education (K-18) kirjoittajana Thunderbird587 ja lämmöllä suosittelen! Tämä on pitkä, mutta ei kannata säikähtää, sillä tarina ilmaisee kyllä mukaansa Mitä taas tähän pieneen hetkeen tulee, niiin kiva että rakkaudentunnustukset toimivat ja näiden kahden välinen suhde välittyi juuri oikeanlaisena. Minulle nämä kaksi säilyttävät aina kipinänsä, vaikka olisivat kuika kauan yhdessä Kiitos hurjan paljon kommentista ♥

[Elfmaiden]

Suloinen tarina, oikein sopiva iltasaduksi! Kiitos! Tylypahka on syksylläkin varmasti todella kaunis.

Tarinan ajoittaminen oli minulle kyllä vähän vaikeaa... Tulkitsin, että 30v on mennyt sodasta, ja he olisivat nyt 17+30=47 vuotiaita. Sitä taustaa vasten Dracon vaalimat keräilykortit Harrysta olivat todella suloinen, vaikka myös vähän koominen mielikuva. Tarkoitettiinkohan muuten suklaasammakoiden kortteja ja kuinka monta versiota Harrysta on mahdettu tehdä?

Mutta jos 30v on mennytkin Harryn vanhempien kuolemasta, he ovatkin vasta kolmikymppisiä itsekin ja siten hyvin erilaisessa elämäntilanteessa. Anyway, he ovat ilmiselvästi ehtineet olla yhdessä jo vuosia, ei haittaa vaikkei suhteen alkamisaikaa kerrota. Heidän kanssakäymistään oli mukava seurata, ja kuten joku muukin kommentissaan korosti, jo Dracon tapa lähestyä Harrya oli todella mutkaton. Ihanaa miten rakastavia he ovat!

Thelinalle voin myös suositella tuota A secondary education -ficciä, se on ihana ja kuuma! En tosiaan muista, onko suomeksi juurikaan kirjoitettu Harrystä ja Dracosta opettajina? Englanniksi tulee mieleen monia... Toinen suositeltava tarina, ja ihan eri oppiaineilla, on tämä hieno draama All Life is Yours to Miss (kirjoittanut Saras_Girl, tämäkin k-18 lopulta)!

[Vendela]

Kivaa kun kommentoit tätäkin Elfmaiden
Tässä oli kulunut 30 vuotta Harryn vanhempien kuolemasta, joten nämä ovat tosiaan sen ikäisiä. Yhdessä he ovat kuitenkin olleet jo pitkään, vaikka sitä ei tässä mitenkään erityisesti korosteta. Tässä puhuttiin muuten noista suklaasammakkokorteista, sillä ajattelen että Harry on varmasti saanut itselleen sellaisen melkeinpä heti sodan jälkeen. Eli tätä ficciä ajatellen noin kolmetoista vuotta aikaisemmin. Siinä on Draco ehtinyt hyvin ihastella Harrya ennen kuin heidän suhteensa on alkanut
Kiitos muuten tuosta Saras_Girlin ficci-vinkistä, en olekaan lukenut tuota! Pitääpä laittaa lukulistalle

[Sylikisu]

Etsin tähän syksyiseen sateiseen päivään jotain rakkaudesta ja lämmöstä kertovaa ja tämä oli täydellinen valinta siihen. Nimen perusteella tämän avasin, koska se tuntui lupaavan juuri sitä, mitä kaipasin ja niin se olikin. Melko lyhyessä tarinassa voidaan kertoa ja ilmaista niin paljon ja luoda tunnelma, josta lukijan ei tarvitse muuta kuin nauttia hymy huulillaan. Harry ja Draco olivat todella herttaisia yhdessä ja heidän kanssakäymisestään, liikkeistään ja mainituista eleistä pystyi lukemaan, kuinka syvät tunteet heillä oli toisiaan kohtaan.  Harryn leikinlasku siitä, että Draco ihailee häntä kortista oli niin herttaista. Tässä oli synkempikin puoli, kun puhuttiin vanhempien kuolemasta ja siitä mahdollisuudesta, että he eivät ikinä olisikaan kohdanneet. Se on aina vähän pelottava ajatus, että joskus joku asia, josta muodostuu todella merkityksellinen tärkeä omaan elämään, voi olla pienestä kiinni ettei se olisi toteutunutkaan. Siitä suuremmalla syyllä täytyy pitää kiinni ja nauttia siitä, mitä on silloin kun se on. 

Kiitos tästä. Tämä oli kaunis, piristävä ja romanttinen. 

[Vendela]

Todella ihanaa kuulla, että tämä on piristänyt päivääsi Sylikisu
Tuo on totta, että joskus kaikki voi olla kiinni hyvin pienestä. Halusin tuoda tuon mahdollisuuden tähän mukaan, mutten kuitenkaan halunnut jäädä puimaan sitä liian syvällisesti. Sillä näillä kahdella on kuitenkin hyvä olla näin ja vaikka ikäviä asioita on tapahtunut (ja varmasi tapahtuu aina), niin ne voivat silti tuoda jotain hyvääkin Tärkeintä on tosiaan, että he ymmärtävät arvostaa sitä mitä heillä on nyt ja pitävät siitä kiinni, aivan kuten sanoit. Mukavaa, että tästä pysyi lukemaan myös sen, kuinka läheisä nämä ovat toisilleen ja kuinka paljon he toisilleen merkitsevät. Todella paljon kiitoksia kommentistasi, se ilahdutti ja piristi minua, aivan kuten tämä pieni tarina sinua ♥

[Waulish]

Vaihdokkaista iloista iltaa!

Voi että mikä ihana syystarina, juuri täydellinen Vaihdokkaiden tämänkertaiseen syysteemaan - mikä tietysti on ihan luontevaakin, jos tämä kerran on sen inspiroimana kirjoitettu! Onpa kivaa, että inspiroiduit aiheen tiimoilta kirjoittamaan jotain syksyistä, koska syystekstejä ei vain voi olla liikaa. Syksy on lempivuodenaikani, ja nautin sen tunnelmoimisesta myös lukemisen merkeissä. Tämä tarina välittää hyvin samaistuttavia syystunnelmia: lehtien väriloistoa ja kirpeää tuulta, joka enteilee tulevia pakkasia, ja ennen kaikkea syntyjen syvien miettimistä. Minusta tuntuu, että syksyisin on tavallaan luontevaa ajautua pohtimaan elämänvalintoja ja elämän suuntaa, kun luonto ympärillä hiljalleen kuihtuu ja käy talvilevolle. Syksy on usein myös uusien alkujen aikaa, kun esimerkiksi lukuvuosi käynnistyy ja kesälomat on vietetty, mikä varmasti jaksottaa tässä ainakin Harryn ja Dracon elämää, kun he työskentelevät opettajina Tylypahkan kaltaisessa sisäoppilaitoksessa. On ymmärrettävää, että ajankohta herättää myös kipeitä muistoja ja mitä jos -tyyppisiä ajatuskulkuja. Koen samaistuvani Harryyn, joka seisoo pihalla yksin järvelle tuijottaen. Onneksi mennyt ei kuitenkaan kahmaise Harrya mukanaan, vaan hän ymmärtää, että tärkeintä on tässä ja nyt.

Miesten välisestä vuorovaikutuksesta välittyy ihanasti kaikella tapaa se, miten läheisiä he ovat ja miten pitkä yhteinen taival heillä on takanaan. Vaikkei H/D kuuluu suosikkeihini, täytyy tunnustaa, että näen tämän tarinan myötä sieluni silmin Harryn ja Dracon aikuisina opettajina jakamassa tämän syyshetken toistensa kanssa, ja se on ihanaa ja lämmittävää. Jotenkin itselleni on paljon helpompaa kuvitella nämä hahmot yhteen aikuisiällä kuin teineinä. Ylipäätään on ihanaa ja levollista lukea välillä varttuneemmista hahmoista, joiden elämä ja arki on vakiintunutta.

”Haluatko olla yksin?” Dracon kysymys oli neutraali, ja Harry tiesi että olisi voinut vastata siihen mitä vain eikä toinen olisi loukkaantunut.

Tämä kohta puhuttelee minua eritoten, koska tästä välittyy jotenkin niin konkreettisesti se, miten hyvin miehet toisensa tuntevat ja miten terveellä ja vakaalla pohjalla heidän suhteensa on. Se, että kysymys on neutraali - vailla minkäänlaisia latauksia, toiveita tai odotuksia -, ja se, ettei Draco loukkaantuisi minkäänlaisesta vastauksesta ja se on molemmille selvää, kertoo siitä, miten vankat ja turvalliset perustukset miesten suhteella on. ♥ Tällaisessa suhteessa on varmasti helppo olla oma itsensä ja antaa tilaa myös toiselle.

Tämä tarina siivitti minut syksyiseen Tylypahkaan ja tulevaisuuteen ja nautin siitä kovasti - kiitos! -Walle

[Beatrix Bones]

Kommenttikampanjasta hyvää päivää! Siitä on todella pitkä aika, kun mä olen viimeksi lukenut Drarrya, mutta ajattelin rohkaistua ja ottaa tämän luettavakseni - enkä muuten katunut, koska tykästyin tähän todella paljon!

Ensin mun on mainittava, että tykkään sun tarinankerronnasta ja tavasta kuvailla. En ole ihan varma olenko lukenut sulta aiemmin mitään, mutta tämän perusteella ehdottomasti pitäisi. Sun kerrontatapa saa mulle lukijana fiiliksen, että mä pystyn näkemään miljöön silmieni edessä ja ihan oikeasti olen itsekin tuolla Harryn ja Dracon seurassa seuraamassa sivusta heidän vuorovaikutustaan. Walle sanoikin tämän jo todella hyvin, mutta sä toit ficissä hyvin esille sen, miten pitkä taival näillä kahdella on jo takanaan ja se selkeästi näkyi heidän kanssakäymisessään. Kaikki nuo pienet eleet, miten Dracon sormet kietoutuivat Harryn kohmeisten sormien ympärille, Harry painoi päänsä Dracon olalle jne. Musta toit ihanasti myös esille sen, että molemmat ovat professoreina Tylypahkassa, vaikka täytyy myöntää, etten itse olisi ikinä osannut kuvitella Dracoa Kalkaroksen tilalle opettamaan liemiä.

”Me emme ehkä olisi tässä”, Draco jatkoi. ”En saisi jakaa elämääni kanssasi ja herätä joka aamu vierestäsi onnellisena miehenä. Sinä voisit olla kuuluisa huispaustähti sen sijaan, että olet pimeydenvoimiltasuojautumisen professori ja minä ihailisin sinua vain keräilykorteista.”
”Sinä ihailet minua nytkin keräilykorteista”, Harry hymähti, mutta painoi päänsä Dracon olalle.

Mun pitää nostaa tämä esille, koska mä (tapani mukaan) löysin tästä hieman huumoria. Hihittelin sille, miten Draco yrittää tuijotella salaa Harrya suklaasammakkokorteista, mutta on jäänyt siitä kiinni. Toisaalta taas jäi mieleen ajatus, että surkutteleeko Draco sitä, että Harry on kenties jättänyt hänen vuokseen tarttumasta mahdollisuuteen olla kuuluisa huispaustähti (ja on toisaalta ilmiselvää, että Harry on keräilykorteissa ilman huispaustakin).

Joka tapauksessa kiitos tuhannesti tästä syksyisestä palasesta! Oli ilo lukea Drarrya pitkästä aikaa! ♥

[Vendela]

Pahoittelut, että teidän kommentteihin vastaaminen on kestänyt! Luin molemmat kuitenkin heti tuoreeltaan ja ilahduin valtavasti

Walle, kivaa että tämä osui sinulle tuolla vaihdokkaissa! Tosiaan olin ensin sitä mieltä, ettei listauksestani löydy muka yhtään syysteksiä ja kirjoittelin sitten tämän, mutta sitten niitä löytyikin. Mutta ei se toki silti vähennä tämän tarinan olemassaoloa milään muotoa, sillä idea lähti kuitenkin tuosta haasteesta sekä siitä "Puhutaan rakkaudesta"-haasteesta
Syksy on kyllä ihana vuodenaika, tai oikeastaan juuri se aika syksystä kun lehdet ovat vielä puissa, on värikästä ja aurinkoista. Sitten kun alkaa se pimeä ja sateinen jakso niin onkin jo aika suunnata katse jouluun ja fiilistellä sisällä kynttilöiden parissa.
Vaikka H/D ei olekaan sinun palasi kakkua, niin tosi kivaa kun pystyit kuitenkin näkemään nämä kaksi aikuisina tuolla Tylypahkassa. Totta on, että ehkä teini-Harry ja -Draco ovat hieman menneen talven lumia ja itsekin tykkään heistä paljon enemmän aikuisina. Itse asiassa olen jo jonkin aikaa fiilistellyt keski-ikäisistä canonin mukaisista hahmoista lapsineen kaikkineen Näitä olen kirjoittanut jokusen mutta enimmäkseen lukenut tuolta enkkupuolelta. Hahmoihin saa paljon enemmän syvyyttä kun ikää laitetaan vähän lisää.
Kylläpä tämä vastaus rönsyili! Kiitos ihan hurjan paljon vielä kommentista ♥

Bea, kivaa kun nappailit tämän kommiksesta ja Felialle lämmin kiitos tämän linkkaamisesta! Ja kivaa myös että "uskalsit" pitkästä aikaa Drarryn pariin
Tosi ihanaa kuulla, että tykkäsit tästä mun kerronnasta. On vaikea arvioida itse omaa tekstiään, joten siksi palaute on arvokasta Nämä hahmot ovat mulle tärkeitä, joten kivaa että olin onnistunut välittämään heistä jotain myös sinne lukijalle. Draco liemimestarina on kyllä varmasti hyvin erilainen kuin mitä Kalkaros oli Hauskaa, että olit nostanut tuon suklaasammakkokortti-jutun esiin, sillä itsekin tykkäsin siitä! Harry on aivan ehdottomasti korteissa olipa huispaustähti tai ei, eikä hän ehkä ihan oikeasti olisi kuitenkaan halunnut olla sellainen. Mutta minustakin tuo oli kiva mielikuva, että Draco on narahtanut Harrylle korttien tuijottelusta Lämmin kiitos kommentista!

[Angelina]

Saanko kommentoida tähän vaan että NAAAAAAAAAAAAAWWWWWWWWWWW? ♥♥♥

Tää oli kyllä niiiin sokerista ja niiiin fluffista ja niiiiin söpöä, ettei mitään rajaa! Vähän vanhojen muistelua ja pientä melankoliaa ensin, mutta sitten keskitytään siihen kaikkeen hyvään, mitä kuitenkin on. Dracolla on pointti siinä, että asiat olisivat saattaneet mennä aivan eri tavalla, eivätkä he ehkä Harryn kanssa olisi nyt yhdessä :'3

HAH huikea yksityiskohta tuo, että Draco ihailee Harrya joka tapauksessa keräilykorteista, vaikkei tämä kuuluisa huispaaja olekaan

Tuli nyt aika pohjanoteerauskommentti, muttakun AWW! Välillä on vaan niin ihana lukea söpöilyä ilman sen kummempaa/suurempaa juonta. Tuli niin hyvä mieli <3

[Vendela]

Angie, saa kommentoida Ihan mitä vaan ja mikä hyvältä tuntuu!
Mutta ihanaa että kirjoittelit vähän auki noita fiiliksiäsi ja vielä ihanampaa että tykkäsit Tuo keräilykortti kohta on ehkä omakin suosikkini. Sillä mieti nyt Dracoa piilottelemassa tuollaista Harry-korttia ja silittelemässä sitä, aika suloista. Kiitos ihanasta kommentista, siitä tuli hyvä mieli vastavuoroisesti!

[flawless]

Oih, proffa!Harry jotenkin puhutteli mua, kuulostaa seksikkäältä Harrylle kieltämättä sopisi musta hyvin pimeyden voimilta suojautumisen opettajan virka, koska luulisi jotenkin että kaiken tekemänsä jälkeen Harry olisi vähän kyllästynyt maailman pelastamiseen ja ryhtynyt joksikin muuksi kuin auroriksi. Asettunut tavallaan vähän lepäämäänkin välillä. Tämä oli musta siis oikein kiva skenaario, tykkäsin tästä tulevaisuudenkuvasta. Ollapa oppilaana Tylypahkassa jossa on opettajina Harry ja Draco, mitenhän sitä voisi edes tunneilla hivenenkään vertaa keskittyä

Tässä oli mukavan rauhallinen ja seesteinen tunnelma, sellainen rento ja aloilleen asettunut. Tästä jotenkin huokui se, että yhteistä eloa oli kulunut jo pidempään ja kaikki oli tasaisen hyvin.

”Me emme ehkä olisi tässä”, Draco jatkoi. ”En saisi jakaa elämääni kanssasi ja herätä joka aamu vierestäsi onnellisena miehenä. Sinä voisit olla kuuluisa huispaustähti sen sijaan, että olet pimeydenvoimiltasuojautumisen professori ja minä ihailisin sinua vain keräilykorteista.”
”Sinä ihailet minua nytkin keräilykorteista”, Harry hymähti, mutta painoi päänsä Dracon olalle.

Aww! Ihana kohta. Mä niin pidin tästä keräilykorttimaininnasta, niin symppistä että on noin ihastunut toiseen vielä vuosien jälkeenkin, että hottistelee toista keräilykorteistakin. Suloista. Ja tässä sitä paitsi toinen hyvin mahdollinen tulevaisuuden skenaario, Harry vaikutti pitävän huispauksesta niin paljon ja oli siinä hyväkin, hänestähän olisi ihan hyvin voinut tulla huispauksen pelaajakin. Mutta ehkä Harry ei kuitenkaan siitä julkisuudesta niinkään välittänyt, että se olisi sen puolesta kenties vähemmän sopiva. Parempi siis proffana kuin huispaajana

”Luulen, että minun on kuitenkin sanottava se vielä kerran, ihan vain varmuuden vuoksi”

<3

[Vendela]

flaw, olipa kivaa kun tulit lukemaan tämän Piristit iltaani tällä kommentillasi! Proffa!Harry ja proffa!Draco yhdessä ovat aika hot Mutta toki Harrykin toimii yksinään jos niin tykkää. Mukavaa, että tämä Tylypahkan nuorennusleikkaus oli mieleen! Tuo keräilykortti-kohta on kyllä omakin suosikkini tästä tekstistä. Ja Harry olisi pärjännyt kyllä hienosti myös huispaajana, mutta kuten sanoit, ehkä se julkisuus ei sitten kuitenkaan ole hänen juttunsa. Joten hyvä, että hän voi Dracon kanssa nautiskella Tylypahkan rauhasta (jos siellä sellaista on kaikkien oppilaiden keskellä) ja halailla ja pussailla ja vain rakastaa Lämmin kiitos kommentista!

[mursuhilleri]

Ensinnäkin täytyy sanoa, etten ole koskaan ajatellut, että Dracon voisi kirjoittaa professorina! Ja sekin vielä, että ovat molemmat Harryn kanssa professoreita, nerokasta! Oon aina tykännyt proffa!Harrysta, mutta tosiaan mulle ihan uusi juttu tuo proffa!Draco Toimii!

Voin hyvin samaistua Harryyn, joka seisoskelee Tylypahkan pihalla yksin vaipuneena ajatuksiinsa ja muistoihinsa. Alusta tuli kyllä ihana syksyinen tunnelma ja siinä oli kaunista kuvailua. Vaikka nyt eletäänkin ihan muuta vuodenaikaa, niin pääsin ihan sellaiseen syksyfiilikseen tästä!

”Haluatko olla yksin?” Dracon kysymys oli neutraali, ja Harry tiesi että olisi voinut vastata siihen mitä vain eikä toinen olisi loukkaantunut.

Tämä oli aivan ihana. Se, että Draco kunnioittaa Harryn mahdollista halua olla yksin, ja myös se, että Harry tietää sen. Tällainen on toimiva ja hyvä parisuhde <3

”Me emme ehkä olisi tässä”, Draco jatkoi. ”En saisi jakaa elämääni kanssasi ja herätä joka aamu vierestäsi onnellisena miehenä. Sinä voisit olla kuuluisa huispaustähti sen sijaan, että olet pimeydenvoimiltasuojautumisen professori ja minä ihailisin sinua vain keräilykorteista.”
”Sinä ihailet minua nytkin keräilykorteista”, Harry hymähti, mutta painoi päänsä Dracon olalle.
”Ehkä, mutta sinun ei pitäisi tietää siitä”, Dracon huulet hamusivat Harryn ohimoa painaen niille pienen suudelman.

Tämä kohta oli super hellyyttävä! On koskettavaa, että vaikka Harry ja Draco ovat olleet jo pitkään yhdessä, niin Draco silti ihailee Harrya keräilykorttien kuvista. Ihan loistava kohta, moni muukin on kommenteissa tätä kehunut, enkä yhtään ihmettele sitä! Tää oli ihan mun suosikkiasia koko tekstissä

”Olenko koskaan sanonut, että rakastan sinua”, Harry hymyili katsellessaan Dracon kasvoja.
”Olet ehkä saattanut mainita asiasta”, Draco vastasi hymyillen ilkikurisesti.
”Luulen, että minun on kuitenkin sanottava se vielä kerran, ihan vain varmuuden vuoksi”, Harry sanoi ja painoi uuden, tällä kertaa lyhyemmän suudelman Dracon huulille.

Otetaan nyt vielä yksi lainaus, voisin oikeasti lainata koko tekstin. Tää sai kyllä hymyn huulille. Ihanaa, että pitkänkin ajan jälkeen Harrylla ja Dracolla on tällainen suhde. <3

Tämä oli tosi kiva ficlet, suloinen ja romanttinen pieni teksti <3 Kiitos tästä

[Vendela]

Kivaa, että tulit lukemaan tämän mursis Molemmat proffina on kyllä varsin kiva kuvio, vaikka siitä onkin harmillisen vähän ficcejä. Olit nostanut tuolta tosi kivoja lainauksia, ja täytyy sanoa että tuo keräilykortti-kohta on kyllä ehdottomasti omakin suosikki Ihana kuulla, että syksyisyydestään huolimatta tämä ilahdutti näin ystävänpäivänä ♥ Lämmin kiitos kommentista!