A/N: hah! kirjoitin parissa päivässä tämän seuraavan luvun ja tiedättekö! Tämä oli viimeinen ennen epilogia! Kyllä vaan, lopun tuntua mulla olikin jo viime kerralla. Sitten inspis iski ja tämä tarina naputteli itsensä tähän pisteeseen. Mutta kuten sanoin, epilogi on vielä luvassa.
12
”Hän jumaloi sinua”, Pansy tokaisi ja palautti Dracon uuden taikasauvan. ”Ei hän kenenkään muun taikasauvaan ole upottanut nimikkotähtikuvion muodostelmaan
timantteja.”
”Ne ovat sitriinejä…”
”Minun sauvani on ihan perustikku. Hemmetin hyvä tikku kylläkin”, Pansy jatkoi.
”Onko sinullakin Potterin veistämä taikasauva? Mistä lähtien..?”
”Tämä on tätä taas. Draco ei tiennyt mikä on iPhone, eikä hän tiennyt, että kaikilla on Harryn tekemät taikasauvat, koska ne nyt vain ovat paljon parempia kuin Ollivanderin. Hän ei myöskään taatusti tiedä, että Harry on rakastanut häntä jotain kymmenen vuotta”, Ginny sanoi, hakien ympäriltään vahvistusta.
He istuivat iltaa Puolikuussa, nyt kun se oli Dracon luvalla sallittua taas. Lavender nojaili heidän vakiosohvansa selkänojaan hymyillen rennosti.
”Dracolla on kieltämättä toisinaan vaikeuksia huomata ilmiselviä asioita”, Lavender naurahti ja palasi töihin baaritiskin toiselle puolelle.
Dracoa nolotti. Miksi hänen ystävänsä saivat eniten riemua hänen piinaamisestaan? Rakastanut kymmenen vuotta? Mitä ihmeen sairasta huumoria sekin oli?
”Saisinko minäkin katsoa taikasauvaasi?” Luna pyysi. Luna oli sentään ihana. Hän ei käyttänyt aikaansa toisten nöyryyttämiseen. ”Olet oikeassa, Pansy. Tämä on mestariteos ja Harry jumaloi Dracoa.”
”Paljon sinä pulitit tästä timanttisauvasta?” Blaise kysyi, joka vuorostaan kuljetti sormiaan tähtikuviota pitkin.
”Se oli lahja… Mutta Potter antoi sen vain siksi, että hän oli pitänyt vuosikausia minun ensimmäistä sauvaani itsellään! Kertomatta sitä! Luulin, että se oli tuhoutunut!” Draco sanoi kiihtyneenä. ”Uuden lahjoittaminen oli vähintä, mitä hän saattoi korvaukseksi tehdä.”
”Olen samaa mieltä, kuin Pansy ja Luna”, Blaise jatkoi kuin ei olisi kuullut Dracoa lainkaan.
”Olette kaikki aivan sekaisin”, Draco tuhahti.
Hän oli ollut uuden taikasauvan onnellinen omistaja jo kaksi päivää. Kaikki onnistui sen kanssa intuitiivisesti ja täydellisesti. Dracon opiskelu sujui paremmin, hänen loitsutyönsä oli tarkkaa ja vaivatonta. Myös liemet tuntuivat luonnistuvan virheettömämmin.
Harry
oli kehunut ja suudellut häntä, sanonut kaivanneensa, mutta se nyt oli sellaista. Harry oli vain hyvin tunteikas ihminen, joka kiintyi helposti. Jostain syystä toinen oli nyt kehitellyt itselleen pienen ihastuksen Dracoon. Varmasti oli kivaa saada pussailukaveri synkkään syksyyn.
”Etkö sinä sitten pidä Harrysta?” Luna kysyi seurattuaan Dracoa tiskille.
”Mitä sinä höpiset? Totta kai minä pidän. Kaikki pitävät Harry Potterista. Lavender-kulta, tekisitkö minulle kurpitsalaten, kiitos.”
”Minä luulen, että Luna tarkoitti jotain muuta... Mutta olepa hyvä, laitoin joukkoon lisäripauksen neilikkaa”, Lavender sanoi ja katsoi Dracoa merkitsevästi.
”Minkä tähden teillä kaikilla on nyt niin kamala tarve ristikuulustella minua Potterista?” Draco sihahti hermostuneena.
”Hän on meille kovin rakas”, Luna lausui ja kieputteli vaaleaa kiharasuortuvaansa. ”Kuten sinäkin, Draco, mutta olisitpa nähnyt hänet viime viikolla. Aivan lannistunut ja kiukkuinen.”
”Ja se liittyy minuun miten?”
”Älä esitä hölmömpää kuin olet, Draco.”
Luna tilasi asunsa kanssa saman sävyisen koktailin ja siemaili sitä yhtenä turkoosina ilmestyksenä ja hymyili sitten hurmaavasti Dracon olan ylitse.
Seetripuun tuoksu täytti Dracon nenän, ennen kuin hän kääntyi sen lähdettä kohti. Harry kallisti päätään hymyillen ja pitkä, tumma kihara valahti hänen kasvoilleen viehättävästi.
”Varoitan etukäteen, nuo tuolla nurkkapöydässä ovat ihan kaheleita kaikki”, Draco kuiskasi liioitellun kovaa.
”Hei Harry! Vaikutat iloisemmalta tänään!” Luna sanoi.
”Hei Luna, minä olenkin”, Harry vastasi ja Luna vinkkasi hänelle silmää ennen kuin lipui juomineen takaisin muiden luo.
”Mitä sinä juot?” Harry kysyi puhuen matalasti Dracon korvaan.
”Maista.”
Lavender nieli virnistystään ja vilkuili heitä tiskin takaa, pyyhkien kiireisen näköisenä putipuhdasta pöytää.
”Mm hyvää. Kiitos. Lav, tee vain minullekin samanlainen. Alkoholi ei ehkä ole paras idea tänään.”
”Kaksi sirppiä, viisi sulmua”, Lavender pyysi hymyillen.
Harry kilautti pöydälle kolme sirppiä ja antoi loput Lavenderille. Hetken kuluttua he hörppivät kuumia vaahdon peittämiä ja oransseja juomiaan toisiaan katsellen.
”Se on todella toiminut kauniisti. Taikasauvasi”, Draco sanoi.
”Se on
sinun sauvasi.”
”Miksi sinä teit siitä niin hienon? Hienomman kuin muille?”
Harry katsoi häntä lempeästi, mutta jossain silmien ja suupielien luona Draco oli havaitsevinaan hieman kipua.
”Malfoy… Siksi, tietenkin, että sinä olet niin hieno”, hän sanoi pienesti virnistäen.
Draco pyöräytti silmiään ja johdatteli heidät pöydälliseen ajattaroja, nunduja ja akromantelloja, tai siis heidän yhteisiä ”ystäviään”.
”Harry! Ihailimme juuri kollektiivisesti viimeisintä lisäystä sauvaperheeseen. Olet ylittänyt itsesi tällä kertaa”, Blaise sanoi. Draco yritti murhata kaikkia katseellaan, jotta he eivät alkaisi taas puhua mitä sattuivat.
”Olen pahoillani, etten upottanut muiden taikasauvoihin jalokiviä. Tämä yksilö on harvinaisen vaatelias asiakas, ymmärrättehän”, Harry sanoi taputtaen Dracoa olalta.
”En ole asiakkaasi! En edes tilannut sauvaa…” Draco mutisi.
He saivat osakseen huvittuneita ja liikuttuneita katseita ystäviltään istuessaan alas vierekkäin, samanlaisten piparkakuilta tuoksuvien juomiensa kanssa.
”No?” Ginny naurahti.
”Mitä?” Draco kivahti.
”Onko teillä meille jotain kerrottavaa?” Pansy jatkoi.
”Ei sillä, että mitään uutisia olisi luvassa…” Blaise tarkensi.
”Mutta on se kiva kuulla heiltä itseltään!” Astoria sanoi.
Draco oli aivan hämillään. Mistä kummasta muut oikein puhuivat? Blaisen on täytynyt mennä juoruilemaan jotain! Hän oli ainoa, joka tiesi
mitään Dracon tunteista.
”Malfoy, luulenpa että minun rakkaudella veistämäni taikasauva on nyt paljastanut heille, että minä pidän sinusta”, Harry kuiskasi, mutta niin että sen kuulivat kyllä kaikki.
Harryn vihreät silmät hymyilivät väsymättä ja ylipitkät kiharat valuivat ohimoilta uudelleen. Toisen lämpö ja hyvä energia tuntui kaapukerrostenkin läpi.
Rakkaudella veistetty.”No, minä nyt olenkin melkoisen ainutlaatuinen ja rakastettava ihminen”, Draco sanoi kohottaen leukaansa.
Astoria ja Ginny katsoivat toisiinsa ja huokaisten Astoria tipautti Ginnyn odottavaan käteen muutaman lantin.
”Hyvä on. Voitit”, tummahiuksinen noita myönsi.
”Löimme vetoa siitä, että oletteko te edes keskenänne puhuneet suhteestanne vielä. Minä väitin, ettette ole”, Ginny sanoi tietäväisenä.
”Mutta emme mekään ikuisesti saa riemua teidän kahden päättymättömästä vaiheilusta”, Blaise sanoi tylsistyneenä, mutta hymyn häivä käväisi hänenkin kasvoillaan. ”Myöntäkää jo se minkä me kaikki muut tiedämme jo.”
”Iho umpeen, Blaise!” Draco sihahti posket kuumentuen.
Harry naurahti hänen vieressään ja kaappasi Dracon syliinsä. Tyytyväisten äännähdysten sarja soi taustaraitana, kun Harry käänsi hellästi Dracon päätä suudellakseen häntä kerran.
”Olet kaikkeni”, Harry kuiskasi hänen korvaansa, eikä Draco saattanut uskoa sitä.
”Potter, mitä sinä nyt...” Draco sopersi.
”Älykkääksi ihmiseksi sinä olet käsittämättömän hidas”, Pansy sanoi, mutta hänen äänensä oli liikuttunut.
Luna taputti sormenpäitään yhteen ja hymyili eteerisesti. Blaise pyöräytti hänelle silmiään mutta virnisti iloisesti kuitenkin. Pansy painoi kämmenensä rintaansa vasten ja Astoria halasi Ginnyä vieressään. Dracosta oli hämmästyttävää, kuinka mielissään heidän ystävänsä tuntuivat olevan.
Harry tarttui hänen käsistään ja puristi niitä, kuin varmistaen Dracolle, että hän puhui totta. Että tämä ei ollutkaan iso kusetus. Että hän ei muka olisikaan suudellut häntä ihan vain muuten vain.
”Minä luulen, että minulla on nyt tämän mykistyneen blondin kanssa kahdenkeskeistä juteltavaa”, Harry sanoi toisille. ”Malfoy, tulisitko teelle luokseni?”
”Voisitteko mahdollisesti tehdä sinunkaupat siinä samalla?” Ginny ehdotti naurahtaen.
He jättivät Puolikuun krouvin ja alkoivat kävellä kohti Harryn kotikatua. Kävelyistä oli tullut heille tapa, vaikka ilmiintymällä olisi päässyt ovelle heti.
Alruuna nukkui ruukussaan, lyhdyissä lepatteli verkkaan tulet ja koko kuja oli miellyttävän rauhallinen.
Ovi avautui heille itsestään ja Dracon vastaanotti koti, joka tuoksui niin huumaavan voimakkaasti Harrylta, että hänen poskionteloitaan alkoi pistellä. Draco riisui viittansa ja alkoi suurella mielenkiinnolla tutkia toisen kotia.
Asunto oli lämmin, puhdas ja hauskasti sisustettu. Olohuoneessa oli paljon huonekasveja, kirjahyllyn alimmat rivit olivat täynnä vinyylilevyjä ja seinän vierustalla oli kaunis piano sekä tyylikäs sohva.
”Taidat pitää musiikista”, Draco totesi ja istahti sohvalle.
”Kenen kuvittelet hoitaneen musat bileisiin kahdeksannella?”
”Sinulla on kieltämättä paljon levyjä.”
”Joo, tykkään edelleen kuunnella vinyylilevyltä. Entäs itse? Joko olet löytänyt Youtuben?”
”En tunne jästimusiikkia kovin hyvin.”
Harry nauroi iloisesti ja kumartui muiskauttamaan suukon Dracon huulille.
”Sain lapsena serkkuni vanhat korvalappustereot ja muutaman kasetin. Hänellä oli kammottava musiikkimaku, mutta kulutin nauhat silti vinkuviksi”, Harry kertoi ja alkoi selata levyhyllyään. Hän valitsi levyn, jonka sinisessä kannessa ui vauva ja asetteli sitten vinyylin varovasti soittimeen, sääti vahvistinta ja kytki kaiuttimet päälle (sen verran Dracokin ymmärsi).
”Kun sain tietää, että minulla on enemmän rahaa, kuin koskaan tulisin tarvitsemaan”, Harry jatkoi ja virnisti ilkikurisesti Dracolle, ”vaihdoin valuuttaa punniksi ja ostin radiosta kuulemieni bändien kasetteja. Tosin Tylypahka-aikoina kuuntelin lähinnä Nirvanaa ja angstasin.”
”En tunne sitäkään.”
”Nyt saat kuulla.”
Levysoittimen neula rahisi hieman ja alkoi sitten soittaa sähkökitaran ja rumpujen ääniä. Musiikki oli Dracon korviin melko rajua, mutta kyllä hän piti siitä.
Ja aivan erityisesti Draco piti siitä liikkeestä, minkä musiikki sai Harryn lanteille aikaiseksi.
Draco ei ollut varma, missä vaiheessa hän oli rakastunut Harryyn. Hän oli ihastunut tummaan, rohkeaan ja ärsyttävään poikaan varmasti suurinpiirtein puolivälissä kolmivelhoturnajaisia, mutta rakkaus miestä kohtaan oli eksynyt häneen helposti ja vahingossa. Ehkäpä Draco rakastui Harryyn vasta siinä ja nyt?
Ehkä Draco rakastui mieheen tämän heilutellessa pitkiä hiuksiaan puolelta toiselle luukuttaessaan yhdeksänkymmentäluvun rokkia. Ehkä Draco oli rakastunut, kun Harry oli istunut Dracon keittiössä hiljaa ja rapsuttellut sulkakynällä nenäänsä. Ehkä hän oli rakastunut mieheen saadessaan häneltä typeriä tekstiviestejä keskellä yötä. Ehkä Draco rakastui, kuin sitriineistä muodostui tähdistö maailman parhaan taikasauvan kahvaan.
”Malfoy?” Harry sanoi yhtäkkiä kahden kappaleen välisessä hiljaisuudessa.
”Sano Dracoksi vain”, Draco virnisti.
”
Draco, tiedäthän että rakastan sinua?”
