The Witcher: Ajan loppuun saakka, S (Geralt/Valvatti)

[Violetu]

Otsikko: Ajan loppuun saakka
Fandom: The Witcher/Noituri
Ikäraja: S
Paritus: Geralt/Valvatti
"Summary": Valkoinen Susi ja Hopeakettu.

A/N: Tämä on kesäturnajaisficlet (2020). Aiheena turnajaisissa olivat tulevaisuus, nykyhetki ja menneisyys.
Näillä spekseillä en voinut olla kirjoittamatta hahmoista, joista toinen ikääntyy normaaliin tahtiin, toinen huomattavan hitaasti.
Witcher-kirjoista inspautuneena tyyli lipesi vähän sinne kertomukselliselle osastolle.
Sanallinen palaute olisi ihanaa ^^



***


Ajan loppuun saakka


Yhdelläkään velholla, taikurilla tai noiturilla ei ole valtaa kajota aikaan.
He saattavat sytyttää tulia sinne, missä ei minkään pitäisi voida palaa, ja nostaa maasta vettä siellä, missä sitä ei pitäisi olla pisaraakaan.
He voivat manipuloida kellojen viisarien metallia, mutta minuutit eivät kulu sen nopeammin tai hitaammin, eivät kuukaudet tai vuodenajat, vuodetkaan.
Aika on heidän ulottumattomissaan, vaikka sen kuluminen ei heidän kasvoillaan näy.


”Tiesin, että löytäisit minut vielä”, Valvatti kuiskaa painautuen Geraltia vasten, vaikka noiturin takki on traakin sisälmyksistä saastainen.
Geralt kohottaa kätensä ja laskee sen Valvatin olkapäälle aikeinaan työntää runoilija pois, mutta käsi jää siihen, painaakin toisen lähemmäs. Painaa, kunnes Valvatin sänkinen, harmaantunut poski on vasten Geraltin rintaa, sydäntä, joka lyö edelleen hitaasti.
Aika on löytänyt Valvatin nopeammin kuin Geralt, ja se näkyy toisessa kaikkialla.

Nyt, vuosia liian myöhään, Geralt haluaisi suudella ajankulun pois, pois naururypyt toisen silmäkulmista, juonteet suupielistä. Suudella silmiin takaisin sen valon, joka siellä aina loisti, kun he tekivät matkaa yhdessä. Se valo on enää himmeä hehku, joka kuitenkin kirkastuu, kun Valvatti katsoo häneen.
”Valkoinen susi ja hopeakettu”, Valvatti naurahtaa sukien hiuksiaan, selvästi tietoisena alaa valtaavasta harmaasta.
Geralt kuljettaa sormiaan Valvatin hiuksissa, painaa kasvonsa niihin ja hengittää.

Noiturin sydän on tiimalasi, jossa jokainen hiekanjyvä on murikka, joka taistelee tiensä alaspäin, hitaasti ja kankeasti. Valvatin sydämen hiekka valuu nopeasti kuin vesi.

Geralt suutelee ajan koskettamia huulia, ja vuosista huolimatta Valvatti maistuu samalta kuin aiemminkin. Lauluilta ja hymyiltä, joukossa se satunnainen loukkaus, johon Geralt aina vastasi samalla mitalla.
”Kaipasin sinua”, Geralt sanoo karhealla äänellä. Vuodet ovat antaneet hänelle jotain rohkeuden kaltaista, joka antaa totuuksien, kipeidenkin, muuttua sanoiksi hänen suussaan.
Valvatti hymyilee, ja Geralt vastaa hymyyn.

Hän haluaa valua yhdessä Valvatin kanssa, tällä kertaa ajan loppuun saakka.

[Fairy tale]

Ihanan liikuttava pätkä. Ehdin oikeasti liikuttua tätä lukiessa, sen verran selvästi tässä lyö aika kasvoille ja nostaa esille sen totuuden, että Valvatti vanhenee ja se näkyy hänessä, Geraltkin vanhenee mutta se ei selvästi näy ainakaan päällepäin, mutta sitä enemmän hänellä on historiaa ja muistoja päässään. Hyviä muistoja Valvatista joita hän ei halua pyyhkiä pois vaan pitää niistä kiinni yhtä kovin kuin tästä hetkestä, jona Valvatti on edelleen elämässä ja jakamassa uusia kokemuksia.
Kiitos tästä. 

[hiddenben]

Halusin tulla kommentoimaan tätä, koska pidin tästä hurjasti ja oli kivaa, että tämä oli yksi kesäturnajaisten teksteistä! Olin jo silloin todella vaikuttunut tämän tekstin kauneudesta, sillä tässä on aivan omanlaisensa tunnelma - poikkeuksellisen herkkä, kun kyseessä on kuitenkin Witcher-ficci Tulkitset turnajaisten teemaa kauniilla tavalla ja pidän tämän haikeudesta, kuinka Geralt herää liian myöhään ymmärtämään, millainen elämä heillä kahdella olisi voinut olla. Varsinkin lause Vuodet ovat antaneet hänelle jotain rohkeuden kaltaista, joka antaa totuuksien, kipeidenkin, muuttua sanoiksi hänen suussaan oli hurjan kaunis ja kuvastaa tapahtunutta muutosta.

Tässä toimi hienosti viittaus hiekkaan tiimalasissa, sillä se kuvaa kaksikon erilaisuutta hienolla tavalla. Pidin erityisen paljon myös tästä lauseesta:

Aika on löytänyt Valvatin nopeammin kuin Geralt, ja se näkyy toisessa kaikkialla.

Huomaan, että minun hankala kommentoida tätä tämän tarkemmin - mutta kai yritän vain sanoa, että tykkäsin tästä hurjasti ja tämä oli virkistävä kisateksti muiden joukossa! Tässä on hurjasti kaikenlaista, mistä pidän ja tavoitat tässä tunnelman hienolla tavalla. Kiitos siis tästä

[Beelsebutt]

Miksi, oi miksi otan luettavaksi tämmöistä angstia! No eihän tää oikeastaan angstia oo vaan sellaista melankoliaa paremminkin! Eli siis myöhäisiltaa/varhaisaamua kommenttikampanjasta!

Aivan ihana vertauskuva tuo tiimalasi ja sydämen hiekka, tosi osuva! Ja ah sekä voi, senkin Valvatti, eikai Geralt nyt välitä muutamasta rypystä tosin oikein IC Valvatti kun tuommoista ressaa Eiköhän Geralt saa Valvatin melko pian keskittymään ihan muihin asioihin

Tää on kauheen kaunis, vaikkakin tosiaan vähän surullinen. Laittoi miettimään, että noinkohan Geralt voi vain päättää kuolla tai ainakin vanheta 🤔 ja myös pohdituttaa sellainen, että miten tärkeä Valvatti Geraltille on, kun edes alkaa ajatella tuommoisia! Luodut toisilleen, sanoisin

Kiitos tästä ihanuudesta 😘

(Niin joo, mulla ei ole hajuakaan turnajaisista tai sen teemoista, täysin oon nukkunut niiden ohi 🙈 joten en ota sellaisiin lainkaan kantaa!)

[kaaos]

Moi kommenttikampanjasta!

Lueskelin sulta muitakin tekstejä, mut ne oli kaikki aika vanhoja, enkä ollut varma tykkäisitkö että sellaisia 2008 fikkejä nosteltaisi ylös. Tosin, miksi et?

Mutta tämä! Valitsin jättää kommentin tähän myös siksi, että toivoit kirjallista palautetta <3

Olipa ihastuttavan tunteellinen. Vanheneminen ja vanha rakkaus on niin mun sydäntäni lähellä ;__; vaikka ei valvatti (outoa mulle kyl toi valvatti, kun oon katsonut vaan sarjan ja oppinut tuntee hahmon jaskierina) kaiketi aivan kuolinvuoteen reunalla tässä vielä ollut

Noiturin sydän on tiimalasi, jossa jokainen hiekanjyvä on murikka, joka taistelee tiensä alaspäin, hitaasti ja kankeasti. Valvatin sydämen hiekka valuu nopeasti kuin vesi.

Tosi kaunis vertaus! Ja ihanasti kiteytyi vielä vikaan virkkeeseenkin.

Tykkäsin myös siitä, että Valvatti maistui hymyltä ja satunnaisilta loukkauksilta :Dd

Kiitos tästä! Oli tosi ihana, rauhallinen ja toiveikaskin! Heillä on selvästi luvassa vielä paljon ihania hetkiä yhdessä <3

kaaos

[Avaruuspiraatti]

Ai kamala, kun voi pieneen ihmiseen fiktiivisten hahmojen elämät sattua Niin se vain on, ettei aikaan voi kajota. Geraltin kohtalo on kurja, elää itse ja todistaa, kun kaikki ne rakkaimmatkin ihmiset vanhenee pois ympäriltä. Vaikka tässäkin fikissä lopussa on ripaus onnenhäivää, Geraltin on palannut vuosien jälkeen Valvatin luo, on silti turhankin läsnä se tosiasia, että jossain vaiheessa Valvattiakaan ei enää ole. Ihan itseäkin rupesi ahdistamaan Geraltin puolesta, tuntuu että aika valuu liiankin nopeasti hukkaan, vaikka ihmiselämä pitkä aika onkin.

Kiitos, tämä oli kaikessa haikeudessaan ihana <3

[Waulish]

Voi että, tässä tarinassa on sellaista riipaisevaa kirpeyttä ja haikeaa kauneutta! Tässä käsitellään kouriintuntuvasti sitä, mikä tämän parituksen taustalla häälyy väistämättä huolettominakin hetkinä: Valvatista aika vaatii veronsa ihan eri tavalla kuin Geraltista. Se luo miesten suhteelle haikeat lähtökohdat, kun kumpikin tietää, etteivät he voi elää onnellisina yhdessä kummankin elämän loppuun saakka, vaan jossain vaiheessa joutuu luopumaan. Valvatistakin tosin varmasti jää paljon jälkeen ja jotain konkreettisempaakin kaikkien laulujen ja suullisen perimätiedon myötä. Puhumattakaan siitä, miten Geralt vaikuttaa aidosti haluavan muistaa ja säilyttää Valvatin sydämessään omankin aikansa loppuun saakka. Kaunista.

Geralt suutelee ajan koskettamia huulia, ja vuosista huolimatta Valvatti maistuu samalta kuin aiemminkin. Lauluilta ja hymyiltä, joukossa se satunnainen loukkaus, johon Geralt aina vastasi samalla mitalla.

Sydämeni sulaa! Lauluilta ja hymyiltä ja satunnaisilta loukkauksilta! Kuulostaa niin Valvatilta, ja minusta on ihanaa, että suudelma saa Geraltin miettimään kaikkia näitä asioita ja ominaisuuksia Valvatissa. ♥

Kaunis tarina, kiitos!

[Violetu]

Kiitos kommenteista <3

Löysin tällaisen ihanan ficciin sopivan taideteoksen, jonka halusin jakaa: Fanart

Fairy tale: Kiitos kommentista <3 oi, että ihan liikutustakin, hui 🥰
hiddenben: Kiitos ihanasta kommentista, olen tosi otettu "analyysistä" <3
Beelsebutt: Kiitos kommentista <3 Tää kaksikko on kyllä niin luodut toisilleen. Mieluummin kirjoittelen heistä hilpeämpää kamaa, mutta joskus pitää dipata varvasta sinne angstisemmallekin puolelle
kaaos: Kiitos kommentista <3 Saa niitä vanhojakin kommentoida 😂 nyt jäi hirveästi mietityttämään, että mitä olet oikein eksynyt lukemaan. Itsellä vaihtui Jaskier Valvatiksi siinä kohtaa, kun olin kirjan pari lukenut, itsekin aloitin netflixillä ja Jaskierilla kyllä.
Avaruuspiraatti: Kiitos kommentista <3 Nyt rupesi ihan itseäkin ahdistamaan, apua 🙈
Waulish: Kiitos kommentista <3 Mukavaa, että pidit^^ Onhan nää kaksi hirveän traagisia, kun ittensä päästää sinne ajatusosastolle ;__;

[Angelina]

Siis eikä, miten tää on aiemmin mennyt multa ohi! Tää oli ihana ;___; Melankolinen ja niin nätti <3 Ylipäätään toi idea kahdesta eri tahtiin vanhenevasta hahmosta on </3 (kummasti tulee mieleen Tony jomman kumman supersotilaan kanssa :'D)

Aika on löytänyt Valvatin nopeammin kuin Geralt, ja se näkyy toisessa kaikkialla.

Tää oli mulle sellanen pysäyttävä kohta - hienosti ilmaistu ja samalla tuli surku :< Tässä kävi niin riipaisevasti ilmi se, että nämä kaksi ovat heittäneet ihan liikaa aikaa hukkaan ja molempien tunteista päätellen vielä ihan turhaan.

”Valkoinen susi ja hopeakettu”, Valvatti naurahtaa sukien hiuksiaan, selvästi tietoisena alaa valtaavasta harmaasta.
Geralt kuljettaa sormiaan Valvatin hiuksissa, painaa kasvonsa niihin ja hengittää.

Valkoinen susi ja hopeakettu, ihana :')) <3 Valvatti on selkeesti hyväksynyt oman vanhenemisensa ja aikansa rajallisuuden, kun taas Geraltille asian hyväksyminen on hankalampaa. Täytyyhän sen toisaalta olla raskasta, vanheta paljon hitaammin kuin kaikki läheiset :<

Hän haluaa valua yhdessä Valvatin kanssa, tällä kertaa ajan loppuun saakka.

Melankolisuudesta huolimatta tää loppu oli ihana - toivottavasti nämä kaksi nauttivat yhdessä jokaisesta jäljellä olevasta hetkestä tästä eteenpäin <3

Tuli nyt aika huutokommentti, mutta tää oli aivan ihana ♥

[Arion]

Tää on nyt vähän söpöilyä huutava kommentti, mutta kun asdfgh - miks noi on vaan niin ihanan söpöjä 😍

Niin ihana, kun Geralt kesken kaiken vaihtaa suuntaa ja työntääkin Jaskierin vaan itseään vasten 🥰

Kiitos tästä! :3