Ikäraja: sallittu
Genre: yliluonnollinen slice of life
Kirjoittajalta: Etydihaaste
tällä kuvallaNuotteihin kätkettyNuoteissa hän näki kaiken: maailman, elämänsä, menneisyytensä, joskus tulevankin. Hän loi uutta musiikkia sulkemalla silmänsä ja laskemalla kätensä nuottiviivastolle. Käsi liukui pitkin paperia, hänen ei tarvinnut edes katsoa, ja kun hän avasi silmänsä, luomus oli valmis. Ja sitten hän soitti sen, päätti soittimen pianon soinnista.
Soittaessaan hän kuuli nuoteista sen minkä oli jo nähnyt - toisinaan palasi lapsuuteen tai aikaan ennen, ja joskus näki väläyksiä tulevasta. Tulevaisuus ei koskaan ollut yhtä selkeä kuin menneisyys: liikaa muuttuvia tekijöitä, mahdollisuuksia että näky muuttaisi kaiken. Joskus hän otti enteestä kiinni, jäi soittamaan samaa riviä uudelleen, tai tunteesta menneisyydestä jota oli rakastanut.
Tänään hän sulki taas silmänsä. Käsi liukui, liukui, liukui, täytti kasan papereita. Valmiina hän avasi silmänsä ja vei paperit kuivumaan ulos, ripusti narulle ja ihaili taas työtään. Ihaili menneisyydenkierteitä jotka kietoutuivat johonkin miltei käsinkosketeltavaan tulevaisuuteen, tunsi tulevan lähellä mutta ei tässä. Tunsi jotain.
Mietteissään hän jäi istumaan parvekkeelle, sulki silmänsä ja yritti saada kiinni jostakin. Ehkä soittaminen auttaisi. Tai ehkä.
Hän havahtui kahahdukseen. Nuottien takana oli joku, joka oli ottamassa yhtä paperia irti.
"Mitä teet?" hän kysyi.
"Luen. Näen. Koen."
Hän näki kun hahmo lähestyi.
"Eilen kirjoitin omiani ylös ja tunne siitä että pitäisi tulla tänne oli niin vahva."
Tummat hiukset ja keltainen paita. Kevyet askeleet.
"Ja mitä täältä löydän? Rivejä elämästäni kiedottuna toiseen elämään."
Hän nousee ylös ja kävelee vieraan luo. Tunne on niin vahva ja hän tarttuu siihen, siirtää viimeisen paperin heidän välistään.
"Niin. Hei. Hauska tavata", hän sanoo kohtalolle.
