Nimi: En koskaan
Kirjoittaja: Pura
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Ikäraja: K-11
Paritus: Lance/Allura, sivussa pieni Keith/Shiro
Genre: muka-yksipuolinen ihastus, mustasukkaisuus, kaverihömppä, flangst, huumori
Vastuuvapaus: En omista mitään enkä tee tällä rahaa.
Varoitukset: Muutama kirosana, viittaus vakavaan loukkaantumiseen, kiertelevää seksin pohtimista.
Yhteenveto:
Lance saattaa antaa ymmärtää olevansa kyltymätön naistenmies, mutta ei se oikeastaan ole totta.
A/N:
Tämä ficci osallistuu Lyrics wheel 18 -haasteeseen, ja kappaleeni oli The Killersin Mr. Brightside. En tiedä vastaako tämä nyt sitä tarpeeksi hyvin, mutta parhaani yritin, ja ainakin kappale inspiroi!-
En koskaanLance saattaa antaa ymmärtää olevansa kyltymätön naistenmies, mutta ei se oikeastaan ole totta.
Tai no, on se siinä määrin totta, että ainahan hän flirttailee, ja tanssittaa mielellään nättejä alienityttöjä aina, kun juhlitaan Voltronin voittoa jollain uudella planeetalla. Kyllähän hän vitsailee ja liehittelee - ja jos tarjoutuu tilaisuus ja halukas kumppani, niin ehkä vähän pussaileekin - mutta mikään sellainen ei oikeasti
tarkoita mitään.
Lancen ensisuudelman vei hänen ensimmäinen ihastuksensa alakoulun discossa, ja ensimmäinen tyttö jota hän
todella suuteli oli eräs pitkä ja kaunis sini-ihoinen olento, jonka hän tapasi eräässä asteroidikaupungissa viime vuonna ja jonka nimeä hän ei koskaan useiden kurkkuäänteiden takia oppinut lausumaan, mutta salaa hän pitää oikeana ensisuudelmanaan sitä ainutta, jolla on ikinä ollut väliä.
Se tapahtui muutama viikko sitten taistelun jälkeen, kun Lance ja Allura olivat joutuneet erilleen muista ja voittaneet tappelunsa vain täpärästi. Alluralla oli ollut hiuksissaan ja poskellaan mutaa ja hänen pukunsa hiha oli repeytynyt, mutta muuten hän oli uupumusta lukuun ottamatta kunnossa, ja aivan yhtä upea kuin aina. Lancen laita oli ollut huonompi: hän oli haavoittunut ja Alluran oli täytynyt puoliksi kantaa ja puoliksi raahata häntä kohti linnaa.
Epätoivo oli värjännyt hänen ääntään hänen yrittäessään pitää Lancea tajuissaan ja nilkuttamassa eteenpäin. Lance oli yrittänyt olla huomaamatta Alluran hätäännyksen kasvua ja sitä, kuinka hänen omat voimansa tuntuivat valuvan hänen kehostaan reidestä valtoimenaan vuotavan veren mukana.
"Yritä jaksaa, Lance, ole kiltti", Allura oli lähestulkoon nyyhkyttänyt.
"Saanko palkkioksi suukon jos jaksan", Lance oli mutissut, näkökentän reunat huolestuttavasti hämärtyen mutta virne yhä naamalla. Allura oli nauranut mutta Lance ei ollut saanut sen lisäksi mitään vastausta. Se oli ollut työn ja tuskan takana, mutta viimein he olivat päässeet linnaan ja sen parantavien kammioiden luokse. Lance ei siinä vaiheessa ollut tiennyt enää mistään mitään, ja heitä vastaan rientäneiden Hunkin ja Keithin kosketukset heidän auttaessaan hänet kammioon olivat tuntuneet etäisiltä ja oudon hahmottomilta.
Viimeinen muistikuva joka hänellä siitä päivästä on, on kuitenkin kirkas kuin keskipäivän aurinko. Allura hymyilemässä hänelle, kyyneliä silmäripsissään, nojautumassa lähelle. Pehmeät huulet Lancen omilla, vain hetken kevyesti hipaisten, ennen kuin Allura oli virnistänyt hänelle itkuisuudestaan huolimatta ilkikurisesti ja työntänyt hänet kunnolla kammioon ja antanut oven sulkeutua heidän väliinsä.
Lance huokaisee syvään. Allura on kyllä ilmaissut olevansa onnellinen ja kiitollinen siitä, että Lance on taas kunnossa, mutta siitä suukosta ei ole puhuttu jälkeenpäin. Lance siksi, ettei ole edes aivan sataprosenttisen varma siitä, että se todella tapahtui, ja Allura… no, Lance ei tiedä, mutta varmaankin siksi, että Allura toivoo ettei sitä olisi tapahtunut. Pikku suukolla selviytymisen palkkioksi ei luulisi olevan mitään väliä, mutta ehkä Allura ei halua antaa Lancelle turhaa toivoa. Ehkä Allura oli jotenkin pelosta sekaisin, mutta nyt kun Lance on taas ihan kunnossa, Alluraa ei enää kiinnosta. Ehkä hänestä oli kamalaa suudella Lancea ja hän haluaa vain unohtaa koko jutun.
Lance itse ei pysty unohtamaan sitä. Se kummittelee hänen unissaan, se pehmeä ja varovainen kosketus, mutta oikeastaan vielä paljon sitä enemmän hän uneksii Alluran hymystä suukon jälkeen, siitä miten kauniilta helpottunut hymy näytti hänen huulillaan ja siitä, kuinka ilmeeseen hiipi vähän suloista, helpottunutta ilkikurisuuttakin. Alluran täytyi nähdä, kuinka mielellään Lance olisi suudellut lisää, silläkin uhalla että verenhukka olisi käynyt kohtalokkaaksi. Jos he olisivat olleet vitsailukunnossa, hän olisi varmasti saanut kuulla siitä sinä päivänä kyllästymiseen asti.
Allura hymyilee hänelle usein huvittuneesti yhä edelleenkin, mutta sen päivän jälkeen hymyissä ei ole ollut samanlaista hellyyttä. Lance huokaa jälleen syvään ja kääntää viimein katseensa huoneen toiseen päähän, näkyyn, jota hän on kovasti yrittänyt välttää. Siellä on oleskelutila pehmeine valkeine sohvineen, ja Allura istuu siellä Keithin kanssa.
Prinsessa näyttää niin kauniilta ja hellältä kallistaessaan päätään kysyvästi Keithin sanoessa hänelle jotain. Heillä on suuret teekupit käsissään, ja he keskustelevat niiden yli niin hiljaa, ettei Lancella ole mitään toivoa kuulla sanoja. Heitä näyttää ympäröivän lämmin tuttavallisuuden kupla, jota ei voi olla huomaamatta. Keith istuu todella lähellä, ja Allura laskee hetkeksi kätensä tämän käsivarrelle, kun he nauravat jollekin yhdessä.
Lance puree huultaan ja puristaa kätensä nyrkkiin sylissään. Vaikka se sattuu, hänen on pakko myöntää, että he näyttävät hyvältä yhdessä. Täydelliseltä parilta: Voltronin urhea johtaja ja Leijonien Linnan kaunis, rohkea prinsessa. Alluran kauniin lämpimänsävyinen tumma iho ja Keithin marmorinvaalea hipiä luovat miellyttävän kontrastin, kuten myös Alluran kuunhopeiset kiharat ja Keithin yönmusta tukka, joka on vihdoin kasvanut karmeasta takatukasta niin pitkäksi että yltää pikkuiselle letille niskaan. Lancenkin on myönnettävä sen olevan aika söpö, eikä liene mikään ihme, jos se viehättää Alluraa. Lance nostaa tahtomattaan kätensä ja pöröttää kiusaantuneena omaa lyhyttä tukkaansa. Se on kyllä pehmeä ja ihan mukiinmenevän suklaanruskea, mutta ei sillä pitkälle pötkitä noita kutreja vastaan.
Keith ja Allura nousevat ylös yhä hiljaa puhuen. Allura suo yleisesti huoneelle pienen vilkutuksen, Keith ei senkään vertaa, ja sitten he lähtevät. Keith kävelee määrätietoisesti ja Allura kulkee hänen rinnallaan. Lance ei voi olla katsomatta tämän lanteiden kevyttä keinuntaa, mutta heti heidän poistuttuaan ovesta hänet valtaa itseinho. On säälittävää tuijotella selvästi varattuja naisia. On säälittävää pohtia kuumeisesti, mihin he ovat menossa ja mitä tekemään.
“Voltron kutsuu Lancea, kuuletko?” Hunk huhuilee ja heiluttaa kättään hänen vierellään, on ehkä ollut siinä jo hetken. Hän hymyilee, ja Lance yrittää vastata siihen. Hunk alkaa puhua jostakin parannuksesta leijonien tietojärjestelmiin, eikä Lance ymmärrä juuri mitään, mutta pöydän toisella puolella Pidge nyökkäilee ja kauempana istuva Shirokin näyttää kuuntelevan kiinnostuneena. Lance liimaa epäluontevan hymyn naamalleen ja heittää väliin piikikkäitä kysymyksiä, jotka saavat Hunkin puhisemaan ja aloittamaan selittämisen alusta, tällä kertaa äänensävyllä jolla voisi selittää asioita ennemminkin keskimääräistä heikkoälyisemmille pikkulapsille kuin oman tiimin jäsenelle.
Ei kävisi laatuun, ettei Lance esittäisi tällä tavalla olevansa ihan kunnossa. Hänhän on tiimin aurinkoisin jäsen, se jonka rooli on piristää toisia vitsailemalla ja koheltamalla. Kyllä hän tietää, että Hunk lohduttaisi häntä parhaansa mukaan jos hän kertoisi suruistaan, hän tietää että Hunk halaisi häntä hellästi ja leipoisi avaruuskeksejä, mutta ei se käy. Ei Lance osaa olla lohdutuksen kohteena. Ei hän osaa olla se, johon sattuu.
-
Lance istuu leijonansa punaisella päälaella ja murehtii. Allura ja Keith ovat olleet ties missä omilla teillään jo tunteja, eikä Lance kykene miettimään mitään muuta. Hän on yrittänyt joogata ja harjoitella ampumista ja ärsyttää hengiltä ensin Pidgen ja sitten Coranin, mutta mistään ei vain tule mitään, kun hänen päänsä täyttävät kamalat mielikuvat. Keith ja Allura sparraamassa yhdessä. Keith ja Allura kuiskimassa jotakin, mitä kukaan muu ei saa kuulla. Keith ja Allura suutelemassa Keithin huoneen ovea vastaan, Keith ja Allura kaatumassa sänkyyn, Keith riisumassa Alluran tämän kauniista puvusta, Alluran sormet hautautumassa Keithin hiuksiin -
Leijona hänen allaan murahtaa ja liikauttaa päätään niin, että Lance keikahtaa kyljelleen ja melkein liukuu alas sen päältä.
“Sori”, hän sanoo sille pudistellessaan päätään karistaakseen mielikuvat pois. “Säkään tuskin haluat kuunnella tällaisia ajatuksia. En vain voi tälle mitään, en tajua miksi Keith muka on niin - ”
Hän ei pääse sen pidemmälle, kun kyseinen mokoma takatukkainen murheenkryyni ilmestyy halliin läheisestä ovesta ja mulkaisee häntä.
“Niin mitä mä olen?” tämä huikkaa ja lähtee muitta mutkitta kiipeämään ylös kohti Lancea. Tästäkin Lance voisi olla mustasukkainen, siitä ettei ole ainut joka saa kiipeillä Punaisen päällä, mutta hänellä ei ole siihen energiaa. Hän tyytyy nousemaan takaisin istumaan, laittamaan käsivartensa puuskaan ja tukemaan leukansa niille, koukkuun vedettyjen jalkojen päälle. Ehkä hänestä tulee sillä tavalla niin surkean näköinen pieni pallo, että Keith jättää hänet rauhaan.
“No?” Keith kysyy päästessään ylös ja istuessaan Lancen viereen. Lance ei sano mitään.
“Olet mulkoillut mua viimeaikoina ihan oudosti”, Keith jatkaa. “Luulin, että oltiin päästy jo yli siitä sun keksimästä arkkivihollisuudesta.”
“Kun päästäisiinkin”, Lance mutisee. Ylitsepääseminen vain ei ole hänelle helppoa, ei sitten ollenkaan. Jotenkin hän aina keksii haluta juuri niitä asioita, joita Keithillä jo on, ja joita Lance ei voi saada.
“Mikä sua nyt vaivaa?” Keith jatkaa pehmeämmin. Hän kuulostaa ihan oikeasti melkein ystävälliseltä, aivan kuin ei tajuaisi, että Lance on surkea koska haluaa viedä hänen tyttönsä, muttei tiedä miten.
“Ei mikään.”
“Lance.” Tuota johtajanäänensävyään käyttäessään Keith kuulostaa pelottavan paljon Shirolta, ja Lance antaa huokaisten periksi.
“Okei, okei. Allura mua vaivaa, ja sä.”
“Häh”, Keith tokaisee ja kallistaa päätään kuin hämmentynyt koiranpentu, isot silmät täynnä viattomuutta.
“No kai sä tiedät että mä oon ollut siitä kiinnostunut jo vaikka kuinka kauan. Mutta anna olla, kyllä tää tästä. En ole niin perseestä, että yrittäisin tulla teidän väliin.” Äänensävyn katkeruus hävettää, mutta hän ei voi sille mitään.
Hänen yllätyksekseen Keith alkaa nauraa. Tyrskivää ja pärskivää naurua, vedet silmissä ja mahaansa pidellen. Mitä vittua?
“Mitä vittua?” Lance kysyy loukkaantuneena.
“Lance -” Keith hihittää ja pyyhkii silmäkulmiaan. “Mä olen homo.”
Mitä vittua?
“Luulin, että kaikki tiesivät jo”, Keith jatkaa. “En mä tajunnut, että sä vetäisit jostain tuollaisia päätelmiä.”
Lance ei sano mitään, ei pysty sanomaan mitään, tuijottaa vain Keithiä silmät ja suu ammollaan. Kaikki järjestyy uudelleen hänen päässään, se miten Keith ei ole koskaan osoittanut kiinnostusta tyttöihin, ei maassa eikä millään muullakaan planeetalla - ja hitto, ehkä myös se, miten usein Keith katsoo Shiroa tähtiä silmissään ja hellä hymy naamallaan - hymy jonka Lance on aina luullut kuvastavan vain syvää
veljellistä kiintymystä -
Se, miten Keith ei sittenkään ole yhdessä Alluran kanssa, eikä haluakaan olla, koska Keith on homo ja Allura on hyvin nainen - ja
sinkku, eikä ollenkaan yhdessä Keithin kanssa -
Pitkittynyt tuijotus saa Keithin poskille kohoamaan kiusaantuneen punan ja tämän paksut kulmakarvat painuvat vihaiseen kurttuun. Tarkemmin ajatellen Keith taitaa nyppiä ja muotoilla niitä, ei kenelläkään ole luonnostaan noin paksuja ja silti siistejä kulmia. Olisiko siitä pitänyt osata päätellä jotain, eikö homomiehillä yleensäkin ole ulkonäkö kunnossa? Toisaalta, eikö se takatukka kuvasta päinvastoin aivan surkeaa tyylitajua? Ja sitäpaitsi kyllähän Lance itsekin pitää ulkonäöstään huolta, vaikka onkin muutamaa pientä poikkeusta lukuunottamatta ihan täysi hetero -
Hän on liian kauan hiljaa, ja viimeiset rippeet Keithin huvittuneisuudesta valahtavat tämän kasvoilta.
“Ai”, Keith sanoo hiljaa, loukkaantuneena, ja nousee lähteäkseen.
Lance ravistelee päätään ja kiirehtii pysäyttämään Keithin.
“Hei, ei, älä säkin ala tehdä mitään johtopäätöksiä ilman faktoja”, hän huudahtaa. “Olin vain yllättynyt ja maailmankuvani vähän niin kuin meni ihan täysin uusiksi, mutta kiitos että kerroit. Tietenkin mä olen sen kanssa okei.”
Keith tuhahtaa, mutta istuu takaisin alas. “Onko kukaan koskaan kertonut sulle, että sä olet ihan täysi idiootti?”
“Koko ajan, en vaan ole uskonut, vaikka ehkä olisi kannattanut”, Lance nauraa. “Mihin te sitten Alluran kanssa aina katoilette?”
Keithin kasvoille nousee syvempi puna, ja hetken Lance ehtii jo epäillä, että häntä on taas huijattu, kunnes Keith selittää nolostuneesti takellellen.
“Allura on auttanut mua käymään läpi vanhoja dokumentteja galrakulttuurista ajalta ennen Zarkonia, ja nyt viimeaikoina… kosiskelurituaaleja. Kun olen vähän ajatellut. Shiroa.”
Lance päästää riemastuneen äänen ja pörröttää Keithin hiuksia rajusti. Keith hautaa punaiset kasvonsa käsiinsä, mutta kuuluu itsekin naurahtavan.
“Jos haluat, voin lähettää sulle kaiken mitä olen samalla löytänyt altealaisista kosiskelurituaaleista”, Keith tokaisee heidän rauhoituttuaan. “Satun tietämään, että jos tekisit sen oikein, Allura arvostaisi sitä.”
Nyt on Lancen vuoro punastua. “Onko se sanonut niin?”
“Niin suoraan kuin ikivanhalta aristokraatilta nyt voi olettaa”, Keith hymähtää. “Saisit itsekin sanoa asiat suoraan. Allura on vähän niin kuin mä - ei sille mene tällaiset romanssijutut perille jos sä flirttailet sille samalla tavalla kuin puolelle galaksista. Sun pitää sanoa se suoraan ja tehdä asialle jotain.”
Ajatus on kauhistuttava, mutta samalla lämmin tunne leviää Lancen rintaan. Keith on sittenkin ihan hyvä jätkä, ja tämän punastelu ja kosiskelusuunnitelmat todistavat, ettei tällä todella ole mitään aiettakaan sotkea Lancen rakkauselämää. Allura ei ole Keithin kanssa, vaan ehkä jopa kiinnostunut Lancesta, ja nyt Lancella on käytettävissään tietoa siitä, miten altealaisia tyttöjä vietellään ihan virallisen kaavan mukaan. Ehkä asiat sittenkin ovat kääntymässä parhain päin.
-
Spoiler: The Killers: Mr. Brightside • näytä Coming out of my cage
And I've been doing just fine
Gotta gotta be down
Because I want it all
It started out with a kiss
How did it end up like this?
It was only a kiss, it was only a kiss
Now I'm falling asleep
And she's calling a cab
While he's having a smoke
And she's taking a drag
Now they're going to bed
And my stomach is sick
And it's all in my head
But she's touching his chest now
He takes off her dress now
Let me go
And I just can't look, it's killing me
And taking control
Jealousy, turning saints into the sea
Swimming through sick lullabies
Choking on your alibis
But it's just the price I pay
Destiny is calling me
Open up my eager eyes
'Cause I'm Mr. Brightside
I'm coming out of my cage
And I've been doing just fine
Gotta gotta be down
Because I want it all
It started out with a kiss
How did it end up like this?
(It was only a kiss), it was only a kiss
Now I'm falling asleep
And she's calling a cab
While he's having a smoke
And she's taking a drag
Now they're going to bed
And my stomach is sick
And it's all in my head
But she's touching his chest now
He takes off her dress now
Let me go
'Cause I just can't look, it's killing me
And taking control
Jealousy, turning saints into the sea
Swimming through sick lullabies
Choking on your alibi
But it's just the price I pay
Destiny is calling me
Open up my eager eyes
'Cause I'm Mr. Brightside
I never
I never
I never
I never
