Limpit pitävät musiikista, Luna/Neville, tuplaraapale (S)

[Thelina]

Ficin nimi: Limpit pitävät musiikista
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: kepeä kesätunnelmointi
Ikäraja: S
Paritus: Luna/Neville
Yhteenveto: Lammen suunnasta kuuluu hyräilyä.
Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.


A/N: Tämä on juhannustaika Ansalle, joka toivoi tunnelmallisen kepeää ficciä Osallistuu myös Spurttiraapale V -haasteeseen inspissanalla soittaa.


Limpit pitävät musiikista


Lammen suunnasta kuuluu hyräilyä. Neville arvaa laulajan tutuksi jo ennen kuin näkee vaalean pään pilkottavan puunoksien takaa. Aurinko valaisee rantakivet ja saa jalkojaan uittavan Lunan hiukset loistamaan valkokultaa ja hopeaa.

Neville astuu pois metsäpolulta, pysähtyen rantaan.

"Hei, Luna", hän sanoo.

Tytön pää kääntyy. Hyräily katkeaa hetkeksi, vaihtuen hymyyn.

"Ai hei, Neville", Luna vastaa iloisesti, heilutellen jalkojaan pinnan alla. "Tuletko istumaan? Vesi on lämmintä."

Neville riisuu kengät ja sukat jaloistaan, kääri lahkeensa polviin ja kiipeää laakealle kivelle korpinkynnen viereen. Lunan haaleankeltaisen mekon helma melkein hipoo vettä, jonka peilityyneyttä rikkovat vain pintaan kurkistavien isovarpaiden luomat pikkuruiset laineet. Neville upottaa jalkansa veteen ja katselee, kuinka liike saa aikaan uusia, väreileviä renkaita.

Luna jatkaa pehmeää hyräilyään, yhä hymyillen. Neville katselee, kuinka tytön kädet liikkuvat mekon peittämillä reisillä sävelten tahdissa, aivan kuin hennot sormet painelisivat näkymättömän pianon koskettimia.

"Mitä sinä teet?" Neville kysyy.

"Soitan", Luna sanoo. "Limpit pitävät musiikista", hän selittää, jatkaen taas hyräilyään.

"Niin varmasti", Neville myöntelee hymyillen.

Luna ei vastaa mitään. Sormien nouseva ja laskeva liike jatkuu, kunnes melodia lopulta kiertyy viimeiseen säveleensä, kirkkaana ja kuulaana.

"Noin", Luna naurahtaa ilahtuneena. "Mitä luulet, olisiko jo illallisaika?"

"Eiköhän", Neville toteaa. He nousevat seisomaan, vesipisarat putoilevat kivelle. "Mennäänkö samaa matkaa?"

"Tietenkin", Luna sanoo, tarttuen Nevillen käteen.

[Ansa]

Aaw, ihanan suloinen ja viaton slice of life tunnelmointipätkä! <3 Luna oli niin oma itsensä, ja hauska idea tuo limpeille soittelu ja Nevillen myötäily. Kiitos tästä ihanasta juhannustaiasta! <3

-Ansa

[Thelina]

Ansa, hauskaa että pidit tästä höpsöstä raapaleesta Luna on kyllä ihana hassuine ajatuksineen, mutta onneksi Neville ymmärtää tämän ainutlaatuisuuden ♥ Kiitos paljon kommentista!

[hiddenben]

Vaihdokkaista hyvää iltapäivää ja ihanaa, että minulle valikoitui kesätunnelmointia juuri sinulta! ♥ Sinulla on hieno taito luoda pieniä, pysähtyneitä hetkiä ja kyky valita kuvaavia ja mieleenpainuvia yksityiskohtia, kuten tässäkin ficissä Tämä on jälleen sellainen teksti, joka luo postikortin kaltaisen kuvan mielessäni: kaksi ihmistä istumassa kivellä jalat vedessä, veden tyyntä pintaa rikkovat vesirenkaat ja Lunan haaleankeltainen mekko vaaleisiin hiuksiin yhdistettynä. Etenkin tämä kuvaus oli ihana:

Aurinko valaisee rantakivet ja saa jalkojaan uittavan Lunan hiukset loistamaan valkokultaa ja hopeaa.

Tässä on ihanasti tuttuja elementtejä, kuten tuo Lunan tervehdys (kuulen sen aina elokuva-Lunan unenomaisella äänellä, oh, hello, Neville), hänen huomionsa limpeistä sekä Nevillen aina ihana ymmärtäväisyys Lunan erikoisuuksien suhteen. Ne rakentavat tälle tutun pohjan, mutta samalla mieleen herää kysymyksiä siitä, millaiseen aikaan ja paikkaan tämä rakentuu. Vietetäänkö tässä hetkeä Tylypahkan tiluksilla vai jossain muualla, ovatko Neville ja Luna edes enää koulussa vai jo aikuisia? Onko heidän välillään enemmän vai ovatko he vain ystäviä? Huomioni kiinnittyi myös tuohon kiipeää laakealle kivelle korpinkynnen viereen, sillä se sai miettimään, miten pitkään tylypahkalaiset miettivät toisistaan eri tupiin kuuluvina. Se on niin määrittävä asia, niin hyvässä kuin vähemmän hyvässä, mutta jatkuuko sama ajattelu vielä pitkään kouluaikojen jälkeenkin?

Pidin kovasti tuosta yksityiskohdasta, missä Luna säestää lauluaan näkymättömillä koskettimilla. Tapaan itsekin tehdä sitä joskus, kun näen jonkin tutun kappaleen nuotit, mutta pianoa ei ole missään lähettyvillä (enkä välttämättä uskaltaisi kauhean yleisellä paikalla soittaa ). Sormet löytävät kuitenkin helposti näkymättömät koskettimet ja voin yrittää tapailla kappaletta siten. Minusta oli myös ihanaa se, miten Luna naurahtaa ilahtuneesti laulun päätyttyä. On jotenkin hienoa, miten hän itsekin saa iloa teoistaan ja nauttii siitä, mitä tekee! Tämän lukemisesta jää seesteinen ja lempeä olo. Ihanan pastellinen, pysähtynyt ja lämmin hetki, joka jää mieleen kauniiksi kuvaksi vielä pitkään lukemisen jälkeen

[Thelina]

hiddenben, olipa kiva, että sait tämän vaihdokkaista! Minäkin kuulen Lunan äänen mielessäni aina elokuvien Lunan äänenä, se on jotenkin niin lunamainen ja Evanna Lynch on ihana Luna! Mietin, että tässä oltaisiin Tylypahkan lammen rannalla ja kaksikko lähtisi sen jälkeen yhdessä syömään Suureen saliin. Onkin hyvä kysymys, että kuinka pitkään kouluaikojen jälkeen puheissa säilyy korpinkynnet, rohkelikot ja muut, mutta uskon että ainakin koulussa niitä käytetään paljon. Viittasihan sitä itsekin esim. yliopistossa vastaavalla tavalla eri ainejärjestöjen ja opintoalojen ihmisiin. Näkymätön piano on minunkin harrastukseni ja varsinkin silloin, kun soitti aktiivisemmin, tuli joskus harjoiteltua kappaleita esimerkiksi pöydän pintaan kiitos kovasti kommentista, kiva että tykkäsit tästä pastellisesta kesätunnelmoinnista!