Nimi: Löysi sen kujalta pahvilaatikosta
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Fandom: Ace Attorney
Hahmot: Wright ja Edgeworth
Ikäraja: S
Tyylilaji: kissadraama
Haasteet: FanFic100 (100. Oma valinta: Kissa), Vuosi raapalehtien VII
Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Ace Attorneyn luojille. En ansaitse tällä rahaa.
LÖYSI SEN KUJALTA PAHVILAATIKOSTA
350 sanaa
Wright & Co. lakitoimistolla oli ollut hiljaista viime viikkoina. Siksi Phoenix yllättyikin, kun joku koputti toimiston oveen kahdeksan aikaan illalla – jo reilusti yli hänen normaalin työaikansa.
Yllätys oli suurempi, kun hän avasi oven ja kohtasi syyttäjä Miles Edgeworthin.
”Edgeworth?” Phoenix ynähti. ”Mikä suo minulle tämän… kunnian?”
Edgeworth ei sanonut mitään. Sen sijaan hän työnsi vettyneen pahvilaatikon Phoenixin syliin.
”Mikä tämä–?”
”Löysin sen kadulta”, Edgeworth keskeytti hänet.
Phoenix avasi varovasti pahvilaatikon kannen. Hän ei ollut varma, halusiko nähdä, mitä herra syyttäjä oli poiminut mukaansa kadulta ja tuonut hänen kynnykselleen.
Illan kolmas yllätys oli suurin: laatikossa oli kissanpentu.
”Löysin sen vierestä tämän lapun.” Edgeworth ojensi Phoenixille paperinpalan.
ILMAISIA KISSANPENTUJA!
”Tämä yksilö oli enää jäljellä”, Edgeworth huokaisi.
”Miten… harmillista”, Phoenix sanoi otsa rypyssä. Oliko syyttäjä tullut hänen luokseen vain kerskailemaan omalla epäitsekkyydellään? Että hän – Miles Edgeworth – pelasti vapaa-ajallaan kodittomia kissanpentuja? Phoenix ei tiennyt, pitikö asian ärsyttää häntä.
”Yöksi luvattiin rankkasadetta”, Edgeworth jatkoi vakavana. ”Kissa olisi paleltunut kuoliaaksi ulkona.”
”Miten jaloa sinulta…” Phoenix mutisi ja yritti antaa pahvilaatikon takaisin Edgeworthille, mutta tämä kieltäytyi ottamasta sitä.
”Mitä peliä oikein pelaat?” Phoenix tiuskaisi.
”Se on sinulle.”
”Minä en ota sinun typerää kissaasi!”
”Kuka sen sitten ottaa!” Edgeworth ärähti. ”Minä olen allerginen, tiedät kyllä!”
”Miksi sitten edes poimit sen mukaasi!”
Edgeworth katsoi jalkoihinsa. ”En minä voinut jättääkään sitä…”
Phoenix toljotti tätä epäuskoisena. Ei kai yksi katti ollut voinut sulattaa syyttäjän sydäntä tällä tavalla?
”En siltikään voi ottaa sitä”, Phoenix pahoitteli. ”Ymmärrät varmaan…”
”Hyvä on”, Edgeworth sanoi ja nykäisi laatikon itselleen. ”Ymmärrän kyllä. Mutta kuinka julma miehen täytyy olla kieltääkseen kodin tällaiselta karvatassulta.” Hän nosti kissanpennun laatikosta. Se tapitti Phoenixiä murheellisilla nappisilmillään suoraan sieluun. Phoenix tuijotti kissaa takaisin ja yritti kyllä kovasti pitää pintansa, mutta kun pieni vesseli päästi ilmoille surkean naukaisun, hän tiesi menettäneensä pelin jo Edgeworthin koputtaessa oveen.
”Hyvä on”, hän huokaisi kohtaloonsa alistuen. ”Mutta sinä maksat puolet sen ruuista.”
”Ehei, emme sopineet yhteishuoltajuudesta.”
”Näytänkö siltä, että kierin ylimääräisessä rahassa!”
Edgeworth pyöritti silmiään. ”Lähetä tilinumerosi syyttäjäntoimistoon niin sihteerini hoitaa asian.”
Ja niine hyvineen syyttäjä Miles Edgeworth jätti Phoenixin yksin uuden kissanpentunsa kanssa.
”Luuletko, että hän todella maksaa minulle?” hän kysyi kissalta. Se maukaisi hänelle.
”En minäkään…”
