Title: Kaunis kultapoika
Author: Larjus
Chapters: Oneshot
Fandom: Yuri!!! on ICE
Pairing: Otabek Altin/Yuri Plisetsky
Genre: Arkinen fluff ja romance
Rating: S
Disclaimer: En omista oikeuksia hahmoihin, ainoastaan tähän alla olevaan tekstiin. En ole hyötynyt rahallisesti tämän kirjoittamisesta.
Summary: Otabek kokeilee ylleen uutta esiintymisasuaan.
A/N: Mun ei alkujaan pitänyt kirjoittaa tästä ficiä, tän oli tarkoitus jäädä vain yhdeksi lukuisaksi Otayuri-kohtaukseksi mun pään sisään (tai no,
Maille selitin tästä joskus
), mutta sitten iskikin tarve pistää tämäkin sanoiksi paperille. OTP-avautuminen vol. ?? ??
Tämmöstä perushöttöä, kun mulla edelleen pakottava tarve kirjoittaa semmosta näistä kahdesta.
Kaunis kultapoikaPotya oli käpertynyt sohvan toiseen nurkkaan lähelle isäntäänsä niin, että heidän väliinsä jäi tyhjää tilaa, mutta aina sopivissa väleissä Yuri ylettyi venyttämättä silittämään kissaansa television katsomisen lomassa. Yurilla oli tapana aina kovaan ääneen haukkua ja vääntää ilkeääkin pilaa kaikista ensisijaisesti naisille suunnatuista ”romanttisista” elokuvista, mutta jotenkin hän aina päätyi katsomaan niitä vapaina iltoina. Onneksi Otabek ei koskaan irvaillut asiasta, päinvastoin liittyi joskus jopa hänen seuraansa, jolloin he saattoivat arvostella elokuvia yhdessä.
Nyt Otabek oli kuitenkin muissa puuhissa. Hän oli makuuhuoneessa sovittamassa ylleen uutta asua seuraavaa lyhytohjelmaansa varten, ja Yuri yritti saada sitä näkyä odotellessaan ajan jotenkin kulumaan. Otabek oli sanonut haluavansa olla itse ensimmäinen, joka näkee asun hänen yllään, joten Yuri oli suosiolla siirtynyt olohuoneeseen Potyan seuraksi odottamaan.
Yuri hyväili hajamielisesti Potyan pääosin vaaleaa turkkia katsellen samalla televisiota. Että onkin nolo elokuva, hän naureskeli mielessään. Typerä juoni, huono käsikirjoitus, kankeat näyttelijät. Ja silti hänellä oli kohtalaisen hauskaa sitä kaikkea katsellessaan.
”Yura, olen valmis!” Otabekin ääni kuului hieman kumeana seinien läpi.
”Hyvä! Tule näyttämään”, Yuri kehotti ryhtinsä suoristaen.
Otabek ilmestyi pian hänen eteensä. Yuri unohti hetkessä television ruudulla pyörivän elokuvan ja keskittyi katsomaan kumppaniaan herkeämättä, tarkasteli tämän kehon jokaista tuumaa. Otabekin asu toi hänen mieleensä miesten juhlapuvun takkeineen, housuineen ja kauluksellisine paitoineen. Se oli pääosin tummankultaista kangasta, joka kiilteli hillitysti kattolampun valossa. Kauluksessa, hihansuissa ja helmassa oli runsaasti tummempia yksityiskohtia, kirjailuja ja helmiä, jotka Yuri olisi nähnyt tarkemmin vain tarkastelemalla niitä vielä lähempää. Asu istui Otabekin päälle hyvin, sai hänet näyttämään ryhdikkäältä, solakalta ja pidemmältä kuin oikeasti olikaan. Yurin mielestä Otabek muistutti asu yllään prinssiä suoraan satukirjasta.
”Se on hieno”, Yuri sanoi hyväksyvästi, kun Otabek oli pyörähtänyt ympäri muutaman kerran hänen edessään. ”Oikein hieno. Näytät siinä todella komealta. Tai no, ainahan sinä olet komea.” Hänen äänensä oli hellä.
”Kiitos”, Otabek vastasi, joskin ehkä hivenen latteammin kuin olisi voinut odottaa. Hän silmäili keskittyneesti vasemman hihan yksityiskohtaisia kirjailuja, kunnes lopulta loi ujon ja hieman epävarmankin katseen Yurin suuntaan. ”Yura”, hän aloitti hiljaa. ”Näytänkö… ka– näytänkö kauniilta?”
Yuri tavoitti Otabekin katseen, joka näytti paitsi kysyvältä myös hivenen huolestuneelta. Yuri tajusi vasta hetken päästä suunsa olevan auki, ja hän sulki sen välittömästi. Sitten hän nousi määrätietoisesti sohvalta ylös.
”Näytät”, hän sanoi sitten epäröimättä lainkaan, yhä katsekontaktissa Otabekin kanssa. ”Näytät todella kauniilta, Beka.”
”Kiitos, Yura.” Otabekin vastaus kuulosti jotenkin huojentuneelta. Sitten hän veti Yurin tiukkaan halaukseen.
Yuri asetteli kätensä Otabekin selkään ja nojasi tämän olkaan. Hänen oli pakko myöntää itselleen, ettei ollut odottanut kuulevansa sellaista kysymystä.
Yuri itse ei oikeastaan pitänyt siitä, että häntä kutsuttiin kauniiksi, koska oli suunnilleen koko elämänsä saanut kuulla olevansa paitsi kaunis myös keijukainen, prima ballerina, prinsessa ja ties mitä kaikkea muuta, mitä ei kokenut lainkaan omakseen. Niin kauan, kun kuka tahansa muu kuin Otabek sanoi häntä kauniiksi, häntä ärsytti, sillä silloin oli kuin hänestä nähtäisiin vain yksi puoli, eikä se ollut se puoli, jonka hän halusi muiden näkevän.
Hän ei ehkä halunnut kuulla olevansa kaunis, mutta reaktiostaan päätellen Otabek selvästi halusi. Toisaalta se oli ehkä ihan ymmärrettävääkin – Otabekin kohdalla kaikki oli toisin kuin Yurilla. Ei Otabek ollut sitä tyyppiä, jota muut sanoivat kauniiksi. Muiden kehuissa Otabek oli komea, uljas kuin prinssi, miehekäs ja seksikäskin, mutta ei kaunis.
Kukaan ei ollut aiemmin sanoittanut Otabekin kauneutta, puhunut siitä ääneen.Yuri tajusi vasta nyt, miten paljon se Otabekille merkitsi.
”Näytät kauniilta, koska olet kaunis”, Yuri toisti. ”En ole kai sanonut sitä aiemmin, mutta olen kyllä aina ollut sitä mieltä. Sinä olet kaunis, Beka, aina, ihan niin kuin olet myös komea – ja suloinen.” Hän painoi poskensa tiukemmin Otabekia vasten ja lisäsi vielä hivenen keimailevaan äänensävyyn: ”Ja kuuma.”
”Kiitos Yura”, Otabek vastasi ja rutisti tätä lujemmin. ”Olet rakas.”
”Sinäkin.” Yuri painoi silmänsä kiinni ja nautti Otabekin ruumiinlämmöstä ja varmaotteisista, hellistä käsivarsista ympärillään. Hän saattoi oikein tuntea Otabekin ilon siinä halauksessa.
Yuri tiukensi otettaan Otabekista mutta tajusi hyvin pian, mitä oikein oli tekemässä. Hän irrotti välittömästi otteensa kultaisesta takista, jota oli puristanut sormissaan.
”Anteeksi”, hän sanoi sitten ja laski kätensä sivuilleen. ”Sinun pukusi – en halua rytistää sitä.”
Otabek höllensi otettaan Yurista, jätti kätensä kevyesti tämän lanteille.
”Ei se haittaa”, hän totesi.
”Haittaapas!” Yuri väitti vastaan. ”Sen pitää olla moitteettomassa kunnossa kisoja varten, enkä halua olla se, jota syytetään pukusi runnomisesta.”
”No, pitänee sitten riisua se pian”, Otabek tuumasi huolettomasti, ”niin pääset rauhassa runnomaan sen sisällön.”
”Mmitä?” Yuri ei ollut aivan varma, oliko kuullut oikein.
”Sitähän sinä haluat, vai?”
”No… tuota…” Yuri veti muutaman kerran syvään henkeä. Hänen kasvoilleen oli noussut häivähdys punaa. ”Kuten sanoin, tuo asu
on kaunis, mutta joo. On sen sisältö kyllä sata kertaa kauniimpi.”
Hymy Otabekin kasvoilla syveni. Sen näkeminen sai Yurin jalat veltoiksi ja olon sisältä hyvin lämpimäksi.
”Menen vaihtamaan vaatteeni.” Otabek sanoi sitten yhä hymyillen, päästi irti Yurista ja painoi suukon tämän poskelle.
”Ei sinun välttämättä tarvitse vaihtaa mitään tilalle.” Yurin ääni oli hyvin hiljainen, mutta Otabekilta hänen sanansa eivät jääneet kuulematta.
”Ai”, tämä sanoi melkein riemukkaasti. ”Mitähän tuokin oikein merkitsee?”
”Tiedät sen kyllä varsin hyvin”, Yuri tuhahti heti takaisin.
”Ehkä tiedänkin.”
”Pyh. No niin kaunokainen, kiirehdipä nyt vaihtamaan vaatteesi, tai tulen itse repimään tuon asun yltäsi!”
”Okei, okei”, Otabek virnisti. ”Minä menen.”
Hän olisi oikeastaan halunnut tarttua Yurin tarjoukseen, antautua tämän uhkaukselle. Ainoa vaihtoehto valitettavasti oli epäsuora kieltäytyminen, sillä hän ei uskaltanut ottaa sitä riskiä, että asusta irtoaisi yksikään kirjailtu helmi, tai jokin langanpätkä päättäisi alkaa purkautua. Vaikka sitä ei kukaan jäällä huomaisikaan, esiintymisasun olisi ehdottomasti oltava kisoissa moitteeton. Otabek vaati sitä itsekin.
Otabek katosi jälleen makuhuoneen puolelle, ja Yuri valahti takaisin sohvalle odottamaan. Potya makoili yhä toisessa nurkassa hännänpää ja takatassut reunan yli roikkuen. Yuri keskittyi hellimään kissaa ja otti vastaan lipaisut, jotka sai siltä karhealla kielellä.
Hän ei enää jaksanut kiinnostua aiemmin katsomastaan elokuvasta. Sen sijaan hän oli keskittynyt ajattelemaan sitä, mitä äsken oli tapahtunut. Hän näki mielessään Otabekin kultaisessa puvussaan, niin kauniina, ja lempeä hymy levisi hänen omille kasvoilleen.
Monien mielestä hän oli kaunis. Se oli fakta, mistä Yuri itse ei välittänyt sitten lainkaan, mutta hyväksyttävähän se kuitenkin oli. Sen sijaan Otabek
oli ehdottomasti kaunis, varsinkin sillä lailla niin iloisesti hymyillessään (aivan niin kuin äsken), ja Yuri oli valmis haastamaan kaikki, jotka uskaltaisivat olla eri mieltä. Ja rakkaus, Yuri mietti,
se rakkaus, mitä hän tunsi Otabekia kohtaan, oli taatusti kaikkein kauneinta maailmassa.
