Ficin nimi: Sadepäivänä
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: slice of life
Ikäraja: S
Paritus: Remus/Neville
Yhteenveto: ”En ehtinyt kuuron alta pois”, Neville sanooVastuunvapaus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.
A/N: Tämän inspiksenä toimi
Avaruuspiraatilta saatu kuva helmililjasta ♥ Osallistuu
Spurttiraapale V:n 25. kierrokselle. Raapaleessa on 250 sanaa. Sijoitan tämän mielessäni samaan sarjaan muiden Remus/Neville -ficcieni kanssa (siksi Professorin talo, joksi nimesin Remuksen kotitalon
ensimmäisessä (S) ficissä), mutta sillä ei oikeastaan ole väliä, minkä vuoden kevääseen tämä heidän tarinassaan tarkalleen sijoittuu.
Sadepäivänä Professorin talon pihalle on muodostunut vesilätäköitä. Neville kiertää ne muutamalla harppauksella, kiiruhtaen sisälle rankkasadetta pakoon. Remus tulee eteiseen juuri, kun Neville yrittää pyyhkiä kuraisia kenkiään pikkuruiseen, paikaltaan karkailevaan juuttimattoon.
”Anna minä”, Remus sanoo, loitsien Nevillen kenkiin pikaisen puhdistusloitsun. Kura katoaa ja Remus puhdistaa samalla vaivalla matonkin.
Neville laskee ostoskorin lattialle ja ripustaa likomärän kaapunsa naulakkoon.
”En ehtinyt kuuron alta pois”, Neville sanoo. ”Sade tekee luonnolle hyvää.”
”Niin tekee. Mutta sen pitäisi kyllä lakata iltaan mennessä”, Remus toteaa. ”Kuuntelin juuri säätiedotuksen.”
Radiosta soi jokin kolmenkymmenen vuoden takainen surumielinen balladi, jonka kertosäe kantautuu vaimeana eteiseen. Neville vie ostoskorin keittiöön ja alkaa nostella tavaroita pöydälle.
”Mikä tuo on?” Remus kysyy nähdessään korissa ruskean, pitkulaisen paperipakkauksen.
”Kävin kukkakaupassa”, Neville sanoo. ”Helmililjat ovat nyt parhaimmillaan.”
Neville purkaa kukan pakkauksestaan ja laskee sen hetkeksi tiskipöydälle. Hän muuttaa kaapista löytyneen tyhjän lasipurkin koristeelliseksi kukkaruukuksi ja asettaa kukan siihen, taikoen sipulin peitoksi vielä hieman tuoretta multaa.
”Se on kaunis”, Remus sanoo hymyillen.
”Ajattelin laittaa sen ikkunalaudalle. Kun kukinto lakastuu, sipulin voi istuttaa ulos. Niin se kukkii taas ensi keväänä.”
”Toivottavasti se viihtyy vuokkojen ja ajuruohon seurassa.”
”Uskoisin niin”, Neville sanoo.
Remus leijuttaa leivän ja omenat ruokakomeroon sillä välin, kun Neville vie hillopurkin, kerman ja juuston kellarinrappuun. Koriin jää vielä kaksi voisarvea, jotka Remus nostaa pöydällä olevalle lautaselle.
”Keitän teetä, otatko sinäkin?” Remus kysyy, kun Neville palaa keittiöön.
”Kiitos.”
Neville järjestää ikkunalaudalle tilaa helmililjaa varten. Pienet siniset kukat tuovat palasen kevättä sisälle, vaikka sää onkin vielä harmaa ja sateinen.
Vesipannu viheltää juuri, kun radiosta alkaa soida uusi, iloisempi kappale.