Otsikko: Nimeä mut uudestaan
Kirjoittaja: Violetu
Ikäraja: S
Fandom: Marvel/MCU
Haasteet: 12+virkettä XVII, Ime kappale tyhjiin
Paritus: Bucky/T'Challa
Summary: Yksi Buckyn ja T'Challan lukuisista aamukävelyistä.
A/N: Jaasss, valmistuihan se ajallaan
Sijoittuu jonnekin Civil Warin jälkeen
kun Bucky on ollut hereillä jo jonkun aikaa
.
***
Nimeä mut uudestaanWakandan keväästä kertoi varmimmin vahva sammalen tuoksu, joka sai Buckyn nenän kutiamaan.
Taivas oli tänäänkin harmaa, kun he kävelivät T’Challan kanssa kaksin järven rantaa pitkin, niin kuin monena aamuna ennen tätä.
T’Challan mielestä Buckyn heiveröinen mielenterveys kaipasi pitkiä kävelyitä ja toista läsnäolijaa, eikä Bucky totta puhuen pannut kuninkaan seuraa pahakseen.
T’Challa oli vain pisara siinä vaikeuksien meressä, jossa Bucky oli viimeiset vuosikymmenet taistellut pysyäkseen pinnalla, ja nyt Wakanda oli osoittautunut ansan sijaan turvapaikaksi, ja T’Challa vihamiehen sijaan ystäväksi.
He pysähtyivät pitämään meditointitauon mustan marmoripatsaan valtavien tassujen juurelle.
Buckyn oli edelleen välillä vaikeaa käsittää sitä vapautta, joka hänellä nyt oli, ja että se sama vapaus,
puhtaus vallitsi myös hänen päänsä sisällä.
Shuri oli antanut sanansa siitä, ettei Buckyn mieleen voisi kukaan enää kajota, ja Bucky halusi uskoa prinsessan lupaukseen.
Yhtä lailla T’Challa oli luvannut, ettei Hydra tai kukaan muukaan voisi napata Buckya niin kauan, kuin tämä oli Wakandassa ja kuningasperheen suojeluksessa.
Vaara tuntui Wakandan seesteisessä auringonpaisteessa välillä suorastaan kaukaiselta ajatukselta, vaikka Bucky tiesi, ettei tämäkään paikka ollut pelkästään suojaisa lintukoto.
He olivat yhdessä T’Challan kanssa käyneet tervehtimässä vuoriheimoa, jossa Buckyn läsnäoloa ei ollut katsottu pelkästään hyvällä.
”Voimme katsoa tätä yhtä läpi sormien, kunhan lupaatte, ettei näitä luminaamoja ala tulla tulvimalla rajojen yli.”
Kevät oli lisännyt T’Challan työtaakkaa, eikä tällä enää ollut yhtä paljon aikaa istuskella Buckyn kanssa iltapäivisin, mutta aamukävelyistä kuningas oli pitänyt kiinni.
Musta pantteri oli haluttua tavaraa myös Wakandan ulkopuolella, ja välillä Bucky mietti, pitäisikö hänen lähteä T’Challan mukaan ihan vain katsastamaan, miltä maailman meno nykyään näytti, naamioituneena tietenkin.
Mistä sitä tietäisi, vaikka olisi ilmaantunut joku uusi vihollinen, sellainen, jota Bucky ei voisi jättää T’Challan tai Avengersien huoleksi.
Tämä ajatus, pilvi hopeareunuksen sisällä, synkisti Buckyn mielialaa sen verran, että T’Challa loi häneen huolestuneen katseen.
”Millaista murhetta kantaa Valkoinen Susi tänä aamuna, sinulla on taas se ryppy kulmiesi välissä.”
Joka kerta, kun T’Challa käytti hänen uutta nimeään, Bucky tunsi kevenevänsä, viiltojen mielessään korjaantuvan, kun hän rakensi itseään uudelleen.
T’Challa oli alusta asti ollut tukipilari, joka piti Buckya pystyssä, aina siitä lähtien, kun hänet herätettiin kryosäiliöstä.
Kai sen olisi pitänyt olla odotettavissa, että kun yhdellä aamukävelyllä heidän kätensä hipaisivat toisiaan, sormet hakeutuivat lomittain kuin yhteisestä sopimuksesta.
He olivat tulleet taas polun kulmikkaaseen kohtaan, ja Bucky huokasi raskaasti kääntäen katseensa vesiputoukseen.
Jos tämä paikka olisi ollut New Yorkissa, olisi putousta epäilemättä kahlinnut ristikko täynnä muoviroskaa.
T’Challa tarttui jälleen hänen käteensä, ja Bucky antoi ilon virrata hiljalleen huolen ja ikävän paikalle.
Hiljaisuus saisi hoitaa häntä vielä vähän, ennen kuin hän antaisi itselleen luvan upota takaisin maailman huolien syövereihin.
T’Challan käsi hänen omassaan, iho ihoa vasten, antoi Buckylle voimia vastata toisen kysymykseen.
”Olen varma, että saat kuulla niistä lukuisista murheista joskus, mutta vielä ei ole niiden aika. Ne eivät ole Valkoisen Suden murheita.”