Title Ryövärinpoika
Rating S
Fandom Multifandom
Pairing Ronja Ryövärintytär / Peppi Pitkätossu (Ronja Ryövärintytär / Birk Borkanpoika)
Disclaimer Hahmot ja miljöö kuuluvat Astrid Lindgrenille.
Summary "Katsoessani teitä ymmärrän, että asiat ovat juuri niin kuin niiden kuuluukin olla."
A/N Tämä osallistuu Raskauden olematon keveys -haasteeseen sekä Arkifestiin (62).
1.Kolmetoistakesäisenä Ronja oli pelastanut Birk Borkanpojan ajattarien kynsistä. Henkiensä edestä he olivat juosseet Matiaksenmetsän kivikkoisia polkuja niin pitkään, että ajattarien kirkuna oli hälvennyt sateen ja jyrisevän ukkosen alle, ja lopulta kömpineet hengästyneinä ja läpimärkinä suuren kallion kupeeseen sateensuojaan.
”Ne olisivat tehneet minusta selvää, jos et olisi sattunut paikalle”, oli Birk puuskahtanut märkiä hiussuortuviaan sukiessaan ja vilkaissut ryövärintytärtä, joka oli asettanut pajujousensa nojaamaan kallioseinämää vasten.
Tyttö oli hymähtänyt hiljaa.
”Jään sinulle velkaa”, Birk oli jatkanut ja tarttunut Ronjaa käsivarresta tavoittaakseen tytön katseen.
”Olen tosissani, Ronja – tarkoitan sitä.”
Ronja ei ollut uskonut, että koskaan koittaisi päivä, jona hän tarvitsisi palvelusta Birk Borkanpojalta.
2.Se päivä oli kuitenkin lopulta koittanut, kun kesiä oli kulunut kaksinkertainen määrä Birk Borkanpojan lupauksesta.
Birk oli luvannut Ronjalle hengen hengestä tai mitä tahansa, mitä ryövärintytär ikinä keksisi pyytää. Itsepäisenä naisena Ronja oli pitkään ajatellut keksivänsä itse keinon erään ongelmansa ratkaisemiseksi, mutta muuan syksyinen iltapäivä sen samaisen kallion katveessa oli saanut hänet ajattelemaan toisin.
Naisen tumma silmäpari oli tarkkaillut nuotion äärellä hääräävää Birkiä.
”Muistatko, mitä kerran lupasit minulle?” hän oli kysynyt venettä puukalikasta veistäessään ja saanut Birkin virnistämään poikamaisesti savun keskeltä.
”Tietenkin, vaikka olinkin jo ehtinyt elätellä toiveita, että olisit unohtanut”, mies oli myhäillyt istahtaessaan Ronjan viereen.
”Kuinka voin olla avuksi, arvon ryöväriruhtinatar?”
Savulta ja sammalelta tuoksuvaa Borkanpoikaa katsellessaan Ronja oli ymmärtänyt Birkin olevan ainoa ihminen, johon hän luotti tarpeeksi uskaltaakseen pyytää apua ilman, että joutuisi katumaan päätöstään myöhemmin.
”Lupaa, ettet suutu”, oli Ronja tokaissut vakavana.
Hymykuopat Birkin poskilla eivät olleet ottaneet hälvetäkseen.
”En ikimaailmassa voisi olla sinulle vihainen, Ronja.”
3.Birk Borkanpoika oli onnistunut särkemään Ronjan sydämen. Mies oli sovittanut velkansa, mutta lähtiessään varastanut osan ryövärintyttären sielua.
Kostoksi.
Ronja ei ollut kuullut Birkistä mitään moneen kuunkiertoon, mutta eräs Matiaksenmetsän laidalla asuva tietäjä oli osannut kertoa, että mies oli matkannut pohjoiseen.
Ilman aikomusta palata.
”Oletko kunnossa?” kuiskasi Peppi Ronjan korvanjuureen. Hän hiveli sohvalla makaavan Ronjan niskahiuksia ja katseli naista vakavana.
Ronja hymähti ja piti katseensa Huvikummun pölyisessä katonrajassa.
”Oletko tullut katumapäälle?” Peppi kysyi ja hivuttautui lähemmäs ryövärintytärtä.
Ronja pysyi hetken vaiti, mutta käänsi sitten katseensa Pepin vihreisiin silmiin ja pudisti päätään.
”En. En tietenkään”, hän kuiskasi ja suukotti naisen pisamaista suupieltä.
